Taas kaatu potentiaalinen suhde ja samaan syyhyn kuin edellinen

No onhan se läski ja lihavuus todella rumannäköistä. Itsekin olen entinen kehopositiivinen joka lopulta onnistui laihduttamaan.

Tekisi mieli mennä antamaan laihdutusvinkkejä kaikille näkemilleni lihaville, mutta ymmärrän että se on epäkunnioittavaa, joten hillitsen itseni.

Pienestä se on naisilla kiinni noi seurusteluhommat ja niiden jatkuvuus. Mies joutuu sietämään vaikka mitä schaibaa mut jos vähän heittää läppää läskeistä niin heti vedetään liinat kiinni. No kyl mä toisaalta ymmärrän kun tarjontaa on rajaton määrä ja uus löytyy viidessä minuutissa tilalle niin helppoa se on olla nirso ex-lihava kottarainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla saattaisi päästä möläyksiä läskeistä myös. Oma äitini oli ylipainoinen koko elämänsä ja me lapset kärsittiin siitä. Hän söi, mutta ei huolehtinut, että lapset saa ruokaa. Minä olin alipainoinen. Näin ne itsepetokset mitä hän teki, "enhän minä ees syö mitään" oli tyypillisin. Minulla on aika ristiriitaiset ajatukset lihavista. Toisinaan näen heidät hedonisteina ja toisinaan säälin ja koen empatiaa. Joskus halveksin, jos näen, että läski siirtää syömisongelmiaan lapsiin.

Joten enimmäkseen en ole läskipositiivinen, enkä muutu sellaiseksi ikinä. Sen verran isot traumat on lihavan lähellä elämisestä. Sama kuin eläisi alkoholistin kanssa. Itsepetosta, syöminen on aina tärkeämpää, se täyttää läskin ajankäytön ja pään.

Kai sä nyt tajuat, että se ei oo kenenkään lihavuudesta kiinni, jos ei huolehdi, että lapset saa ruokaa. Se on laiminlyöntiä, jonka taustalla täytyy olla jotain vähän muuta, kuin lihavuutta.

Kyllä, lihavuus on varmasti tässä tapauksessa vain seuraus siitä todellisesta ongelmasta, ei syy. Se olisi ollut huono äiti laihanakin.

En usko, että tätä ongelmaa olisi ollut jos hän olisi ollut laiha. Laihoilla tulee nälkä normaaliin aikaan, eikä koko elämä pyöri sen ympärillä, että mitähän sitä voisi seuraavaksi syödä.

Joo, olin lomamatkalla ylipainoisen ystäväni kanssa. Voi hyvänen aika sitä syömistä. Heti aamusta alkaen, ahtaa kunnon aamupalan ja luulisi sen riittävän pitkälle päivään, mutta ei. Kaupungilla alkaa vinkuminen, kun on nälkä ja heikottaa, pakko saada ruokaa. Iso lounas, ja sitten välissä käy ostamassa välipalaa ja kunnon illallinen, jonka myös luulisi riittävän. Mutta ei, vaan paniikki kun ei ole illaksi 'naposteltavaa'. Sitten sitä etsitään pimeillä kujilla jotain kauppaa tai kiskaa missä myydään mässyä. Sipsipussi rapisee yötä myöten ettei nukkuakaan voi. Siihen päälle karkkia ja taas rapisee. Mieliala liikkuu koko ajan syömisten mukaan raivosta isoon iloon. En jaksaisi tuollaista kumppania.

Voi luoja! Mulle kävi samalla tavalla. Eli lähdin reissuun samanlaisen suursyömärin kanssa!

Ihan kun olisi ollut reissussa jonkun päihdeaddiktin kanssa.

Eli oltiin kuuluisassa taidemuseossa josta jouduttiin lähtemään jo alle tunnissa kun hän sai itkupotkuraivareita "heikkona nälästä", Oltiin kuitenkin syöty tuhti aamiainen vajaa pari tuntia aiemmin.

Kaupungilla hänen piti pysähtyä jokaisen kahvilan luona ottamassa pirtelö tai leivoksia. Oli tuskastuttavaa istua joka hetki kahvilassa ja vain odottaa häntä. Lopulta jätin hänet yksin kahvilaan ja jatkoin yksin matkaa paikkoihin missä halusin käydä, mistä hän loukkaantui.

Ja just toi jatkuva pussien ja käärepaperien rapina, maiskutus, mässytys, rouskutus, röyhtäily yötä myöten.

Sitten se, ettei jaksanut kävellä kilometriä rannalle tai johonkin kohteeseen mutta oli pirteänä kun piti löytää ravintola.

Eli kun antaa ruuan hallita niin täydellisesti elämäänsä että sekoaa jos joutuu oleen tunninkin ilman että leuoilla on jotain tehtävää.

Sitten vielä se suunnaton itsepetoksen määrä! Tämä henkilö valehteli silmät kirkkaina miehelleen, kuinka hän ei syönyt kuin yhden aterian päivässä! Hän mässytti koko ajan jotain! livisti vielä öisinkin salaa hakemaan kaupasta apetta.

Sitten "en ymmärrä, miksi olen näin lihava vaikka syön saman verran kuin sinäkin". "Olen näin lihava koska kehoni on luonnostaan tällainen ja keholleen ei voi mitään. Sinä taas olet luonnostaan hoikka"...

Ja juuri toi, että jos heti ei saanut ruokaa niin oli niin kiukkuinen, siis todella kiukkuinen ja syy oli minun, koska "hidastelin" kun halusin kierrellä jossain kohteessa pidempään kuin tunnin.

Sitten ylimaallisen autuas vauvanilme, kun sai mässyä.

Myös ääliömäinen riemu, eli kun vähän aikaisemmin oli kiukutellut ja rähjännyt ja syyllistänyt minua kaikesta, niin kun sai ruokaa, niin kaikki kiukku unohtui ja oli kuin olisi ollut nousuhumalassa ja piti omaa showtaan hilpeänä ja iloisena.

Kuulostaa addiktiolta. Sävysi on vähän ikävä, mutta ihan valaisevia huomiota kyllä.

Nykymaailmassa kyllä moni lihoo pikkuhiljaa ihan vain yhdistelmällä paljon istumista ja vähän liikaa herkkuja, ja voi silläkin vuosien aikana ihan kunnon ylipaino kertyä.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen, että olet alusta asti rehellinen ja avoin ja kerrot menneisyydestäsi. Näin toisella on mahdollisuus myös muuttua ja kehittää suhtautumistaan.

Ensin kannattaa tutustua ja olla hiljaa kaikista menneisyydestä,jos tapailukumppani osoittautuu jotensakin vaikka narsistiksi silloin kääntää kertomasi sinua vastaan.  

No lihavuus on kyllä suurimmassa osassa tapauksessa itse aiheutettua ja kaikissa tapauksissa se on ei-tervettä. Mitä enemmän näitä voimaantuneita ja kehopositiivisia ihmisiä kritisoidaan, niin sen parempi. Ja kyllähän se on niin, että esim. työelämässä ja parisuhdemarkkinoilla lihavilla menee huonommin, mikä on täysin oikein.

No eipä mies hirveästi sinussa menetä. Tuollaisella ajatusmallilla varustettu nainen on kauhea asia, pilaa kunnollisen miehen elämän ryhtymällä suhteeseen tämän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa voi sairastua tai onnettomuudessa vammautua ja samalla kehon metabolialle käy jotain tai joutuu käyttämään lääkkeitä mitkä vaikuttavat aineenvaihduntaan. Pellolle tuollaiset "kumppanit" - niistä ei ole apua alamä'issä.

Tämä. Tuo miesoletettu kai kuvittelee olevansa itse kaiken sairauden, lihavuuden ja vastoinkäymisten yläpuolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa voi sairastua tai onnettomuudessa vammautua ja samalla kehon metabolialle käy jotain tai joutuu käyttämään lääkkeitä mitkä vaikuttavat aineenvaihduntaan. Pellolle tuollaiset "kumppanit" - niistä ei ole apua alamä'issä.

Tämä. Tuo miesoletettu kai kuvittelee olevansa itse kaiken sairauden, lihavuuden ja vastoinkäymisten yläpuolella?

Tuli mieleen Bile-Dani joka yökkäili lihaville naisille. No, miltäs sitten itse näytti jokusen vuoden päästä... karma is a b*tch.

Wau. Jossain tehdään vielä lobotomioita kaikesta päätellen.

Loppu suhteelle lopullisesti.

Sinunlaisesi nainen voikin elää yksinäisyydessä loppuelämän. Ei jää moni mies kaipaamaan.

Minun tapailuni päättyi siihen, kun mies puolusti murhasta ja rai skau ksista tuomittua miestä. Harmittaa ihan toden teolla, koska pidin miehestä. Haluaisin ehkä yrittää keskustella tästä ja selvittää, onko mies tosiaan tuota mieltä, mutta inhoreaktio on vahva.

Vierailija kirjoitti:

Minun tapailuni päättyi siihen, kun mies puolusti murhasta ja rai skau ksista tuomittua miestä. Harmittaa ihan toden teolla, koska pidin miehestä. Haluaisin ehkä yrittää keskustella tästä ja selvittää, onko mies tosiaan tuota mieltä, mutta inhoreaktio on vahva.

Ei missään nimessä kannata keskustella ja ottaa asioista selvää. Se on yleensä ottaen tarpeetonta. On paljon parempi vain mennä naisen logiikalla ja kuunnella inhoreaktiotaan. Myös arvailu on hyvä lähestymistapa.

Vierailija kirjoitti:

Pienestä se on naisilla kiinni noi seurusteluhommat ja niiden jatkuvuus. Mies joutuu sietämään vaikka mitä schaibaa mut jos vähän heittää läppää läskeistä niin heti vedetään liinat kiinni. No kyl mä toisaalta ymmärrän kun tarjontaa on rajaton määrä ja uus löytyy viidessä minuutissa tilalle niin helppoa se on olla nirso ex-lihava kottarainen

Se on se tunneälykkyyden puute, pinnallisuus ja muiden ihmisten halveksuminen, mikä minua tuossa ällöttäisi. Jos et sitä tajua, joudat kyllä mennä kaappiin kasvamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tapailuni päättyi siihen, kun mies puolusti murhasta ja rai skau ksista tuomittua miestä. Harmittaa ihan toden teolla, koska pidin miehestä. Haluaisin ehkä yrittää keskustella tästä ja selvittää, onko mies tosiaan tuota mieltä, mutta inhoreaktio on vahva.

Ei missään nimessä kannata keskustella ja ottaa asioista selvää. Se on yleensä ottaen tarpeetonta. On paljon parempi vain mennä naisen logiikalla ja kuunnella inhoreaktiotaan. Myös arvailu on hyvä lähestymistapa.

Puolusteletko useinkin rikollisia? Seura tekee kaltaisekseen jne.

Palstan misogyyni on näköjään löytänyt ketjun.

Pari asiaa pistää miettimään tässä ketjussa. Ensinnäkin, useimmat miehet eivät ole kovinkaan empaattisia. Naiset ovat. Fiksu mies oppii salaamaan asioita jotka eivät naista miellytä, ainakin siinä parinhakuvaiheessa. Mutta niissä vähemmän empaattisissakin miehissä on todella hyviä miehiä, älykkäitä, vastuullisia, huolehtivia. Omaa kuoppaasi kaivat jos ajattelet hakevasi miestä vain pienestä osasta tarjontaa.

Toinen seikka on tuo oman fiksuuden ja hienon käytöksen korostaminen. Ei tietenkään kenestäkään saa puhua ikävään sävyyn, ellei hän sitten ole poliittisesti konservatiivi. Sellaiset haukutaan natseiksi rasisteiksi persuolinkaisiksi ties miksi. Näettekö ristiriitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kannattaa jättä tuo mies, tuota samaa saat kuulla sitten loppuelämäsi. Oma isäni vihasi lihavia ja kun minäkin jossain vaiheessa lihoin, sain häneltä todella tylyjä kommentteja. En sitten halunnut nähdä häntä kuin korkeintaan kerran vuoteen. Vielä loppuvaiheessa, kun hän oli hoivakodissa petipotilaana, hän jaksoi nimitellä yhtä hoitajaa rumati tämän selän takana, vaikka hän hoiti isää hyvin ja vaihtoi vaipatkin.

Mitä jos jatkat tuon miehen kanssa, saatte lapsia ja joku lapsista on ylipainoinen? Haluatko lapselle isän, joka haukkuu ja halveksii häntä?

Nämä ylipainoisten halveksijat nimittelee yleensä myös muita heidän mielestään väärännäköisiä, on sitten liian iso nenä tai finnejä. Ei tuollaista haluta lapsen isäksi.

Olisinpa ihmisenä yhtä hyvä kuin sinä. Sinä et ole koskaan ketään haukkunut. Et edes toista naista!

Naisten on siis aivan turha vaatia miestä lopettamaan naisten haukkuminen kun ei naisetkaan suostu lopettamaan miesten hakkumista.

-eri

sivusta..

kyllä naiset haukkuu myös naisia ja miehet miehiä. ei ole mikään sukupuolikysymys tämä. ongelma on paskat käytöstavat ja tilannetajuttomuus, joita on molemmilla sukupuolilla.

onneksi vain osa ihmisistä käyttäytyy noin, fiksuja löytyy yhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin. En itsekään voisi tapailla miestä, joka halveksii muita ihmisiä tuolla tavalla.

Yksi vaihtoehto on tapailla ylipainoista miestä tietysti, mutta sekään ei takaa, että hän suhtautuisi neutraalisti naisten ylipainoon.

Jännä ilmiö kyllä, miksi ylipaino herättää ihmisissä niin voimakkaita tunteita. Suorastaan vihaa pahimmillaan.

Joo, tää ei takaa mitään. Mun ex oli lihava, painoi jotain 140kg. Itse olin hoikka kun tavattiin, mutta lihoin suhteen aikana ja meiltä loppui seksi, kun mies ei halunnut enää mua ollenkaan.

Sivusta: vika ei ehkä ollut sussa ja sun lihomisessa. Sun eksä oli noin kookas, ei olisi mikään ihme jos olisi ollut potenssiongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla saattaisi päästä möläyksiä läskeistä myös. Oma äitini oli ylipainoinen koko elämänsä ja me lapset kärsittiin siitä. Hän söi, mutta ei huolehtinut, että lapset saa ruokaa. Minä olin alipainoinen. Näin ne itsepetokset mitä hän teki, "enhän minä ees syö mitään" oli tyypillisin. Minulla on aika ristiriitaiset ajatukset lihavista. Toisinaan näen heidät hedonisteina ja toisinaan säälin ja koen empatiaa. Joskus halveksin, jos näen, että läski siirtää syömisongelmiaan lapsiin.

Joten enimmäkseen en ole läskipositiivinen, enkä muutu sellaiseksi ikinä. Sen verran isot traumat on lihavan lähellä elämisestä. Sama kuin eläisi alkoholistin kanssa. Itsepetosta, syöminen on aina tärkeämpää, se täyttää läskin ajankäytön ja pään.

Kai sä nyt tajuat, että se ei oo kenenkään lihavuudesta kiinni, jos ei huolehdi, että lapset saa ruokaa. Se on laiminlyöntiä, jonka taustalla täytyy olla jotain vähän muuta, kuin lihavuutta.

Kyllä, lihavuus on varmasti tässä tapauksessa vain seuraus siitä todellisesta ongelmasta, ei syy. Se olisi ollut huono äiti laihanakin.

En usko, että tätä ongelmaa olisi ollut jos hän olisi ollut laiha. Laihoilla tulee nälkä normaaliin aikaan, eikä koko elämä pyöri sen ympärillä, että mitähän sitä voisi seuraavaksi syödä.

Laiha olisi voinut esim jumpata koko ajan tai juosta lenkillä. Tai shoppailla kaikilla rahoilla vaatteita ja laukkuja.

Jos olis jos, niin lehmätkin lentäis. Onko laihat tuollaisia, että jumppaavat vain ja juoksevat lenkillä, shoppailevat kaikilla rahoillaan? Minä olen laiha, enkä tee noista mitään ongelmaksi asti.

Oli kyse tuon yhden kirjottajan äidistä, jolla oli ongelmia. Kyse ei ollut sinusta.