Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
64v äitini puhuu koko ajan kuolemasta
28.07.2023 |
Pitäisikö huolestua? Sanoo esim ettei halua esim elää 70 vuotiaaksi. Hänellä ei juuri ole sairauksia ja on tosi pirteä ja menisi 55 vuotiasta.
Kommentit (47)
Sanoisin, että juttelee asiasta ammattilaisen kanssa ja että sinulla ei taidot taida tähän riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa aika terveyskeskuksen psykiatriselta/mielenterveys sairaahoitajalta. Saa keskustella mikä sitä mieltä noin painaa.
Puhuu vaan. Aika moni sanoo että "ei aio elää vanhaksi" ja silti elää vaan eteenpäin. Ja lopulta käy tyyliin vesijumpassa.
Sinä et ole äitisi terapeutti. Tuo on epäreilu taakka hänen pistää sinun harteillesi. Sanot suoraan, että sinuun sattuu kuulla näitä asioita, ja et voi keskustella hänen kanssaan ennen kuin hän menee terapiaan puhumaan tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tehnyt sopimuksen herra viikatteen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen elää 70-80v .
Ihminen elää 0-110v.
Riippuu tuurista.
Vierailija kirjoitti:
ei terapiaa saa eläkeikäiset
Terapiaa saa ihan kuka tahansa. Voi joutua itse maksamaan, mutta kukaan terapeutti ei kieltäydy iän takia asiakkaasta. Eikä 64v välttämättä mikään eläkeläinen ole tänä päivänä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei sun kanssa voi muusta puhua. Ihan normaalia tuon ikäisenä miettiä elämän pituutta.
No ei ole normaalia lapsensa niskaan tuollaista kaataa. Onko masentunut? Itse ohjaisin lääkärille, ja joka tapauksessa sanoisin tiukasti, että en moisia puheita kuuntele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meet mukaan juttuihin ja alat kyselemään aina lisää, esim. mitä hän ajatteli että hänen hautajaisissaan syödään? Käykö lohisoppa? Entä miten kuolinsiivous eteene? Pitäiskö käydä noi valokuvat nyt läpi?
Olen kokenut saman ja lopulta stoppi tuli kun aloin puhumaan kuolemasta kuin säästä tai tulevasta lomamatkasta, ja olemaan olematta pahoillani ja yrittänyt "pelastaa" . Jotenkin niistä puheista lähti se voima mitä niillä haettiin....
Ja kuten ylhäällä mainittu, täysin epäreilua ja lasta kohtaan satuttavaa kaataa noita ajatuksia lapsen niskaan...
Itse mietin kuolemaa nyt 44 vuotiaana melkein päivittäin. Järkyttävää elää vielä 20v kun on 64v, tai pahimmillaan 40v vielä. En jaksa ajatellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa masentuneelta.
Tai en tietysti voi tietää kuinka paljon hän siitä puhuu, ja kuinkaherkkä olet asialle, tuossa iässä elämän rajallisuus on jo aika realistisesti läsnä. Monet ystävät on jo kuolleet, ja alkaa miettiä paljonko romua sitä haluaa jättää lasten vaivoiksi.
Samaa puhui oma äitini, kunnes tajusi että elämä on sen pituinen kuin annetaan. Jossain vaiheessa tämä kuolema -vaihe käydään läpi. Myös oma äitini oli tuon ikäisenä hyväkuntoinen.
Tuossa iässä viimeistään alkaa miettiä elämän kestoa.
Onko Suomessa jokin kuolemankultti? Sunnuntailehdessä aina juttu kuolleista tai surevista, kommenttiosioissa kiitellään laadukkaasta saattohoidosta, asiantuntijat analysoi eutanasiaa yms. Kannattaisiko keskittyä elämään ja miten siitä saa eniten irti?
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika terveyskeskuksen psykiatriselta/mielenterveys sairaahoitajalta. Saa keskustella mikä sitä mieltä noin painaa.
Miten varaat ajan ja viet täysjärkisen 64v lääkäriin kenties vastoin omaa tahtoaan? Nykyään puolikuollut 89v saa maata ulosteissaan sängynpohjalla ellei itse halua hoitoa.
Alue: Aihe vapaa
Vie lääkäriin, ei ole normaalia.