Lue keskustelun säännöt.
Miten valmistautua mahdolliseen sairastelukierteeseen, kun lapsi aloittaa päiväkodin?
Lapsi menee päiväkotiin elokuussa. Miten valmistautua mahdolliseen sairastelukierteeseen, kun lapsi aloittaa päiväkodin? Alkaako sairastelukierre heti päiväkodin alkaessa vai vasta flunssakauden alkaessa? Käytännön neuvoja arkea helpottamaan kaipaan. Tukiverkkoja meillä ei ole, eikä paikkakunnallamme toimiva "lastenhoitopalvelu" suostu hoitamaan sairaita lapsia.
Kommentit (286)
Hyvä aloitus ja todella tärkeä asia huomioida elämässään.
Minä menin perse edellä puuhun ja kestin mitä tuli. Kolmekymppisestä nelikymppiseksi oli raskasta. Kaksi lasta neljän vuoden ikäerolla.
Urheilutaustaa ja kovaa työelämää takana. Urheilu piti jättää oikeastaan kokonaan sairasteluiden takia.
Sinnikkäästi yritin mutta sinnikkyys pahensi asioita ja hölmönä ajattelin olevani puolijumala.
Joku nuhaflunssa siirtyikin parin kuukauden sinnikkääksi hinkuyskäksi ja keuhkokuumeiluksi.
Yleisesti kaikki arjessa heikkeni. Myös työelämä tuntui raskaalta vaikka en ottanut mitään saikkua, koska työssäni ei ole työterveyslääkäriä tai palkallisia sairaspäivälomia, niin kipeänä kuumeessa useita kuukausia töissä ja samalla lenkkellen ja salilla ahkerasti päivästä toiseen. Kun yskin verisiä klimppejä ja pyörtyilin hississäkin, niin tajusin pitää parin viikon taukoa. Irtisanouduin nollatuntisopimuksella tietenkin ja koska olin tuottava, niin minut otettiin takaisin kun olin jokseenkin kunnossa. Työttömyyspäiväraha oli minun ainut sairaspäivärahani. Palkattomia kipeänä ei voi ottaa, koska palkkataso on niin alhainen, että jäisi vuokrat maksamatta. Todennäköisesti tartutin paljon muita työntekijöitä, mutta pomotasolla omaa urheuttani ihailtiin, kun yskin verta paperiin ja tein duunia täyttä laukkaa kipeänä.
Tuottavuus on se juttu elämässä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan.
Vuoden aikana sairastelin varmasti parhaimmillaan 8x. Päiväkoti on kova juttu.
Jossain vaiheissa kun olin 38v ajattelin että taju lähtee ja kuolen joku päivä. Vieläkin sinnittelen ja nyt vasta kun lapset on teinejä, niin tuntuu että kuntoilukin alkaa päästä uusille leveleille.
15 vuotta vei sairastella ja laahustaa puolikuolleena duuniin.
Tärkeä ja ajankohtainen keskustelu tämä minkä ap aloitti. Olisipa itse voinut lukea saman ja välttää oksat ja neulaset anuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen työntekijät ovat nykyään kauheita kitisijöitä ja kaikkitietäviä. He tunnistavat kaikki sairaudet ja tietävät kenen lapsi on sairas ja milloin sairaus on alkanut ja milloin se on parantunut. He myös tietävät varmasti milloin vanhemmilla on vapaapäivä tai loma ja miten he aikovat kyseisen ajan käyttää. Heille eivät enää kelpaa mitkään lapset hoidettavaksi, lapset ovat joko sairaita, liian pieniä päiväkotiin, päiväkodissa vanhempien loman aikana tai sitten heissä on muuten vikaa. Liian vilkkaita, liian keskittymiskyvyttömiä, liian itsepäisiä, liian voimakastahtoisia tai sitten liian kilttejä, liian hiljaisia, liian arkoja, liian syrjäänvetäytyviä. Olisi niin paljon kivempi kun siellä päiväkodissa olisi hoidettava vain pari täysin oireetonta keskivertolasta joiden vanhemmat ovat töissä normaalia lyhyemmän päivän naapurikorttelissa, jotta he voisivat tuoda lapsen vasta kahdeksaksi ja hakea pois ennen neljää.
Lastenhoitaja näkee lapsen voinnin ja toimintakunnon ryhmämuotoisessa, tavoitteellisessa toiminnassa - vanhempi omassa kodissa perheen kesken. Näissä on huima ero tietenkin.
Toipilas tai sairas lapsi ei jaksa päiväkotipäivää joukon mukana. On kasvattajien velvollisuus ajaa lapsen etua ja perustaa näkemyksensä koulutuksensa ja kokemuksensa sekä ohjaavien ohjeiden mukaiseen toimintaan. Lapsen etu menee aina vanhemman edun edelle varhaiskasvatuksessa.
On aivan tavallista, että suuri osa lapsista, etenkin alle 4-vuotiaista pikkuisista, saapuu päiväkotiin klo 8-9 välillä ja lähtee kotiin klo 15-16 välillä. Vanhemman, aikuisen ihmisen, täysi kokopäiväinen työaika toimistotyössä voi olla 7 h 15min. Ei ole millään tavalla hyvä edellyttää, että pieni 1 tai 2 vuotias lapsi tekisi vastaavia työpäiviä suuressa ryhmässä. Edes 7-vuotiailta koululaisilta ei edellytetä 20 viikkotuntia pidemiä koulupäiviä. Varhaiskasvatus on pienten lasten oppilaitos.
Joopa joo, ehkä näiden varhaiskasvatuksen ammattilaisten pitäisi mennä oikeisiin töihin niin heille tulisi realismia puheisiinsa. Yleinen toimistotyöaika on 7, 5 tuntia johon lisätään 30 minuutin ruokatauko. Työpäivä on siten 8-16. Jos työmatka on vielä esim. puolituntia suuntaan, mikä on itse asiassa vähän pääkaupunkiseudulla, niin lapsen hoitopäivästä tulee pitkä. Sille ei vain voi mitään. Ei tässä maailmassa kaikki ole idealistista ja täydellistä. Lyhyet päiväkotipäivätkään eivät ole autuaaksi tekeviä jos illat ja viikonloput sitten ravataan harrastuksissa ja muissa riennoissa. Minulla on lapset olleet töistämme ja työmatkastamme johtuen aina päiväkodissa pitkää päivää ja nyt molemmat ovat tunnetajuisia, fiksuja, hyväkäytöksisiä ja erittäin hyviä arvosanoja saavia teinejä. Toisaalta he olivat päiväkodissa jossa heitä hoitivat kaikki vuodet sama porukka, jotka olivat motivoituneita ja tykkäsivät lapsista sekä työstänsä. He arvostivat vanhempia ja heidän päätöksiä ja vanhemmat arvostivat heitä tosi paljon. Joskus törmään näihin hoitajiin kaupungilla ja he edelleen tunnistavat minut ja muistavat lapsemme ja kyselevät mitä heille kuuluu. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Mitä "oikeita töitä" suosittelet varhaiskasvatuksesta irtisanoutuville hoitajille ja opettajille, moni on halukas opiskelemaan uuden tutkinnon tällä hetkellä? Minkä alan työntekijä itse olet? (kirjoituksestasi voi päätellä jotakin, mutta olisi parempi kuulla suora vastaus)
Kasvatuksen ja koulutuksen alalla on töissä hyvin kouluarvosanoin valmistuneita, tunnollisia, ahkeria ja sinnikkäitä ihmisiä, yleensä naisia, jotka ovat nopeita oppimaan ja hyvin koulutusmyönteisiä. Uusille aloille kouluttautuminen ei siis ole hankalaa vaan helppoa ja heitä innostavaa.
Monella vaka-pätevällä työntekijällä onkin useampi tutkinto, nykyään päiväkotityö on niin raskasta ja äärimmilleen tehostettua, että pätevät opettajat ja hoitavat tekevät mieluummin niitä muiden tutkintojensa töitä.
Ehkä edellisen kommentojan (lasten) kokemukset päiväkodista ovat päivä hoitojärjestelmän ajoilta, siis ennen 2016-lukua, ehkä jopa siltä ajalta ennen kuin päiväkodit siirtyivät opetustoimen alaisiksi ja olivat vielä sosiaalialan palvelu, siis ennen 2010-lukua? Tuolloin päiväkoti todellakin oli vielä perhepalvelu ja sosiaalisista syistä esim. vanhempien työpäivän ajaksi lapsille annettava hoitomuoto. Siihen saattoi sopia toteamus "työpäivät matkoineen ovat pitkiä ja lapsille tulee pitkä hoitopäivä, niin se vain on".
Se oli "realiteettia" silloin, nykyään varhaiskasvatus suunnitellan lapsen tarpeista ja lapsen etu edellä. Aikuiset voivat joustaa niiden muutaman pikkulapsivuoden aikana, kun lapsen kehitys sitä vaatii. Lapset joustavat jo hyvin paljon siinä, että joutuvat tulemaan aamu varhaisella päiväkodin meteliin moneksi tunniksi joka päivä vieraiden ihmisten hoidettavaksi, vaikka haluaisivat olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen työntekijät ovat nykyään kauheita kitisijöitä ja kaikkitietäviä. He tunnistavat kaikki sairaudet ja tietävät kenen lapsi on sairas ja milloin sairaus on alkanut ja milloin se on parantunut. He myös tietävät varmasti milloin vanhemmilla on vapaapäivä tai loma ja miten he aikovat kyseisen ajan käyttää. Heille eivät enää kelpaa mitkään lapset hoidettavaksi, lapset ovat joko sairaita, liian pieniä päiväkotiin, päiväkodissa vanhempien loman aikana tai sitten heissä on muuten vikaa. Liian vilkkaita, liian keskittymiskyvyttömiä, liian itsepäisiä, liian voimakastahtoisia tai sitten liian kilttejä, liian hiljaisia, liian arkoja, liian syrjäänvetäytyviä. Olisi niin paljon kivempi kun siellä päiväkodissa olisi hoidettava vain pari täysin oireetonta keskivertolasta joiden vanhemmat ovat töissä normaalia lyhyemmän päivän naapurikorttelissa, jotta he voisivat tuoda lapsen vasta kahdeksaksi ja hakea pois ennen neljää.
Kyllä vain, jotkut asiakasperheet ovat sellaisia, että heidät muistaa loppuikänsä.
Lastenhoitaja näkee lapsen voinnin ja toimintakunnon ryhmämuotoisessa, tavoitteellisessa toiminnassa - vanhempi omassa kodissa perheen kesken. Näissä on huima ero tietenkin.
Toipilas tai sairas lapsi ei jaksa päiväkotipäivää joukon mukana. On kasvattajien velvollisuus ajaa lapsen etua ja perustaa näkemyksensä koulutuksensa ja kokemuksensa sekä ohjaavien ohjeiden mukaiseen toimintaan. Lapsen etu menee aina vanhemman edun edelle varhaiskasvatuksessa.
On aivan tavallista, että suuri osa lapsista, etenkin alle 4-vuotiaista pikkuisista, saapuu päiväkotiin klo 8-9 välillä ja lähtee kotiin klo 15-16 välillä. Vanhemman, aikuisen ihmisen, täysi kokopäiväinen työaika toimistotyössä voi olla 7 h 15min. Ei ole millään tavalla hyvä edellyttää, että pieni 1 tai 2 vuotias lapsi tekisi vastaavia työpäiviä suuressa ryhmässä. Edes 7-vuotiailta koululaisilta ei edellytetä 20 viikkotuntia pidemiä koulupäiviä. Varhaiskasvatus on pienten lasten oppilaitos.
Joopa joo, ehkä näiden varhaiskasvatuksen ammattilaisten pitäisi mennä oikeisiin töihin niin heille tulisi realismia puheisiinsa. Yleinen toimistotyöaika on 7, 5 tuntia johon lisätään 30 minuutin ruokatauko. Työpäivä on siten 8-16. Jos työmatka on vielä esim. puolituntia suuntaan, mikä on itse asiassa vähän pääkaupunkiseudulla, niin lapsen hoitopäivästä tulee pitkä. Sille ei vain voi mitään. Ei tässä maailmassa kaikki ole idealistista ja täydellistä. Lyhyet päiväkotipäivätkään eivät ole autuaaksi tekeviä jos illat ja viikonloput sitten ravataan harrastuksissa ja muissa riennoissa. Minulla on lapset olleet töistämme ja työmatkastamme johtuen aina päiväkodissa pitkää päivää ja nyt molemmat ovat tunnetajuisia, fiksuja, hyväkäytöksisiä ja erittäin hyviä arvosanoja saavia teinejä. Toisaalta he olivat päiväkodissa jossa heitä hoitivat kaikki vuodet sama porukka, jotka olivat motivoituneita ja tykkäsivät lapsista sekä työstänsä. He arvostivat vanhempia ja heidän päätöksiä ja vanhemmat arvostivat heitä tosi paljon. Joskus törmään näihin hoitajiin kaupungilla ja he edelleen tunnistavat minut ja muistavat lapsemme ja kyselevät mitä heille kuuluu. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Kyllä vain, jotkut asiakasperheet ovat sellaisia, että heidät muistaa loppuikänsä.
Toinen irtisanoutui ja alkoi tehdä keikkatyötä. Jos lapsi on terve, menee aamuun. Jos lapsi on sairas, jää kotiin lapsen kanssa ja menee toisinaan iltaan minun tullessani töistä, jos jaksaa vielä. Kerran olen joutunut lähtemään puoli tuntia aiemmin töistä, kun lapsi sairastui kesken päivän, mutta muuten homma on toiminut. Toinen vaihtoehto olisi ollut töiden järjestäminen peräkkäin ja lapsi kotihoitoon, mutta siinäkin on omat huonot puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Särkylääkettä kannattaa pitää kotona valmiiksi. Samoin helppoja välipaloja, jotka maistuvat vaikka ruoka ei kelpaisi.
Muista pitää huoli itsestäsi. Meillä lapsi ei sairastanut kovinkaan paljoa mutta jokainen tauti tuli vanhempiin. Siinä missä lapsen tauti kesti päivän pari, niin aikuinen oli kipeänä viikon. Sinkit ja muut vitamiinit kehiin.
Ei se lapsi välttämättä sairastelu, jos on jo vähän vanhempi kuin juuri vuoden täyttänyt. Vuoden ikäisenä alkaa tulla flunssia ja korvatulehduksia muutenkin ja jos sopivasti sattuu, niin sairastaessa menee koko ensimmäinen päiväkotitalvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottamalla aamulla 5 cl tiukkaa viinaa tyhjään mahaan.
Jos tekee tietokonetöitä, se läppäri kannattaa ottaa aina mukaan kotiin, eikä kuvitella jatkavansa seuraavana päivänä toimistolla. Tauti iskee juuri silloin, kun jätät koneen töihin...
Itse pystyn sairaan lapsen kanssa melko helposti tekemään ainakin puolikkaan päivän - lapsi on aamu-uninen muutenkin, joten kun laittaa herätyskellon kuudelta soimaan ja skippaa aamupalan, ehtii tehdä kolmisen tuntia töitä ennen kuin räkätautinen lapsi heräilee sängyssään. Sitten yhdessä aamupalaa, vähän satuja ja leikkiä, muuta huomiointia yms, sitten kokouksen ajaksi tabletti kouraan tai telkkari päälle, siinä saa tunnin työaikaa, puolet päivästä on tehty. Meidän lapsi siis sairastelee yleensä aika kevyesti, pääasialliset oireet on nuha ja yskä.
Itselläni on töissä aika rento meininki, kolme päivää voi hoitaa omalla ilmoituksella. Mies saa olla myös kolme päivää, heillä päivien pitää tosin olla peräkanaa, eli ihan vapaa vuorottelu sen suhteen, kummalla on kriittisempää töissä, ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kumpikaan lapsistani ollut päiväkodissa sairas lähes koskaan. Kannattaa opettaa se käsien pesu..
Käsien pesu ja käsidesi. Monipuolinen ruoka
Vitamiinit esim. Sanasol. Ja ennen kaikkea ulkoilu ! Säällä kuin säällä, se vahvistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä yeey työksesi, mutta varaudu siihen että projektit menee pitkäksi ja joudut teettämään työt muilla,kun ensin olet hoitamassa sijasta lasta ja sitten vielä omalla saikulla päälle kun saat saman flunssan tai oksutaudin itse. Helposti viikko menee sairastaessa.
Sovi myös puolison kanssa heti, miten nämä vuorot tullaan jakamaan, eli kumpi jää pois töistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kiertää ennen päiväkodin aloitusta perhe- ja lapsikerhoissa tiuhaan, lapsi ehti pahimman sairauskierteen kokea ennen päiväkotia. Ap:lle tietenkin liian myöhään tuleva ohje.
Meillä ainakin on ollut jos mitä eri flunssaa koko viimeisen vuoden lähes joka kuukausi, joten en usko, että tuollainen konsti auttaisi ainakaan kaikilla. Sairastelut loppui ainoastaan kesäloman ajaksi kun lapsi ei juurikaan ollut tekemisissä toisten lasten kanssa. Saa nähdä onko syksy taas non-stop sairastelua.
Lapsi syö hyvin ja terveellisesti, ulkoilee päivittäin, käsiä pestään. Ei se mitään auta. Ehkä tää helpottaa sitten kun kaikki hampaat on tulleet ja lapsi ei ole jatkuvasti tunkemassa käsiä suuhun eli imuroimassa jokaista niihin tarttunutta pöpöä itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni on myös aloittamassa päiväkodin. Itse olen panostanut lapsen lämpimään vaatetukseen. Pakastimeen on myös varattu marjoja ja lääkekaappiin särkylääkettä. Miehen kanssa on sovittu, että jaamme lapsista aiheutuvia sairaspoissaoloja.
Isompienlasten kanssa olen välttänyt täit letittämällä tytön hiukset joka aamu. Pojan hiukset olen pitänyt lyhyinä. Lapsia on neuvottu, että pipoa säilytetään hihassa, ei hattuhyllyllä. Toisten pipoja ei saa laittaa päähän tai lainata. Kynnet on leikattu kihomatojen varalta lyhyiksi, lapsia on neuvottu, että sormia ei pidetä suussa ja kädet pestään hyvin ennen ruokailua ja wc-käynnin jälkeen. Näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä varauduttiin lapsivakuutuksella.
Oli aika herkkua mennä yksityiselle, verrattuna siihen että jonotat julkisella sairaiden lasten kanssa.
Me on saatu aina julkisessa terkkarissa samalle päivälle aika, jos on tarvinnut. Päivystyksessä ei ole jonoteltu ikinä. Tosin 90% flunssista on sellaisia ettei mitään lääkäriä tarvita. Kaksi lasta joista vanhempi jo koulussa ja isossa kaupungissa asutaan.
Ehkä enemmän semmosta henkistä varautumista siihen, että niitä flunssia, vatsatauteja, enterorokkoja, angiinoita yms. saa itsekin. Itse en lapsena juurikaan sairastanut, mutta oman lapsen kanssa kyllä.
Esimerkiksi itse jouduin lopettamaan tavoitteellisen liikuntaharrastuksen, koska olin koko ajan puolikuntoinen. Ei voinut treenata kovaa, eikä ehtinyt palautua, kun taas oli joku tauti tuloillaan.
Lisäksi jos on työ jossa ne jää vaan odottamaan paluutasi kuten mulla, se tuo hirveästi henkistä painetta. Vaikka pomo olisi mukava kuten mulla.
Ehkä laittaisin odotukset vapaa-aikaa kohtaan melko pieniksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos tekee tietokonetöitä, se läppäri kannattaa ottaa aina mukaan kotiin, eikä kuvitella jatkavansa seuraavana päivänä toimistolla. Tauti iskee juuri silloin, kun jätät koneen töihin...
Itse pystyn sairaan lapsen kanssa melko helposti tekemään ainakin puolikkaan päivän - lapsi on aamu-uninen muutenkin, joten kun laittaa herätyskellon kuudelta soimaan ja skippaa aamupalan, ehtii tehdä kolmisen tuntia töitä ennen kuin räkätautinen lapsi heräilee sängyssään. Sitten yhdessä aamupalaa, vähän satuja ja leikkiä, muuta huomiointia yms, sitten kokouksen ajaksi tabletti kouraan tai telkkari päälle, siinä saa tunnin työaikaa, puolet päivästä on tehty. Meidän lapsi siis sairastelee yleensä aika kevyesti, pääasialliset oireet on nuha ja yskä.
Itselläni on töissä aika rento meininki, kolme päivää voi hoitaa omalla ilmoituksella. Mies saa olla myös kolme päivää, heillä päivien pitää tosin olla peräkanaa, eli ihan vapaa vuorottelu sen suhteen, kummalla on kriittisempää töissä, ei onnistu.
Joo tämä! Minä kannan aina konetta mukana, niin pystyy sit ainakin jotain tekemään kotoa käsin eikä kaikki kaadu töissä niskaan saikkuviikon jälkeen.
Lisäksi se käsien pesu. Ja se että pitää kaapissa jotain ruokatarpeita jos lapsi onkin kipeänä eikä syökään päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kumpikaan lapsistani ollut päiväkodissa sairas lähes koskaan. Kannattaa opettaa se käsien pesu..
Mun lapsi todellakin pesee kädet. Ei se vaan auta tommosessa 200 lapsen päikyssä jossa yhteispiha. Se on kuin joku häkkikanala. Onneksi nyt aloittaa eskarin koululla eikä enää palaa tuonne.
Kamala paikka lapsille ja aikuisille.
Sairauspäivien jakaminen puolison kanssa.
Hyvä käsihygienia. Hyvät kengät ja villasukat.
Joopa joo, ehkä näiden varhaiskasvatuksen ammattilaisten pitäisi mennä oikeisiin töihin niin heille tulisi realismia puheisiinsa. Yleinen toimistotyöaika on 7, 5 tuntia johon lisätään 30 minuutin ruokatauko. Työpäivä on siten 8-16. Jos työmatka on vielä esim. puolituntia suuntaan, mikä on itse asiassa vähän pääkaupunkiseudulla, niin lapsen hoitopäivästä tulee pitkä. Sille ei vain voi mitään. Ei tässä maailmassa kaikki ole idealistista ja täydellistä. Lyhyet päiväkotipäivätkään eivät ole autuaaksi tekeviä jos illat ja viikonloput sitten ravataan harrastuksissa ja muissa riennoissa. Minulla on lapset olleet töistämme ja työmatkastamme johtuen aina päiväkodissa pitkää päivää ja nyt molemmat ovat tunnetajuisia, fiksuja, hyväkäytöksisiä ja erittäin hyviä arvosanoja saavia teinejä. Toisaalta he olivat päiväkodissa jossa heitä hoitivat kaikki vuodet sama porukka, jotka olivat motivoituneita ja tykkäsivät lapsista sekä työstänsä. He arvostivat vanhempia ja heidän päätöksiä ja vanhemmat arvostivat heitä tosi paljon. Joskus törmään näihin hoitajiin kaupungilla ja he edelleen tunnistavat minut ja muistavat lapsemme ja kyselevät mitä heille kuuluu. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.