Sinä joka opit itseksesi pienenä lukemaan

Hyvin sujui, ei mikään kympin tyttö kuitenkaan.

Lukutoukka olen edelleen.

Peruskoulussa olin häirikkö, koska koulu oli niin helppoa. Pärjäsin kokeissa erinomaisesti mutta pään aukomisesta tuli aina matalampi arvosana todistukseen. Lukiossa käyttäydyin vähän kypsemmin ja sain hyviä arvosanoja ja päädyin opiskelemaan matikkaa ja tietojenkäsittelyä ja olen nyt data-analyytikko.

Opin lukemaan 5v:nä. Ihan ok sujui, keskiarvo 8,5 kieppeillä. Rauhallinen olen.

Eipä koulut juuri kiinnostanut, musiikki vei mukanaan, kiltti ja rehellinen olen pohjimmiltani.

Olin tosi vilkas lapsi, koulussa ei ollut haastetta.

Ainoa valituksen aihe oli, ettei käsialani ollut kympin tytön käsialaa.

Päädyin opettajaksi. 

Koulu meni hyvin vailla suuria ponnisteluja. Olin villin ja rauhallisen väliltä, kova lukemaan kuitenkin. En ollut mikään nynny, vaan asetuin räväkästikin vääryyttä vastaan.

Opin 4-vuotiaana lukemaan. Koulu sujui hyvin, en nähnyt juuri vaivaa sen eteen. Olen alisuoriutuja, eikä minulla ole minkäänlaista kunnianhimoa. Rauhallinen luonne.

6 ällää, DI, KTM, yritysjohdon konsultti. Perheenisä ja onnellinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Opin 4-vuotiaana lukemaan. Koulu sujui hyvin, en nähnyt juuri vaivaa sen eteen. Olen alisuoriutuja, eikä minulla ole minkäänlaista kunnianhimoa. Rauhallinen luonne.

Sama juttu täällä. 

Opin lukemaan viisivuotiaana aika lailla itsekseni. Toki minulle luettiin paljon lapsena ja olin kiinnostunut kirjoista jo pienestä asti. Koulu sujui hyvin erityisesti lukuaineiden osalta; minulla oli hyvä muisti, asiat jäivät mieleen ja olin innokas lukija ja kirjoittaja, piirsin paljon ja kielet opin myös helposti. Keskiarvoa laski ysin alle se, etten ollut kovin liikunnallinen vaan juurikin sellainen rauhallinen lukutoukka.

Rauhallinen lukutoukka olin ja olen.

En pitänyt koulusta. Arvosanat olivat kyllä erinomaiset.

Koulu on aina sujunut hyvin, ala-asteella olin rauhallinen, kiltti ja tunnollinen, tykkäsin peleistä ja kiipeilystä, pyssyleikeistä ja painimisesta. Mutta luin myös paljon.

Opin lukemaan 5-vuotiaana. Innolla odotin koulua, mutta jo ekaluokan jouluna vihasin sitä. Inhosin jokaista koulupäivää. Menestyin kasin verran, päädyin taidealalle, koska lukemisen lisäksi olen aina rakastanut piirtämistä, maalaamista ja kaikkea taiteilua. Eli olen saanut tehdä rakastamiani asioita, mutta tulot ovat olleet huonot ja epäsäännölliset. Tulossa siis myös surkea eläke. No, elämä on valintoja.

Koulu sujui peruskoulun osalta hyvin. Eihän siellä tarvinnut tehdä mitään. Loppuelämä onkin ollut pelkkää alamäkeä. Lukemisesta en tykkää yhtään. Puhun mieluummin, kieli on sillä tavalla tärkeää. En osaa sanoa olenko rauhallinen vai en. Omasta mielestäni olen, mutta tosiaan puhetta pulppuaa ja elehdin vuolaasti.

Olin aina hyvä oppilas, kirjoitin ällän paperit ja valmistuin yliopistosta.

Aloin lukea (äitini ilmaus) 5-vuotiaana. Tausta oli sellainen, että aloitin sanojen muodostelemisen kirjaimista jo 2-vuotiaana. Sitten kuulemma jätin asian pois agendalta. Lukemaan aloin siis suoraan eli en läpikäynyt tavaamisvaihetta. Lukutaitoisuus merkitsi jonkinmoista etulyöntiasemaa muiden asioiden oppimiselle koulussa. Itse en siitä silti suurestikaan muista iloinneeni sen murheen rinnalla, että kotona hoidettuna lapsena en osannut monia pelejä ja leikkejä, joita suurin osa lapsista näytti osaavan, ja että en ymmärtänyt mitään siitä kiusaamisen määrästä, jota jouduin heti ekaluokkalaisena kokemaan.

Koulumenestykseni oli ihan kulloisestakin motivaatiosta riippuvaa, kun monet muutkin kuin koulussa opiskeltavat asiat kiinnostivat. Kielellinen kyvykkyys on ollut opintojeni kannalta ratkaisevan tärkeää, koska olen oppinut luetun nopeasti. Esimerkiksi koulun vieraiden kielten opetus oli kannaltani niin hidasta, että itse kotona niitä ei tarvinnut opiskella. Oli ikävää, että koulu ei tarttunut lahjakkuuksiin oppimisherkässä iässä tarjoamalla jotain enemmän.

Olen opiskellut kaksi tutkintoa, ja lukemiseni yleensä niin kaunokirjallisuuden kuin joidenkin tieteenalojenkin osalta on aktiivista.

Tosi hyvin sujui, mutta laiska olin kun kaikki läksytkin kerkesi tehdä tunnilla eikä tullut sellaista rutiinia kotitehtävien tekemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa olin häirikkö, koska koulu oli niin helppoa. Pärjäsin kokeissa erinomaisesti mutta pään aukomisesta tuli aina matalampi arvosana todistukseen. Lukiossa käyttäydyin vähän kypsemmin ja sain hyviä arvosanoja ja päädyin opiskelemaan matikkaa ja tietojenkäsittelyä ja olen nyt data-analyytikko.

Mulla puolestaan on ADHD, ja opettelin 5-vuotiaana käytännössä yhdessä illassa lukemaan, koska halusin päihittää naapurin tytön, joka myös opetteli lukemaan.

Toki mulle oli luettu paljon, joten tiesin monista kirjoista mitä niissä luki, ja sitten piti vaan keskittyä ja vääntää. Varmaan eka hyperfocukseni. Muistan vieläkin miltä se tuntui päässä, kun tuijotti niitä kirjaimia niin kauan että ymmärsi.

Koulussa olin samanlainen kuin yllä kuvailtu, koulu oli aina helppoa, en tehnyt mitään sen eteen, ja olin häirikkö myös, joten arvosanat oli siinä ysin pintaan, vaikka olisin helposti saanut ne kynpitkin.

Opin lukemaan 5- vuotiaana. Ekat vuodet koulussa sujuivat kohtalaisesti, olin aikamoinen häirikkö, keskiarvo oli 8,2-8,4. Sen jälkeen totesin, että mitä sitä suotta himmailemaan, keskiarvo nousi ensin ysin pintaan ja siitä sitten 9,7 ysin lopussa. Ruotsista 9 asenteen takia, musiikki, liikunta ja käsityöt olivat 8.

Lukio meni ok, keskiarvo edelleen ysin tienoilla, opiskelin sitten dippainssiksi, ja teen täsmälleen koulutukseni mukaista työtä, kansainvälisessä tiimissä. Työ on kivaa, käytännössä olen itse luonut oman työnkuvani.

Minulla on mielikuva itsestäni hiljaisena lukutoukkana, mutta todellisuudessa olen koko ajan suunapäänä, koska tiedän olevani oikeassa. Olen opetellut hiljaa olemista.

Yksi jännä juttu, mikä johtunee siitä, että opettelin itsekseni lukemaan, on se, että lukunopeuteni on huomattavasti suurempi kuin kenelläkään muulla, jonka tunnen. Olen todella nopea lukija. Osaan myös tavuttaa sanat ihan järkevästi (siis ala-asteellahan tämä oli tärkeää), se tulee luonnostaan, vaikka en muista tavutussääntöjä tms.

Opin lukemaan neljävuotiaana. Olin lukutoukka koko lapsuuteni, mutta toisaalta pikkukylässä ei juuri ollutkaan kavereita, joten en tiedä mikä on syytä ja mikä seurausta. Pärjäsin koulussa aina hyvin, valmistuin yliopistosta ja työskentelen opettajana.

Lapsena olin vähän hiljainen hissukka, mutta yläasteella pidin kuitenkin heikompien puolia kiusaajia vastaan. Nyt aikuisena olen kai ihan normaalin sosiaalinen tyyppi, ambivertiksi varmaan luokittelisin itseni.