Sinä joka opit itseksesi pienenä lukemaan

Opin kuulemma itsekseni noin kuusvuotiaana päivälehden sarjakuvista, minulle tosin luettiin paljon. Koulussa oli sitten vaikeaa oppia tavaamaan!

Koulut menivät keskinkertaisesti, mutta innokas ja nopea lukija olen edelleen.

(Kiitokset silloiselle J:klän kaupunginkirjastolle, sain siltä paljon.)

Koulu meni perushyvin, sain kaseja ja ysejä, paitsi yhdestä aineesta aina kymppi ja kemiasta ja fysiikasta vitonen tai kutonen. Toisaalta en juuri panostanut koulunkäyntiin, noi hyvätkin arvosanat tuli helpolla. Jos olisin ollut hikke, niin olisin saattanut olla kympin tyttö (paitsi fykessä en edes panostamalla). Oon erittäin introvertti, viihdyn parhaiten itsekseni, ja tykkään lukea. 

Opin lukemaan kolmivuotiaana, kahdella kielellä taustani ansiosta. Elämä on mennyt paremmin kuin olisin voinut uskoa. Muutin ulkomaille, löysin upean ja älykkään miehen, kaikki on hyvin.

Isäni oli sellainen, soittaa eri soittimia, vähän adhd luonne, kävi töissä jonkin aikaa lapsuuteni aikana mutta sen jälkeen työttömänä eläkeikään asti.  Syrjäytynyt siis.  Hänessä olisi mielestäni ollut paljon potentiaalia vaikka mihin, esim tutkijaksi, mutta epäilen että nämä adhd piirteet estivät menestymisen.

Olin melkoinen häirikkö jollain seiskan keskiarvolla.

Muistan kun ensimmäisellä luokalla meidät, jotka jo osasi lukea ja kirjoittaa, pistettiin luokan nurkaan lukemaan jotain kirjaa, kun muut opetteli kirjaimia. En minä niitä kirjoja jaksanut lukea ja kai se sitten sai osaltaan keksimään muita juttuja ja ajanvietettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin laiska oppilas, koska koulu oli niin helppoa ja tylsää. Mutta sain silti kymppejä, vaikka olisin nukkunut tunnilla. Aivoni vaan imaisevat kaiken kuulemani ja näkemäni, ja prosessoivat tietoa niin että kykenen muodostamaan asiayhteyksiä ja tekemään päätelmiä. Nyt aikuisena olen alisuoriutuja, koska minut indoktrinoitiin siihen "seuraa johtajaa/luokan hitainta oppilasta"-mentaliteettiin.

Muistan myös sen, että opin ensin numerot ja yksinkertaiset laskutoimitukset, ennen kuin opin lukemaan. Vaikka olen työelämän suhteen alisuoriutuja, harrastan intohimoisesti tiedonkeräilyä ja opiskelua vapaa-ajallani. Se on ihan mukavaa ettei ole lähestulkoon yhtäkään aihetta, josta en kykenisi keskustelemaan. Mietiskelen päässäni yleensä jotain muuta kuin arkiasioita. Tänään olen pyöritellyt päässäni sähkömagnetismia.

Usein tällaiset tiedonkeräilijät kuitenkin keräävät vain alkeet kustakin aiheesta, tässä on vaarana se, ettei tunnista tietonsa rajoja.

Esim. Yleistajuisen(ja usein väärin ymmärtämiensä)esityksien perusteella jotkut kuvittelevat hallitsevansa teoreettista fysiikkaa ja kykenevänsä haastamaan vallitsevat käsitykset fysiikasta, kosmologiasta jne.

Pseudotieteiden harjoittajien keskuudessa törmää usein näihin.

Näen tässä kritiikissä myös hieman itseäni...

Opin lukemaan neljä vuotiaan ja siitä kehittynyt suht hyvä lukutaito ja muisti kun lukenut paljon erilaisia kirjoja. Suurimpia suosittuja oli neiti etsivä ja Kieku ja Kaiku silloin -50 luvulla. Nyt luen satunnaisesti mutta edelleen lukeminen kiinnostaa koska se pitää muistia yllä. Kun ikää tulee ja tarvitaan lukumuistia niin ei tarvitse kuin vilkaista joku numero sarja tai lukuaihe niin jää mieleen. Numero muisti onkin harjaantunut ja muistan puhelin, osoitteita, nimiä, syntymäaikoja jne heti ja se johtuu kun olen lukenut lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuis iässä paljon eli sitä sanotaan näkömuistiksi kuulemma kun opiskelin vielä päälle neljäkymppisenä ja nyt olen eläkeiässä muutamissa tapahtumissa mukana että pysyy ajan hermolla ja pystyy auttamaan " ikäihmisiä" sekä omaa muistiaan yllä. Se harmittaa kun tämän päivän nuoret lapset eivät lue nykyään kirjoja todella vähän?? Meillä on luettu lapsille ja lapsenlapsille ja aina on kotona erilaisia kirjoja luettavaksi. Nyt olen yli 70 : tä ja kirja yöpöydällä ja joskus kun kerkiää niin sadepäivänä luen. Siis kirjat uudestaan suosioon lapsille siitä se lähtee ja pysyy muisti pidempään 👍 sillä kaupat, kirjastot pursuaa kirjoja. Hyvää kesää toivoo lukutoukka vuosimallia seniori.

Hyvin sujui. Opin kolmivuotiaana paitsi lukemaan Mickey Spillanen kirjoja, niin myös soittamaan bassokitaraa. En ollut tuohon ikään edes koskettanut moista härveliä, mutta riitti että näin vanhasta mustavalkoisesta matkatelkkarista Queenin Another One Bites the Dust -musavideon.

Opin lukemaan 4 vuotiaana, kun vanhempani rakensivat taloa eikä kukaan enää ehtinyt lukemaan minulle. Koulu sujui hyvin ja vähän niin kuin itsestään. Olin 8-9 oppilas koko kouluajan ja mahtui mukaan muutama kymppikin. En siis mikään hikipinko vaan koulu oli niin helppoa, etten tehnyt sen eteen koskaan oikein mitään.

Olin toisaalta vilkas vipeltäjä ja toisaalta hiljainen ja ujo haaveilija.

Menin yliopistoon ja suoriuduin siitä samalla tasaisella tyylilläni. Sittemmin tein toisen maisteritutkinnonkin ja nyt kolmatta. Tein myös oman alani töitä opintojen alusta saakka ja sekin puoli on ollut tasaista tekemistä. En edelleenkään ole suorittaja, mutta olen tiedonhaluinen ja haluan että asiat menevät eteenpäin. Luen mieluummin faktaa kuin fiktiota. Olen yhä aika itseohjautuva omissa mielenkiinnonkohteissani - kuten olin lukemaan oppiessani.

Mulla oli ysin keskiarvo lukion päättärissä ja kolme laudaturia ylioppilastodistuksessa, äikkä, enkku ja reaali. Tradenomi musta ensin tuli, sitten hallintotieteiden maisteri. Töikseni olen taloushommissa. 

Isä luki paljon, kirjastossa käytiin kerran viikossa ja hän luki mulle iltasadut lapsena, sillä oli tapana ääneen lukiessaan kuljettaa sormea tekstin mukana ja jotenkin vaan opin siitä lukemaan. Isän siskokin oppi neljävuotiaana lukemaan. Hänestä tuli opettaja. 

Opin lukemaan sitä kautta, että äitini luki mulle tosi paljon ja opin satukirjat ulkoa. Siitä sitten opin niitä itsekin tavaamaan kun äidin vieressä aina istuin.

Koulut meni hyvin, kiitettävät arvosanat niin peruskoulussa, lukiossa kuin yliopistossakin. Olen tosi introvertti ja lukutoukka. Ulospäin vaikutan rauhalliselta, mutta se johtuu enemmän just siitä introverttiydestä. Läheisten kesken oon aika eläväinen, vilkas ja temperamenttinen :') Edelleen näin yli 30-vuotiaana luen tosi paljon. Sisarukset oppi lukemaan kouluiässä ja eivät nyt aikuisenakaan lue paljoakaan.

Opin itsekseni lukemaan 4-5-vuotiaana. Koulu oli aina helppoa, vaikka en pahemmin käyttänyt siihen aikaa kotona. Ehdin pääsääntöisesti tehdä läksyt koulussa. Lukuaineiden keskiarvo oli aina yli 9,5 ihan yrittämättäkin.

En tiennyt mitä lähtisin opiskelemaan ja olin monta vuotta aika hukassa. Lähdin sosiaalialalle, joka oli minulle väärä valinta. Sittemmin olen opiskellut yliopistossa ja työllistynyt alalle. Mutta jos nyt voisin valita uudestaan, lähtisin lukemaan lääkäriksi tai dippainssiksi. En tiedä, miksei kukaan kannustanut aikanaan, matemaattisten aineiden arvosanat oli aina pelkkää kymppiä.

Ja rauhallinen luonne oon., aina oon tykännyt lukea. Yhä edelleenkin luen paljon, useammalla kielellä

Koulu sujui ihan ok mutta motivaatiota siihen ei ollut koska tuntui aina liian helpolta.

Olen sosiaalisesti lahjakas introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Olin laiska oppilas, koska koulu oli niin helppoa ja tylsää. Mutta sain silti kymppejä, vaikka olisin nukkunut tunnilla. Aivoni vaan imaisevat kaiken kuulemani ja näkemäni, ja prosessoivat tietoa niin että kykenen muodostamaan asiayhteyksiä ja tekemään päätelmiä. Nyt aikuisena olen alisuoriutuja, koska minut indoktrinoitiin siihen "seuraa johtajaa/luokan hitainta oppilasta"-mentaliteettiin.

Sama täällä

Opin lukemaan n 5-vuotiaana pienellä avustuksella, Koulussa, joka muutenkin osoittautui tylsäksi ja vieraannuttavaksi laitokseksi ta-vaa-mi-nen sekä muukin kyhertäminen turhautti sen verran että yläkouluun mennessä oli sekin vähä into opiskeluun hiipunut. Kesken jäi. Luen kyllä edelleen melko paljon.

Aloitin koulun 5-vuotiaana, ja opin lukemaan ensimmäisen vuosiluokan aikana. Miten olisin voinut yksin oppia lukemaan, kun aakkoset ovat koodeja, jotka on jonkun kerrottava... Kun aakkosia opetettaessa varmistetaan, että oppilas ymmärtää näiden koodien tarkoituksen, lukutaidon pitäisi olla itsestäänselvyys.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin laiska oppilas, koska koulu oli niin helppoa ja tylsää. Mutta sain silti kymppejä, vaikka olisin nukkunut tunnilla. Aivoni vaan imaisevat kaiken kuulemani ja näkemäni, ja prosessoivat tietoa niin että kykenen muodostamaan asiayhteyksiä ja tekemään päätelmiä. Nyt aikuisena olen alisuoriutuja, koska minut indoktrinoitiin siihen "seuraa johtajaa/luokan hitainta oppilasta"-mentaliteettiin.

Muistan myös sen, että opin ensin numerot ja yksinkertaiset laskutoimitukset, ennen kuin opin lukemaan. Vaikka olen työelämän suhteen alisuoriutuja, harrastan intohimoisesti tiedonkeräilyä ja opiskelua vapaa-ajallani. Se on ihan mukavaa ettei ole lähestulkoon yhtäkään aihetta, josta en kykenisi keskustelemaan. Mietiskelen päässäni yleensä jotain muuta kuin arkiasioita. Tänään olen pyöritellyt päässäni sähkömagnetismia.

Usein tällaiset tiedonkeräilijät kuitenkin keräävät vain alkeet kustakin aiheesta, tässä on vaarana se, ettei tunnista tietonsa rajoja.

Esim. Yleistajuisen(ja usein väärin ymmärtämiensä)esityksien perusteella jotkut kuvittelevat hallitsevansa teoreettista fysiikkaa ja kykenevänsä haastamaan vallitsevat käsitykset fysiikasta, kosmologiasta jne.

Pseudotieteiden harjoittajien keskuudessa törmää usein näihin.

Näen tässä kritiikissä myös hieman itseäni...

Usein älykkäät generalistit ovat kuitenkin perehtyneet johonkin aihealueeseen niin paljon, että ymmärtävät konkreettisesti asiantuntijan ja aloittelijan erot. Eli on koettu ja havainnoitu ongelmien näyttäytyvän ensin hyvin pintapuolisina ja sitä mutkikkaampina, mitä enemmän perehtyy. Kun tämän ilmiön itse havaitsee kerran, sen kyllä tietää selvästi tästä eteenpäin. Toisin sanoen, arviointikyky toimii tämänkin suhteen.

Toisaalta vallitsevat käsitykset ovat vain juuri niitä, ja kun tämä pidetään mielessä, voidaan vallitsevia käsityksiä haastaa. Kehitys fakkiutuu paikoilleen jos tämä unohtuu. Kun jotain aihetta tarkastelee sen ulkopuolelta, saattaa pystyä päättelemään vallitsevään käsitykseen johtaineita syitä, kulttuuria ja reunaehtoja. Koska näitä on. Harvoin ollaan tekemisissä puhtaan, neutraalin tiedon kanssa, ilman mielipiteitä, asenteita ja ohjausta. Koska ulkopuolinen keskittyy kokonaiskuvaan eriytyneen syvällisen tiedon sijaan, huomataan joskus erilaisia mekaniikkoja. Metsän näkeminen puilta jne.

Tosi harva asia on mahdotonta käsittää, kun perehtyy tarpeeksi. Kyse on juuri perehtyneisyyden tasosta, ei vain joillekin avautuvasta portista. Toki vaihtelua potentiaalissa yksilöittäin on.

Vierailija kirjoitti:

Opin lukemaan n 5-vuotiaana pienellä avustuksella, Koulussa, joka muutenkin osoittautui tylsäksi ja vieraannuttavaksi laitokseksi ta-vaa-mi-nen sekä muukin kyhertäminen turhautti sen verran että yläkouluun mennessä oli sekin vähä into opiskeluun hiipunut. Kesken jäi. Luen kyllä edelleen melko paljon.

Mulla kans tavaaminen hankaloitti sanojen hahmottamista suuresti.

Opin lukemaan sujuvasti 5-vuotiaana, mutta en suomea. Suomi oli kolmas kieli, jonka opin vasta 8-9 -vuotiaana. Suomi on vaikea kieli, ja sitten vielä tuo kokonaishahmottamisen estäminen!

Vierailija kirjoitti:

6 ällää, DI, KTM, yritysjohdon konsultti. Perheenisä ja onnellinen mies.

Miks vauvapalstalla?