Sinä joka opit itseksesi pienenä lukemaan

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa olin häirikkö, koska koulu oli niin helppoa. Pärjäsin kokeissa erinomaisesti mutta pään aukomisesta tuli aina matalampi arvosana todistukseen. Lukiossa käyttäydyin vähän kypsemmin ja sain hyviä arvosanoja ja päädyin opiskelemaan matikkaa ja tietojenkäsittelyä ja olen nyt data-analyytikko.

Mulle koulu oli vaikeaa, koska en osannut sulautua tapettiin vaikka yritin. Olin liian erilainen. Päädyin tutkijaksi.

Opin lukemaan 5-vuotiaana.

Tosin äitini minua hieman opetti.

Alussa koulussa oli vaikeuksia, otin ohjeita vastaan huonosti, eikä minulla ollut motivaatiota opetella tavaamaan. Opettaja lähetti minut psykologille, joka totesi älykkyyteni hyväksi(opettaja varmaan piti minua jäkeenjääneenä).

Luin paljon, lähinnä tietokirjoja ja seikkailuromaaneja.

Koulumenestys hankalan alun jälkeen oli hyvä kertyneen yleistiedon ansiosta, yhteisten lukuaineiden keskiarvo peruskoulun päättötodistuksessa oli 8,9 enkä juurikaan varsinaisesti tehnyt töitä koulun eteen.

9. luokalla sain pienen kunnianhimon puuskan ja korotin fysiikan ja kemian numeroni 9:stä 10:iin.

Olin introvertti lukutoukka.

Peruskoulun jälkeen suuntasin elektroniikka-alalle amikseen, lukiossa minua pelotti kieliopin teoria, joka ikinä ei suostunut tarttumaan päähäni.

Työskentelin alan teollisuudessa ensin tuotannossa, lopulta toimihenkilönä tuotekehityksessä, kunnes vaihdoin totaalisesti alaa ja hankimme appivanhempieni perheyrityksen.

Vierailija kirjoitti:

Opin 4-vuotiaana lukemaan. Koulu sujui hyvin, en nähnyt juuri vaivaa sen eteen. Olen alisuoriutuja, eikä minulla ole minkäänlaista kunnianhimoa. Rauhallinen luonne.

Muuten täsmälleen sama, mut en aina oo rauhallinen.

Perustoimistotyöt on riittänyt, ei kiinnosta yhtään uralla etenemiset.

Luen vieläkin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Opin 4-vuotiaana lukemaan. Koulu sujui hyvin, en nähnyt juuri vaivaa sen eteen. Olen alisuoriutuja, eikä minulla ole minkäänlaista kunnianhimoa. Rauhallinen luonne.

Samat sanat, 4v ja kaikki oli liian helppoa, muistan kaikkea ja vähän päälle. Ei kunnianhimoa, ei kiinnosta!

Mun nuoreni oppi myös 4v lukemaan, koulu oli helppoa. Luki ittensä aika pitkälle, ja on kunnianhimoinen!

Nimi alisuoriutuja2

Opin 5-vuotiaana lukemaan. Muistan katselleeni siskoni vanhasta aapisesta kuvia ja kirjaimia.

Kysyin vanhemmiltani ja sisaruksiltani, mikä kukin kirjain on ja mitä kuvien alla luki.

Toki arvasinkin sen usein, koska kuvina oli tuttuja eläimiä ja asioita.

Sitten vain yhdistelin kirjaimet, kuvat ja äänteet.

Yhtenä päivänä vain keksin, että osaan lukea. Tavaaminen jäi kokonaan väliin ja koulussa olikin sitten ekaluokalla tylsää kuunnella toisten tavaamista.

Koulu meni hyvin, keskiarvo vähän alle yhdeksän. Olen tavallisessa ammatissa, ei kiinnostanut korkeakoulutus.

Koulu sujui keskinkertaisesti, sain hyviä numeroita niistä aineista joista olin kiinnostunut ja rimaa hipoen mentiin niistä jotka koin tylsiksi.

Mulla on vilkas sosiaalinen elämä, mutta vastapainoksi kaipaan paljon omaa aikaa kirjojen parissa tai kotona puuhastelun. Olen siis seurassa villi vipeltäjät mutta kotona musta kuoriutuu lukutoukka.

Koulu sujui hyvin, vapaa-aikana perseilin niin lapsena kuin teininä. Aikuisena oman tieni kulkija ja vähän myös alisuoriutuja ainakin yhteiskunnan arvoihin nähden - teen aika suorittavaa hommaa yrittäjänä enkä ole "rakentanut uraa". Taloudellisesti menee erinomaisesti ja vapaa-aikaa on ruhtinaallisesti, urakehitys pilaisi nämä molemmat.

Mulle keksittiin onneksi muita hommia sillä aikaa kun muut opetteli tavaamaan.

Lukiossa sitten, kun haldasin englannin täysin, kymppiä ei voinut antaa kun en  viitannut tunnilla. No siinä olis saanu koko ajan olla vastaamassa, emminä jaksanut. YO-kokeessa vdin koulun historian parhaat pisteet englannista, mutta tokarissa oli ysi.

Opin lukemaan 5 v.

Vihasin koulua. Elämäni suurin saavutus oli se, että pääsin ylioppilaaksi. Olen keskiverto, en villi enkä rauhallinen. Mutta en jaksa istua ja kuunnella.

Siksi minusta tuli opettaja. Halusin selvittää, mikä koulussa mättää.

Opin 4-v. ylivilkas ja usein "karsseria". Kaiken ikäni olen vain yrittänyt luovia.

Opin 4-vuotiaana lukemaan ja melkein saman tien hirmuvauhtia, niin että siltä osin meni hyvin, mutta ongelma oli siinä että miten saisi asiat myös jäämään päähän. Mieleen jäi mitä sattui jäämään, en pystynyt paljonkaan valikoimaan mikä tässä nyt olisi tärkeää muistaa. Saatoin muistaa jonkun ihan merkityksettömän kuvatekstin ulkoa eikä läksyn varsinaisesta ideasta ollut aavistustakaan. Matematiikka meni myös aivan lepikkoon, oppikoulun sisäänpääsytutkinnon laskuista vielä selvisin mutta siihen se sitten pysähtyikin.  Selvisin ylioppilaaksi, mutta niin kamala vaiva siinä oli, etten pystynyt ajattelemaankaan mitään jatko-opintoja sen rääkin jälkeen.

Koulussa hiukan keskinkertaista parempi. Vahvin aineeni on aina ollut matikka. Lukio meni aika keskitasolla, kirjoituksen penkin alle. Opiskelu lähti aluksi huonosti, mutta sitten keksin että minulle on aina opetettu itselleni sopimattomia tekniikoita ja kun opin lukemaan kokonaisuuksia kaiken maailman mieti mikä on tärkeää neuvojen sijaan, se sujui kohtuullisen hyvin. Alani on matemaattinen. Luen paljon, suosikkina dekkarit ja elämänkerrat. Välillä on kausia etten lue mutta sitten saatan lukea montakin kirjaa viikossa ja joskus pari päivässä, vähän riippuen tietysti miten pitkä kirja on. Sanaristikot, mielellään vaativat jos löytyy ja olen niitä löytänytkin, on intohimoni. 

Luonteeltani olin nuorena arka ja ujo. Nykyään tuttavat luonnehtivat puhelias mutta rauhallinen. Liikunnallinen olen myös niin että aikuisena löysin aidon ilon liikunnasta. 

4,5-vuotiaana. Lapseni oppi kun oli 3,5  kuukautta. Hän oli koulussa luokkansa parhaita, mutta yliopisto-opinnot eivät sujuneet. Kävi kuitenkin lukion ja amiksen samaan aikaan joten sai ammatin ja on saanut alan töitä ja pärjää. Aikoo vielä jatkaa yliopistossa ensi vuonna mutta vaihtaa alaa sille, millä on töissä. Amisammatti ja yliopisto-opinnot olivat eri alaa, joskin löyhästi toisiaan tukevia. Rauhallinen lapsi oli sekä helppo ja hoksaamisen taito hyvä, hän ei lue paljon mutta jos lukee, ahmaisee kirjan yhdeltä istumalta. Lapsena luki sekä itse että luettiin paljon yhdessä kouluikään asti. 

Vierailija kirjoitti:

Koulussa hiukan keskinkertaista parempi. Vahvin aineeni on aina ollut matikka. Lukio meni aika keskitasolla, kirjoituksen penkin alle. Opiskelu lähti aluksi huonosti, mutta sitten keksin että minulle on aina opetettu itselleni sopimattomia tekniikoita ja kun opin lukemaan kokonaisuuksia kaiken maailman mieti mikä on tärkeää neuvojen sijaan, se sujui kohtuullisen hyvin. Alani on matemaattinen. Luen paljon, suosikkina dekkarit ja elämänkerrat. Välillä on kausia etten lue mutta sitten saatan lukea montakin kirjaa viikossa ja joskus pari päivässä, vähän riippuen tietysti miten pitkä kirja on. Sanaristikot, mielellään vaativat jos löytyy ja olen niitä löytänytkin, on intohimoni. 

Luonteeltani olin nuorena arka ja ujo. Nykyään tuttavat luonnehtivat puhelias mutta rauhallinen. Liikunnallinen olen myös niin että aikuisena löysin aidon ilon liikunnasta. 

4,5-vuotiaana. Lapseni oppi kun oli 3,5  kuukautta. Hän oli koulussa luokkansa parhaita, mutta yliopisto-opinnot eivät sujuneet. Kävi kuitenkin lukion ja amiksen samaan aikaan joten sai ammatin ja on saanut alan töitä ja pärjää. Aikoo vielä jatkaa yliopistossa ensi vuonna mutta vaihtaa alaa sille, millä on töissä. Amisammatti ja yliopisto-opinnot olivat eri alaa, joskin löyhästi toisiaan tukevia. Rauhallinen lapsi oli sekä helppo ja hoksaamisen taito hyvä, hän ei lue paljon mutta jos lukee, ahmaisee kirjan yhdeltä istumalta. Lapsena luki sekä itse että luettiin paljon yhdessä kouluikään asti. 

Ei nyt sentään 3,5 kuukautta vaan 3 vuotta 5 kuukautta. 

Minusta tuli ahmija. Muistan ihanat Pikku Poni- ja Tiina-kirjat. Koulussa olin sivustaseuraaja ja sosiaalinen panokseni oli... No, sitä ei ollut. Silti, tykkäsin koulusta ja oppimisesta.

Nyt olen kai nettiahmija...Pureksin, märehdin, tulostan.

Oppitunneilla hatutti kun tiesin vastaukset useimpiin kysymyksiin. En silti ikinä viitannut, koska hatutti ja jännitti.

Siinä vaiheessa kun opetushallitukselta kävi käsky että viittailijoiden numerot nousee, että saadaan lapset osallistumaan, meinasi hermo palaa.

Kaikki viittaili ja tunnit meni hukkaan vääriä vastauksia ihmetellessä.

Sitten tuli kommenttia että jos viittaisin niin numerot nousisi. Iski passiivinen aggressio ja menin lakkoon ja siitä lähtien olen viitannut kintaalla koko sosiaalistavalle miituusysteemille.

Olen pitänyt lukemista elintapana ja itselleni sopivana ajankäyttönä. En ole oikein nähnyt ns pointtia ryhmäytymisissä joissa ei ole itselle sopivaa sisältöä.

Tykkään kokeilla asioita, ja se näkyy ostokäyttäytymisessäkin. Myymälässä olen nolo kun otan jonkun uuden, tutkimattoman tuotteen kätöseen, mietin mikäs tää olis, mistä se on tehty ja mihin sen voi käyttää.

Myymälässä sitten tukin käytävät kun tihrustan tuoteselostetta ja totean että no ei sittenkään ja maksaakin liikaa.

Kauppaan jäi heinäsirkkapullat ja valaanrasvapallerot.

Pidän itseäni luovana ihmisenä, joten haen uusia tuulia vähän kaikkeen.

Mummon puolelta tulee savolaisdeeänaata, ja termi 'kursuta".

Periaatteessa olen hyväntahtoinen tapaus kunhan itsemääräämisperusihmisoikeuksiini ei kajota eikä yritetä väkisin tunkea arvoja jotka ei vaan sovi.

Siksi elämässä on saanut siivota pois asioita.

Siivouksen jälkeen on hyvä palkita itsensä parvekebrunssilla ja levollisella mielellä.

Netistä etsin vielä päivän rukouksen, jolla ei ole mitään tekemistä uskontojen tai lahkojen kanssa.

Elämä kantaa...

Opin lukemaan itsekseni neljävuotiaana ja siitä asti kirja on pysynyt kädessä aina. Lukemisesta tuli saman tien paras leikkini.

Koulussa kummastutti se, että lukeminen opetettiin tavaamisen kautta. Minusta se oli tosi omituista ja vain hidasti (toisten) oppimista lukemaan. Nykyään näin ei ilmeisesti opetetakaan.

Pärjäsin koulussa hyvin, kympin oppilas ja kuusi ällää. Silti en erityisesti viihtynyt koulussa; se vei aikaa lukemiselta.

Luonteeltani olen äärimmäisen rauhallinen introvertti. Aina ollut myös yksineläjä. Työurani tein tutkijana, nyt olen jo eläkkeellä. Vihdoinkin saan lukea niin paljon kuin haluan.

Opin lukemaan itsekseni ennen koulun alkua. Olen ollut 6-vuotias. Olen loppuvuodesta syntynyt eli juuri täyttänyt 6.

Ei mitään eskareita ollut tuolloin. Tajusin vaan yks kaks miten luetaan.

Koulu sujui ihan päin peetä. Pahoja oppimisvaikeuksia. Aikuisiällä lasten diagnoosien myötä sain itsekin diagnoosin add ja lukihäiriö. Ei olisi tullut mieleenkään että minulla voisi olla lukihäiriö kun opin lukemaankin itsekseni ja olen aina tykännyt lukemisesta.

Keskivertohyvä olin, en mikään huippu, ka aina yli kasin, mutta ei ikinä alkanut ysillä. Hiljainen ja ujohko lapsi pohjimmiltani, mutta tutussa luokassa osallistuva.

Opin lukemaan 3-vuotiaana. Auttoi se koulunkäynnistä ne ensimmäiset vuodet, kun ei tarvinnut opetella ensin lukemaan ja sitten ne ulkoläksyt sun muut.

Olen kumminkin aina ollut vähän laiska koulussa, en ole tykännyt opiskelusta. Kävin tavallisen kauppaopiston ja tein työni toimistohommissa.

Olen ollut lukutoukka aina, luen vieläkin montaa kirjaa yhtä aikaa. Kirjat on olleet elämässäni yksi tärkeimpiä asioita ja olen ahkera kirjastonkäyttäjä.

En nyt enää muista, olisiko ollut jotain 5-6v. Opin toisia kieliä 5 vuotiaana.

Se sitten noin 9-12 vuotiaana luin kirjoja hyvin paljon, tiedä sit vaikuttiko se  siihen että nykyään käytän silmälaseja. 4 kpl tutkintoa takana.

Vierailija kirjoitti:

Oli ikävää, että koulu ei tarttunut lahjakkuuksiin oppimisherkässä iässä tarjoamalla jotain enemmän.

Olen opiskellut kaksi tutkintoa, ja lukemiseni yleensä niin kaunokirjallisuuden kuin joidenkin tieteenalojenkin osalta on aktiivista.

Mitä sinulta on jäänyt puuttumaan, kun et koulussa saanut itsellesi sopivaa opetusta?