Lue keskustelun säännöt.
Pelottaako teitä muita lapsettomia lainkaan yksinäinen vanhuus?
28.07.2023 |
Minusta tämä on vähän erikoinen tabu. Julkisesti hehkutetaan vain miten hienoa on olla pari-kolmekymppinen, menevä ja matkusteleva ikisinkku tai DINK. Ihan hirveän vähän olen nähnyt juttua siitä, miltä tämä elämä näyttää kahdeksankymppisenä. Mies kuolee todennäköisesti ennen minua, ja itse en ainakaan koe että kaverisuhteista välttämättä on vanhuuden turvaksi.
Kommentit (547)
Ei pelota. Menee miten menee. Kunhan kipuja hoidettais, ettei tarttis kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo kysymys. Se sisältää oletuksen, että henkilöllä, joka ei ole hankkinut lapsia, olisi automaattisesti yksinäinen vanhuus. Niinhän asia ei ole.
Olen vakavasti sairas jo alle viisikymppisenä. Ei ole kukaan läheisistä auttanut millään tavalla. Ihmisillä on niin kiirekin nykyään, töissäkin vaaditaan paljon, välimatka voi olla pitkä. Voi olla myös hankala höppänä vanhana, jonka kanssa kukaan ei jaksa olla tekemisissä. Olen jo nyt yksinäinen, ei se pahemmaksi voi muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys ei pelota, mutta jos sairastuu vakavasti eikä tässä idioottimaassa saa eutanasiaa.
Tämä x1000
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi aikuista lasta. Molemmat haluavat ulkomaille, toinen Japaniin ja toinen Australiaan. Minulla on ihan samalla tavalla yksinäinen vanhuus
Muutenkin olen miettinyt vanhuutta jo. Olen nyt kesämökillä vaan monisairaan äitini ja mieheni kanssa. Mieheni suvussa miehet kuolevat nuorena, ja noilla verenpaineilla hänelläkään ei ole pitkä elämä. Mitä minä täällä mökillä sitten yksin teen?"
Älä huoli, voin tulla seuraksesi vaikka kalakaveriksi tai valmistaa sinulle maailman parasta Sangriaa mitä maistella ihaillen auringonlaskua saunan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys ei pelota, mutta jos sairastuu vakavasti eikä tässä idioottimaassa saa eutanasiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys ei pelota, mutta jos sairastuu vakavasti eikä tässä idioottimaassa saa eutanasiaa.
Tämä x1000
Kuolema tulee kyllä jos on tullakseen. Sitä ei tarvitse vauhdittaa varsinkaan, jos on vakava sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt vanhusten hoitolaitoksissa ja ei siellä näkynyt kenenkään lapsia eikä lapsenlapsia ikinä. Yhdessäkään niistä. Että kyllä 100% on vanhana yksin oli lapsia tai ei.
Tätä en kyllä ymmärrä. Minä ainakin kävin katsomassa vanhempiani. Muitakin omaisia hoivapaikassa selvästi kävi. Olitkohan pahimpaan koronarajoitusaikaan vanhusten hoitolaitoksessa töissä?
Mihin ne ystävät ja muut perheenjäsenet häviäisivät? Tutustuahan voi vaikka naapuriinsa. Mikä ihme oletus tuo yksinäisyys nyt on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eutanasian mahdollistamisen tulisi olla tulevaisuuden tavoitteemme terveydenhuollossa. Esim. Vakavasti syöpäsairaan kuolemaa tekevän ihmisen elämä ei ola inhimillistä vaan kärsimystä. Ei opiaatit ja pillerit vie kärsimystä pois, sekoittavat vaan pään ja persoonan. Kokemusta on. Kenenkään ei tulisi kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys ei pelota, mutta jos sairastuu vakavasti eikä tässä idioottimaassa saa eutanasiaa.
Tämä x1000
Kuolema tulee kyllä jos on tullakseen. Sitä ei tarvitse vauhdittaa varsinkaan, jos on vakava sairaus.
Oletko nähnyt vierestä esim. Vakavasti syöpäsairaan eloa? Kun ihminen ei vaan kuole vaan kärsii joka ikinen päivä kivuissa ja hengenahdistuksessa huolimatta helpottavista lääkkeistä. Olisiko sinusta ok katsoa kärsivää läheistäsi? Minusta ei. Jokaisella tulisi olla oikeus päättää, milloin kärsimys loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä yksin elämistä ja olemista pelkää siinä mielessä, ettei jäisi kitumaan yksin sairaskohtauksessa / tapaturmassa. Jos kuolee, niin sitten kuolee - mutta se kituminen tuskissa on kauheeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luotan siihen, että pystyn pitämään itseni aktiivisena, liikun sen verran etten ihan jäykisty, opiskelen jotain uutta, käyn jossain riennoissa ja osallistun yhteiskunnallisesti, tapaan niitä läheisiä jotka vielä elossa.
Tämä kaikki edellyttää ainakin sitä, että pää pysyy kunnossa. Suvussa on muistisairautta, ja eniten pelkään kai sitä, että kukaan ei ole minusta huolehtimassa jos sattuu omalle kohdalle. Sitten on kyllä pulassa.
Muistisairas, varsinkin taudin pitemmälle edenneessä versiossa vaatii, ympärivuorokautista valvontaa lapsen tavoin. Saattaa kärsiä myös deliriumista ja väkivaltaisuudesta. Ajattelitko, että lapsesi huolehtisi sinusta 24/7, jättäisi työt tekemättä, nostaisi omaishoitajille tarkoitettua olematonta tukea, jättäisi omat eläkkeet kerryttämättä ja jopa puolison hankkimatta?
Tämän vuoksi meillä on hyvinvointivaltio. Entisaikaan joku sisarruksista veti lyhyimmän korren ja hänet painostettiin jäämään lapsuudenkotiin hoitamaan vanhuksia.
Mitähän sinä vaahtoat? Minä olen kyllä nähnyt, mitä muistisairaus tarkoittaa. Kun vanhemmalle tuli muistisairaus, hän oli sikäli onnekkaassa asemassa, että hänellä oli aikuisia lapsia huolehtimassa. Emme tehneet sitä "24/7", emme jättäneet eläkkeitämme kerryttämättä tai luopuneet avioitumisesta. Lisäksi oli apuna kotihoitajia, mutta se järjestelmä on tietenkin puutteellinen ja ongelmallinen, kuten on moneen kertaan todettu. Huolehdimme, myös muiden sukulaisten kanssa, ruokaostoksista, ruuanlaitosta ja kahvituksesta, vaatehuollosta, siivoamisesta, asiakirjoista, seuran pitämisestä, kuljetimme autolla kesällä pikku reissuille virkistyksen vuoksi, avustimme lääkärissä käynneissä, ym. "Hyvinvointivaltio" ei suinkaan huolehdi sataprosenttisesti kenestäkään. Onneksi hän ei joutunut kovin kauaa kärsimään maan päällä. Sairaalassa on kyllä vahtijat ympäri vuorokauden, mutta ei sinne pistetä muistisairasta heti kun ensimmäiset oireet ilmaantuvat.
Tämä. Valitettavasti hyvinvointivaltio on ajattu jo aika alas. Aikuisena tyttärenä olen joutunut paljon vanhempien asioita hoitamaan. Kaikki palvelut pitää järjestää ja hoitaa omaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VaahtoVasara kirjoitti:
Ei pelota, päinvastoin. On tekemisen ja menemisen vapaus, kun ei tarvi tiedottaa eikä lupia kysellä.
Noin ajattelee keski- ikäinen ihminen. Itse olen hyvin kiitollinen näin ikääntyneenä, että lapset pitävät minusta huolta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys ei pelota, mutta jos sairastuu vakavasti eikä tässä idioottimaassa saa eutanasiaa.
Tämä x1000
Kuolema tulee kyllä jos on tullakseen. Sitä ei tarvitse vauhdittaa varsinkaan, jos on vakava sairaus.
Oletko nähnyt vierestä esim. Vakavasti syöpäsairaan eloa? Kun ihminen ei vaan kuole vaan kärsii joka ikinen päivä kivuissa ja hengenahdistuksessa huolimatta helpottavista lääkkeistä. Olisiko sinusta ok katsoa kärsivää läheistäsi? Minusta ei. Jokaisella tulisi olla oikeus päättää, milloin kärsimys loppuu.
Kyllä. Elämän tulisi olla elämänarvoista, inhimillistä. Pahinta on kun puolisoni on kysynyt, milloin pääsen pois, en kestä enää.
T. Levinnyttä syöpää sairastavan puoliso
Olen alkanut ihmettelemään valituksia yksinäisestä vanhuudesta. Suomessa on nyt valtavasti 70 - 100 v ihmisiä jotka saavat seuraa toisistaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VaahtoVasara kirjoitti:
Ei pelota, päinvastoin. On tekemisen ja menemisen vapaus, kun ei tarvi tiedottaa eikä lupia kysellä.
Mitä sä sillä menemisen ja tekemisen vapaudella teet siinä vaiheessa kun et selviydy omin avuin edes lähikauppaan? Tää on ihan uskomaton tää joidenkin uskomus että he eivät tule koskaan vanhenemaan.
Ei ne lapsetkaan siellä kaupassa tule käymään että mikä on pointtisi?
Ai ei vai? Minä kävin äidilleni kaupassa 20 vuotta. Äiti ei päässyt enää liikkumaan juuri ollenkaan. Hän eli 98-vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luotan siihen, että pystyn pitämään itseni aktiivisena, liikun sen verran etten ihan jäykisty, opiskelen jotain uutta, käyn jossain riennoissa ja osallistun yhteiskunnallisesti, tapaan niitä läheisiä jotka vielä elossa.
Tämä kaikki edellyttää ainakin sitä, että pää pysyy kunnossa. Suvussa on muistisairautta, ja eniten pelkään kai sitä, että kukaan ei ole minusta huolehtimassa jos sattuu omalle kohdalle. Sitten on kyllä pulassa.
Muistisairas, varsinkin taudin pitemmälle edenneessä versiossa vaatii, ympärivuorokautista valvontaa lapsen tavoin. Saattaa kärsiä myös deliriumista ja väkivaltaisuudesta. Ajattelitko, että lapsesi huolehtisi sinusta 24/7, jättäisi työt tekemättä, nostaisi omaishoitajille tarkoitettua olematonta tukea, jättäisi omat eläkkeet kerryttämättä ja jopa puolison hankkimatta?
Tämän vuoksi meillä on hyvinvointivaltio. Entisaikaan joku sisarruksista veti lyhyimmän korren ja hänet painostettiin jäämään lapsuudenkotiin hoitamaan vanhuksia.
Mitähän sinä vaahtoat? Minä olen kyllä nähnyt, mitä muistisairaus tarkoittaa. Kun vanhemmalle tuli muistisairaus, hän oli sikäli onnekkaassa asemassa, että hänellä oli aikuisia lapsia huolehtimassa. Emme tehneet sitä "24/7", emme jättäneet eläkkeitämme kerryttämättä tai luopuneet avioitumisesta. Lisäksi oli apuna kotihoitajia, mutta se järjestelmä on tietenkin puutteellinen ja ongelmallinen, kuten on moneen kertaan todettu. Huolehdimme, myös muiden sukulaisten kanssa, ruokaostoksista, ruuanlaitosta ja kahvituksesta, vaatehuollosta, siivoamisesta, asiakirjoista, seuran pitämisestä, kuljetimme autolla kesällä pikku reissuille virkistyksen vuoksi, avustimme lääkärissä käynneissä, ym. "Hyvinvointivaltio" ei suinkaan huolehdi sataprosenttisesti kenestäkään. Onneksi hän ei joutunut kovin kauaa kärsimään maan päällä. Sairaalassa on kyllä vahtijat ympäri vuorokauden, mutta ei sinne pistetä muistisairasta heti kun ensimmäiset oireet ilmaantuvat.
Tämä. Valitettavasti hyvinvointivaltio on ajattu jo aika alas. Aikuisena tyttärenä olen joutunut paljon vanhempien asioita hoitamaan. Kaikki palvelut pitää järjestää ja hoitaa omaisen.
Kyllä. Jos tämä linja jatkuu ja kehittyy, teillä nykylapsettomilla vasta hankalaa tulee olemaankin. Ja tähänhän te pyritte koko ajan.
Kyllä ne vaan omaiset on niitä, jotka töihin laitetaan, halusivat tai eivät. Tietysti jos muutatte Timbuktuun niin pääsette pälkähästä, mutta kuka sitten teidän omasta vanhuudestanne siellä huolehtii, se jää nähtäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut ihmettelemään valituksia yksinäisestä vanhuudesta. Suomessa on nyt valtavasti 70 - 100 v ihmisiä jotka saavat seuraa toisistaan
Hah hah haaaaaa!!! Siinäpä sulla idea!
Et tiedä todellakaan asioista yhtään mitään.
Ne ei toisten yhtä huonokuntoisten seuraa kaipaa yhtään. Mieti vähän.
Haloo ei lapsia tehdä siksi että heillä olisi velvollisuus huolehtia omista vanhemmistaan kun he sairastuvat tai vanhenevat.Itselläni on lapsia ja en todellakaan toivo heidän tuhlaavan elämäänsä minun hoitamiseen.Olen kuuttakymppiä lähestyvä.Olen myös mummo.Sairastanut jo kymmenisen vuotta vakavasti,silti pystyn olemaan välillä osa-aikaisesti töissä.Muistakaa myös se että kaikki ihmiset eivät halua lapsia se on minusta ok.Ja mikä julminta kun päivittelee ihmiselle että eikö sulla oo lapsia tai hyvähän sulla on kun ei oo lapsia.Ettekö ikinä ajattele kuinka kauan joku on voinut yrittää saada lasta,siitä onnistumatta.Jollain on voinut lapsi kuolla.Jonkun lapsi on voinut tehdä niin hirvittäviä tekoja että on ollut pakko katkaista välit.Ajatelkaa hyvät ihmiset yhden jos toisenkin kerran ennenkuin tyhmiä kysymyksiä.Miten vähällä järjellä täällä mennään .