Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä aikuisena mitään yhteistä lapsuudenkavereidenne kanssa?
Tapasin eilen yhden lapsuudenkaverini. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun oltiin lapsia. Ei olisi kannattanut, olisi kannattanut pitää ne lapsuudenmuistot.
Meillä ei ollut mitään yhteistä. Koko elämämme oli mennyt täysin eri suuntiin jo teinistä lähtien ja nyt aikuisina elimme ihan eri maailmoissa.
Kommentit (176)
Jos lapsuuden kavereilla tarkoitetaan kaikkia joiden kanssa olen oikeasti ollut kaveri alaikäisenä, niin vain yhden kanssa olen edelleen kohtalaisen säännöllisesti tekemisissä ja meillä on jotain yhteistäkin. Sitten on muutama joita näen kerran tai pari vuodessa mutta heidän kanssaan ei ole enää mitään yhteistä. Elämät ovat menneet aivan liian eri suuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuntuu että et saa vanhana uusia ystäviä vaikka haluaisit niitä niin kokeile ottaa yhteyttä lapsuuden/teinivuosien kavereihin. Se mikä teidät aikoinaan erotti saattoi olla vain elämänmuutos esim perheellistyminen eri aikaan. Vanhoissa ihmissuhteissa joissa aikoinaan oli hyvät välit saattaa olla jonkinlainen luottamus vielä tallella. Ihmisen arvot ja ajattelutapa on saattanut muuttua vuosikymmenien mittaan aivan toiseksi.
En edes tunne lapsuuden kavereitani enää ja veikkaan, etteivät hekään tunne minua. Yhteydet katkesivat, kun tulimme murrosikään, perheet muuttivat pois toistensa läheltä ja siirryimme eri kouluihin.
On paljon yhteistä.
Muutettiin samaan isompaan kaupunkiin. Valmistuttiin samalle alalle ja lähdettiin jatko-opiskelemaan molemmat. Mukavasti samassa syklissä elämänvaiheet molemmilla menossa, soitellaan viikottain.
Mulla on vain yksi lapsuuskaveri, jonka kanssa nähdään 1-2 kertaa vuodessa. Meillä on aika paljon yhteistä, joten on kiva nähdä.
Monen muun lapsuuskaverin kanssa on elämät menneet niin eri suuntiin, ettei olisi paljon puhuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä mitään. Ne on köyhiä luusereita. Duunareita tms. Säälittäviä hyypiöitä joista ei ole tullut mitään.
Ei ollut lapsuudessakaan ystäviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun teini-iän bestiksen kanssa tapaamme kerran pari vuodessa. Olimme naapureita jo ennen koulua, mutta silloin leikin enemmän hänen siskonsa kanssa. Sisko valitsi eri tien jo nuorena.
Ei mitään yhteistä, vain se lapsuus kouluaikoineen.
Samajuttu on sisarusteni kanssa. Perheeni hajosi jo nuorena. Lähdimme omille teillemme, kun oli 16v. Yhteistä oli siis lapsuus. Ei silloin ollut kännyköitä ja minullakin oli vain käytössä puhelinkopit teidenvarsilla. Yhteyden pidot ovat koskeneet vain suvun hautajaisia joihin en ole mennyt. Yksin olen kulkenut tietäni. En ole kyllä kaivannutkaan lapsuuden ystäviä tai sisaruksiani elämä on ollut ihan tyydyttävää näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes 80-kymppisinä pidetään edelleen yhteyttä ja tavataan,vaikka asutaan kaukana toisistaan
Minulla ei ollut lapsuudessa kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä mitään. Ne on köyhiä luusereita. Duunareita tms. Säälittäviä hyypiöitä joista ei ole tullut mitään.
Sinusta ainakin tuli nettirunkkari joten ehkä hyväkin ettet ole reaalimaailmassa yhteydessä kehenkään.
Osaan olen yhteydessä edelleen. Joskus parikymppisenä kuitenkin tajusin, että monen lapsuudenystävän kanssa on hyvin erikoinen dynamiikka ja monelle minä olin se, johon sai purkaa omaa ylemmyydentuntoaan. Esimerkiksi yksi heitti aina ilkeitä piikkejä ulkonäöstäni ja olin kasvanut siihen, että se on ihan normaalia.
Joskus lapsuudenystävyyttä mielestäni arvostetaan liikaa. Monesti aikuisena pitkäkestoiseen tuttavuuteen liittyy paljon kahlitsevia rooleja, joita ei osata kyseenalaistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ainoat ja parhaat ystävät on lapsuuden kaverit. Ne on säilyneet ystävinä, mutta aika harvoin olemme tekemisissä. Ikinä eivät itse soita, vaan yhteydenpito on minun harteillani. Sitten muka aina sanovat että voi voi, oot sää ollut mielessäni ja ois pitänyt soittaa. Ois ja ois. Jotenkin vaivaannuttavaa soitella. Paras ystäväni on puolisoni.
No, kävin tarhakaverin esikoisen rippijuhlilla, kai voi ainakin yhden laskea.
Minulle on jäänyt hyviä ystävyyssuhteita lapsuudesta, yläasteelta, lukiosta ja yliopistosta sekä myöhemmin työelämästä.