Taas kaatu potentiaalinen suhde ja samaan syyhyn kuin edellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kannattaa jättä tuo mies, tuota samaa saat kuulla sitten loppuelämäsi. Oma isäni vihasi lihavia ja kun minäkin jossain vaiheessa lihoin, sain häneltä todella tylyjä kommentteja. En sitten halunnut nähdä häntä kuin korkeintaan kerran vuoteen. Vielä loppuvaiheessa, kun hän oli hoivakodissa petipotilaana, hän jaksoi nimitellä yhtä hoitajaa rumati tämän selän takana, vaikka hän hoiti isää hyvin ja vaihtoi vaipatkin.

Mitä jos jatkat tuon miehen kanssa, saatte lapsia ja joku lapsista on ylipainoinen? Haluatko lapselle isän, joka haukkuu ja halveksii häntä?

Nämä ylipainoisten halveksijat nimittelee yleensä myös muita heidän mielestään väärännäköisiä, on sitten liian iso nenä tai finnejä. Ei tuollaista haluta lapsen isäksi.

Äh. Ihan kuin ihminen ei voisi oppia. Ehkä se on joku paska tapa, jäänne. Moni ottaa opikseen, kun heidän kanssaan puhuu. Tai fiksu ottaa opikseen

Jos on muuten hyvä tyyppi, niin kyllä tuollaisen lapsuksen voi korjata kertomalla asiasta. Niin se, jos on fiksu tyyppi, osaa kyllä korjata käyttäytymistään. Jos ei anna mahdollisuutta, jos ei kiinnosta, niin eihän siinä sitten mitään. Mutta ei kannata yhden tölväisyn takia heittää romukoppaan ihmistä.

Ihan kuin et itse olisi tölvinyt koskaan.

Ja voihan APkin kasvaa, ja tulla esiin sieltä. Hänelle on jäänyt itselleen traumat. Se psyyke ei tule niin nopeasti mukana kuin läskit ovat kadonneet.

Aapeelle ihan haasteena, että kerro omat tunteesi. Tule sieltä esiin. Olet hyvä ja just sopiva.

Anna sielulle ja mielelle mahdollisuus eheyttä. Keho pieneni. Psyyke saa avartua. Ei sitä tarvitse/pidä kutistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla saattaisi päästä möläyksiä läskeistä myös. Oma äitini oli ylipainoinen koko elämänsä ja me lapset kärsittiin siitä. Hän söi, mutta ei huolehtinut, että lapset saa ruokaa. Minä olin alipainoinen. Näin ne itsepetokset mitä hän teki, "enhän minä ees syö mitään" oli tyypillisin. Minulla on aika ristiriitaiset ajatukset lihavista. Toisinaan näen heidät hedonisteina ja toisinaan säälin ja koen empatiaa. Joskus halveksin, jos näen, että läski siirtää syömisongelmiaan lapsiin.

Joten enimmäkseen en ole läskipositiivinen, enkä muutu sellaiseksi ikinä. Sen verran isot traumat on lihavan lähellä elämisestä. Sama kuin eläisi alkoholistin kanssa. Itsepetosta, syöminen on aina tärkeämpää, se täyttää läskin ajankäytön ja pään.

Kai sä nyt tajuat, että se ei oo kenenkään lihavuudesta kiinni, jos ei huolehdi, että lapset saa ruokaa. Se on laiminlyöntiä, jonka taustalla täytyy olla jotain vähän muuta, kuin lihavuutta.

Kyllä, lihavuus on varmasti tässä tapauksessa vain seuraus siitä todellisesta ongelmasta, ei syy. Se olisi ollut huono äiti laihanakin.

En usko, että tätä ongelmaa olisi ollut jos hän olisi ollut laiha. Laihoilla tulee nälkä normaaliin aikaan, eikä koko elämä pyöri sen ympärillä, että mitähän sitä voisi seuraavaksi syödä.

Joo, olin lomamatkalla ylipainoisen ystäväni kanssa. Voi hyvänen aika sitä syömistä. Heti aamusta alkaen, ahtaa kunnon aamupalan ja luulisi sen riittävän pitkälle päivään, mutta ei. Kaupungilla alkaa vinkuminen, kun on nälkä ja heikottaa, pakko saada ruokaa. Iso lounas, ja sitten välissä käy ostamassa välipalaa ja kunnon illallinen, jonka myös luulisi riittävän. Mutta ei, vaan paniikki kun ei ole illaksi 'naposteltavaa'. Sitten sitä etsitään pimeillä kujilla jotain kauppaa tai kiskaa missä myydään mässyä. Sipsipussi rapisee yötä myöten ettei nukkuakaan voi. Siihen päälle karkkia ja taas rapisee. Mieliala liikkuu koko ajan syömisten mukaan raivosta isoon iloon. En jaksaisi tuollaista kumppania.

Alapeukkuja tulet tästä saamaan. Mutta elämä lihavan ihmisen kanssa on juuri tuollaista. Lihavat vaan ei itse näe tässä mitään ongelmaa. Lisäksi lihava ihminen ei jaksa liikkua missään valittamatta, kuinka raskasta tai kuumaa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla saattaisi päästä möläyksiä läskeistä myös. Oma äitini oli ylipainoinen koko elämänsä ja me lapset kärsittiin siitä. Hän söi, mutta ei huolehtinut, että lapset saa ruokaa. Minä olin alipainoinen. Näin ne itsepetokset mitä hän teki, "enhän minä ees syö mitään" oli tyypillisin. Minulla on aika ristiriitaiset ajatukset lihavista. Toisinaan näen heidät hedonisteina ja toisinaan säälin ja koen empatiaa. Joskus halveksin, jos näen, että läski siirtää syömisongelmiaan lapsiin.

Joten enimmäkseen en ole läskipositiivinen, enkä muutu sellaiseksi ikinä. Sen verran isot traumat on lihavan lähellä elämisestä. Sama kuin eläisi alkoholistin kanssa. Itsepetosta, syöminen on aina tärkeämpää, se täyttää läskin ajankäytön ja pään.

Kai sä nyt tajuat, että se ei oo kenenkään lihavuudesta kiinni, jos ei huolehdi, että lapset saa ruokaa. Se on laiminlyöntiä, jonka taustalla täytyy olla jotain vähän muuta, kuin lihavuutta.

Kyllä, lihavuus on varmasti tässä tapauksessa vain seuraus siitä todellisesta ongelmasta, ei syy. Se olisi ollut huono äiti laihanakin.

En usko, että tätä ongelmaa olisi ollut jos hän olisi ollut laiha. Laihoilla tulee nälkä normaaliin aikaan, eikä koko elämä pyöri sen ympärillä, että mitähän sitä voisi seuraavaksi syödä.

Joo, olin lomamatkalla ylipainoisen ystäväni kanssa. Voi hyvänen aika sitä syömistä. Heti aamusta alkaen, ahtaa kunnon aamupalan ja luulisi sen riittävän pitkälle päivään, mutta ei. Kaupungilla alkaa vinkuminen, kun on nälkä ja heikottaa, pakko saada ruokaa. Iso lounas, ja sitten välissä käy ostamassa välipalaa ja kunnon illallinen, jonka myös luulisi riittävän. Mutta ei, vaan paniikki kun ei ole illaksi 'naposteltavaa'. Sitten sitä etsitään pimeillä kujilla jotain kauppaa tai kiskaa missä myydään mässyä. Sipsipussi rapisee yötä myöten ettei nukkuakaan voi. Siihen päälle karkkia ja taas rapisee. Mieliala liikkuu koko ajan syömisten mukaan raivosta isoon iloon. En jaksaisi tuollaista kumppania.

Läskien kanssa lomailu on perseestä kun lomalla ei kykene tekemäön mitään muuta kuin istumaan ravintolassa syömässä kun läskillä on koko ajan nälkä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kannattaa jättä tuo mies, tuota samaa saat kuulla sitten loppuelämäsi. Oma isäni vihasi lihavia ja kun minäkin jossain vaiheessa lihoin, sain häneltä todella tylyjä kommentteja. En sitten halunnut nähdä häntä kuin korkeintaan kerran vuoteen. Vielä loppuvaiheessa, kun hän oli hoivakodissa petipotilaana, hän jaksoi nimitellä yhtä hoitajaa rumati tämän selän takana, vaikka hän hoiti isää hyvin ja vaihtoi vaipatkin.

Mitä jos jatkat tuon miehen kanssa, saatte lapsia ja joku lapsista on ylipainoinen? Haluatko lapselle isän, joka haukkuu ja halveksii häntä?

Nämä ylipainoisten halveksijat nimittelee yleensä myös muita heidän mielestään väärännäköisiä, on sitten liian iso nenä tai finnejä. Ei tuollaista haluta lapsen isäksi.

Äh. Ihan kuin ihminen ei voisi oppia. Ehkä se on joku paska tapa, jäänne. Moni ottaa opikseen, kun heidän kanssaan puhuu. Tai fiksu ottaa opikseen

Jos on muuten hyvä tyyppi, niin kyllä tuollaisen lapsuksen voi korjata kertomalla asiasta. Niin se, jos on fiksu tyyppi, osaa kyllä korjata käyttäytymistään. Jos ei anna mahdollisuutta, jos ei kiinnosta, niin eihän siinä sitten mitään. Mutta ei kannata yhden tölväisyn takia heittää romukoppaan ihmistä.

Ihan kuin et itse olisi tölvinyt koskaan.

Ja voihan APkin kasvaa, ja tulla esiin sieltä. Hänelle on jäänyt itselleen traumat. Se psyyke ei tule niin nopeasti mukana kuin läskit ovat kadonneet.

Aapeelle ihan haasteena, että kerro omat tunteesi. Tule sieltä esiin. Olet hyvä ja just sopiva.

Anna sielulle ja mielelle mahdollisuus eheyttä. Keho pieneni. Psyyke saa avartua. Ei sitä tarvitse/pidä kutistaa.

Eli on omien traumojen syytä, jos ei pidä toisten ihmisten haukkumista ja ivaamista hyväksyttävänä ja ongelma ratkeaa, kun vähän kehittää itseään? Vika ei ole haukkujassa vaan hänessä, jonka mielestä haukkuminen ei ole ok?

Taas kariutui suhde, ja samasta syystä kuin ennenkin?

Vinkkinä ap:lle, ettei suhteet kestäkään, jos niitä av palstan kautta yrittää hoitaa.

Mulla on sama.

Appivanhemmat puhuivat todella ilkeästi ylipainoista ja koin sen aina suorana vittuiluna. Kyllähän se väleihin vaikutti.

Vasta nyt ymmärrän, että eivät kohdistaneet niitä kommentteja minuun. Kärsivät vaan niin pahasta läskivihasta, että siksi toistuvasti laukoivat kommenttejaan.

Miksei läskit myönnä, että lihavuus on tappava sairaus, josta on tarkoitus parantua. Ja terveyden menetyksen lisäksi näyttää rumalta. Se on totta, tervetuloa todellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Nyt ryhdistäydyt. Löydätpä kenet vain niin et voi olla varma mitä hän suustaan päästää. Ole rehellinen ja kerro, että hänen kommenttinsa sai miettimään ja kerro oma tarinasi. Katso mikä reaktio.

Juurikin näin. Ei kannata olla kauhean ehdoton ihmisten kanssa. Jokainen meistä elää omaa maailmaa ja omien ajatusten kanssa, ei voi vaatia, että kaikki olisi toisen kanssa samanlaisia. Ethän sinä ap voi edes tietää miksi mies ajattelee miten ajattelee, hänelläkin on oma historia mistä ne ajatukset kumpuaa. Minä olisin kertonut omat kokemukset ja ehkä mies olisi avannut omiaan.

Mikä on se kokemus, joka oikeuttaa toisen ihmisen kehon pilkkaamisen? Miksi pitäisi yrittää ymmärtää tuollaista käytöstä? Miksi on toisen (naisen) vastuulla ymmärtää toista (miestä) ja selittää aikuiselle, miksi ei ole ok haukkua toisia? Miksi (naisen) pitäisi kertoa omista henkilökohtaisista asioistaan (miehelle) koulutusmielessä?

Kuka sanoi, että pitäisi kouluttaa? Ja mitä väliä onko mies vai nainen? Itseään voi sivistää kuuntelemalla erilaisia ihmisiä. Ei kaikesta tarvi ottaa itseensä.

Sukupuolella on sikäli väliä, että usein näissä keskusteluissa naisen osaksi lankeaa yrittää ymmärtää, selittää ja etsiä syitä ja oikeutusta miehen törpölle puheelle ja käytökselle ja pahimmassa tapauksessa (kuten tässä ketjussa näemme) opettaa miestä tämän huonoista tavoista ja yrittää korjata niitä. Harvoin toisin päin.

Voi jestas mitä yleistämistä ja miesvihaa. Ehkä sinulla on ollut vain törppöjä miehiä? Kannattaisko miettiä mistä se johtuu?

Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään tuollaista miesten kanssa. Ihan fiksuja ja ajattelevia ovat kaikki olleet ja viimeisempänä nykyinen kumppani. Paremmin käyttäytyvä, järkevä ja sydämellisempi hän on kuin minä. Mutta olenkin noukkinut hänet jostain muualta kuin ulkonäköön perustuvasta tinderistä.

Ei ole ollut törppöjä miehiä, kiitos kysymästä ja kumppanini olen tavannut muualla kuin Tinderissä. Puhuin näistä keskusteluista ja julkisesta puheesta asiasta, en omista kokemuksistani.

No minun kuvani maailmasta, miehistä ja naisista on sitten täysin erilainen kuin sinun. Minun mielestä miehiä ei tarvitse opettaa millään tavalla. Ehkä elän sitten kokonaisuudessaan niin paljon paremmassa kuplassa, missä ei törppöjä miehiä ole.

Ei minunkaan mielestäni tarvitse opettaa. Törppöjä miehiä maailmassa riittää, naisia myös, mutta ei heidän valistamisensa ole toisten vastuulla eikä huonoa käytöstä tarvitse sietää. Siltikin tässä keskustelussa neuvotaan ap:ta ymmärtämään, selittämään ja opettamaan. Ei ap ole kasvatusvastuussa kenestäkään aikuisesta, korkeintaan itsestään.

No joo, opettaminen kuulostaa sanana joidenkin korvaan ehkä huonolta. Mutta kyllä te elätte oikeasti jossain rinnakkaistodellisuudessa, jos kenenkään koskaan ei muka tarvitse korjata käytöstään minkään suhteen. Ei vastaa minun kuvaani ihmisistä ja ihmissuhteista.

Totta kai ihminen kasvaa ja kehittyy (halutessaan) koko elämänsä ja aina on mahdollista korjata toimintaansa. Ei vaan ole deittikumppanin tehtävä osoittaa niitä kasvun paikkoja tai alkaa vääntää rautalangasta, miksi jokin on väärin. Kannettu vesi ei myöskään kaivossa pysy eikä mikään muutu, jos ihminen ei halua muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt kävi näin, että mies ei pitänyt lihavista naisista. Paluu Tinderiin on sinulla todennäköisesti edessä.

Kukaan ei vaadi pitämään kaikista. En minäkään pidä pienimunaisista tai kaljuista miehistä sillä lailla että sellaisen kanssa alkaisin seurustelemaan, ihmisinä voivat olla vaikka parhaita ystäviä. En silti kommentoi heitä halventavaan sävyyn, varsinkaan yhdellekään miehelle. Käytöstavat pitää olla. 

No jaa. Jos oikeasti koet että kaljuus tekee miehen kelvottomaksi miehenä, niin asian ääneen sanominen on oikeastaan aika pieni juttu siihen verrattuna. On oikeastaan aika kaksinaismoralistista ajatella, että kunhan tätä asiaa ei sanota ääneen, niin sen mukaan voi toimia kuitenkin.

Varmasti jokaisella on joitakin preferessejä, ja ne eivät ole ns tasa-arvoisia, mutta suhtautuminen siihen mitä saa sanoa ja mitä ei, voi syystäkin vaihdella.

Sinäkin luultavasti ajattelet, että oli ok dissata kaljuja miehiä tässä näin tällä tapaa, mutta kamalaa jos naisen haluttavuutta arvostetaan..

Kuten yläpeukuista näet, niin naiset ovat harvinaisen yksimielisiä siitä, että täydellinen hiusraja on parisuhteelle miehen kanssa lähtökohta. Sen ympärille rakentuu kaikki.

Kuule hiusrajamies. Tapaile ikäisiksi naisia, he ymmärtävät jo ettei sille alkavalle kaljulle mitään voi. Tämä ikähän se näyttää olevan myös ongelma, kun hoet sitä alle 27-vuotiasta. Eli yrität liian nuoria, ja olet yli sen 27 selvästi.

Kaljuunnuin jo nuorena. En tapaile ketään, en nuoria, enkä vanhoja.

Minäkin tunnen muutaman nuorena kaljuuntuneen miehen ja he ovat tai ovat olleet parisuhteessa. Yksi meni naimisiin jo parikymppisenä saman ikäisen naisen kanssa. Hiukset, kaljuus tai kaljuuntuminen ei vaikuta millään tavalla siihen, jos myöhemmin tulee ero.

Mutta ai niin, ethän sinä halua parisuhdetta vaan haluat olla ison naisjoukon ihailema kuten kuuluisat rokkarit. Olet itse sen kertonut täällä.

Eli toisin sanoen: kun miehellä on hiukset päässä, niin huomattavasti isommat naisjoukot ihailee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt kävi näin, että mies ei pitänyt lihavista naisista. Paluu Tinderiin on sinulla todennäköisesti edessä.

Kukaan ei vaadi pitämään kaikista. En minäkään pidä pienimunaisista tai kaljuista miehistä sillä lailla että sellaisen kanssa alkaisin seurustelemaan, ihmisinä voivat olla vaikka parhaita ystäviä. En silti kommentoi heitä halventavaan sävyyn, varsinkaan yhdellekään miehelle. Käytöstavat pitää olla. 

No jaa. Jos oikeasti koet että kaljuus tekee miehen kelvottomaksi miehenä, niin asian ääneen sanominen on oikeastaan aika pieni juttu siihen verrattuna. On oikeastaan aika kaksinaismoralistista ajatella, että kunhan tätä asiaa ei sanota ääneen, niin sen mukaan voi toimia kuitenkin.

Varmasti jokaisella on joitakin preferessejä, ja ne eivät ole ns tasa-arvoisia, mutta suhtautuminen siihen mitä saa sanoa ja mitä ei, voi syystäkin vaihdella.

Sinäkin luultavasti ajattelet, että oli ok dissata kaljuja miehiä tässä näin tällä tapaa, mutta kamalaa jos naisen haluttavuutta arvostetaan..

Kuten yläpeukuista näet, niin naiset ovat harvinaisen yksimielisiä siitä, että täydellinen hiusraja on parisuhteelle miehen kanssa lähtökohta. Sen ympärille rakentuu kaikki.

Kuule hiusrajamies. Tapaile ikäisiksi naisia, he ymmärtävät jo ettei sille alkavalle kaljulle mitään voi. Tämä ikähän se näyttää olevan myös ongelma, kun hoet sitä alle 27-vuotiasta. Eli yrität liian nuoria, ja olet yli sen 27 selvästi.

Kaljuunnuin jo nuorena. En tapaile ketään, en nuoria, enkä vanhoja.

Minäkin tunnen muutaman nuorena kaljuuntuneen miehen ja he ovat tai ovat olleet parisuhteessa. Yksi meni naimisiin jo parikymppisenä saman ikäisen naisen kanssa. Hiukset, kaljuus tai kaljuuntuminen ei vaikuta millään tavalla siihen, jos myöhemmin tulee ero.

Mutta ai niin, ethän sinä halua parisuhdetta vaan haluat olla ison naisjoukon ihailema kuten kuuluisat rokkarit. Olet itse sen kertonut täällä.

Eli toisin sanoen: kun miehellä on hiukset päässä, niin huomattavasti isommat naisjoukot ihailee?

Ei, koska nainen ajattelee vuosikymmenien päähän ja rakastaa ja ajattelee että ei se haittaa.

Sama. Ylimielinen asenne miehellä johtaa välittömästi ihastuksen katoamiseen. Sen jälkeen ei vaan kiinnosta enää mikään tuollaisen ihmisen kanssa. 

Ei sille oikein mitään voi. Ihminen joka on ilkeä, on sitä, eikä sitä muuta kuin omat kokemukset, joita hänelle ehkä elämän myötä tulee ja opettaa. Mutta se ei enää minulle kuulu, koska en tällaista ylimielistä miestä ystäväkseni halua. 

Eli tästä eteenpäin kannattaa selvittää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa miesten suhtautuminen itselle tärkeisiin asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin. En itsekään voisi tapailla miestä, joka halveksii muita ihmisiä tuolla tavalla.

Yksi vaihtoehto on tapailla ylipainoista miestä tietysti, mutta sekään ei takaa, että hän suhtautuisi neutraalisti naisten ylipainoon.

Jännä ilmiö kyllä, miksi ylipaino herättää ihmisissä niin voimakkaita tunteita. Suorastaan vihaa pahimmillaan.

Joo, tää ei takaa mitään. Mun ex oli lihava, painoi jotain 140kg. Itse olin hoikka kun tavattiin, mutta lihoin suhteen aikana ja meiltä loppui seksi, kun mies ei halunnut enää mua ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla saattaisi päästä möläyksiä läskeistä myös. Oma äitini oli ylipainoinen koko elämänsä ja me lapset kärsittiin siitä. Hän söi, mutta ei huolehtinut, että lapset saa ruokaa. Minä olin alipainoinen. Näin ne itsepetokset mitä hän teki, "enhän minä ees syö mitään" oli tyypillisin. Minulla on aika ristiriitaiset ajatukset lihavista. Toisinaan näen heidät hedonisteina ja toisinaan säälin ja koen empatiaa. Joskus halveksin, jos näen, että läski siirtää syömisongelmiaan lapsiin.

Joten enimmäkseen en ole läskipositiivinen, enkä muutu sellaiseksi ikinä. Sen verran isot traumat on lihavan lähellä elämisestä. Sama kuin eläisi alkoholistin kanssa. Itsepetosta, syöminen on aina tärkeämpää, se täyttää läskin ajankäytön ja pään.

Kai sä nyt tajuat, että se ei oo kenenkään lihavuudesta kiinni, jos ei huolehdi, että lapset saa ruokaa. Se on laiminlyöntiä, jonka taustalla täytyy olla jotain vähän muuta, kuin lihavuutta.

Kyllä, lihavuus on varmasti tässä tapauksessa vain seuraus siitä todellisesta ongelmasta, ei syy. Se olisi ollut huono äiti laihanakin.

En usko, että tätä ongelmaa olisi ollut jos hän olisi ollut laiha. Laihoilla tulee nälkä normaaliin aikaan, eikä koko elämä pyöri sen ympärillä, että mitähän sitä voisi seuraavaksi syödä.

Joo, olin lomamatkalla ylipainoisen ystäväni kanssa. Voi hyvänen aika sitä syömistä. Heti aamusta alkaen, ahtaa kunnon aamupalan ja luulisi sen riittävän pitkälle päivään, mutta ei. Kaupungilla alkaa vinkuminen, kun on nälkä ja heikottaa, pakko saada ruokaa. Iso lounas, ja sitten välissä käy ostamassa välipalaa ja kunnon illallinen, jonka myös luulisi riittävän. Mutta ei, vaan paniikki kun ei ole illaksi 'naposteltavaa'. Sitten sitä etsitään pimeillä kujilla jotain kauppaa tai kiskaa missä myydään mässyä. Sipsipussi rapisee yötä myöten ettei nukkuakaan voi. Siihen päälle karkkia ja taas rapisee. Mieliala liikkuu koko ajan syömisten mukaan raivosta isoon iloon. En jaksaisi tuollaista kumppania.

Minä olen se läski joka syö kerran päivässä. Se on se läskiksi haukkuva mies joka napostelee jatkuvasti, ei vain syö pääaterioilla, mutta arvostelee minua. Syön puoli maksalaatikkorasiaa... virhe... Syön lämppäreitä... "sun pitää aina syödä paskaa, läskiä läskiä läskiä pitää läskille olla"... tätä minä kuulen.

Mun mies sanoi vähän sen tyylistä aika alkuaikoina, mä olin normaalipainoinen mutta nuorena kokenut kiusaamista läskiksi, vaikken sellainen edes ollut ja siksi en yhtään siedä lihavien halventamista.

Älähdin ääneen ja mies selitteli ettei tarkoittanut pahalla. Oli sellainen rikoo on riskillä ruma-tyylinen heitto. Muuten fiksu ja kohtelias mies ja mietin kyllä pitkään, onko jotain ongelmaa naisten painon suhteen, mutta ei ole sen jälkeen tuollaista kommentoinut ja kun raskauksien ja terveysongelmien myötä paino on noussut reiluun ylipainoon, mies kehuu edelleen kauniiksi ja ei mitenkään negatiivisesti suhtaudu mun ylipainoon, jota on ihan reilusti.

Hänen kotonaan, kuten aika monella muullakin 70 ja 80 luvun lapsella, painosta puhutaan lihavuutta kauhistellen ja tutuista tyyliin onpas se lihonut, voi kamala tai en voi ottaa pullaa ettei maha kasva. Voisiko ap:n kohdalla olla tällaista, eli mies puhuu niinkuin kotona on puhuttu, eikä edes ajattele miten tökeröä se on.

Jos taas pilkkaa tahallaan ilkeästi, en jäisi katselemaan yhtään.

Mehän emme siis tiedä, mitä ap:n ex oikeasti sanoi. Ap:n tulkinta oli, että hän puhui "todella rumaan sävyyn". Sanoiko hän vain pitävänsä hoikista naisista, koska ei koe lihavia naisia haluttavina, vai päästikö hän täyslaidallisen läskien kuvottavuudesta. Jälkimmäisessä tapauksessa muiden kommentit ovat varmasti ansaittuja, ensimmäisestä en olisi varma.  Ap:n tausta voi vaikuttaa hänen omaan tulkintaansa sanomisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla saattaisi päästä möläyksiä läskeistä myös. Oma äitini oli ylipainoinen koko elämänsä ja me lapset kärsittiin siitä. Hän söi, mutta ei huolehtinut, että lapset saa ruokaa. Minä olin alipainoinen. Näin ne itsepetokset mitä hän teki, "enhän minä ees syö mitään" oli tyypillisin. Minulla on aika ristiriitaiset ajatukset lihavista. Toisinaan näen heidät hedonisteina ja toisinaan säälin ja koen empatiaa. Joskus halveksin, jos näen, että läski siirtää syömisongelmiaan lapsiin.

Joten enimmäkseen en ole läskipositiivinen, enkä muutu sellaiseksi ikinä. Sen verran isot traumat on lihavan lähellä elämisestä. Sama kuin eläisi alkoholistin kanssa. Itsepetosta, syöminen on aina tärkeämpää, se täyttää läskin ajankäytön ja pään.

Kai sä nyt tajuat, että se ei oo kenenkään lihavuudesta kiinni, jos ei huolehdi, että lapset saa ruokaa. Se on laiminlyöntiä, jonka taustalla täytyy olla jotain vähän muuta, kuin lihavuutta.

Kyllä, lihavuus on varmasti tässä tapauksessa vain seuraus siitä todellisesta ongelmasta, ei syy. Se olisi ollut huono äiti laihanakin.

En usko, että tätä ongelmaa olisi ollut jos hän olisi ollut laiha. Laihoilla tulee nälkä normaaliin aikaan, eikä koko elämä pyöri sen ympärillä, että mitähän sitä voisi seuraavaksi syödä.

Eihän tuo liity mitenkään siihen, että laiminlyö lastensa ruokkimista. Eikä laihuus tai lihavuus kerro siitä, pyöriikö koko elämä syömisen ympärillä - kyllähän se syömishäiriöisellä on niin, oli sitten yli- tai alipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt, mikä pakko se oma mielipide on tuoda esiin treffikumppanille. En uskoisi ap:n kertomusta jos en olisi itsekin törmännyt tuollaiseen mieheen. Tapailumies siis päätti ilmoittaa, että ainut kriteerinsä naiselle on, ettei saa olla lihava. Lievästi hämmennyin tästä ulostulosta. Kävi jopa mielessä että vihjasiko, että olen hänen mielestään liian iso. N28

Tiedätkö, miten usein naiset tuovat esiin sen, etteivät pidä, kuin pitkistä miehistä? Tai että koolla on väliä?

Varmaan usein, mutta minä en ole sellaista koskaan tuonut esiin. En tuonut myöskään tuossa tilanteessa, vaikka ihan piruuttani olisin voinut heittää pitkän listan ominaisuuksia joista en pidä.

Vielä tähän, että sekö on miehen mielestä hyvä perustelu noille kommenteille, "koska naisetkin"? Eikö voisi itse nousta tuollaisen käytöksen yläpuolelle, sen sijaan että laittaa pahan kiertämään?

Vierailija kirjoitti:

Vain nainen voi loukkaantua tuosta. Entinen lihava, nykyinen timmi mies, ei ikinä loukkaantuisi tuollaisesta, jos nainen sanoisi samoin miehistä.

Sanoo tunnekylmä mies? Todellisuudessa itket yln pimeinä hetkinä, kun joku nainen haukkuisi sinua tai muita entisiä lihavia!

Älä valehtele ja esitä kovempaa kuin olet, se on tyhmää ja luotaan työntävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt kävi näin, että mies ei pitänyt lihavista naisista. Paluu Tinderiin on sinulla todennäköisesti edessä.

Kukaan ei vaadi pitämään kaikista. En minäkään pidä pienimunaisista tai kaljuista miehistä sillä lailla että sellaisen kanssa alkaisin seurustelemaan, ihmisinä voivat olla vaikka parhaita ystäviä. En silti kommentoi heitä halventavaan sävyyn, varsinkaan yhdellekään miehelle. Käytöstavat pitää olla. 

Miellyttäisikö enemmän tämän näköinen mies? :

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasidinen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Peniksellä voisi olla sitten mittaa vaikka 26 cm.

Ihan hyvä perusta. Täytyy kuitenkin olla varakas ja arvostetussa asemassa. Peniksen pituus on hyvä, mutta pitää olla myös paksu (ympärys 17cm+) ja kestävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt kävi näin, että mies ei pitänyt lihavista naisista. Paluu Tinderiin on sinulla todennäköisesti edessä.

Kukaan ei vaadi pitämään kaikista. En minäkään pidä pienimunaisista tai kaljuista miehistä sillä lailla että sellaisen kanssa alkaisin seurustelemaan, ihmisinä voivat olla vaikka parhaita ystäviä. En silti kommentoi heitä halventavaan sävyyn, varsinkaan yhdellekään miehelle. Käytöstavat pitää olla. 

Miellyttäisikö enemmän tämän näköinen mies? :

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasidinen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Peniksellä voisi olla sitten mittaa vaikka 26 cm.

Ihan hyvä perusta. Täytyy kuitenkin olla varakas ja arvostetussa asemassa. Peniksen pituus on hyvä, mutta pitää olla myös paksu (ympärys 17cm+) ja kestävä.

Pituus pitää olla 190cm+. Paino 90kg+ koska lihasmassaa.