Sinä joka opit itseksesi pienenä lukemaan

Olin villi lapsi ja kasvoin epävakaiden vanhempien kanssa. Lukemisesta ja laskemisesta löysin tavan vajota omiin maailmoihin pakoon turvatonta ja arvasmatonta ympäristöä. Olin lukenut kaikki kirjaston lastenosaston kirjat kolmanteen luokkaan mennessä. Jos en riekkinut puunlatvassa, paininut ja tapellut poikien kanssa tai hyppinyt katolta alas, olin lukemassa.

Keksin myös päästäni monimutkaisen laskentaleikin, johon pystyin uppoutumaan tuntikausiksi esim automatkoilla, tai epämukavissa sosiaalisissa tilanteissa. Teen tätä edelleen aikuisenakin. Luulen, että mulla on jonkinasteinen adhd lapsuuden seurauksena. Edelleen tykkään lukea, vaikka ylippiston myötä hupilukeminen on jäänyt vähemmälle.

Peruskoulu oli liiankin helppo ja olin varmaan tylsyyttäni vähän ongelmatapaus. Lintsasin suurimman osan ylä-asteesta, mutta keskiarvo oli silti melkein yhdeksän. Jos kotiolot olisivat olleet paremmat, ties mihin saakka olisinkaan yltänyt, mutta kun joutui itse kasvattamaan itsensä, on joutunut kaiken oppimaan kantapään kautta.

Opin lukemaan sujuvasti 6-vuotiaana eli juuri ennen koulunalkua. Olin kiltti ja tunnollinen lukutoukka, koulu sujui helposti eli sain ponnistelematta kaseja ja ysejä. Muistan että luin aina syksyllä jotkin koulukirjat kannesta kanteen heti kun sain ne käsiini koska aiheet kiinnosti (biologia, maantieto, historia) :D

4- vuotiaana minäkin opin lukemaan. Eka luokalla tavaamisen opettelu oli ikävää, kun luin ja kirjoitin ns. suoraan.

Kolu oli helppoa, läksyjä en tarvinnut tehdä kotona koskaan. Tein hetkessä tunnin lopussa ne. Olin luokan paras murrosikään saakka, sitten heittäydyin "hankalaksi".

Kunnianhimoa minulla ei ollut tippaakaan, eikä ole vieläkään. Lukioon en lähtenyt.

Lukenut olen hirvittävästi koko ikäni laidasta laitaan, pääasiassa dekkareita nykyisin.

Saattaa mennä 5 kirjaa viikossa, olen nopea lukija ja huomaan heti

kaikki kirjoitusvirheet, jos niitä joskus on.

Muuten olen tosi rauhallinen, en huuda koskaan vaikka sattuisin suuttumaan. Harvoin edes suutun.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni oppi lukemaan täytetään kuusi. Ei ole yhtään kiinnostunut kirjojen lukemisesta, mutta lukee ja kirjoittaa sujuvasti kun jotain mielenkiintoista sattuu kohdalle. Tavuttaakkin osaa, muttei aluksi halunnut.

Vilkas lapsi ja älykäs mutta koulusta ei vielä ole kovin innostunut. Saa nähdä mitä tuleman pitää.

Lapsemme oppi 3-vuotiaana lukemaan. Ei häntäkään kiinnostanut lukeminen. Jotain sarjakuvia lueskeli. Hän on nyt suurperheen vanhempi. Ammattitutkinto suoritettuna ja hyvin menee.

Ei siinä peruskoulun jälkeen suostunut millään lukioon menemään lukioon. No. Eipä pakottaakaan voinut. Hyvää elämää viettää.

Eli huomasin omankin virheeni, kun luin tekstin vasta lähetettyäni viestin. Kolu tarjoittaa tietenkin koulua :)

Opin lukemaan 5-vuotiaana ystäväni Aku-Ankasta, 6-vuotiaana luin jo hyvinä. Kuuntelin ovenraossa,kun isoveljeäni opetetiin melkein itkun kanssa lukemaan. Hänestä tuli korkeasti koulutettu älykkö.

Kouluarvosanoissa en todellakaan loistanut. Olin monissa aineissa huono.

Mutta sain akateemisen loppututkinnon, hyväpalkkaisen työn, yhden lapsen ja työsuhdeauton, ulkomaan matkoja jne. Otin aika rennosti koulun, mutta luotin itseeni.

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan tehnyt läksyjä kotona tai lukenut kokeisiin. Ei lapsena siihen ollut mahdollisuutta. Piti tienata rahaa pienestä pitäen. Joku voi tunnistaa minut mutta ei haittaa.

Töitä painettiin kesät talvet. Perhe tarvitsi rahaa.

Voi kumpa olisikin ollut aikaa tehdä mitä halusi.

Tuttua on. 5-vuotiaana aloin lukea ja lukeminen on rakkain harrastukseni vieläkin. Töihin jouduin pakon edestä jo 12-vuotiaana. Nykyään ei taitais olla sallittua. Käytännön työt tuottivat tuskaa, joten keskiarvo oli hiukka yli 8.

Opin lukemaan 3-vuotiaana. Minusta tuli monipuolinen ihminen, olen tehnyt vaikka ja mitä ja olen kaikessa ihan hyvä. Jos päätän jotain oppia niin sen opin. Olen myös kärsinyt masennuksesta ja ulkopuolisuuden tunteesta vaikka monet pitävät minua sosiaalisena ekstroverttina. Minussa on vivahteita ja nyansseja ja olen niistä välillä tuskallisenkin tietoinen.

Opin kuulemma itsekseni noin kuusvuotiaana päivälehden sarjakuvista, minulle tosin luettiin paljon. Koulussa oli sitten vaikeaa oppia tavaamaan!

Koulut menivät keskinkertaisesti, mutta innokas ja nopea lukija olen edelleen.

(Kiitokset silloiselle J:klän kaupunginkirjastolle, sain siltä paljon.)

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ikävää, että koulu ei tarttunut lahjakkuuksiin oppimisherkässä iässä tarjoamalla jotain enemmän.

Olen opiskellut kaksi tutkintoa, ja lukemiseni yleensä niin kaunokirjallisuuden kuin joidenkin tieteenalojenkin osalta on aktiivista.

Mitä sinulta on jäänyt puuttumaan, kun et koulussa saanut itsellesi sopivaa opetusta?

Sivusta:

Minä ainakin opin laiskaksi.

Sain hyviä numeroita vähällä vaivalla, huonosti sujuvat osa-alueet eivät kokonaisarvosanoja romuttaneet, mutta estivät tehokkaasti jatko-opintoja.

Täällä toinen!

6 ällää, DI, esimiestehtävässä. Koulussa oli tylsää enimmän osan aikaa. Ja liian helppoa. Olen lukenut paikallisen kirjaston läpi pariin kertaan.

Rauhallinen lukutoukka, josta kasvoi ns kympin tyttö. Olen pärjännyt elämässä hyvin ja opiskellut paljon. Nyt työeläkkeellä.

Olen edelleen nopea lukija ja luen paljon. En ole lukenut enkä lue ns hömppää eli (= ns kioskikirjallisuus, romanttiset imelät lääkäri/ sairaanhoitaja tarinat tms)

Luen; dekkareita, kaunokirjallisuutta, muistelmia, runoja jne..

Olin laiska oppilas, koska koulu oli niin helppoa ja tylsää. Mutta sain silti kymppejä, vaikka olisin nukkunut tunnilla. Aivoni vaan imaisevat kaiken kuulemani ja näkemäni, ja prosessoivat tietoa niin että kykenen muodostamaan asiayhteyksiä ja tekemään päätelmiä. Nyt aikuisena olen alisuoriutuja, koska minut indoktrinoitiin siihen "seuraa johtajaa/luokan hitainta oppilasta"-mentaliteettiin.

Vierailija kirjoitti:

Olin laiska oppilas, koska koulu oli niin helppoa ja tylsää. Mutta sain silti kymppejä, vaikka olisin nukkunut tunnilla. Aivoni vaan imaisevat kaiken kuulemani ja näkemäni, ja prosessoivat tietoa niin että kykenen muodostamaan asiayhteyksiä ja tekemään päätelmiä. Nyt aikuisena olen alisuoriutuja, koska minut indoktrinoitiin siihen "seuraa johtajaa/luokan hitainta oppilasta"-mentaliteettiin.

Muistan myös sen, että opin ensin numerot ja yksinkertaiset laskutoimitukset, ennen kuin opin lukemaan. Vaikka olen työelämän suhteen alisuoriutuja, harrastan intohimoisesti tiedonkeräilyä ja opiskelua vapaa-ajallani. Se on ihan mukavaa ettei ole lähestulkoon yhtäkään aihetta, josta en kykenisi keskustelemaan. Mietiskelen päässäni yleensä jotain muuta kuin arkiasioita. Tänään olen pyöritellyt päässäni sähkömagnetismia.

Opin lukemaan hieman alle viisivuotiaana. Ilman kenenkään ohjausta. Luonne rauhallinen ja ammattina lähäri.

Sukulainen oppi kolmevuotiaana. Samoin oli jo ennen koulua matemaattisesti lahjakas (esim. neliöjuuresta kyseli ja ymmärsi). Koulu meni hyvin, ei kuitenkaan 10 keskiarvoa. Vasta lukiossa alkoi tehdä läksyjä. Rahoitusta opiskeli Aallossa, valmistui nopeasti ja sai heti töitä.

Vierailija kirjoitti:

Opin lukemaan sujuvasti 6-vuotiaana eli juuri ennen koulunalkua. Olin kiltti ja tunnollinen lukutoukka, koulu sujui helposti eli sain ponnistelematta kaseja ja ysejä. Muistan että luin aina syksyllä jotkin koulukirjat kannesta kanteen heti kun sain ne käsiini koska aiheet kiinnosti (biologia, maantieto, historia) :D

Minäkin luin, ja sitten tylsistyin tunneilla kun aihe oli jo ihan tuttu. Minkään eteen ei tarvinnut nähdä mitään vaivaa ennen kuin lukiossa, ja silloin ei jotenkin enää viitsinyt. Enkä yliopistossakaan ollut kovin ahkera, keskityin enemmän juhlimaan. Ihan työssäkäyvä normaali ihminen minusta tuli kuitenkin.

Opin lukemaan 3-vuotiaana. Aluksi meni koulu hullun hyvin, ja 6 l:ää vielä kirjoitin, mutta vähitellen dokaaminen on vienyt aika paljon aivosoluja, ja vaikka olen supersosiaalinen, en ole uskaltanut pokata naisia. Loppujen lopuksi olen vain hyvin pärjäävä, mutta en onnellinen, ja tiedän, että takanani on loistava tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Olin laiska oppilas, koska koulu oli niin helppoa ja tylsää. Mutta sain silti kymppejä, vaikka olisin nukkunut tunnilla. Aivoni vaan imaisevat kaiken kuulemani ja näkemäni, ja prosessoivat tietoa niin että kykenen muodostamaan asiayhteyksiä ja tekemään päätelmiä. Nyt aikuisena olen alisuoriutuja, koska minut indoktrinoitiin siihen "seuraa johtajaa/luokan hitainta oppilasta"-mentaliteettiin.

Vähän sama täällä, tosin jossain kohtaa aivot on menettänyt parasta teräänsä, epäilen kroonista raudanpuutetta tai ihan vaan pikkulapsi- ja ruuhkavuosiarjen kuormitusta syyksi. Unohtelen yksinkertaisiakin juttuja ja välillä tuntuu että pää on puuroa täynnä. Ja olen kuitenkin vasta vähän päälle 30v. Olen kyllä nopea yhdistelemään asioita ja usein joudun miettimään miten saan esitettyä päättelyketjun riittävän yksinkertaisesti että muutkin pysyy kärryillä. Tai sit mun logiikka on vaan jotenkin omalaatuinen 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin laiska oppilas, koska koulu oli niin helppoa ja tylsää. Mutta sain silti kymppejä, vaikka olisin nukkunut tunnilla. Aivoni vaan imaisevat kaiken kuulemani ja näkemäni, ja prosessoivat tietoa niin että kykenen muodostamaan asiayhteyksiä ja tekemään päätelmiä. Nyt aikuisena olen alisuoriutuja, koska minut indoktrinoitiin siihen "seuraa johtajaa/luokan hitainta oppilasta"-mentaliteettiin.

Vähän sama täällä, tosin jossain kohtaa aivot on menettänyt parasta teräänsä, epäilen kroonista raudanpuutetta tai ihan vaan pikkulapsi- ja ruuhkavuosiarjen kuormitusta syyksi. Unohtelen yksinkertaisiakin juttuja ja välillä tuntuu että pää on puuroa täynnä. Ja olen kuitenkin vasta vähän päälle 30v. Olen kyllä nopea yhdistelemään asioita ja usein joudun miettimään miten saan esitettyä päättelyketjun riittävän yksinkertaisesti että muutkin pysyy kärryillä. Tai sit mun logiikka on vaan jotenkin omalaatuinen 😅

Tiedän mistä puhut. Minulla on välillä samaa. Erityisesti unohtuu yksinkertaiset sanat, tai sitten muistan ne jollain muulla kielellä, mutta en suomeksi. En vaikuta varmaan kovin fiksulta, kun aivosumu iskee ja sanat ovat hakusessa. 😄 Pääasia, että itse pysyy kärryillä omista päättelyketjuistaan.