Mies sanoi olevansa kyllästynyt perhe-elämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä katson surullisena vieressä ystäväni perhe-elämää. Heillä 5 lasta pienillä ikäeroilla. Mies on joutunut nyt ottamaan enemmän vastuuta lapsista, kun äitikin käy töissä. Mies on koko ajan huonolla tuulella, haukkuu perheenjäseniä ja pienintä kutsuu kakaraksi. On myös sanonut vaimolleen, että muista sitten, että hän ei olisi halunnut näin montaa lasta. En tajua miten hän sietää enää tuota. Myös taloudellista väkivaltaa esiintyy.

Ihan luonnollista, mies ei olisi halunnut pienintä lasta mutta vaimo ilmeisesti halusi. Nyt mies tästä katkerana ja kostaa vaimolle haukkumalla...

Miksi mies ei hankkinut vasektomiaa? Tai käyttänyt kumia? Tai hankkinut vaikka jotain muuta harrastusta kuin hepin hinkkaaminen toosassa???

En koe mitään sympatiaa näitä ihmisiä kohtaa jotka lisääntyvät holtittomasti ja sitten valittavat kun on niin rankkaa. 

Omia valintoja, omia valintoja... jaksaa, jaksaa...!!

t: vela

Kannattaa pysytellä yhdessä ainakin muutamat seuraavat vuodet. Ero on tuossa tilanteessa erittäin vaikea, kun lapsia on noin monta.

Reipas potku perseelle niin loppuu se ukon ruikutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä katson surullisena vieressä ystäväni perhe-elämää. Heillä 5 lasta pienillä ikäeroilla. Mies on joutunut nyt ottamaan enemmän vastuuta lapsista, kun äitikin käy töissä. Mies on koko ajan huonolla tuulella, haukkuu perheenjäseniä ja pienintä kutsuu kakaraksi. On myös sanonut vaimolleen, että muista sitten, että hän ei olisi halunnut näin montaa lasta. En tajua miten hän sietää enää tuota. Myös taloudellista väkivaltaa esiintyy.

Viiden lapsen yksinhuoltajana ei ole kivaa.

Tuossa tilanteessa ero ehdottomasti. Vuoroviikoilla jatko. Ei tarvitse alistua henkiseen väkivaltaan. Saat olla rauhassa. Tai jopa yksinhuoltajuus henkisen väkivallan perusteena. Kirjaa muistiin tapahtumat. Saat elarit ja yksinhuoltaja korotukset. Sadistinen äijä. Pääset eroon. Tuo ei tuosta muuten lopu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä katson surullisena vieressä ystäväni perhe-elämää. Heillä 5 lasta pienillä ikäeroilla. Mies on joutunut nyt ottamaan enemmän vastuuta lapsista, kun äitikin käy töissä. Mies on koko ajan huonolla tuulella, haukkuu perheenjäseniä ja pienintä kutsuu kakaraksi. On myös sanonut vaimolleen, että muista sitten, että hän ei olisi halunnut näin montaa lasta. En tajua miten hän sietää enää tuota. Myös taloudellista väkivaltaa esiintyy.

Viiden lapsen yksinhuoltajana ei ole kivaa.

Tuossa tilanteessa ero ehdottomasti. Vuoroviikoilla jatko. Ei tarvitse alistua henkiseen väkivaltaan. Saat olla rauhassa. Tai jopa yksinhuoltajuus henkisen väkivallan perusteena. Kirjaa muistiin tapahtumat. Saat elarit ja yksinhuoltaja korotukset. Sadistinen äijä. Pääset eroon. Tuo ei tuosta muuten lopu.

Nainen voi vain lähteä ottamatta lapsia mukaan. Viikko-viikko ei ole maksimi miehen vanhemmuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Itehän tein lapset melko putkeen eli vanhin oli 4 v ja sitt 1 v ja vauveli. Ei jaksa samaa rataa. Vaiheesta toiseen mielellään.

Eli en jaksais itekään.

Miksi teit ?

Juu

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä mahdollisa ottaa treffi-ilta silloin tällöin, niin että joku katsoo lapsia? Voisi tuoda piristystä elämään.

Ei vaan mies pitää päästää treffeille muiden naisten kanssa, niin johan piristyy omakin arki. 

Onhan teillä iso perhe, mutta joka päivä ei silti tarvitse käydä kaupassa.

Vaikka einekset ovat epäterveellisiä. Niin kyllä joskus voi ruuanlaitossa luistaa ja ostaa vaikka Lidlin lasagnea. Siihen vaan Salaattia kylkeen.

Ehkä tuo kuopus olisi kannattanut jättää tekemättä, vaikka myöhäistähän se nyt on.

Kolme lasta on monelle maximi mihin pystyy venymään. Vanhin teillä tosin jo liikkuu varmaan omilla teillään. Kenen päätös oli 4. lapsi? Koko perheenkö?

Olen itse omakohtaisesti oppinut, että jos mies sanoo ettei perhe-elämä kiinnosta tai että ei enää rakasta/tiedä rakastaako, niin siellä on katseltuna jo valmiiksi uusi suhde ja paikka, johon sitä perhe-elämää voi paeta.

Enkä halua sanoa tätä ilkeyttäni enkä kiusallani. Itselläni vain kesti sitä miehen eipäsjuupa-huopaamista kuukausia ja minä ymmärsin ja rakastin ja tuin. Vasta jälkeenpäin palaset loksahti kohdilleen. Olin siis tukenut häntä minun itseni pettämisessä. Se oli aika paska oivallus mutta olen ajatellut, että jos säästän sillä jonkun toisen ihmisen aikaa ja omanarvontuntoa, kerron sitä mieluusti eteenpäin. Kyllähän minullekin sanottiin, että varmasti on miehelläsi toinen nainen ja minä vain kiltisti intin, että eikä ole, hän on vain nyt jonkinlaisessa omassa kriisssä. Kissan viikset!

Vierailija kirjoitti:

Itse tajusin sen jo ensimmäisen lapsen kohdalla ja lisää ei hankittu.

Joo tämäpä. Kyllä riitti kerta tätä kokemusta.

Naisen kannattaa hankkia lapsi(a) vain jos niitä oikein palavasti itse haluaa JA on valmis kasvattamaan niitä yksin. Ei ole mitenkään poikkeuksellista että isukki lähtee lätkimään nuoremman naisen matkaan ja kaikki jää äidin huoleksi.

Vierailija kirjoitti:

Niin olen minäkin kyllästynyt perhe-elämään ja elämään muutenkin. En tietenkään tee mitään koska olen nainen ja äiti. Mutta sun miehesi varmaan ottaa eron ja hommaa nuoren naisen, kun hän on mies.

Mistä muka neljän lapsen isä hommaa nuoren naisen? Ei ole mikään saalis. 😆

No ehkä hommaa jonkun vajaan...

No onko ihme? Kaikki - siis aivan kaikki - spontaanius häviää elämästä. 

Tämä olkoon muille opiksi. Älä sitoudu mihinkään mitä et jaksa yksin ilman apua 18 vuoden ajan koska keneenkään ei voi luottaa. Koskee myös koiran ja kissan hankintaa. Auto on ehkä ok, se ei kärsi vaikka jätät yksin pihalle.

Lähde meneen. Ilmoitat ja hän nyt hoitaa. Ilmoitat tilanteen myös miehen sukulaisille ja tutuille.

Et ala yksinhuoltajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä olkoon muille opiksi. Älä sitoudu mihinkään mitä et jaksa yksin ilman apua 18 vuoden ajan koska keneenkään ei voi luottaa. Koskee myös koiran ja kissan hankintaa. Auto on ehkä ok, se ei kärsi vaikka jätät yksin pihalle.

Koira ja kissa takajaloista kiinni ja kohti kovaa

Mies kyllästyi vuoden sisällä. Tuli viikonloppuna kotiin aamuyöllä klo 5 ja oli arki-illatkin usein muualla.

Ollut yh lapsen ollessa 1 v aikuisuuteen.  Olen tottunut yksineloon.

Anteeksi mutta mulla ei riitä ymmärrys että siinä vaiheessako tällaista aletaan miettimään kun on se neljä lasta eikä vaikka kun on kaksi tai viimeistään kolmannen kohdalla että nyt riittää? Pitäisi osata heittää se biologinen kello helvataan siinä vaiheessa kun miettii mitä oikeasti haluaa elämässä tehdä. Oikeastaan myös olen tullut tulokseen että moni pakenee haaveitaan lapsiperheeseen. Ei tartte alkaa toteuttamaan mitään kun valitsee vain olla äiti tai isä. Ja sitten voi aina uhriutua ja alkaa valittamaan kuinka rankkaa on ja kuinka haluaisi matkustella, edetä uralla, ryypätä joka perjantai ym. Ihan kamala tapa asennoitua elämäänsä. Jos lapsia tekee, niitä tulee tehdä koska tykkää perhe-elämästä eikä vain koska on niin kauhea vauvakuume että päässä pimenee.. Mut joo siksi kai meitä on täällä pallolla aivan liikaa kun ihmiset ei mieti vaan elää kuin eläimet.