Sinä joka opit itseksesi pienenä lukemaan

Opin lukemaan 4-vuotiaana, suurena porkkanana toimi lupaus Aku Ankan tilauksesta heti, kun lukeminen sujuisi. Ja voi minkä maailman lukutaito minulle aukaisikaan! Luin kaiken käsiini saavan ja kun sain kirjastokortin muistaakseni 6-vuotiaana, oli se mahtava päivä!

Ekaluokalla olin ainoa, joka osasi lukea ja muistan edelleen yli 40 vuoden takaisen päivän, kun opettaja pyysi minua lukemaan aapisessa olevaa tekstiä. " Päivä on aurinkoinen, kaikki lapset ovat rannalla". 

Ala-asteikäisenä olin lukenut jo kaikki Stephen Kingit, Anni Polvat, Ian Flemingit ja Nummelan Ponitallit. Laidasta laitaan siis.

Peruskouluaika meni suht hyvin, olin hyvä äidinkielessä, kuvaamataidossa ja myöhemmin kielissä. Matematiikka oli pakkopullaa silloin, enkä vieläkään ole sinut numeroiden kanssa, yli 50-vuotiaana. 

Miten ihmeessä teillä kaikilla on niin hyvät vanhemmat että opettaneet teitä lukemaan. Itse opin 4v.

Kaikilla teillä on ollut aikaa lukea vaikka mitä lapsena. Minä aloitin 6 v työt josta piti saada rahaa. Ei voinut sanoa etten lähde ja tee hommia.

Pakko tehdä. On teillä monella ollut helppo lapsuus.

Opin juuri 5-vuotis synttäreiden jälkeen. Peruskoulu oli helppoa, kuviksesta tais olla ainoa kasi. Olin kuitenkin alisuoriutuja ja en jotenkin jaksanut nähdä ylimääräistä vaivaa eli opiskella tosissaan. Vaikea oli sietää sitä, jos ei joskus ymmärtänyt heti jotain pitkän matikan tehtävää. Lukiossa kirjoitin m:n paperit lukematta, nykyään toivon että olisi ollut vähän kunnianhimoa. Se olisi ollut hyväksi. Yliopisto oli helppoa, mutta siellä onneksi jo kiinnostuksen vuoksi tuli luettua tentteihin. Päädyin lukemaan taloustieteitä, mutta välillä kiinnostaisi lähteä tekniselle alalle haastamaan itseäni. Toki myös kiinnostuksesta.

4-vuotiaana opin lukemaan . Ihan keskiverto-oppilas, en mikään lukutoukka, tänä kesänä mennyt 3,5 kirjaa, varmaan se 5 on luettu ennen syyskuuta. Olen luonteeltani sekä rauhallinen että riehakkaampi.

Opin lukemaan nelivuotiaana. Läpäisin kansa- ja oppikoulun sekä yliopiston huippuarvosanoin. Menin töihin teollisuuteen, jossa toimin johtotehtävissä (kansainvälisissä konserneissa pitkin maailmaa) 40 vuotta ja eläköidyin.

Entäs sitten? Tiedän monia, jotka ovat tehneet samanlaisen tai hohdokkaamman uran opittuaan lukemaan vasta koulussa ja rämmittyään vaivoin läpi peruskoulutuksen ja ehkä opiston, mutta löydettyään sen jälkeen jonkun erikoiskyvyn. Toisaalta tiedän superlahjakkaita opiskelijoita, jotka opintojen jälkeen ovat juuttuneet rutiiniluonteisiin tai koulutusta vastaamattomiin töihin. Ei aikainen lukemaan oppiminen tai koulumenestys takaa mitään.

Itse mietin, että eskari ja varhaiskasvatus varmaan edesauttavat sitä, että lapset oppivat varhaisemmin lukemaan. Ei tietenkään päde kaikkiin, kotona voi tottakai oppia myös.

Kun aloitin koulun 90-luvulla, muutama luokasta osasi lukea. Oman lapsen koko eskariryhmä osasi lukea (15 lasta), vaikka siellä ei mitenkään harjoiteltu lukemaan. Kirjaimia toki kävivät läpi normaalin suunnitelman mukaisesti.

Koulu sujui hyvin - olin peruskoulussa ainakin lukutoukka ja ala-asteella ainakin varmaan ikäisiäni edellä ja hieman pikkuvanhakin kai. Kiltti ja kuuliainen, mutta en aivan hissukka sentään. Mielikuvitus taisi olla aika hyvä - kirjoitin yläasteella pitkiä ja lennokkaita aineita äidinkielessä. Päättötodistuksen keskiarvo oli yli yhdeksän, joka lukiossa muiden elämän paineiden takia laski 8,5:een. Kaksi ällää kirjoitin ja kävin alemman korkeakoulututkinnon. Motivaatiota ja kiinnostusta ei sitten kuitenkaan ollut muualle kuin sosiaali-/kasvatusalalle.

Opin lukemaan viisivuotiaana suoraan. Olin vipeltäjä. Koulu sujui hyvin, mutta tylsistyin ja häiriköin hiukan, koska kaikki oli liian helppoa. Onneksi 70 -luvulla ei joutunut sossun tätien tuhoamaksi, kuten tänä päivänä joutuisi, vaan passitettiin välillä käytävään rauhoittumaan tai sai jälki-istuntoa. Sehän ei koulunkäyntiä haitannut, koska kun sai uuden kirjan nenän alle, tehtävät oli tehty ja asiat opittu hetkessä, jolloin alkoi taas keppostelu. 

Opin itsekseni lukemaan 4-vuotiaana ja luin paljon kirjoja, sekä ikään sopivia että aikuisten juttuja, joista tajusin vain osan. Koulussa olin hyvä äidinkielessä, mutta muuten tuo varhainen lukeminen ei näkynyt koulumenestyksessä, päin vastoin olin välinpitämätön alisuoriutuja, joka teki läksyt vain kiinnostavilta osilta. Mitään hyviä opiskelutapoja saati määrätietoisuutta ei koskaan päässyt syntymään, kun mistään ei tullut sellaiseen mallia tai tukea, ja ehkä erityisesti sen takia myöhempikin opiskelu takkusi, vaikka lahjoja mahdollisesti olisikin ollut.

Muuten ahkera lukeminen oli varmasti hyödyllistä. Keskittymiskykyä riitti, ja jaksoin olla tuntikausia joko kirjaa/lehtiä lukemassa tai muuten vaan omissa puuhissa. Mielikuvitus ja oma kirjoitustaito kehittyi kirjojen kanssa ja yleissivistys oli ikään nähden hyvä. Vanhempiakaan ei varmaan haitannut yhtään, että lapsi ei ole koko ajan kinuamassa huomiota ja viihdykettä.

4v opin lukemaan, minulle on vauvasta asti luettu, ja lukeminen jatkuu vieläkin, 60senä. Kevät-kesäuutuudet luettu ja Syysuutuudet tilattu 60 kpl kirjastosta.. Ja osan jo sain. Olen nopea lukija, tunnissa parissa menee normi romaani, Gabaldonit luettu moneen kertaan, uutuudet luin vasta.. (hyvä ku nukkua malttoi). Pakenin kirjoihin ja hyvä on mielikuvitus.. Kerron päiväkotilaisille satuja ilman kirjaa, tykkään askarella luonnonmateriaaleista.. Ja rakastan luontoa, metsää..

Koulu sujui aina hyvin. Ei se vaikuttanut koulunkäyntiin, mä en koskaan pystynyt lukemaan kokeisiin (aikuisena todettiin ADHD). Me tykkäsin koulunkäynnistä, tein paljon tehtäviä ja kuuntelin tunnilla, ja niillä eväillä pärjäsin kokeissa hyvin.

Luin mielelläni kaikenlaisia Neiti Etsiviä sun muita mitä siihen aikaan nuoriso luki, Viisikkoa ja mitä näitä nyt olikaan. Silloin iski se ADHD:n toinen puoli, eli ylikeskittyminen. Saatoin lukea 4 tuntia putkeen ilman että rekisteröin mitään ärsykkeitä, kuten nälkää, vessahätää, ovikelloa, puhelinta, tai puhetta. Mutta mitään juonetonta tekstiä en edelleenkään pysty lukemaan kuin ehkä kappaleen verran ennen kuin alkaa ajatus harhailla.

Opin lukemaan kolmen vanhana. Olisin halunnut kouluun jo viisivuotiaana mutta äiti katsoi paremmaksi, että jään kotiin lukemaan Suomen kirjallisuuden klassikoita.

Ala-asteella olin kodin mallin mukaan pinkeä suorittaja. Yläasteella aloin kapinoida ja lintsata. Lukiossa tuskin kävin mutta sain L:n paperit. Päällimmäinen tunne koulunkäynnistä oli ahdistus ja ärsytys hitaaseen etenemiseen.

Myöhemmin kävin yliopistoa ja ammattikorkeaa pariin otteeseen mutta en vaan innostunut opiskelusta. Elämä on aina ollut muualla. Omalla ajalla imen tietoa kuin sieni. Päädyin erikoiseen, suorittavaan ammattiin, johon ei tarvinnut kouluja käydä.

Vierailija kirjoitti:

Opin 4-vuotiaana lukemaan. Koulu sujui hyvin, en nähnyt juuri vaivaa sen eteen. Olen alisuoriutuja, eikä minulla ole minkäänlaista kunnianhimoa. Rauhallinen luonne.

Samoin, olen alisuoriutuja. Opin lukemaan 4-vuotiaana, sain jostain ihme koulukypsyystestistä täydet pisteet. Opin koulussa, että pärjää oikein hyvin vaikka ei mitään teekään. En oppinut opiskelemaan. Lukiossa pitkän matikan kanssa tulikin sitten elämän realiteetit vastaan...

Vierailija kirjoitti:

Opin lukemaan 5- vuotiaana. Ekat vuodet koulussa sujuivat kohtalaisesti, olin aikamoinen häirikkö, keskiarvo oli 8,2-8,4. Sen jälkeen totesin, että mitä sitä suotta himmailemaan, keskiarvo nousi ensin ysin pintaan ja siitä sitten 9,7 ysin lopussa. Ruotsista 9 asenteen takia, musiikki, liikunta ja käsityöt olivat 8.

Lukio meni ok, keskiarvo edelleen ysin tienoilla, opiskelin sitten dippainssiksi, ja teen täsmälleen koulutukseni mukaista työtä, kansainvälisessä tiimissä. Työ on kivaa, käytännössä olen itse luonut oman työnkuvani.

Minulla on mielikuva itsestäni hiljaisena lukutoukkana, mutta todellisuudessa olen koko ajan suunapäänä, koska tiedän olevani oikeassa. Olen opetellut hiljaa olemista.

Yksi jännä juttu, mikä johtunee siitä, että opettelin itsekseni lukemaan, on se, että lukunopeuteni on huomattavasti suurempi kuin kenelläkään muulla, jonka tunnen. Olen todella nopea lukija. Osaan myös tavuttaa sanat ihan järkevästi (siis ala-asteellahan tämä oli tärkeää), se tulee luonnostaan, vaikka en muista tavutussääntöjä tms.

Hohhoijaa. "..koska tiedän olevani oikeassa". Arvaan, että äänestät persuja ja uskot tietäväsi myös yhteiskuntatieteistä kaiken DI tutkintosi johdosta? Muutenkin rasittavan kuuloinen, itserakkautta huokuva kuvaus. Ja ei, en ole kateellinen, koska menestyin sinua paremmin koulussa, jopa niissä liikunnoissa ja taideaineissakin. En silti usko olevani aina oikeassa ja jotenkin ylempänä muita.

Opin lukemaan 4-5 vuotiaana. Keskiverto oppilas. Nyt 79 v ja edelleen lukutoukka.

Vipeltäjä hyvinkin. Taisin ekalla luokalla rikkoa kirkkaasti koulun jälki-istuntoennätykset. Joka toinen päivä tuli kakkua ties mistä.

Koulu oli tylsää ja kaikki tuntui olevan liian helppoa, että sitten vähän tylsistyi ja jätti lukematta läksyjä, kun käsiteltiin lähinnä itsestäänselvyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Koulu oli tylsää ja kaikki tuntui olevan liian helppoa, että sitten vähän tylsistyi ja jätti lukematta läksyjä, kun käsiteltiin lähinnä itsestäänselvyyksiä.

Lisään tähän vielä, että minua kiusattiin kamalasti koko kouluaika, koska minulle oli niin helppoa oppia ja sain hyviä arvosanoja.

Ite tajusin jo varhain että koululaitos on tarkoitettu ihmisille orjuutusta varten. Siksi jätin peruskouluun. Siinä oli tarpeeksi pakkoa.

Siksi ne ei nykyään taida opettaa lukemaan ja ihmiset ei enää lue kirjoja. Helpompi orjuuttaa eliitin halpatyövoimaksi. Työttömänä on mukava vain lukea kirjoja ja vältellä halpatöitä, koska mitään oikeita töitä ja ihmisarvoista palkkaa ei tässä yhteiskunnassa haluta ihmisille maksaakaan.

Työväenluokka on tapettu jo sukupuuttoon ja keskiluokan kakaroista ei ole kesätöissä matalapalkka-alan hommiin. Homma alkaa hajoamaan laakereilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ikävää, että koulu ei tarttunut lahjakkuuksiin oppimisherkässä iässä tarjoamalla jotain enemmän.

Olen opiskellut kaksi tutkintoa, ja lukemiseni yleensä niin kaunokirjallisuuden kuin joidenkin tieteenalojenkin osalta on aktiivista.

Mitä sinulta on jäänyt puuttumaan, kun et koulussa saanut itsellesi sopivaa opetusta?

Sivusta:

Minä ainakin opin laiskaksi.

Sain hyviä numeroita vähällä vaivalla, huonosti sujuvat osa-alueet eivät kokonaisarvosanoja romuttaneet, mutta estivät tehokkaasti jatko-opintoja.