Lihomiseni ällöttää miestäni ja nyt olen myös tyhmä?
Olen lihonut suhteemme alkuajoista muutaman vuoden sisällä noin 15 kg. Sitä ennen olin normaalipainon ylärajalla ja nyt 15 kg painavampana näytän kyllä kamalalta, myönnetään. Hoikempana olen nätti ja sellaisen saaliin mies aikoinaan luuli napanneensa. Lihominen alkoi, kun aloitimme lapsettomuushoitoprosessin. Söin hormonia, jonka yleisimmät sivuvaikutukset lihominen ja väsymys. Makeaa teki mieli ja sitä tuli puputettua ja extraa kertyi kroppaan. Sen jälkeen olen ollut 2 x raskaana ja imettänyt, makeaa tehnyt koko ajan mieli ja väsymys ja raskausvaivat vähentäneet aktiivisuuden minimiin, nyt tilanne toi +15 kg.
Mies selvästi halveksuu ulkonäköäni. Heti lihomiseni alusta saakka hän on suhtautunut kylmästi (vaikka olen synnyttänyt hänelle 2 ihanaa lasta) ja välinpitämättömästi minuun. Hän ei ole kertaakaan sanonut kauniiksi tai kehunut mitenkään. Seksiä on harrastanut vain äkkiä tarpeidensa tyydyttämiseksi, aloitteita ei ole kyllä itse tehnyt edes.
En itsekään pidä ulkonäöstäni nyt, eikä lihavat ihmiset kyllä viehätä minuakaan. Olin kuitenkin nuorena parisuhteessa jossa mies lihoi ainakin 20 kg, enkä minä häntä kyllä vastenmielisenä nähnyt, rakas oli silti. Ongelma nyt kuitenkin on se, että mies on myös alkanut vähätellä älyäni (kutsui aiemmin fiksuksi jne), puhuu minulle kuin jälkeenjääneelle, on töykeä ja tiuskii.
Onko ulkomuotoni niin häiritsevä, että näkee minut nyt jotenkin kokonaisuudessaan huonona, myös älyltäni yhtäkkiä tyhmänä? Onko mahdollista, että alkaa pitää minusta taas kokonaisuudessan, jos laihduin takaisin entiselleni? Vai onko lasteni isäksi valikoitunut aivan aito pinnallinen kusipää.
Laihduttamisen olen jo aloittanut, kun vauva-ajat ja imetykset saatu päätökseen ja tuntuu, että väsymys ei enää niin paina. Itseni takia tietenkin, aion olla kunnossa vaikka mies joutaisikin mäkeen..
Kommentit (78)
"Makeaa teki mieli ja sitä tuli puputettua"
15 kg on ihan hirvee lihominen. Ei ihme että mies pitää plösönä. 2 lapsen synnyttäminen ei oikeuta että pysyt plösönä loppuikäsi. Alas kuule käymään joka aamu ja illalla tunnin lenkilläa ja lisäksi kuntosaliin mars kiinteyttämään vartaloa. Mies voi kyllä lapsia hoitaa sen aikaa. Minun vaimo lihosi raskaus aikana mutta alkoi heti kuntoilemaan ja on nyt normaalivartaloinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihomiselle löytyy aina syitä muualta kuin itsestä.
Nuo syyt, jotka AP kertoi ovat oikeat syyt lihomiselle, hormonihoidot lihottavat ja myös raskaus. Mielipiteesi on ilkeä, mutta paha saa palkkansa, aina.
Raskauskilot saa kyllä pois niin halutessaan! Turha selitellä!
Vierailija kirjoitti:
"Makeaa teki mieli ja sitä tuli puputettua"
Ja tämä on miehen vika tietenkin.
Jätä se heti, ei kannata tuhlata elämää tuollaisen kanssa. Jätin samanlaisen sian ja laihduin sen jälkeen, on helppo laihduttaa, kun stressi on poissa.
Onko Ap puhunut miehen kanssa asiasta?
Joo, kyllä 15kg jo näkyy. Toisaalta voithan vähentää herkkuja ja laihduttaa, jos itse haluat. Sä saat olla millainen tahansa, mutta jos itse tahtoisit laihtua niin ei varmaan muutaman kg pudotus niin vaikeaa olisi.
Mutta tuo tyhmäksi haukkuminen vasta törkeää onkin.
Ottaa vain huumorilla. Kun mies sai ne ihanat lapset niin saahan sitä akka tulla lihavaksi ja tyhmäksi. 😉Kaikkeahan ei mies voi saadakkaan. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kertoo miehen tunne-elämän pinnallisuudesta joka on miesten keskuudessa valitettavan yleistä. Se taas johtuu siitä että miehiä ei opeteta olemaan yhteydessä tunteisiinsa eikä heille sallita kaikkia tunteita. Se tekee ihmisestä narsistisen ja pinnallisen.
Ulkonäkökeskeisyys on yksi merkki tästä, rakkaus on ehdollista. Ei arvosta ja rakasta puolisossa sitä että tämä on synnyttänyt kaksi lasta ja ollut monella tapaa kovilla siinä. Entä sitten kun puoliso vanhenee, sairastuu yms. Lentääkö silloinkin rakkaus ikkunasta?
Jokaiselle opetetaan kyllä käytöstavat, oli henkisiä vammoja tai ei. Uskomatonta, miten miehiä puolustetaan ja heitä ymmärretään joka asiassa.
Syy-seuraussuhteen tunnistaminen ei ole puolustelua eikä syiden ymmärtäminen ole sana asia kuin niistä seuraavan käytöksen hyväksyminen.
Sen sijaan syiden ymmärtäminen ja niihin puuttuminen on olennaista kierteen katkaisemiseksi viimeistään seuraavassa sukupolvessa. Jotkut fiksummista miehistä hoksaavat asian jo tässä elämässä, jos keskustelua ei aloiteta kusipääksi haukkumalla. Jodtain syystä se harvoin tekee ihmisestä kovin vastaanottavaista.
-eri
Miehesi on täysin oikeassa. Turhaan sinä kiukuttelet.
Naisellinen vartalo lihavana ei ole häiritsevä, mutta keskivartalolihavuus (=olutmaha) on, koska sen ymmärtää luontaisesti että siinä piilee terveydellinen haitta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Makeaa teki mieli ja sitä tuli puputettua"
Ja tämä on miehen vika tietenkin.
Ei tietenkään ole. Mutta eipä ole naisenkaan. Luulen että kaikki, joilla on taipumus minkäänlaiseen lohtusyömiseen tunnistavat ilmiön: väsyneenä ja stressaantuneena syömisen kontrollointi on vaikeaa. Naisilla hormonit vielä tehostavat vaikutusta.
Voidaan ne hedelmällisyyshoidot ja lapset toki jättää tekemättäkin, jos 15 kg on tärkeämpi kuin jälkikasvun saaminen.
Kaikki eivät tietenkään liho, mutta painonhallinta on asia, johon joko saadaan eväät lapsuudessa tai sitten ei. Lapsuuttaan/nuoruuttaan taas ei kukaan voi valita.
Aviomies kirjoitti:
15 kg on ihan hirvee lihominen. Ei ihme että mies pitää plösönä. 2 lapsen synnyttäminen ei oikeuta että pysyt plösönä loppuikäsi. Alas kuule käymään joka aamu ja illalla tunnin lenkilläa ja lisäksi kuntosaliin mars kiinteyttämään vartaloa. Mies voi kyllä lapsia hoitaa sen aikaa. Minun vaimo lihosi raskaus aikana mutta alkoi heti kuntoilemaan ja on nyt normaalivartaloinen.
Luitko edes aloitusviestiä? Siinähän ap kirjoitti että on jo aloittanut laihdutuksen, kun on pahimmasta pikkulapsiajan väsymyksestä päässyt. Ongelma ei siis ole ap:n ylipaino vaan se, että mies on dorka.
Miksi olet tuollaisen miehen kanssa? Palstamammat ovat nykyään ihme tossukoita.
Tämä on kiinnostava ketju, olisi mukava kuulla myös Ap:n mietteitä.
Aviomies kirjoitti:
15 kg on ihan hirvee lihominen. Ei ihme että mies pitää plösönä. 2 lapsen synnyttäminen ei oikeuta että pysyt plösönä loppuikäsi. Alas kuule käymään joka aamu ja illalla tunnin lenkilläa ja lisäksi kuntosaliin mars kiinteyttämään vartaloa. Mies voi kyllä lapsia hoitaa sen aikaa. Minun vaimo lihosi raskaus aikana mutta alkoi heti kuntoilemaan ja on nyt normaalivartaloinen.
Mä olin 34 v ikään asti ollut hoikka urheilija. Sitten lihoin vuodessa 10-15 kiloa ja voin todella huonosti, nivelet olivat todella kipeät ja väsytti. Silloinen mies joskus jopa nälvi kerääntyneistä kiloista jotka olivat pahimmillaan noin seitsemän kiloa ylipainon puolella.
Sitten löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta ja sain lääkityksen. Sekään ei mitään äkillistä ihmettä tehnyt, mutta olo lähti nousuun ja paino treenaamalla laskuun vaikka edelleen olen painavampi kuin ennen sairastumista. Keväällä ja kesällä vedin vielä kuntokuurin jolla sain painon 68 kilosta noin 60:n kiloon (olen 166 cm pitkä). Nyt paino on jonkun 62 kg, en ole just katsonut.
Edelleen joudun kuitenkin tekemään terveisiiin aikoihini nähden paljon enemmän töitä pysyäkseni kunnossa. Nivelet eivät enää kestä samalla tavalla ja saan joinain päivinä pahoinvointikohtauksia jolloin tuntuu että taju menee, syytä ei tiedetä. Suurimman osan ajasta olen kyllä suht ok kunnossa.
Että niin voi ihminen lihoa 15 kiloa vaikka olisi aina ollut normaalipainossa ja huippukunnossa koko elämänsä. Oikeasti joiduin vielä suorastaan rääkkäämään itseäni että sain painon alas. Samalla kasvatin tosin lihasta niin, että olen todella vahva myös nykyään ja pärjään ihan eri tavalla fyysisissä lajeissa.
Päivääkään en tosin kuuntelisi enää mitään mikkihiirtä ja sen taivastelua, exäkin sellainen narukäsi selittämässä läskeistäni ja itse ei mitään osaa eikä jaksa.
Hyi kamala mikä mies. Sinä olet käynyt läpi rankat hoidot ja antanut hänelle kaksi lasta, mutta edelleen pitäisi näyttää 25 vuotiaalta lapsettomalta naiselta, että kelpaisi? Ja loukkaa vielä muillakin tavoilla, haukkumalla tyhmäksi, ihan kuin tuo ulkonäön halveksuminen ei olisi vielä tarpeeksi paha. En pystyisi elämään tuollaisen miehen kanssa. Eihän hän rakasta tai arvosta, jos kohtelu on tuota luokkaa. En myöskään pystyisi unohtamaan noin törkeää käytöstä.