Miten valmistautua mahdolliseen sairastelukierteeseen, kun lapsi aloittaa päiväkodin?

Meidän lapsi aloitti noin 1,5-vuotiaana päiväkodin korona-aikaan (2020-2021), ja silloin pysyttiin terveenä kun kaikki joutui jäämään kotiin pienistäkin oireista. Kaikki perhekerhot sun muut ennen päiväkotia jäi käymättä, kun kaikki meni kiinni.

Mutta se seuraava syksy (2021-2022) alkoikin sellainen tautikierre että huhheijjaa. Tuli koronarokotukset ja koronapassit, ja yhtäkkiä ihmiset ei enää välineet oireista, lapsia tuotiin taas "vähäoireisina" päiväkotiin. Ei siinä auttanut mikään.

Meillä taisi olla ehkä neljä kokonaista työviikkoa koko talvena. Elokuusta toukokuuhun lapsi sairasti kaiken mahdollisen. Melkein joka viikko pari kolme päivää, välillä koko viikko. Muu perhe pysyi melko terveenä, vain noro ja korona tarttui koko perheelle.

Siitä lapsi taisi saada sitten sellaisen vastustuskyvyn, että viime talvi pysyttiin terveenä, meillä oli vain influenssa 😄

Mun vinkit:

- pysykää kotona kipeänä

- pidä särkylääkettä varalla

- toivo että lapsella on hyvä vastustuskyky.

Onnea päiväkodin aloitukseen 😊

D-vitamiini suuremmissa annoksissa kuin suositeltu 10 mikrogrammaa auttaa ihan oikeasti. Sekä lapsille että aikuisille reilu annos joka päivä kesät talvet. Ei ala vaikuttaa tietenkään heti, mutta pidemmässä juoksussa alkaa tuntua.

Monet hengitystieinfektiot ovat ilmavälitteisiä, joten tärkeää olisi vaatia ilmanpuhdistimia ja ilmanvaihdon tehostamista päiväkoteihin. Toki käsihygieniasta on hyötynsä, mutta se ei auta esimerkiksi koronaa vastaan kun se on ensisijaisesti ilmavälitteinen. Tämä on ainakin yksi ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Pohjoismainen ylihygienisyys on tunnetusti syynä huonolle immuniteetille. Esim Ranskassa ja Englannissa jopa lasten allerghiapoleilla saattaa olla viherkasveja ja kokolattiamatot.

Sairastaa ne lemmikkiperheidenkin lapset. Ei aina ole syynä ylihygienia, vaan syynä voi olla oikeasti joku fysiologinen tekijä, esim matalat rauta-arvot. 

Jos sairastelee tosi paljon niin kannattaa sekin tsekata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen työntekijät ovat nykyään kauheita kitisijöitä ja kaikkitietäviä. He tunnistavat kaikki sairaudet ja tietävät kenen lapsi on sairas ja milloin sairaus on alkanut ja milloin se on parantunut. He myös tietävät varmasti milloin vanhemmilla on vapaapäivä tai loma ja miten he aikovat kyseisen ajan käyttää. Heille eivät enää kelpaa mitkään lapset hoidettavaksi, lapset ovat joko sairaita, liian pieniä päiväkotiin, päiväkodissa vanhempien loman aikana tai sitten heissä on muuten vikaa. Liian vilkkaita, liian keskittymiskyvyttömiä, liian itsepäisiä, liian voimakastahtoisia tai sitten liian kilttejä, liian hiljaisia, liian arkoja, liian syrjäänvetäytyviä. Olisi niin paljon kivempi kun siellä päiväkodissa olisi hoidettava vain pari täysin oireetonta keskivertolasta joiden vanhemmat ovat töissä normaalia lyhyemmän päivän naapurikorttelissa, jotta he voisivat tuoda lapsen vasta kahdeksaksi ja hakea pois ennen neljää.

Lastenhoitaja näkee lapsen voinnin ja toimintakunnon ryhmämuotoisessa, tavoitteellisessa toiminnassa - vanhempi omassa kodissa perheen kesken. Näissä on huima ero tietenkin.

Toipilas tai sairas lapsi ei jaksa päiväkotipäivää joukon mukana. On kasvattajien velvollisuus ajaa lapsen etua ja perustaa näkemyksensä koulutuksensa ja kokemuksensa sekä ohjaavien ohjeiden mukaiseen toimintaan. Lapsen etu menee aina vanhemman edun edelle varhaiskasvatuksessa.

On aivan tavallista, että suuri osa lapsista, etenkin alle 4-vuotiaista pikkuisista, saapuu päiväkotiin klo 8-9 välillä ja lähtee kotiin klo 15-16 välillä. Vanhemman, aikuisen ihmisen, täysi kokopäiväinen työaika toimistotyössä voi olla 7 h 15min. Ei ole millään tavalla hyvä edellyttää, että pieni 1 tai 2 vuotias lapsi tekisi vastaavia työpäiviä suuressa ryhmässä. Edes 7-vuotiailta koululaisilta ei edellytetä 20 viikkotuntia pidemiä koulupäiviä. Varhaiskasvatus on pienten lasten oppilaitos.

Joopa joo, ehkä näiden varhaiskasvatuksen ammattilaisten pitäisi mennä oikeisiin töihin niin heille tulisi realismia puheisiinsa. Yleinen toimistotyöaika on 7, 5 tuntia johon lisätään 30 minuutin ruokatauko. Työpäivä on siten 8-16. Jos työmatka on vielä esim. puolituntia suuntaan, mikä on itse asiassa vähän pääkaupunkiseudulla, niin lapsen hoitopäivästä tulee pitkä. Sille ei vain voi mitään. Ei tässä maailmassa kaikki ole idealistista ja täydellistä. Lyhyet päiväkotipäivätkään eivät ole autuaaksi tekeviä jos illat ja viikonloput sitten ravataan harrastuksissa ja muissa riennoissa. Minulla on lapset olleet töistämme ja työmatkastamme johtuen aina päiväkodissa pitkää päivää ja nyt molemmat ovat tunnetajuisia, fiksuja, hyväkäytöksisiä ja erittäin hyviä arvosanoja saavia teinejä. Toisaalta he olivat päiväkodissa jossa heitä hoitivat kaikki vuodet sama porukka, jotka olivat motivoituneita ja tykkäsivät lapsista sekä työstänsä. He arvostivat vanhempia ja heidän päätöksiä ja vanhemmat arvostivat heitä tosi paljon. Joskus törmään näihin hoitajiin kaupungilla ja he edelleen tunnistavat minut ja muistavat lapsemme ja kyselevät mitä heille kuuluu. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Mitä "oikeita töitä" suosittelet varhaiskasvatuksesta irtisanoutuville hoitajille ja opettajille, moni on halukas opiskelemaan uuden tutkinnon tällä hetkellä? Minkä alan työntekijä itse olet? (kirjoituksestasi voi päätellä jotakin, mutta olisi parempi kuulla suora vastaus)

Kasvatuksen ja koulutuksen alalla on töissä hyvin kouluarvosanoin valmistuneita, tunnollisia, ahkeria ja sinnikkäitä ihmisiä, yleensä naisia, jotka ovat nopeita oppimaan ja hyvin koulutusmyönteisiä. Uusille aloille kouluttautuminen ei siis ole hankalaa vaan helppoa ja heitä innostavaa.

Monella vaka-pätevällä työntekijällä onkin useampi tutkinto, nykyään päiväkotityö on niin raskasta ja äärimmilleen tehostettua, että pätevät opettajat ja hoitavat tekevät mieluummin niitä muiden tutkintojensa töitä.

Ehkä edellisen kommentojan (lasten) kokemukset päiväkodista ovat päivä hoitojärjestelmän ajoilta, siis ennen 2016-lukua, ehkä jopa siltä ajalta ennen kuin päiväkodit siirtyivät opetustoimen alaisiksi ja olivat vielä sosiaalialan palvelu, siis ennen 2010-lukua? Tuolloin päiväkoti todellakin oli vielä perhepalvelu ja sosiaalisista syistä esim. vanhempien työpäivän ajaksi lapsille annettava hoitomuoto. Siihen saattoi sopia toteamus "työpäivät matkoineen ovat pitkiä ja lapsille tulee pitkä hoitopäivä, niin se vain on".

Se oli "realiteettia" silloin, nykyään varhaiskasvatus suunnitellan lapsen tarpeista ja lapsen etu edellä. Aikuiset voivat joustaa niiden muutaman pikkulapsivuoden aikana, kun lapsen kehitys sitä vaatii. Lapset joustavat jo hyvin paljon siinä, että joutuvat tulemaan aamu varhaisella päiväkodin meteliin moneksi tunniksi joka päivä vieraiden ihmisten hoidettavaksi, vaikka haluaisivat olla kotona.

Tämä on yksi syy miksi nykyään monet eivät tee lapsia. Päikyssä vanhempia syyllistetään jos he tuovat lapsen työpäivän ajaksi hoitoon, mutta kukaan ei huomioi sitä ettei kaikilla ole varaa lyhentää työaikaa tai jäädä hoitovapaalle. Kohta lasten tekiminen on vain varakkaiden etuoikeus.

Ei päiväkodissa ketään syyllistetä, siellä kasvatetaan ja opetetaan lapsia opetussuunnitelman mukaisesti. Sairaat ja toipilaat lapset tarvitsevat sairaanhoitoa, sen antamisesta huolehtivat vanhemmat. Päiväkodeissa henkilöstön tehtävä on varmistaa turvalliset ja terveelliset olot kaikille hoidossa oleville lapsille, siksi sinne ei oteta sairastuttamaan muita lapsia tai aikuisia, jotka ovat sairaita. Mielenterveyteen ja sosiaalisesti terveyttä tukevaan toimintaan ja ympäristöön kiinnitetään myös huomiota.

Jos kansalaiset eivät halua nykyistä varhaiskasvatusjärjestelmää vaan palata aiempaan päivähoitojärjestelmään, siihen pitää pyrkiä poliittisin keinoin. Tai olisi pitänyt jo vuosikymmen sitten. Olisi kannattanut olla silloin hereillä.

Minusta karseinta päiväkotiaikana ei ollut nuhakuumeet ja yskät, ne hoidettiin oireenmukaisesti ja vanhemmat oli vuorotellen pois töistä sen minkä oli pakko ja se siitä.

Ehkä ketjussa on mainittu, mutta kokemuksen rintaäänellä:

Kihomadot! Nuorin oli 4-vuotias kun aloitti päiväkodissa ja puoli vuotta aloituksesta puolelle perheestä saatiin kihomadot ja kierteessä kesti monta vuotta, ihan itku tuli. Päikyn hoitajakin sanoi vain, että kyllä hänelläkin on monta kertaa ollut, otat vain lääkkeet ja siivoat. Vaikka olen todella neuroottisen tarkka siivooja tarpeen tullen ja otin kaikki mahdolliset keinot ja nettivinkit käyttöön, en meinannut saada matoja pois, itsellekin siis tarttui. Lopulta auttoi vain itselle suoliston tyhjennys (jota esim. tähystyksiä varten käytetään) ja lyhyt paasto, ja siihen yhteyteen koko porukalle reseptillä saatu Vermox-kuuri ja kämpän läpikotainen siivous oikein ajoitettuna. Jouduin olla keskussairaalan tartuntatautiyksikköönkin yhteydessä. Aivan järkyttävää.

Pitäkää siis lyhyinä kynnet ja saippuapesu ennen ruokailua jne. Käsidesi ei auta muniin. Aina aamuisin alushousut pesuun. Lakanoiden ja pyyhkeiden ja alusvaatteiden vaihto ja pesu tarpeeksi usein 60 asteessa.

Toinen on päätäiden ennaltaehkäisy. Lyhyet hiukset tai aina päikyssä hiukset kiinni. Ainakin jos tulee täi-ilmoituksia niin heti estoshampoot/-suihkeet käyttöön, ja mahdollisesti muutenkin varmuuden vuoksi muutaman päivän välein. Meillä käytetään niitä esim. yökyläillessä vaikka on jo alakoululainen.

Säästyimme täiltä päiväkodissa, mutta alakoululaiselle tuli kerran niitä kaverin yökyläilystä. Otin heti kovat kierrokset häätöön ja saatiin ne viikossa pois, mutta työlästä oli, onneksi olin lomalla. Meillä lapsen yksittäinen hius on niin ohut, että kolmesta eri mallisesta täikammasta meni saivareet läpi. Eli jokainen saivare oli yksittäin löydettävä, otsalamppu päähän ja kynsisaksilla saivarehius poikki. Onneksi kaverin äiti ilmoitti täistä heti yökylää seuraavana iltana ja saivareita löytyi n. 15 koko viikon aikana eikä yhtään elävää täitä (ilmeisesti heti ilmoituksen tultua tehty Paranixin estoshampoo tuhosi elävät -> sain vasta ilmoitusta seuraavana päivänä varsinaisen lääkeshampoon käyttöön). Koko perhe oli kuitenkin käytävä kaksi viikkoa joka päivä käytännössä hius hiukselta läpi. Eli korostan, tosi tärkeä saada heti ihan kaikki saivareet pois. Yksikin täinaaras jos ehtii kasvaa aikuiseksi niin se munii neljä uutta munaa päivässä ja jos ne kaikki pääsee kasvamaan aikuiseksi ne kaikki tekee taas uudet neljä munaa/päivä jne. niin pian pää kuhisee.

Ei kannata siirtää stressiä tai pelkoa lapseen, se on karhunpalvelus turvallisuudentunteelle. Eikä liikaa kannata tietenkään itsekään stressata, elämässä sattuu ja tapahtuu :) Mutta nuhakuume ja lyhyt töistä poissaolo on lasten leikkiä tarttuvien ötököiden ja niiden häätämisen kanssa, joten jos voit arjessa pienin toimenpitein estää tartunnat niin tee se!

Vierailija kirjoitti:

Minusta karseinta päiväkotiaikana ei ollut nuhakuumeet ja yskät, ne hoidettiin oireenmukaisesti ja vanhemmat oli vuorotellen pois töistä sen minkä oli pakko ja se siitä.

Ehkä ketjussa on mainittu, mutta kokemuksen rintaäänellä:

Kihomadot! Nuorin oli 4-vuotias kun aloitti päiväkodissa ja puoli vuotta aloituksesta puolelle perheestä saatiin kihomadot ja kierteessä kesti monta vuotta, ihan itku tuli. Päikyn hoitajakin sanoi vain, että kyllä hänelläkin on monta kertaa ollut, otat vain lääkkeet ja siivoat. Vaikka olen todella neuroottisen tarkka siivooja tarpeen tullen ja otin kaikki mahdolliset keinot ja nettivinkit käyttöön, en meinannut saada matoja pois, itsellekin siis tarttui. Lopulta auttoi vain itselle suoliston tyhjennys (jota esim. tähystyksiä varten käytetään) ja lyhyt paasto, ja siihen yhteyteen koko porukalle reseptillä saatu Vermox-kuuri ja kämpän läpikotainen siivous oikein ajoitettuna. Jouduin olla keskussairaalan tartuntatautiyksikköönkin yhteydessä. Aivan järkyttävää.

Pitäkää siis lyhyinä kynnet ja saippuapesu ennen ruokailua jne. Käsidesi ei auta muniin. Aina aamuisin alushousut pesuun. Lakanoiden ja pyyhkeiden ja alusvaatteiden vaihto ja pesu tarpeeksi usein 60 asteessa.

Toinen on päätäiden ennaltaehkäisy. Lyhyet hiukset tai aina päikyssä hiukset kiinni. Ainakin jos tulee täi-ilmoituksia niin heti estoshampoot/-suihkeet käyttöön, ja mahdollisesti muutenkin varmuuden vuoksi muutaman päivän välein. Meillä käytetään niitä esim. yökyläillessä vaikka on jo alakoululainen.

Säästyimme täiltä päiväkodissa, mutta alakoululaiselle tuli kerran niitä kaverin yökyläilystä. Otin heti kovat kierrokset häätöön ja saatiin ne viikossa pois, mutta työlästä oli, onneksi olin lomalla. Meillä lapsen yksittäinen hius on niin ohut, että kolmesta eri mallisesta täikammasta meni saivareet läpi. Eli jokainen saivare oli yksittäin löydettävä, otsalamppu päähän ja kynsisaksilla saivarehius poikki. Onneksi kaverin äiti ilmoitti täistä heti yökylää seuraavana iltana ja saivareita löytyi n. 15 koko viikon aikana eikä yhtään elävää täitä (ilmeisesti heti ilmoituksen tultua tehty Paranixin estoshampoo tuhosi elävät -> sain vasta ilmoitusta seuraavana päivänä varsinaisen lääkeshampoon käyttöön). Koko perhe oli kuitenkin käytävä kaksi viikkoa joka päivä käytännössä hius hiukselta läpi. Eli korostan, tosi tärkeä saada heti ihan kaikki saivareet pois. Yksikin täinaaras jos ehtii kasvaa aikuiseksi niin se munii neljä uutta munaa päivässä ja jos ne kaikki pääsee kasvamaan aikuiseksi ne kaikki tekee taas uudet neljä munaa/päivä jne. niin pian pää kuhisee.

Ei kannata siirtää stressiä tai pelkoa lapseen, se on karhunpalvelus turvallisuudentunteelle. Eikä liikaa kannata tietenkään itsekään stressata, elämässä sattuu ja tapahtuu :) Mutta nuhakuume ja lyhyt töistä poissaolo on lasten leikkiä tarttuvien ötököiden ja niiden häätämisen kanssa, joten jos voit arjessa pienin toimenpitein estää tartunnat niin tee se!

Komppaan tätä! Nykyään päiväkodit on tosi suuria ja ryhmät myös, kun niitä yhdistellään eri tavoilla. Kunpa kaikki vanhemmat ottaisivatkin täit, madot, syyhypunkit ja muut taudit tosissaan ja huolehtisivat hoidoista yhtä tehokkaasti. Mutta ei. Hirveä työmäärä ja rahanmeno suurimmalla osalla perheistä saada oma kotitalous hoidettua, niin eikös jonkun sottapytyn perhe pidä epidemiat yllä koko toimintavuoden ja tartuta aina uudelleen ja uudelleen kaikki muutkin. Nyt tapellaan kunnissa siitä, mistä sairauksista ja niiden esiintymisestä saa tiedottaa päiväkodissa yleisesti ja mistä ei. Aika pelottavaa sekin, jos ei edes kerrota tarttuvista taudeista, että voisi mitenkään varautua tai suojatua itse. Kyllä olisi parempi, että kerrotaan tartuntariskistä, niin voi halutessaan ottaa lapsen pois sellaisesta paikasta, jossa jatkuvasti jyllää järeät sairaudet. En tiedä miten on vakavampien sairauksien hoito huolehdittu. Onko kanta vain "voi, voi, olipa huono tuuri", jos sellaiset tarttuu jo päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä alkaa päiväkoti ja itse olen tehnyt seuraavat valmistelut:

Kotiin on ostettu mehuja, puuroa, pähkinöitä, smoothieta ja muuta helppoa syötävää. Särkylääkevarastot ja muut on täydennetty. Helposti saatavilla oksennusämpärit ja vastaavat. Pidän kaapissa myös lapsen sänkyyn sopivaa vaihtopeittoa, tyynyä yms, jos oksennus, kakka tai pissa tulee sänkyyn. 

Bonusvinkkinä, että matto kannattaa ottaa pois lapsen sängyn vierestä. Lapsi ei vielä hallitse oksentamista, niin eipähän tule purjot matolle. :D

Bonusvinkkinä, meillä oksennustautinen lapsi nukkuu lattialle levitetyllä, helposti pestävällä retkipatjalla.

Syödä oikeaa ruokaa, vihanneksia, kasviksia ja marjoja/hedelmiä, ulkoilla ja liikkua paljon luonnossa ja nukkua riittävästi hyvin. Jätä punainen liha kokonaan ja muukin minimiin.

Täit ja syyhy ei edes vaadi mitään likaista huushollia. Kun on tarttuakseen, tarttuu aivan kehen vaan. Samoin tietty kihomadot, kun samoilla leluilla leikitään, pidetään kädestä kiinni ja kosketaan kahvoihin ja muuhun. On hölmöilyä, että päiväkodeissa on säästötoimena pienennetty siivousmitoitusta. Monessa paikassa keittäjä hoitaa nykyään siivouksenkin, jos ehtii. Aiemmat varsinaiset siivoojat, joilla oli koulutus siihen työhön, on pantu pois.

Paras ja oikea toimiva vinkki. Maitohappobakteeri kuuri aloitus ennen päiväkodin alkua 2vko. Ja sitä jatkaa sen 30pv. Säästyy monelta pöpöltä, kun nostaa vastustuskykyä joka lähtee suolistosta.

Rahaa kannattaa pistää säästöön kun jatkossa joutuu pitää palkatonta vapaata jos lapsi sairastuu. Pahimmassa tapauksessa saa potkut poissaolojen vuoksi.

havukka aunukselassa kirjoitti:

Hyvä aloitus ja todella tärkeä asia huomioida elämässään.

Minä menin perse edellä puuhun ja kestin mitä tuli. Kolmekymppisestä nelikymppiseksi oli raskasta. Kaksi lasta neljän vuoden ikäerolla.

Urheilutaustaa ja  kovaa työelämää takana. Urheilu piti jättää oikeastaan kokonaan sairasteluiden takia.

Sinnikkäästi yritin mutta sinnikkyys pahensi asioita ja hölmönä ajattelin olevani puolijumala.

Joku nuhaflunssa siirtyikin parin kuukauden sinnikkääksi hinkuyskäksi ja keuhkokuumeiluksi.

Yleisesti kaikki arjessa heikkeni. Myös työelämä tuntui raskaalta vaikka en ottanut mitään saikkua, koska työssäni ei ole työterveyslääkäriä tai palkallisia sairaspäivälomia, niin kipeänä kuumeessa useita kuukausia töissä ja samalla lenkkellen ja salilla ahkerasti päivästä toiseen. Kun yskin verisiä klimppejä ja pyörtyilin hississäkin, niin tajusin pitää parin viikon taukoa. Irtisanouduin nollatuntisopimuksella tietenkin ja koska olin tuottava, niin minut otettiin takaisin kun olin jokseenkin kunnossa. Työttömyyspäiväraha oli minun ainut sairaspäivärahani. Palkattomia kipeänä ei voi ottaa, koska palkkataso on niin alhainen, että jäisi vuokrat maksamatta. Todennäköisesti tartutin paljon muita työntekijöitä, mutta pomotasolla omaa urheuttani ihailtiin, kun yskin verta paperiin ja tein duunia täyttä laukkaa kipeänä.

Tuottavuus on se juttu elämässä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan.

Vuoden aikana sairastelin varmasti parhaimmillaan 8x. Päiväkoti on kova juttu.

Jossain vaiheissa kun olin 38v ajattelin että taju lähtee ja kuolen joku päivä. Vieläkin sinnittelen ja nyt vasta kun lapset on teinejä, niin tuntuu että kuntoilukin alkaa päästä uusille leveleille.

15 vuotta vei sairastella ja laahustaa puolikuolleena duuniin.

Tärkeä ja ajankohtainen keskustelu tämä minkä ap aloitti. Olisipa itse voinut lukea saman ja välttää oksat ja neulaset anuksessa.

Kuin omasta kynästä kirjoitettuna. Minulla paljastui hinkuyskä tuberkuloosiksi, jota olin kantanut 12 vuotta elimistössäni. Puoliso ja lapset kantoivat samaa tartunaa.Tauti puhkesi kovaan yskään syksy-talvisin ja kesäisin oli melko oireeton. Tiedettävästi tartutin kolmeen työntekijään saman taudin. Myös asiakkaita olen saattanut tartuttaa ja muita työläisiä. Meillä ei ole työterveyttä myöskään, koska nollatuntisopparilla mennään, vaikka osa meistä onkin "vakkareita".

Kannattaa käydä testauttamassa tuperkuloositartunta terveyskeskuksessa. Se on Suomessa maksuton!

Millä vuosisadalla terveydenhoitajat eivät pesseet käsiään ennen ruokailua?

(Ja miksi mainokseen on valittu motorisesti niin kömpelö miesnäyttelijä.)

Älä biillaa ölkuun työmatkoja?

Vierailija kirjoitti:

Älä biillaa ölkuun työmatkoja?

🤔

Tälle kaudelle tätä ei ehdi kokeilla, mutta kokemukseni voisin jakaa.

Meillä elettiin ja eletään monella tapaa vähän likaisesti: mökkeilyä hyvin alkeellisella metsä/rantamökillä ja siirtolapuutarhassa. Ensin mainittu ihan mettää, ei hoidettua pihaa, jälkimmäinen räjähtäneenä käsiin saatu perintömökki, jonka vanha piha rehottaa aika tavalla. Lapset mönkivät näissä maaperän kanssa kosketuksissa pienestä pitäen. Puutarhalla käytetään myös palanutta hevosenlantaa.

Kotia ei tuossa elämäntilanteessa ehditty pitää hirveän puhtaana, epäilen että molemmat lapsiparat putsasivat lattioista erinäisiä tahroja konttausiässä. Kotia hoidettiin, mutta rehellisesti se oli aavistuksen likainen aina jostain.

Kerääntyi ilmeisen hyvä yleinen vastustuskyky.

Käsiä pestiin normaalisti jne. Eli pyrittiin kyllä pysymään viruksista erossa, otettiin rokotukset jne.

Kaksivuotiaana hoitoon menneet lapset saivat olla useimmat päivähoito- ja kouluvuodet jostain syystä kokonaan sairastamatta. Nyt yläkoululaisia, molemmat ovat sairastaneet elämänsä aikana yhden käden sormilla laskettavan määrän tarttuvia tauteja.

Mikä on syy ja mikä seuraus, vaikea sanoa. Oma kokemus on liian pieni otokseksi, mutta tutkimuskin tukee sitä, että kuvailemani elämäntapa korreloi vähemmän sairastelun kanssa.

- Käsipesua tehostaa

- Kaappiin kuumelääkettä valmiuteen

- Kaappiin suolakeksiä ja muuta mahataudin varalta valmiuteen

- Valmiiksi hommata resepti kihomatoja varten (reseptilääke halvempi, ei maistu pahalle kuten reseptivapaa ja madot ilmoittelevat itsestään aina illalla = reseptiä et saa ja apteekitkin kiinni. Kätevin saada soittamalla itse työterveyteen ja sanoa, että "Matoja tullut, joo joo, on näköhavainto"). 

- Valmiiksi täishampoota

Nimimerkki vara ei venettä kaada. Vuodesta 2011 ollut mm. aina valmiina matolääkkeet kaapissa. Resepti uusittu kun vanhaksi muutamassa vuodessa sitten menneet. Viimein tuli tarve viime jouluna. Illalla. Klo.22. Siinä vaiheessa lapset 12v ja 8v (hän jolla tartunta tuli).

Ja edellinen vastaaja: Totaalisesti ilman tukiverkkoja menty täälläkin.

Täihäädöt on muuten rahastusta. Ehkä pienen lapsen tukkaan hyvä, kun sen saa itse huolella laitettua pieneen päähän, mutta aikuiselle itselleen voi käyttää myös rypsiöljyä / oliiviöljyä / kookosöljyä pää täyteen ja elmukelmu ympärille. Muutama tunti, tai yön yli. Öljy tukahduttaa täit ihan samalla periaatteella kuin ne täihäädötkin. 

Itse en omaan päähäni saanut täihäätöä riittämään edes kaksi purkkia vaikka käytti, ja silti jäi alueita käsittelemättä. Ihan s****sta, ja kallista. 

Ruokaöljy käy aivan yhtä hyvin.

Nimimerkillä kokemusta valitettavasti on!