Onko nukutus kamalaa

Ainoa tapa saada teidät akat hiljaisiksi on nukuttaa, vaikka monet kälättää unissaankin.

Vierailija kirjoitti:

Parasta vaan laittaa varmuuden vuoksi peltinen siveysvyö päälle ennen nukutusta.

Eikö Marilyn ollut liimanut lapun mahaansa tohtorille että ole kiltti ja tee mahdollisimman pieni arpi.

Takana yksi nukutus. Mitään esilääkitystä en saanut. Aine laitettiin suoneen kämmenen päältä. Pienen hetken ehdin tunte miten se lähti leviämään kehoon. Tuntui taivaalliselta. Sitten heräsin, kun minua kärrättiin heräämöön. Olin täynnä adrenaliinia (leikkaus ohi, jes, olen hengissä) ja seuraavan kerran sain nukuttua yli 24 tunnin kuluttua vasta omaan sänkyyn päästessäni. Muistan heräämössä pää hieman sekaisin pohtineeni, että mahtaako suonensisäisiä huumeita käyttävillä olla samanlainen tunne kuin anestesian levitessä kehoon, ja ei kai tämä kokemus nyt altista minua päihteiden käytölle..

Vierailija kirjoitti:

Tuttavalle lääkäri teki lihavuusleikkauksessa käytännön pilan ja suurensi mahalaukun kolminkertaiseksi. Nykyään tuttava hakee joka aamu jäätelökioskilta kokonaisen rasiallisen mangomelonia ja silti jää nälkä.

Tämä oli hyvä. :D

Ensimmäisen kerran nukutettu 80-luvulla, silloin muistaakseni piti laskea. Heräämössä hoitaja osoitti sängyn vieressä olevaa ämpäriä ja kertoi että siihen voit oksentaa. Seuraava nukutus kolme vuotta sitten. Nukutuslääkäri huumoriniekka, katsoi silmiin ja sanoi bye-bye. Kun heräsin, heti oli kaksi hoitajaa pyörimässä ympärillä ja kyselemässä vointia. Tarjottiin syötävää ja juotavaa. Kävivät läpi hoito-ohjeet huolellisesti. Otin kotiväelle selfieitä, että kunnossa ollaan. Mukava kokemus ja kunnallisella puolella. Soittivat vielä kotiin parin päivän päästä kysellen vointia.

Eka nukutus kun olin 17v, abortin takia, en olisi halunnut sitä, pelkäsin hirveästi, ketään ei ollut tukena, päinvastoin.

Heräämössäkin itkin ja olisin vaan tarvinnut jonkun tueksi.

Toinen nukutus 10v myöhemmin kun 1kk synnytyksen jälkeen oli jäänyt istukkaa.

Ekan nukutuksen takia pelkäsin taas kamalasti mutta pakkohan se oli.

Heräämössä ihan sekaisin vielä ja lääkäri tuli selittämään jotain siitä että mun sydän ei meinannut kestää sitä.

Miksi ne tulee siinä vaiheessa kertomaan mitään kun potilas on vielä ihan pihalla?

Nyt en enää sitä pelkäisi samalla tavalla mutta kyllä se mietityttää että kestääkö sydän.

Minut on nukutettu monesti, näin menee: leikkauspäivän aamuna ei teetä eikä voikkuleipää, sain vain jonkun lääkenapin.

Sh vie sängyllä leikkaussaliin, jännittää, siirryt leikkauspöydälle, sinua valmistellaan ja anestesia lääkäri laittaa kopan kasvoille + kehottaa laskemaan kympistä ykköseen.

Nukahdat. Valpastut heräämössä ja sinut pian kärrätään osastolle takaisin.

Saat tarvittaessa kipulääkettä. Saat taas ruokaa ja kotiin pääset kun sen aika koittaa.

minusta on turha pelätä sitä etteikö nukutuksesta heräisi. Samalla voisi pelätä sitä että ei herää aamulla unesta. Toki "nukutus" on riski, mutta elämä itsessään on myös riski. Hyvänä puolena on se, että anestesian aikana elintoimintoja tarkkaillaan erittäin hyvin, joten voivat puuttua tilanteisiin ajoissa, jos niitä tulee lainkaan.

minut on leikattu kolmesti ja "nukutettu" kerran ja se meni oikein hyvin. Siinä ehkä kamalin vaihe oli, kun hengitysteiden eteen tuotiin kumille haiseva maski. En ole koskaan pitänyt kumin hajusta. Kun anestesialääkäri alkoi laittaa anestesia-ainetta suoneen, niin muistan vain sen, että ehdin nähdä, kun se mäntä alkoi ruiskussa liikkua alaspäin. Muistikuvani katkesivat siihen. Sen jälkeen heräsinkin heräämöstä, oli vaikea ymmärtää mitä sanottiin - tuntui, että minulle puhuttiin vierasta kieltä, mutta ehkä toisella toistokerralla alkoi aivot toimia sen verran, että tajusin jo mitä minulle puhuttiin. Oli hieman pahoinvointia, mutta siihen sain heti lääkkeet. kaikenkaikkiaan valitsisin "nukutuksen" kaikkiin tuleviinkin leikkauksiin (vaikka toki toivon ettei niitä enää tule. Leikkaus on kuitenkin aina suuri toimenpide)

Vierailija kirjoitti:

Isoin asia oli kun en saanut pitää tyynyä pään alla vaan piti olla niskan alla. Katselin vaan kun iso ruutta kevytmaidon näköistä nestettä tyhjeni kanyyliin, mutta puolessavälissä pimeni. Heräsin intubaatioputki kurkussa, sellainen minkälaisia on kaikissa telkkarisarjoissa. Se hieman harmitti mutta nykäisin sen pois ja sammuin uudelleen.

Miksi tätä kirjoitusta on alapeukutettu? En ole tätä kirjoittanut, mutta työskentelen leikkaussalissa. Se sinun suussasi ollut putki ei ollut todennäköisesti intubaatioputki vaan toisenlainen hengitysputki l. igel. l. larynxmaski, se miksi se oli suussasi vielä herätessäsi johtui joko siitä, että et hengittänyt vielä tarpeeksi hyvin jotta sen olisi voinut poistaa tai sitten sen takia, että sitä ei saanut vielä pois suustasi koska purit sitä ja sitä ei sen takia saanut suosiolla pois suustasi. Joskus tuon putken annetaan olla suussa niin kauan, että potilas poistaa sen itse kun alkaa heräilemään paremmin ja hengittää kunnolla. Intubaatioputken kanssa ei tietenkään näin toimita.

Minut nukutettiin kun tehtiin avosydänleikkaus. Sain aamuyöstä 20mg diapamia ja silti olin ihan ok kunnossa kun kärrättiin leikkaussaliin missä matkalla mietin vuoteesta pois hyppäämistä. No leikkaussalissa oli intstrumenttihoitajat ja lääkinvahtimestari joka sanoi " Olet niin pirtee niin saat itse nousta leikkauspöydälle... Muistan miten viileä se leikkaussali oli ja leikkauspöytä ihanan lämmin. Sitten tuli anestesialääkäri ja laittoi profolia suoneen... Heräsin sitten teholta kun 4 sairaanhoitajaa hoki " Et vielä voi puhua! Sinulla on intubaatioputki... "

Mutta kokemus siitä kun nukutettiin ja herään on ihankun mitään ei olisi tapahtunut.

Minut on nukutettu monta kertaa ja viimeisin tammikuussa. Sillä kertaa uusia juttuja olivat kanyyliin pantu puudute helpottamaan nukutusaineen polttelua(auttoi kyllä) ja otsaan liimattu seuranta-anturi joka liittyy anestesian syvyyteen. Mitään laskemista tai koppaa kasvoilla en muista koskaan olleen. Nukkumatti oli hauska tyyppi ja sanoi että mieti kivoja uniaiheita, tätä leikkuria ei ehkä kannata uneksia. Sain esilääkkeen ja kävelin sänkyni perässä saliin ja pöydälle. Muistan nähneeni jotain untakin, yleensä en. Aina mulla on menny hyvin nukutukset ja operoinnit.

Ei täältä kannata mitään kysellä kun pellet vastailee. Ite jouduin hätänukutukseen kun ruokatorveen oli juuttunut ruokaa. Minut oli pakko nukuttaa kun kurkkuun työnnettiin jäykkä letku. Siitä vaan tuli ovelle vastaan monta hoitajaa, pötkölleen sänkyyn ja johtoja ruvettiin värkkäämään sinne sun tänne. Kanyyli oli jo valmiina kädessä ja siitä unilääke. Ehdin jotakin sopertaa ennen nukutusta, taisin kiljaista että voi herran jumala, mihin perkeleeseen sitä joutuukaan.:D sitten nukahdin. Heräsin ja sopersin jotakin sekavaa kurkku kipeänä. Noiduin lisää. Nyt hiukan hävettää, mutta hoitajat on varmaan kuulleet kaikenlaista. Olin yön osastolla ja seuraavana päivänä pääsin kotiin. Arvaa olenko oppinut syömään huolellisemmin?

Nukutus on ihana kokemus ja herätys lempeä.

Leikattu monta kertaa.

Minut on nukutettu vuoden sisällä kaksi kertaa. Kokemukset ovat olleet aivan miellyttäviä. Oli vain kuin nopea uneen vaipuminen. Herääminen myös yhtä helppoa. Heti heräämisen jälkeen tuntuivat kyllä kaikki äänet todella kovilta ja valot kirkkailta. Nopeasti se siitä tasaantui.

Vierailija kirjoitti:

Ilmoita, että haluat toimenpiteen paikallisanestesialla.

Mikä on paikallisanestesia? Puudutus paikallisesti ja se ei oo anestesia.

Vierailija kirjoitti:

Ei se nukahtaminen, mutta heräämössä olet kanttuvei ja hoitaja yksi toisensa perään tulee sähisemään, kuka on saattaja?

Kuka on sun saattaja? Sano saattajan nimi, tänne pitää joku tulla vastaan. Sano nimi!!!

Olet hirveän kipeä, ei ole saattajaa eikä tule, kerrot että ainoa omaisesi on niin sairas ettei pysty tulemaan. Vai ei ole saattajaa??

SE ON SITTEN VIRANOMAISASIA !!!!

Sinua solvataan kuin rikollista.

Terveisiä HUS heräämöön. Aiheutitte elinikäisen trauman.

:D

Ei. Mun mielestä oli ihanaa. Herääminenkin leikkauksen jälkeen.

Ei, mutta herääminen voi olla. Parissa tapauksessa myös mun kunto romahti aivan pohjiin. En tiedä mikä sen aiheutti.

Kunnon unet. Mahtavaa lepoa lapsiperhearjessa. Saisipa nukutuksen useammin.

Pari kertaa nukutettu. Eka kerta oli tosi mukava. Oikeasti tullessani hieman tajuihini näin jotain pinkkejä elefantteja ja hattaraa. Tää ei käsittääkseni ollut mikään kovin syvä nukutus.

Toisella kerralla taas heräsin ja sattui ja oksetti. Sitten menin vielä johonkin horkkaan ja sain jonkun lämpöpeiton. Onneksi olo siitä sitten helpottui lääkkein ja tuolla peitolla.