Lue keskustelun säännöt.
Muistoja isästä
Mitä tulee mieleen?
Minä aloitan,
Pienenä luulin, että kaikki miehet olisivat niinkuin minun isäni. Isän lähellä oli turvallista, Isä piti sylissä ja kertoi tarinoita. Hän piti kotiruoasta ja possumunkeista, kovista kermakaramelleista ja ne kuista, joita opetti tekemään. Opetti myös miten kauralastuja tehdään, sekametelisoppaa ja nöttekeittoa. Isän kanssa käveltiin käsi kädessä, hän opetti piirtämään maalaamaan ja entisöimään. Vei salaa karkkikioskille ja kaatopaikoille dyykkaamaan. Kesällä veneiltiin ja kalastettiin, savustettiin kalaa ja tehtiin nuotiomakkaraa. Isä pelasti hukkumasta ja vei sairaalaan kun jouduin onnettomuuteen. Valvoi vuoteeni vierellä että nukahdin. Kun hiukan kasvoin luotti minuun niin, että tein paperihakemuksensa elinkeinoon liittyen, otti mukaan työpaikalleen, huollettiin työvälineet..isä toi kauniita lahjoja ja yllättäviä muistoja. Kaulanauhoja, rintakoruja, Helmi laukkuja, mekkoja ja paitoja.
Mutta hän opetti paljon muutakin: tärkeinpänä niistä, kuinka katsotaan sydämellä tai nauretaan sydämen pohjasta.
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teki itsemurhan kun olin 7-vuotias, hautajaiset oli muutama viikko ennen joulua ja minulla oli siellä punainen mekko.
Miksi joku antaa lapsen laittaa punaisen mekon hautajaisiin?
Se on kun ei mistään välitetä. Mennään hautajaisiin vaikka verkkareissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on aina väärin, ja syy on aina vain kiusaajassa. Orvoksi jääminen ei anna mitään oikeutta kiusata toisia lapsia, vaikka orvoksi jäänyt olisikin järkyttynyt ja ongelmissaan.
Mitäs jos toisten lasten onnekkuus ärsyttää orvoksi jäänyttä lasta? Että muilla on vanhemmat mutta hänellä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teki itsemurhan kun olin 7-vuotias, hautajaiset oli muutama viikko ennen joulua ja minulla oli siellä punainen mekko.
Miksi joku antaa lapsen laittaa punaisen mekon hautajaisiin?
Se on kun ei mistään välitetä. Mennään hautajaisiin vaikka verkkareissa.
Mistä ihmeestä vedit taas verkkarit keskusteluun? Mekko on ihan asiallinen ja normaali hautajaisvaate, verkkarit taas ei ole. Jos et ymmärrä eroa, asiaa ei voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on aina väärin, ja syy on aina vain kiusaajassa. Orvoksi jääminen ei anna mitään oikeutta kiusata toisia lapsia, vaikka orvoksi jäänyt olisikin järkyttynyt ja ongelmissaan.
Mitäs jos toisten lasten onnekkuus ärsyttää orvoksi jäänyttä lasta? Että muilla on vanhemmat mutta hänellä ei.
Ärsyttää? Sosiaalitoimelta saa varmaan kaikenlaista apua orvoksi jääneen lapsen ongelmiin liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö jokaisen oma isä ole maailman paras? Kukaan ei voi korvata omaa isää.
Hah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö jokaisen oma isä ole maailman paras? Kukaan ei voi korvata omaa isää.
Hah.
No ei voi. Jokainen isä on paras isä just sille omalle lapselleen. Muiden isät on vain muiden isiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yks jolla oli/on räjöhdysaltis ja aina vihainen isä, pelätä sai aina ja miettiä mitä tekee väärin ja mistä taas suuttuu, isä oli suursyömäri ja sairaalloisen ylipainoinen, ruoka hallitsi ja hallitsee vieläkin sen elämää ihmettelin monesti että miksi toi ei kuole sydänkohtaukseen kun on niin läski. Jossain vaiheessa laihtui ja oli mukana kuntokilpailuissa mut sit vuoden päästä palasi vanhoihin tapoihinsa.
Meille opetettiin lapsena ett isälle ensin ruokaa ja jos jää yli niin sitten meille, monet nälät tulleet tutuiksi jos söi salaa niin seurasi tavaroiden paiskomista ja huutoa että ollaan ahneita p""kiaisia. Silti, paha ei ole saanut palkkaansa ja vielä toi sitkuttelee, teki lapsuudesta ja nuoruudesta hlvettiä. Väleissä en ole ollut 5 vuoteen.
Minä ihmettelen noita alapeukkuja, joita tä
Saa tietenkin kertoa. Saa kertoa vaikka loputtomiin, jos vain joku jaksaa kuunnella. Mutta ei pidä loukkaantua, jos joku ei enää jaksakaan kuunnella.
Meitä kaltoin kohdeltuja on valtavasti, ikävä kyllä. Meidänkin identiteettimme on kärsinyt. Meiltä ei ole salattu mitään, vaan me olemme itse joutuneet salaamaan asioita, kantamaan salaisuuksia ja häpeää.
No, jokainen tekee tavallaan. Onhan se hyvä olla avoin ja ehkä se auttaa selviämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli ihana hauska ja rakas. Ja kova työmies mitä ihailin. Joskus isä ärähti jos olin hölmöillyt. Olin 14vuotias kun isä kuoli. Toivon että voisin vielä itse olla isä. Hyvä isä niin kuin minulla oli, lapsilleni. M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on aina väärin, ja syy on aina vain kiusaajassa. Orvoksi jääminen ei anna mitään oikeutta kiusata toisia lapsia, vaikka orvoksi jäänyt olisikin järkyttynyt ja ongelmissaan.
Mitäs jos toisten lasten onnekkuus ärsyttää orvoksi jäänyttä lasta? Että muilla on vanhemmat mutta hänellä ei.
Ei voi mitään. Pitää opetella sietämään erilaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on aina väärin, ja syy on aina vain kiusaajassa. Orvoksi jääminen ei anna mitään oikeutta kiusata toisia lapsia, vaikka orvoksi jäänyt olisikin järkyttynyt ja ongelmissaan.
Mitäs jos toisten lasten onnekkuus ärsyttää orvoksi jäänyttä lasta? Että muilla on vanhemmat mutta hänellä ei.
Hänkin voi opetella olemaan kiitollinen siitä mitä hänellä on. Todennäköisesti hänellä on aikuisten järjestämä ja sosiaalitoimen turvaama ihan normaali elämä. Kaikilla ei ole asiat niinkään hyvin.
Isäni kuoli kun olin 10 vuoden ikäinen. Monia ajan kultaamia lapsen muistoja. Ja aina oli kesä, niissä muistossa.
Faija oli alkoholisti, silti insinööri ja rahtilaivan konepäällikkö ja amiksen yliopettaja. Oltiin enemmän kavereita kun isä ja poika, mutta sellaista se on. Hirveät sotkut jätti kyllä perikunnalle, että siinä olis voinut petrata.