Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä aikuisena mitään yhteistä lapsuudenkavereidenne kanssa?
Tapasin eilen yhden lapsuudenkaverini. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun oltiin lapsia. Ei olisi kannattanut, olisi kannattanut pitää ne lapsuudenmuistot.
Meillä ei ollut mitään yhteistä. Koko elämämme oli mennyt täysin eri suuntiin jo teinistä lähtien ja nyt aikuisina elimme ihan eri maailmoissa.
Kommentit (176)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Koska ovat ns. jämähtäneitä. Pienten kaupunkien umpinaisuuteen jääneitä. Heitä katsoessa voi säikähtää sitä mikä kohtalo olisi mahdollisesti itsellä myös edessä. Teoreettisesti, koska minähän olen minä ja halunnut aina pois. Ikävintä kuitenkin on syyllistäminen yhteyksien rapistumisesta ja siitä että menee nykyään paremmin. Tavattaessa ohimennen ehkä kerran kesässä tai kerran sattumalta parissa vuodessa eivät itse osaa muuta kuin tuijottaa kenkiään. Puhuvat myös selän takana, aina silloin tällöin kuulee. Myrkyllisiä kateellisia asioita Niitä voivat katkerat muuten mitä ihmeellisimmistä asioista kehittää!
Pihiys estää kanssakäymisen. Tyttökaveri lapsuudesta kieltäytyy ottamasta käyttöön Whatsapin ja minun minuuttimaksu Ruotsista on kamalan kallis, joten emme ole niin usein tekemisissä.
Ruotsista soitto Suomeen on uskomattoman kallista.Mutta arabimaihin melkeen ilmaista.
Itselläni on perhe ja lapsia. Suhtaudun silti positiivisesti myös lapsettomiin, enkä
halua puhua pelkästään omista lapsistani ja niiden tekemisistä...mutta kun tapasin
vanhan kaverini, jonka ukko ei ole halunnut jälkikasvua, niin aika masentavaa oli...
kaverini yritti todistella joka hetki, kuinka kivaa heillä on, kun on harrastuksia, matkoja jne.
Ja niistä lapsista voisi tulla vaikka narkkareita....karmeaa jutella ihmisen kanssa, joka
huutaa epäsuorasti, kuinka olisi halunnut lapsiakin, mutta äijä määrää siinä huushollissa. Kaiken.
Yksi ystävä on lapsuudesta, olen jopa hänen esikoisensa kummitäti. Toki jutut ovat vuosien varrella muuttuneet esim. ei enää viestitellä joka päivä, mutta aika säännöllisesti kuitenkin. Eniten yhteen on hitsannut juuri se yhteinen lapsuus ja nuoruus. Minä olen uraani keskittyvä vela ja ystäväni on tällä hetkellä kotiäitinä.
Meillä on tietynlainen kunnioitus toistemme elämänvalintoja kohtaan, vaikka ne poikkeavatkin toisistaan. Pidän myös tärkeänä, että puhumme asioista vieläkin suoraan. Tunnemme toisemme hyvin, mutta yritämme myös olla jämähtämättä menneisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Yksi täysnsiti ja kaikilla muilla lapsia. En pidä lapsista enkä nisteistä. N34
Lapsuudenkaverit ovat keskenään tekemisissä, mutta meitä ei kutsuta mihinkään heidän juhliin, kai sen takia kun asumme Helsingissä ja he maalla. Mitään muuta syytä en keksi.
Meillä on myös Whatsapp-ryhmä, jossa kukaan ei kirjoita mitään, ja olen miettinyt että voisin poistua sieltä, jos heillä ei ole mitään asiaa. Ei edes voi vastata jos siellä kysyy jotain Joten ymmärrettävästikin tosi huono fiilis tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pihiys estää kanssakäymisen. Tyttökaveri lapsuudesta kieltäytyy ottamasta käyttöön Whatsapin ja minun minuuttimaksu Ruotsista on kamalan kallis, joten emme ole niin usein tekemisissä.
Ruotsista soitto Suomeen on uskomattoman kallista.Mutta arabimaihin melkeen ilmaista.
Jos kummallakin on Facebook niin soitto messengerin kautta on ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkaverit ovat keskenään tekemisissä, mutta meitä ei kutsuta mihinkään heidän juhliin, kai sen takia kun asumme Helsingissä ja he maalla. Mitään muuta syytä en keksi.
Meillä on myös Whatsapp-ryhmä, jossa kukaan ei kirjoita mitään, ja olen miettinyt että voisin poistua sieltä, jos heillä ei ole mitään asiaa. Ei edes voi vastata jos siellä kysyy jotain Joten ymmärrettävästikin tosi huono fiilis tullut.
Meillä on myös tällainen ryhmä ja jossain vaiheessa siellä oli hyvinkin vilkasta ja älykästä keskustelua. Sitten se vaan tyrehtyi ja joku toivottaa joskus hyvää joulua. En tiedä mitä tapahtui kun kukaan ei ole oikein voinut loukkaantuakaan mistään. Sinänsä harmi että yhteys katkesi noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi lapsuudenystävä jonka kanssa olen yhteyksissä. Olemme tunteneet toisemme ekaluokasta lähtien ja nyt jo noin 50 vuotta. Mukavaa että on joku kenen kanssa tunnetaan ja muistetaan lapsuus ajat.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen parhaimpia ystäviä
53 v.
Tämä on eri asia.
Olette olleet KOKO AJAN tekemisissä. Silloin on pakko olla samaa ja yhdistäviä tekijöitä, muuten ette olisi tekemisissä.
Taas täysin eri asia on olla lapsuus tekemisissä ja sitten tulee ero ystävästä. Ja myöhemmin, kun tapaa niin elämä on vienyt/muuttanut ihmistä ja kas kummaa ei mitään yhteistä välttämättä enää löydykään.
Täysin kaksi eri asiaa olla koko ajan tekemisissä tai että ystävyydestä on vuosien/vuosikymmenien tauko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen parhaimpia ystäviä
53 v.
Tämä on eri asia.
Olette olleet KOKO AJAN tekemisissä. Silloin on pakko olla samaa ja yhdistäviä tekijöitä, muuten ette olisi tekemisissä.
Taas täysin eri asia on olla lapsuus tekemisissä ja sitten tulee ero ystävästä. Ja myöhemmin, kun tapaa niin elämä on vienyt/muuttanut ihmistä ja kas kummaa ei mitään yhteistä välttämättä enää löydykään.
Täysin kaksi eri asiaa olla koko ajan tekemisissä tai että ystävyydestä on vuosien/vuosikymmenien tauko.
Juuri näin. Näitä ei voi verrata!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkaverit ovat keskenään tekemisissä, mutta meitä ei kutsuta mihinkään heidän juhliin, kai sen takia kun asumme Helsingissä ja he maalla. Mitään muuta syytä en keksi.
Meillä on myös Whatsapp-ryhmä, jossa kukaan ei kirjoita mitään, ja olen miettinyt että voisin poistua sieltä, jos heillä ei ole mitään asiaa. Ei edes voi vastata jos siellä kysyy jotain Joten ymmärrettävästikin tosi huono fiilis tullut.
Meillä on myös tällainen ryhmä ja jossain vaiheessa siellä oli hyvinkin vilkasta ja älykästä keskustelua. Sitten se vaan tyrehtyi ja joku toivottaa joskus hyvää joulua. En tiedä mitä tapahtui kun kukaan ei ole oikein voinut loukkaantuakaan mistään. Sinänsä harmi että yhteys katkesi noin.
Tämä on normaalia. Sanonta että 'Kaikki loppuu aikanaan' ei todellakaan ole ilmasta kiskaistu. Nämä ryhmät ovat useati siinä oman elämän sivussa ja sitten kun niille ei ole enää aikaa tai kiinnostusta niin ne kuivuvat kokoon koska ne eivät ole mitään mitä on pakko pitää elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tekemisissä kenenkään lapsuudenystävän kanssa. Olimme parhaan kaverini kanssa hyvin samankaltaiset ja kuin paita ja peppu, mutta silti jotenkin teininä tiet erkanivat. Koulutovereista jos puhutaan, en ollut oikein kenenkään kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hirveästi. Kolme lapsuudenystävää (ollaan tavattu päiväkodissa) ovat edelleen mun parhaita ystäviä ja meillä on hauskaa yhdessä. Mutta jos nyt tavattaisiin ekaa kertaa, jaa-a. Tuskin meistä tulisi ystäviä.
Miksi ei tulisi, jos teillä on nytkin hauskaa yhdessä?
Koen, että aikuisiällä uusien ystävien saaminen on muutenkin vaikeaa, niin siinä pitäisi olla jotain yhteistä, josta ihmissuhde lähtee liikkeelle. Meillä on ystävien kanssa ihan erilaiset arvomaailmat, poliittinen näkemys, tapa olla ja elää, asutaan eri kaupungeissakin. Voisi olla vaikeaa rakentaa tällaista ystävyyttä, mitä meillä nyt on vuosienkin jälkeen, tyhjästä.
Enkä sano tätä pahalla, vaan olen tosi kiitollinen siitä, että minulla on nämä ystävät ja ollaan pidetty yhteyttä kaikki nämä vuodet. Mutta se meidän historia on tosi iso tekijä, joka pitää ystävyyttä koossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Koska ovat ns. jämähtäneitä. Pienten kaupunkien umpinaisuuteen jääneitä. Heitä katsoessa voi säikähtää sitä mikä kohtalo olisi mahdollisesti itsellä myös edessä. Teoreettisesti, koska minähän olen minä ja halunnut aina pois. Ikävintä kuitenkin on syyllistäminen yhteyksien rapistumisesta ja siitä että menee nykyään paremmin. Tavattaessa ohimennen ehkä kerran kesässä tai kerran sattumalta parissa vuodessa eivät itse osaa muuta kuin tuijottaa kenkiään. Puhuvat myös selän takana, aina silloin tällöin kuulee. Myrkyllisiä kateellisia asioita Niitä voivat katkerat muuten mitä ihmeellisimmistä asioista kehittää!
Kuulostar hirveeltä. On varmasti heidän onni, ettette ole tekemisissä.
Yksi lapsuudenkaverini on FB-kontakti. Tapasimmekin kertaalleen joskus kymmenisen vuotta sitten. Ei ole enää mitään yhteistä. Muihin ei ole enää yhteyttä edes somen kautta.
Viimeiset olen tavannut noin 25-vuotiaana.
Nykyään olen 50, enkä ole kuullut kenestäkään.
Minne lie feidanneet? Ei löydy Facebookissa, ei löydy netistä hauilla, ...
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Koska ovat ns. jämähtäneitä. Pienten kaupunkien umpinaisuuteen jääneitä. Heitä katsoessa voi säikähtää sitä mikä kohtalo olisi mahdollisesti itsellä myös edessä. Teoreettisesti, koska minähän olen minä ja halunnut aina pois. Ikävintä kuitenkin on syyllistäminen yhteyksien rapistumisesta ja siitä että menee nykyään paremmin. Tavattaessa ohimennen ehkä kerran kesässä tai kerran sattumalta parissa vuodessa eivät itse osaa muuta kuin TUIJOTTAA KENKIÄÄN. Puhuvat myös selän takana, aina silloin tällöin kuulee. Myrkyllisiä kateellisia asioita Niitä voivat katkerat muuten mitä ihmeellisimmistä asioista kehittää!
Niitä ei kiinnosta sinä. Sama kuin sanoisi, että on ilmoja pidellyt. Yhtä paljon kiinnostaisi.
Olen tekemisissä 2 lapsuudenystäväni kanssa. Ollaan aika erilaisia tänä päivänä, mutta tullaan juttuun ja viestitellään silloin tällöin ja joskus nähdään. Ovat rakkaita, kuin perhettä.