64v äitini puhuu koko ajan kuolemasta

Kuulostaa masennukselle

Hoitoa tarvitsee kuten täällä jo mainitaankin

Ei ole normaalia käytöstä : kaukana siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi puhua kuolemasta? Enemmän se tuntuu 30v ikäisiä ahdistavan kuin sitä 64v ikäistä. Monelle kolmekymppiselle tulee yllätyksenä se, että vanhemmat kuolevat ja mielellään ns. saappaat jalassa, ei vuosia hoitolaitoksessa viruen. Ei se ole mitään valtapuhetta, se on normaalia keskustelua normaalista osasta elämää ihan samalla tavalla kuin juttelisi perhevapaista tai joogatunneista.

No ihmettelen, mitä äitini tarkoittaa, kun sanoo että ei halua elää 70 vuotiaaksi? Tarkoittaako, se että hautoo itsemurhaa ? Toivottavasti ei, en kyllä jotenkin usko sitä hänestä. Sitten kun taas esim vertaan hänen äitiinsä, minun mummooni, hän ei juuri koskaan puhunut tuollaisia. Lisäksi tunnen yhden 80 vuotiaan joka on iloinen kuin minä. Joten en tiedä onko äitini masentunut, vai yksinäinen, vai?

Äiti on ihan normaali, hän ei vain halua elää 70v ikään asti! Krempat ja vaivat ei kiinnosta.

Mutta ihmetyttää miksi, koska hän on vielä tosi pirteä eikä käytä edes lääkkeitä? 

Taidatte kaikki olla itse vanhenemis- ja kuoleman pelkoisia. Miksei molemmista voisi puhua ihan asiallisesti ja arkipäiväisesti?

Jos lapset sattuisi kuulemaan, tuskin sen kummemmin säikähtäisivät, kun ei mitenkään pelottele ja jatkuvasti jankuta.

Onko äitisi jäänyt juuri eläkkeelle? Siinä vaiheessa moni alkaa ajattelemaan että on elämässä loppusuoralla. Eräänlainen tyhjyys tulee työn tilalle. Riippuen paikkakunnasta on useita eläkeläisten yhdistyksiä joissa on paljon toimintaa. Voi olla ns rivijäsenenä ja ottaa vastaan yhdistyksen järjestämät lukuisat tapahtumat, monipuoliset matkat, teatterireissut ym...

Epäilen masennusta. Elääkö puoliso? Onko lähipiirissä kuollut useita saman ikäluokan ihmisiä, jos on niin ne vaikuttavat mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen

vanhenee ja täyttää 50 vuotta, hän alkaa viimeistään miettiä elämänsä rajallisuutta. Perintötekijät, elintavat ja sattuma vaikuttavat ihmisen sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen.

Ikääntymyt ja hedelmätön nainen on yhteiskunnassamme tarpeeton turhake. Vaihdevuodet ovat varma merkki ikääntyvän naisen alkavasta rapistumisesta ja kurjiistumisesta. Ehkä ikääntyvä äitisi on masentunut, yksinäinen tai tuntee itsensä tarpeettomaksi? Onko äitisi työelämässä vai eläkkeellä?

Äitisi voi hakea ammattiapua terveydenhuollosta. EI saa sälyttää painolastia lapsille ja läheisille!

Oletko adoptoitu? Ajattelin, että ainakin kerrannon halunnut miestä

No se on ollut aina sinkku, ei halua miestä. Ei ole töissä.

Ehkä hänellä on jokin sairaus, jota ei ole mahdollista parantaa. Tai sitten ylipäätään elämänsä on sellaisessa murroksessa, että tulee ajatelleeksi isoja asioita.

Minä olen terve nelikymppinen ja kuolema on yksi suurimpia mielenkiinnon aiheitani. En tosin juttele siitä kahvipöydässä, koska olen huomannut ettei se ole muille kiinnostava aihe.

Kaikkia se koskettaa. Olen ajatellut tehdä hautaustestamentin itselleni, jotta lapseni ei tarvitse miettiä hautapaikkaani ja jotta itse tiedän saavani minulle mieluisan leposijan. Enhän minä sitä itse sitten koe, mutta helpottaa suhtautumista omaan kuolemaan.

Siis jos puhuu kuolemasta, on masentunut ja tarvitsee mielenterveyspalveluja?

Kuka kertoisi kolmekymppisille, että me kaikki kuolemme eikä siinä terapiat auta. Parempi puhua asiasta avoimesti ja vapaasti eikä olettaa, että normaali osa elämää olisi mielenterveysongelma.

Tai sitten varataan kaikki terapia-ajat eläkeläisille, heille kuolema on jokapäiväinen tuttu.