Harmittaako teitä 60/70/80-luvulla syntyneitä se, että nuoruudessanne teidän piti tyytyä siihen musiikkiin mitä suomalaiset radio- ja tv-ase...

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on absurdi. 

Se striimauspalvelun jakama musa on juuri sitä menneiden vuosikymmenten musaa. 

Minulla ei ainakaan ole hajuakaan, mitä sellainen musa on jota tehdään nykyaikana, jaetaan jossain spotifyssä? Onkse sitä mitä soitetaan noissa ohi ajavissa koppimopoissa, jossa varhaisteini yrittää bassolla luukuttaa itseltään munat irti?

Hymyilytti kun oma lapseni kysyi ihan tohkeissaan oletko kuullut tätä ja tätä, ja silloin paljastui minun rock-menneisyys. 😂

Tornionjokilaaksossa meillä oli Ruotsin radiot ja tv-kanavat seurattavana. Ja pysyimme kartalla siitä, mitä pop- ja jazzmusiikissa maailmalla tapahtui.

Olin tyytyväinen...

Nii-i, nyt se elämä on siellä näyttöpäätteen takana kuulokkeet korvissa . . Olenko kateellinen, no en. 

No älppäreitä ostettiin. Kuunneltiin just sitä musiikkia mistä tykättiin ja tykätään edelleen.

vm-71

Kaikenlaiselle paskalle sitä on altistuttu. Tosin ne mainstream muusikot itse ammensi näistä monipuolisista lahjakkuuksista ympäri maailmaa vaikutteita. Siis niistä joita voidaan vasta nyt kuunnella.

Musiikki on ollut todella yksipuolista, mutta  vaikutteet todellisesta taidosta on aina varastettu muilta vähemmän myyviltä artisteilta ja tehty poppia paremmilla laitteilla.

Esimerkkinä vaikka Saksa tai Neuvostoliitto, joiden huippuartisteja 70-80-luvuila ei monikaan vieläkään tiedä.

Beatles ja monet muut brittiartistit kävi Saksassa hakemassa vaikutteita musiikkiinsa.

Kyseessä ei ole mitään brittimusaa vaan aitoa Saksalaista tavaraa, joka vain otettiin omaan käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Radioissa ei silloin ollut soittolistoja, joten musiikki oli paljon monipuolisempaa.

Ysärillä näkyi MTV ainakin kaupungeissa, joten sieltä kuuli ja näki listahitit ja klassikot (MTV oli silloin huomattavasti monipuolisempi musiikkikanava kuin nyt).

Niin, siis Music television 

Beaves ja putthead oli oma suosikkini käkähkähkäh 

Nuoriso ei tiedä 

Meillä oli aina Sky TV tai MTV (music tv, silloin kun se vielä oli musiikki-kanava) auki koulun jälkeen. 

Tilasimme nuorisolehtiä ulkomailta.

Radiosta kuului ainakin Luxemburgin radio, sieltä kuului joskus myös rokkia. Torstaisin oli kovanpäivänilta ja joka päivä tuli radio rock kello kolmesta viiteen iltapäivisin. Meille tuli myös suosikki ja jollekin soundi 

Levyjä myytiin kaupassa ja ainakin stockalla oli levyosastolla kuuntelupalvelu, sait siis ensin kuunnella haluamaasi levyä kuulokkeilla ennen kuin ostit sen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Radioissa ei silloin ollut soittolistoja, joten musiikki oli paljon monipuolisempaa.

Ysärillä näkyi MTV ainakin kaupungeissa, joten sieltä kuuli ja näki listahitit ja klassikot (MTV oli silloin huomattavasti monipuolisempi musiikkikanava kuin nyt).

 

Niin, siis Music television 

Beaves ja putthead oli oma suosikkini käkähkähkäh 

Nuoriso ei tiedä 

Harva tajusi että Beavis ja Putthead oli pilvessä kaiken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, oli ihan helvetin työlästä hankkia mitään kuuntelemisen arvoista. Radiossa kaksi kanavaa jossa toisessa virsiä ja vasemmisto- tai neuvostopropankandaa. Toinen soitti humppaa ja käännösiskelmiä. Kerran viikossa nuorten sävellahja ja ruotsinkielinen vastaava.

Olen sua vanhempi.  Nuorten sävellahja tuli myöhemmin, me kuunneltiin 60-luvulla Kaleidoskooppia ja Kahdeksan kärjessä -ohjelmaa viikoittain.  Radiosta tuli koko ajan musiikkia ohjelmien lomassa, keskipäivällä kotimainen puolituntinen, jossa tuli uusimmat kotimaiset.  Vanhaa ja uutta tuli ihan samassa suhteessa.  Joka lauantai illansuussa tuli ns. Lauantain toivotut.

50-luvulla syntyneenä olen elänyt jo läpi hyvin laajan kirjon erilaisia aikansa musiikkigenrejä.  Hyvää musiikkia tehtiin jo 50-luvulla.  Sinatra, Platters, Nat King Cole, Ricky Nelson, Dean Martin, Ella...  mahtavaa taitavaa musiikin tekemistä ja kaikki tavoitettavissa meille tänne peräpohjolaankin.  Olin otollisimmassa iässä, kun tuli "rautalanka" ja uudet tuulet.    Kaikki on kuultu ja osin nähtykin.

En ole mistään jäänyt pois.  60-luvulla tehtiin paljon erilaista kokeellista musiikkia.  Hieman samaa tapahtui 80-luvullakin, mutta nykyään kaikki on vain kuin yhdestä samasta tuutista puhallettua.

Yksi hienoimmista lajeista oli underground.  Se ei tule koskaan takaisin, ja siksi se elää yhä omassa ainutlaatuisuudessaan.  Se oli niin sidottu omaan aikaansa ja omaan kulttuuriinsa.  Eikä sitä kukaan muu ymmärräkään, kuin 60-luvun vanha hanu, siitä Luojalle kiitos, koska jälkipolvet pystyisivät vain pilaamaan idean.

Isä oli töissä radioliikkeessä ja meillä oli kaikki uusimmat mallit aina, ihan 60-alussa meille jo tuli magnetofonit ja nauhoitettiin itse omaa musiikkiamme, se oli hauskaa.  

Kaikki musiikin lajit puoltavat paikkaansa.  Maailmassa tehdään ja on tehty hienoa konserttimusiikkia, upeita hengellisiä sävellyksiä,  kauniita ja koskettavia eri aiheisiin liittyviä melodioita.  Kyllä ne kaikki meille suomalaisillekin on olleet kuultavissa jo iät ja ajat.  Ei kai elämän tarkoitus olekaan vain istua kuulokkeet päässä kuuntelemassa musiikkia, sehän on vain yksi elämän ulottuvuus.

Onneksi 80-luvulla sai jo satelliittikanavilta katsoa musiikkivideoita.

Siis musiikki oli Suomessa ennen napsteria ja nettiä tämmöistä.

Tätä ne hevimiehetkin joutui kuuntelemaan, kunnes taas pääsi tuska festareille kerran vuodessa.

Tällä mentiin lopun ajat.

Tuolloin oli levyt ja kasetit ja niitä kopioitiin kaverilta toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan. Se oli sitä yhtenäiskulttuuria.

Ennen oli paremmin. Enemmän ei ole paremmin.

Koska ennen ei tullut nappia painamalla valmiina, musiikkia saadakseen kävi levykaupassa ja keikoilla, tapasi ihmisiä, tuli parisuhteita sekä ystäviä. Levyjä hankittiin ostamalla levylaupoista ja -musiikkiosastoilta. Saman genren osalta käytiin myös halvemmilla festareilla kesäisin ja tehtiin musiikkia itse, jota jaettiin. Sitä automaattisesti tuli ihmiskontakteja, joiden kautta kuuli taas jostain uudesta bändistä. Oli radiokanavien lisäksi myös musiikkiohjelmia, kuten Jyrki. Tuli legendoja, vahvoja yhteyksiä samanhenkisiin ihmisiin ja nuoruudessa oli sisältöä, kokemuksia ja muistoja sekä sitä rakkauttakin, vaikkei ollut se kaikkein komein ;)

Ei harmita, koska sekin vähä mitä kuultiin oli hyvää musaa. Lisäksi kasetteja ja LP-levyjä pystyi kuuntelemaan. 

Harmittaako aloittajaa ettei hänellä ole tänäpäivänä käytettävissä teknologiaa joka on arkipäivää 30-40 vuoden kuluttua...

Silloin musiikilla oli vielä arvoa, eikä ollut älytöntä runsaudenpulaa. Oli mahtavaa ostaa levyjä ja omistaa niitä. Musiikin kuuntelu ei ollut rutiininomaista taustakohinaa vaan tarkoituksellista tekemistä ja kokemista. Muistan vieläkin rakkaimpien LP- ja CD levyjen ja kasettien ostamisen ja ne ovat minulla vieläkin. Radiossa oli hyviä musiikkiohjelmia ja niistä sai nauhoitettua biisejä kasetille ja tehtyä omia kokoelmia.

Nyt mulla on Spotify ja Youtube Music enkä kuuntele niitä kuin autossa satunnaisesti, lopetin juuri Spotifyn tänään kokonaan. 

Asuin lapsuuteni länsirannikolla. Kuuntelin/katsoin pääasiassa ruotsalaisia radiokanavia/tv-kanavia.

Tietenkin tuli katsottua musiikkia myös MTV-kanavalta (se alkuperäinen brittikanava).

En siis tiedä mistä puhut.

t. 1974

MTV eli Music TV oli ihan mielettömän hyvä kasarilla/ysärillä, samoin Viva kaapeli-tv:saä. Silloin musiikki-tv:llä pyöri hyvät uudet musiikkivideot joiden tuotantoon oikeasti panostettiin, eikä kanavilla näytetty mitään aivotonta realitypaskaa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi 80-luvulla sai jo satelliittikanavilta katsoa musiikkivideoita.

Vieläkin voi. Minulla näkyy satelliittipaketissa MTV80's-kanava. Kun videoita katselee nykyisin, niin ihmetyttää miten noista jaksoi joskus olla innoissaan. 90% silkkaa sontaa.