Lue keskustelun säännöt.
Muistoja isästä
Mitä tulee mieleen?
Minä aloitan,
Pienenä luulin, että kaikki miehet olisivat niinkuin minun isäni. Isän lähellä oli turvallista, Isä piti sylissä ja kertoi tarinoita. Hän piti kotiruoasta ja possumunkeista, kovista kermakaramelleista ja ne kuista, joita opetti tekemään. Opetti myös miten kauralastuja tehdään, sekametelisoppaa ja nöttekeittoa. Isän kanssa käveltiin käsi kädessä, hän opetti piirtämään maalaamaan ja entisöimään. Vei salaa karkkikioskille ja kaatopaikoille dyykkaamaan. Kesällä veneiltiin ja kalastettiin, savustettiin kalaa ja tehtiin nuotiomakkaraa. Isä pelasti hukkumasta ja vei sairaalaan kun jouduin onnettomuuteen. Valvoi vuoteeni vierellä että nukahdin. Kun hiukan kasvoin luotti minuun niin, että tein paperihakemuksensa elinkeinoon liittyen, otti mukaan työpaikalleen, huollettiin työvälineet..isä toi kauniita lahjoja ja yllättäviä muistoja. Kaulanauhoja, rintakoruja, Helmi laukkuja, mekkoja ja paitoja.
Mutta hän opetti paljon muutakin: tärkeinpänä niistä, kuinka katsotaan sydämellä tai nauretaan sydämen pohjasta.
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan se on orvoksi jääneen kuvitella sitä miten ihanaa elämä olisi ollut niiden vanhempien kanssa, kun ei ole ollut missään tekemisissä heidän kanssaan pikkulapsiajan jälkeen. Saa pitää sen oman lapsenomaisen mielikuvan siitä, miten ihanaa perhe-elämää se olisi ollut.
Serkkuni molemmat vanhemmat kuolivat tsunamissa ja hänellä on just tällainen mielikuva vanhemmistaan, vanhempansa olivat ihan täydellisiä ja suuri katkeruus siitä että he kuolivat, ja että toisilla lapsilla on vanhemmat. Toisesta sukulaisesta tuli hänen huoltajansa ja yritti setviä tämän ongelmia, tämä lapsi yritti kiusata toisia lapsia jne., vaikka sosiaaliviranomaiset yritti olla tukena. Ei ymmärrä lainkaan, miten onnekas hän on itse ollut.
Tuostahan voi seurata myös se, että kun pelokas jäänyt lapsi kiusaa toisia lapsia, niin ne toiset alkaa sanoa jotain ei kiinnosta mukavaa takaisin tälle kiusaaajalle, esimerkiksi liittyen tämän kiusaajan vanhempien kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan se on orvoksi jääneen kuvitella sitä miten ihanaa elämä olisi ollut niiden vanhempien kanssa, kun ei ole ollut missään tekemisissä heidän kanssaan pikkulapsiajan jälkeen. Saa pitää sen oman lapsenomaisen mielikuvan siitä, miten ihanaa perhe-elämää se olisi ollut.
Serkkuni molemmat vanhemmat kuolivat tsunamissa ja hänellä on just tällainen mielikuva vanhemmistaan, vanhempansa olivat ihan täydellisiä ja suuri katkeruus siitä että he kuolivat, ja että toisilla lapsilla on vanhemmat. Toisesta sukulaisesta tuli hänen huoltajansa ja yritti setviä tämän ongelmia, tämä lapsi yritti kiusata toisia lapsia jne., vaikka sosiaaliviranomaiset yritti olla tukena. Ei ymmärrä lainkaan, miten onnekas hän on itse ollut.
Tuostahan voi seurata myös se, että kun pelokas jäänyt lapsi kiusaa toisia lapsia, n
Sehän olisi vaan oikein sille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, ihana.
Oma rakas isäni lähti pois 6 vuotta sitten...
Ikävä kuulla, että sinunkin isäsi on kuollut. Millainen hän oli?
Mietin tässä, että onko enää olemassa isäni kaltaisia isiä ja onko ne tietoisia siitä kuinka valtava vaikutus heillä on omien lastensa elämään.
On heitä. Oma isäni oli sellainen ja nyt oma puolisoni on sellainen, vaikka hänen oma isänsä ei sellainen ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yks jolla oli/on räjöhdysaltis ja aina vihainen isä, pelätä sai aina ja miettiä mitä tekee väärin ja mistä taas suuttuu, isä oli suursyömäri ja sairaalloisen ylipainoinen, ruoka hallitsi ja hallitsee vieläkin sen elämää ihmettelin monesti että miksi toi ei kuole sydänkohtaukseen kun on niin läski. Jossain vaiheessa laihtui ja oli mukana kuntokilpailuissa mut sit vuoden päästä palasi vanhoihin tapoihinsa.
Meille opetettiin lapsena ett isälle ensin ruokaa ja jos jää yli niin sitten meille, monet nälät tulleet tutuiksi jos söi salaa niin seurasi tavaroiden paiskomista ja huutoa että ollaan ahneita p""kiaisia. Silti, paha ei ole saanut palkkaansa ja vielä toi sitkuttelee, teki lapsuudesta ja nuoruudesta hlvettiä. Väleissä en ole ollut 5 vuoteen.
Minä ihmettelen noita alapeukkuja, joita tä
Yksi tuttavani jäi teini-ikäisenä orvoksi kun vanhempansa kuolivat onnettomuudessa ja hän voivottelee sitä miten rankkaa hänellä on ollut. Hänellä oli hyvä ja turvallinen koti ja perhe ja hyvät vanhemmat. Orvoksi jäämisen jälkeen lähisukulaisistaan tuli hänen huoltajiaan ja sosiaaliviranomaiset järjestivät hänen asioitaan ja kaikki on aina ollut hänelle niin turvattua ja valmiiksi järjestettyä. Silti tämä ihminen aina marisee siitä, miten vaikeaa hänellä on ollut ja haukkuu sosiaaliviranomaisia ja ilkeilee muille siitä jos näillä ei ole hyvät välit vanhempiensa kanssa. On totaalisen ymmärtämätön sitä kohtaan, millainen lapsuus joillain toisilla on ollut, esimerkiksi koettua perheväkivaltaa, pelottavia vanhempia, pelottavat kotiolot jne.
Tuollaisen kannattaisi olla vaan hyvin hiljaa vanhemmista, kun on jo tuhlannut omansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan se on orvoksi jääneen kuvitella sitä miten ihanaa elämä olisi ollut niiden vanhempien kanssa, kun ei ole ollut missään tekemisissä heidän kanssaan pikkulapsiajan jälkeen. Saa pitää sen oman lapsenomaisen mielikuvan siitä, miten ihanaa perhe-elämää se olisi ollut.
Serkkuni molemmat vanhemmat kuolivat tsunamissa ja hänellä on just tällainen mielikuva vanhemmistaan, vanhempansa olivat ihan täydellisiä ja suuri katkeruus siitä että he kuolivat, ja että toisilla lapsilla on vanhemmat. Toisesta sukulaisesta tuli hänen huoltajansa ja yritti setviä tämän ongelmia, tämä lapsi yritti kiusata toisia lapsia jne., vaikka sosiaaliviranomaiset yritti olla tukena. Ei ymmärrä lainkaan, miten onnekas hän on itse ollut.
Tuostahan voi seurata myös se, että kun pelokas jäänyt lapsi kiusaa toisia lapsia, n
Meidän koulussa oli tuollainen tapaus, sitten muita oppilaita syytettiin kiusaamisesta kun kukaan ei enää halunnut olla tekemisissä todellisen kiusaajan kanssa. Sitten tämän huoltajat raivosi muiden lasten vanhemmille, että meidän PurjoRallaa pitää ymmärtää kun hänen äiti ja isä on kuolleet. Olisivat halunneet ilmeisesti vaikka mitä erivapauksia PurjoRallalle. Lopulta se häipyi samasta koulusta, en tiedä olisiko päätynyt johonkin orvoksi jääneiden ongelmalasten laitokseen sosiaaliviranomaiset määräyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaminen on aina väärin, ja syy on aina vain kiusaajassa. Orvoksi jääminen ei anna mitään oikeutta kiusata toisia lapsia, vaikka orvoksi jäänyt olisikin järkyttynyt ja ongelmissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin helpottunut kun kuoli.
Sama. Ei tarvinut enää pelätä.
---Eikä se piru päässyt ketään kiusaamaan. Oli vaan niin läpi ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on aina väärin, ja syy on aina vain kiusaajassa. Orvoksi jääminen ei anna mitään oikeutta kiusata toisia lapsia, vaikka orvoksi jäänyt olisikin järkyttynyt ja ongelmissaan.
Ehkä ei olisi ollut mikään vahinko jos se orvoksi jäänyt olisikin mennyt samaa tietä vanhempiensa kanssa? Olisi muut ihmiset säästyneet paljolta vaivalta. Harmi.
Vierailija kirjoitti:
Luki paljon, ajatteli paljon, rakasti paljon, oli turvallinen.
Ei siis mikään persu, onneksi.
Ainut viisas mitä isäni on meille opettanut on että älkää milloinkaan äänestäkö vasemmistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te haukutte isänne täällä? Kaikilla ei ole isää vaan isä on kuollut ja arvatkaa miltä se tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on aina väärin, ja syy on aina vain kiusaajassa. Orvoksi jääminen ei anna mitään oikeutta kiusata toisia lapsia, vaikka orvoksi jäänyt olisikin järkyttynyt ja ongelmissaan.
Ehkä ei olisi ollut mikään vahinko jos se orvoksi jäänyt olisikin mennyt samaa tietä vanhempiensa kanssa? Olisi muut ihmiset säästyneet paljolta vaivalta. Harmi.
Tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi olla missään tekemisissä lapsena tai nuorena orvoksi jääneen ihmisen kanssa.
Teki itsemurhan kun olin 7-vuotias, hautajaiset oli muutama viikko ennen joulua ja minulla oli siellä punainen mekko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on aina väärin, ja syy on aina vain kiusaajassa. Orvoksi jääminen ei anna mitään oikeutta kiusata toisia lapsia, vaikka orvoksi jäänyt olisikin järkyttynyt ja ongelmissaan.
Meidän koulussa taas oli yksi lapsi, joka kiusasi toisia lapsia näiden vanhempienbtai kotien vuoksi, esimerkiksi minua yritti kiusata siksi, koska isäni on opettaja. Hänen isänsä oli insinööri, mikä oli toki hänen mielestään hienointa maailmassa. Tosin kyseessä ei ollut hänen oikea isänsä vaan sijaisisänsä, oli sijoitettu lastensuojelun toimesta sijaisperheeseen. Pakko myöntää, että vähän nautin lapsena saadessani tietää tämän, oli loistava tieto käyttää häntä itseään vastaan. Oikeat vanhempansa olivat varmaan jotain lähiöostarin vakipulsuja, todennäköisesti tyttö oli vaan tullut oikeisiin vanhempiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te haukutte isänne täällä? Kaikilla ei ole isää vaan isä on kuollut ja arvatkaa miltä se tuntuu.
Pitäiskö sen takia olla onneissaan julki narsisti isästä joka tehnyt lapsuudesta hlvettiä ja mm hyväksikäyttänyt omia lapsiaan?
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi olla missään tekemisissä lapsena tai nuorena orvoksi jääneen ihmisen kanssa.
Minä voisin olla kunhan ei uhriudu ja ole jatkuvasti katkera siitä että muilla on vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te haukutte isänne täällä? Kaikilla ei ole isää vaan isä on kuollut ja arvatkaa miltä se tuntuu.
Pitäiskö sen takia olla onneissaan julki narsisti isästä joka tehnyt lapsuudesta hlvettiä ja mm hyväksikäyttänyt omia lapsiaan?
Oma isä on aina oma isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi olla missään tekemisissä lapsena tai nuorena orvoksi jääneen ihmisen kanssa.
Minä voisin olla kunhan ei uhriudu ja ole jatkuvasti katkera siitä että muilla on vanhemmat.
Onneksi jotkut orvoksi jääneet sopeutuu elämään ihan hyvin eivätkä kehitä itselleen jotain traagisen orpolapsen identiteettiä, vaan elävät ihan tavallista elämää perheessään. Esimerkiksi kaverini molemmat biologiset vanhemmat kuolivat kun tämä oli lapsi, mutta hän on käytännössä lähes koko lapsuutensa elänyt kahden vanhemman perheessä sisarustensa ja näiden isän kanssa, ja puhuu näistä äitinä ja isänä. Ei siis koskaan tuo mitenkään sen kummemmin esille sitä orvoksi jäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te haukutte isänne täällä? Kaikilla ei ole isää vaan isä on kuollut ja arvatkaa miltä se tuntuu.
No, miltä? Onko isäsi kuolema jotenkin erilainen?
Vähän noloa, että joku orvoksi jäänyt on alkanut riehumaan tuolla tavalla. Eikö sosiaaliviranomaiset hommaa tuollaiset johonkin?