Sinä joka opit itseksesi pienenä lukemaan

Rauhallinen lukutoukka olin, tosin myös turhauduin ja alisuoriuduin kun asiat oli helppoja. Esim yläkoulun matikantunnit pelasin ristinollaa naapuripulpetin pojan kanssa, kun ei muuta tekemistä ollut. Alisuoriutuminen sitten kostautui vähän myöhemmässä elämässä, yliopisto-opinnot tahmoi ja muutenkin urakehitys on ollut heikkoa.

Opin lukemaan 4-5v. Minulla oli peruskoulun päättötodistuksessa luokkani paras keskiarvo, koulu sujui hyvin. Olin aika rauhallinen oppilas ja koulu oli helppoa.

Opin lukemaan ennen enskaria. Ala-asteen olin ihan pihalla, en tajunnut ollenkaan, mistä siinä oli kyse ja mitä siellä olisi pitänyt tehdä. En erityisesti häiriköinyt, enkä tylsistynytkään, mutta en myöskään osannut tehdä, mitä olisi pitänyt tai olla niin kuin olisi pitänyt. Keskiarvo jossain seiskan pinnassa.

Yläasteelle mennessä jotain tapahtui parissa kuukaudessa. Olin aluksi yhtä pihalla kuin ennenkin, ja sit yhtäkkiä aloin vain saada kaikista kokeista kymppejä. Tein tehtävät tunnilla, mitään ei jäänyt kotiläksyksi ja lopun aikaa istuin itsekseni hiljaa haaveilemassa. Kuvittelin toisia maailmoja. Sama lukiossa. Ja oikeastaan aika pitkälti yliopistossakin. Taidan elää edelleen samoin.

Olin rauhallinen oppilas ja hyvä koulussa.

Olin sekä kympin oppilas että vähän villi.

Vierailija kirjoitti:

Rauhallinen lukutoukka olin, tosin myös turhauduin ja alisuoriuduin kun asiat oli helppoja. Esim yläkoulun matikantunnit pelasin ristinollaa naapuripulpetin pojan kanssa, kun ei muuta tekemistä ollut. Alisuoriutuminen sitten kostautui vähän myöhemmässä elämässä, yliopisto-opinnot tahmoi ja muutenkin urakehitys on ollut heikkoa.

Kuulostaa tutulta.

Minä en koskaan tehnyt läksyjä kotona tai lukenut kokeisiin. Ei lapsena siihen ollut mahdollisuutta. Piti tienata rahaa pienestä pitäen. Joku voi tunnistaa minut mutta ei haittaa.

Töitä painettiin kesät talvet. Perhe tarvitsi rahaa.

Voi kumpa olisikin ollut aikaa tehdä mitä halusi.

Opin lukemaan n viisivuotiaana.

Koulussa lukutunnit oli pitkäveteisiä kun muut vasta opetteli tavaamista.

Olin ja olen himolukija mutta opiskelu ei kiinnostanut yhtään, nipinnapin selvisin keskikoulusta, lukioon en varmaan olisi päässytkään.

Työelämässä ei ollut minkäänlaista pyrkyä ylöspäin, nyt eläkkeellä ja edelleen luen paljon mutta enpä juuri mitään kehittävää.

Opin lukemaan ennen kouluun menoa, ehkä 5-6 vuotiaana, koska kiinnosti oppia lukemaan. Eipä se koulu siltikään kokonaisuutena arvostellen sujunut kuin enintään keskinkertaisesti. Tämä oli 80-luvulla, menin ekaluokalle 1981 syksyllä.

Opin lukemaan n. 5 vuotiaana. Sitten kun menin ekaluokalle oli lukeminen tylsää koska sitä alettiin opettaa tavaamalla jokainen kirjain ensin ja sitten sanottiin itse sana. Se tuntui minusta tosi pitkäveteiseltä hommalta. Olen aina lukenut paljon mutta en ollut kovinkaan rauhallinen oppilas eikä koulu sinänsä kiinnostanut kovinkaan paljon. 

Opin itsekseni. Olin iloinen taidosta. Minut lykättiin 6-vuotiaana kouluun, täytin 7 vasta seuraavans vuonna.

Olin ujo ja vanhempi sisareni inhosi minua jostain syystä.

Koulussa opettaja oli sitä mieltä etten osaa lukea, koska en tiennyt tavuttamisesta. Häpesin.

Oppikouluun pyrin itseäni vuotta vanhempien ikäluokassa. Pääsin kevyesti.

Koulussa ka. 8,6.

Minun ei haluttu käyvän lukiota, vaan olin sitten aloittamassa työt 15-vuotiaana.

Tein 10 vuotta töitä ja maksoin itselleni iltalukion. Tuolloin kaikki maksettiin itse.

Hyvän yo-todistuksen sain.

Kävin lukion siksi, että halusin vanhempani näkevän etten ole tyhmä. Se oli syynä siihen että minua ei enempää koulutettu. Sisaruksia koulutettiin.

Opin lukemaan jo 3-vuotiaana, mutta kyllä vanhemmat minua tietääkseni opettivat. Koulu sujui hyvin. Ekat noin 3v oli kuitenkin todella tylsää, kun osasin jo kaiken, eikä 80-luvulla eriytetty opetusta ylöspäin ainakaan omassa koulussani. Olen luonteeltani hiljainen ja rauhallinen.

Opin itsekseni 5v. Olen tosi seurallinen ja ehkä aktiivinenkin, mutta ujo. Tolkuttoman utelias ja levoton jos ei ole viihdykettä, minkä vuoksi muistan lapsena mm. vessassa istuessa muodostaneeni mielessä sanoja shampoopullon kyljessä olevien sanojen kirjaimista kun muuten pitkästyin. Koulu sujui hyvin ja tykkäsin siitä. Muistan alakoulussa kulkeneen koulumatkoja niin että luin kirjaa kävellessäkin. Aina piti olla jotain viihdykettä, ja kirja kävi silloin kun ei ollut seuraa tai muuta tekemistä. Äänikirjoja kuuntelin esim. siivotessa (ja kuuntelen edelleen).

Molemmat lapseni ovat oppineet lukemaan ilman erityistä opettamista 4-vuotiaina. Taidollisesti pärjäävät alakoulussa hyvin/erinomaisesti. Toinen on sosiaalisesti arka introvertti mikä tekee koulussa olemisesta aika kuormittavaa. Taiteilija-haaveilija. Toinen taas enempi tätä villi vilpertti -kategoriaa, pysyy kyllä pulpetissa eikä tee pahasti hölmöyksiä, mutta pulppuaa ääneen ajatuksiaan ja ideoitaan niin että muut ei pysy tahdissa tai saa aina tilaa. Tämä vilpertti, joka sekä ajattelee että puhuu uskomatonta tahtia, tahkoaa myös lukunopeustesteistä älyttömiä tuloksia JA ymmärtää lukemansa ja osaa referoida ja soveltaa. Mutta on muille ihmisille usein "liikaa". Ehkä se kasvun myötä loivenee (ja toki tässä autetaankin).

Kuulemma 5v opin itsekseni lukemaan ja pidin sen jonkin aikaa salassa.

Peruskoulu sujui ihan ok, mutta yläasteella vähän heikommin, koska muutuin teini-iässä vielä entistä ujommaksi ja vähemmän aktiiviseksi tunneilla. Pelkäsin ja välttelin kaikkea ylimääräistä huomiota. Sain kuitenkin 8,5 keskiarvoksi sentään, koska pidin koulusta ja keskityin tunneilla, kuten silloinen kaveriporukkani myös ja minulla oli hyvä muisti. Tykkäsin kotonakin tehdä koulujuttuja jonkin verran ja lukea kokeisiin.

Valitettavasti peruskoulun jälkeen elämä onkin ollut yhtä alamäkeä vaan. Kaikki aloittamani on jäänyt kesken. Ehkä minusta vielä jonain päivänä tulee jotain.

Olin 5-6 -vuotias kun opin lukemaan Aku Ankasta, tosin pari vuotta vanhempi kaverini saattoi avustaa siinä myös. Aikaa tästä on jo 60 vuotta niin en ihan tarkkaan muista. Isonsiskon koulukirjat kiinnostivat, muistan mm. Romuluksen ja Remuksen nimet historiankirjasta. Meillä kotona ei ollut kirjoja, isosisko myöhemmin liittyi Kirjakerhoon, mutta en niitä kirjoja tainnut kuitenkaan lukea. Kansakoulusta muistan, että siellä annettiin erikseen lupa lainata koulun kirjastosta kirjoja, jos osasi lukea. Se olikin hieno juttu. Siitä saakka olen lukenut, aina. Äiti kielsi "aina lukemasta". Jotain olisi pitänyt tehdä, eikä vain lukea. Kasvimaalla riitti puuhaa :(. Usein taisin paeta todellisuutta kirjojen kertomuksiin. Luin teininä Jalna-sarjaa aina välitunneillakin. Oli helpompaa lukea kuin ottaa osaa luokkakaverien juttuihin.

En pyrkinyt oppikouluun, koska olin saanut harhakuvan, että siellä on kamalasti liikuntaa! Opettajakin lähetti kotiin kehotuksen vanhemmille, että minun pitäisi pyrkiä. Se ei ollut siihen maailman aikaan tavallista, vanhemmat ja opettaja eivät olleet mitenkään tekemisissä keskenään. Ehkä silloin, jos olisi ollut häiriköintiä. Mutta mehän oltiin kilttejä siihen aikaan.

Olin ns. ysin tyttö, jouduin aina pänttäämään muihin paitsi kielten kokeisiin, että olisin saanut edes sen pitkin hampain hyväksymäni 9 arvosanan. Kasi ei ollut riittävä minulle. Seiska olisi ollut mahdoton.

Kävin vain kauppakoulun, vaikka olisin päässyt suoraan kauppaopistoon ja valmistunut vuodessa merkonomiksi. Hyvä todistus antoi tämän mahdollisuuden. Sain vaan tarpeekseni läksyistä, kilpailusta kaverin kanssa ja halusin töihin. Olin ehkä kuukauden syksyllä työtä vailla ja sitten pääsin lähetiksi. Jee!

Etenin kyllä pian muihin toimistohommiin, koska olen jopa "ylipedantti", kuten minulle on sanottu. Kovin taiteellinen ja boheemi tuskin viihtyisikään toimistotyössä. Nyt olen pienellä eläkkeellä ja kadun, ettei minua voitu pakottaa opiskelemaan, sen oppikoulun kautta. Mutta työläiskodissa oltiin varmaan vaan tyytyväisiä, että lapset menee pian töihin, ettei heitä tarvitse enää elättää. Siskokin lopetti oppikoulun ja joutui hoitamaan pienintä sisarusta. Kuten minäkin hoidin aina kesäisin omaa pikkusiskoa ja tätä siskontyttöä. En voinut mennä kesätöihin muualle.

Lukeminen on vähentynyt, en oikein pysty keskittymään. Liikaa nettiä varmaan? Onneksi oma lapseni luki myös paljon ja kävimme usein lainaamassa kirjoja. Oppi myöd lukemaan ennen koulua, oikeastaan hän ensin kirjoitti minulle synttärikortin ollessaan 6-vuotias. Onneksi myös opiskeli maisteriksi asti.

Opin lukemaan 3-vuotiaana. Koulussa opin tavuttamaan sanat jotakuinkin 3. luokkaan mennessä. En ole omasta mielestäni mikään erityinen lukutoukka, mutta luen ja opin lukemalla aika nopeasti. Olen suorittanut 2 maisterintutkintoa ja väitellyt tohtoriksi. Koulu oli helppoa ja mutta aika tylsää, lukion jälkeen yliopisto tuntui sopivan helpolta ja lisäksi kivalta, motivaatiota lisäsi, kun sai itse valita mitä alaa opiskeli. Enemmän silti viihdyn ihmisten kanssa kuin yksikseni tutkimustekstien parissa. Pärjään töissä hyvin. 

En ole liikunnallinen, en nauti mistään liikunnasta, mutta yritän harrastaa myös liikuntaa, jotta fyysinen kunto pysyisi edes kohtalaisena. 

Koulu sujui hyvin, olin kiinnostunut monista asioista ja oppiminen oli helppoa ja ihan hauskaakin. En ole kovin villi, mutta en ihan lukutoukkakaan, vaan jotain siltä väliltä.

Se, että olin monipuolisesti kiinnostunut vähän kaikesta, ei ollut pelkästään hyvä juttu, koska lukion loppuessa en oikein osannut päättää, mille alalle suuntaisin. Olen kokeillut monenlaista, myös käden taitoja vaativia ammatteja. Lopulta olen päätynyt kääntäjäksi ja vaikka palkkiot ei ole korkeimmasta päästä, tämä tuntuu mulle oikealta alalta, missä on hyötyä monipuolisesta sivistyksestä ja elämänkokemuksesta.

Opin 5 vuotiaana lukemaan itekseni.

Nykyään myyntijohtajana.

Koulu ei oikein sujunut, ekat vuodet lueskelin itsekseni kirjoja, kun muita opetettiin ensin tavaamaan ja sitten lukemaan. Ne aineet kouussa, jotka kiinnosti tuli kymppejä, ne jotka ei vitosia.

Eipä toi toisaalta vanhempiakaan kauheasti mun koulun käynti napannut.

Opin lukemaan 5- vuotiaana. Koulussa olin se hiljainen, pelokas, epävarma lapsi. Keskiarvo 7 paikkeilla koko peruskoulun. Hoitaja minusta tuli, kehuttu semmoinen 🙂

Lapseni oppi lukemaan täytetään kuusi. Ei ole yhtään kiinnostunut kirjojen lukemisesta, mutta lukee ja kirjoittaa sujuvasti kun jotain mielenkiintoista sattuu kohdalle. Tavuttaakkin osaa, muttei aluksi halunnut.

Vilkas lapsi ja älykäs mutta koulusta ei vielä ole kovin innostunut. Saa nähdä mitä tuleman pitää.