Lihomiseni ällöttää miestäni ja nyt olen myös tyhmä?

Ehkä syytä varautua, että jos sairastut, joudut onnettomuuteen tms hän ei ole luotettavasti vierelläkulkija sinulle. Mutta vain ehkä. Minä sinuna keskustelisin miehen kanssa vaikka hän luultavasti ei heti halua ymmärtää, kypsymisen puutetta. Mutta toki hän myös voi tästä kehittyä. Tai taustalla on jotain muuta. Tsemppiä. Olen käynyt läpi vastaavaa, kriisi hitsadi meitä lähemmäksi yhteen. Toi luottamusta mutta se oli pitkä tie.

Tärkeää mitä nyt tekisin painokkaammin on oppia itse arvostamaan itseä, älä ole miehen rakkauden eleiden varassa. Silloin saa ne kilotkin pois jos niin haluaa, kun on kuitenkin itsellä hyvä olla, muista riippumatta.

Ja 13kg on onneksi vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on epäilrmättä oikeassa.

Että lihominen tekee myös tyhmäksi?

Ei kun toisinpäin: Kun vaaka alkaa näyttää viittä kiloa enemmän, kertoo tyhmyydestä se, ettei tee asialle mitään! Siinä vaiheessa fiksu tajuaa jättää nannat pois ja syödä vähemmän ja terveellisemmin!

En oikein usko, että tilannetta saa enää korjattua. Vaikka ap laihduttaisikin liikakilot ja mies kiinnostuisi hänestä tämän myötä uudestaan, jäisi muisto tapahtuneesta ja tieto siitä, että miehen rakkaus on ehdollista, ikuisesti painamaan mieltä. Aika usein kuulee, että puoliso ei lihomisen tai vanhenemisen myötä enää kiinnosta, mutta eiköhän näissä ole taustalla muutakin. Veikkaan tässä tapauksessa perheellistymiseen ja aloilleen asettumiseen liittyvää kriisiä. On helppo syyttää omasta tyytymättömyydestä sellaista näkyvää asiaa kuin puolison lihomista.

Anteeksiantoa, tahtoa rakastaa.

"Älkää tehkö lapsia.

Ainakin miehet, yrittäkää muistaa tämä.

Jos ette usko, niin lukekaa tämä ketju."

Noh, ei se nyt ihan niinkään mene, sit kun vanhna pusket sitä rollaattoria voi miettiä että mitä tulipas tehtyä :)

Vierailija kirjoitti:

Lihomiselle löytyy aina syitä muualta kuin itsestä.

Nuo syyt, jotka AP kertoi ovat oikeat syyt lihomiselle, hormonihoidot lihottavat ja myös raskaus. Mielipiteesi on ilkeä, mutta paha saa palkkansa, aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tämäkin parisuhdeongelma löytää ratkaisunsa (oli se mikä tahansa) paremmin keskustelemalla kasvotusten miehen kanssa, ei Av-palstalla.

Ap keskittyy tuossa tuohon lihomiseensa ja pitää sitä kaiken alkusyynä. Voi toki olla mahdollista, mutta onhan tuossa elämässä ehtinyt paljon muutakin tapahtumaan, niin ap:lla kuin miehelläänkin. Voisiko syy löytyä muualta?

Minua kiinnostaa nimenomaan, josko muilla on kokemuksia lihomisen vaikutuksesta parisuhteessa, miten puolison suhtautuminen on muuttunut siihen liittyen. Sellaiseen saa vertaistukea palstoilta. Oman mieheni kanssa on myös hyvin vaikea keskustella, koska hän suhtautuu niin ynseästi minuun, ei ole kiinnostunut keskustelemaan ja keskustelunyritykset loppuvat nopeasti, kun hänen mielestään minun ajatukseni vain ovat vääränlaisia.

Sanomattakin on selvää, etten minä tee ratkaisuja elämääni koskien palstakeskustelujen perusteella kuten ei kukaan muukaan, vaan haen vertaistukea ja mielipiteitä.

Painoni on jojoillut (pääosin normaalipainon sisällä) koko aikuisikäni, ja olen ollut aiemmin suhteissa, joissa painoani on kommentoitu. Suhtauduin itsekin ylipainoon torjuvasti ja pidin sitä vastenmielisenä. Ajattelin, että vain normaalipainoinen voi olla onnellinen ja että vain normaalipainoisilla voi olla tyydyttävä seksielämä, eihän kukaan mies halua seksiä tai nauti siitä ylipainoisen naisen kanssa. Ikävuosien 35 ja 40 välillä lihoin ensimmäistä kertaa elämässäni ylipainon puolelle ja yllätyin siitä, että mikään ei muuttunut. Elämäni ei muuttunut huonommaksi. Nykyinen miesystäväni ei ole kommentoinut asiaa mitenkään. Olemme keskustelleet asiasta minun aloitteestani, mutta mitään painostusta laihduttamiseen en ole kokenut. Seksielämäämme asialla ei myöskään ole ollut vaikutusta. Tajusin, että aikaisemmissa suhteissani painopuhetta oli käytetty minun kontrolloimiseeni. Kun olin koko ajan epävarma itsestäni, minua oli helppo hallita.

Luulen, että aika suuri osa ylipainoon kohdistuvasta vihamielisyydestä ei liity tosiasiassa suoraan painoon vaan siihen projisoidaan muita asioita. Puolison ylipainon syyksi voidaan laittaa vaikka omat erektiovaikeudet. Samoin koska naisten lihomiseen liittyy niin paljon stigmaa, on painon tarkkailu helppo keino alistaa puolisoa ja heikentää tämän itsetuntoa sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

"Älkää tehkö lapsia.

Ainakin miehet, yrittäkää muistaa tämä.

Jos ette usko, niin lukekaa tämä ketju."

Noh, ei se nyt ihan niinkään mene, sit kun vanhna pusket sitä rollaattoria voi miettiä että mitä tulipas tehtyä :)

Siis meinaat että vanhanakin saa itseään rolaattorilla siirtää kun lapset vei rahat?

no huh, nyt pitää ihan ihmetellä. Oma partneri on pysynyt hoikkana elämänsä, ja minä välillä muistutellut että syö nyt hieman säännöllisemmin jotta mieli&voimat pysyy hyvänä, vaan ei, hän voi vetää 12+h tyhjänä ja sitten sen jälkeen mega annos jotakin. Tykkää suklaajäätelöstä tosin. Hän joskus kertonut kuinka hänen joku kaveri vetää ihan mega mättöä jos on tarjolla, vaimoni jäi kakkoseksi siinä.

Minulla se hieman eri tilanne, lähes kaikki ruoka maistuu vaan kun olen tälläinen lähes 2m heppu enkä lorvi sohvalla, lisää pitäisi syödä, vaan ei aina oikein jaksa häärätä safkojen kanssa.

Se tavallinen tarina: miehellä on toinen nainen kiikarissa,

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Älkää tehkö lapsia.

Ainakin miehet, yrittäkää muistaa tämä.

Jos ette usko, niin lukekaa tämä ketju."

Noh, ei se nyt ihan niinkään mene, sit kun vanhna pusket sitä rollaattoria voi miettiä että mitä tulipas tehtyä :)

Siis meinaat että vanhanakin saa itseään rolaattorilla siirtää kun lapset vei rahat?

niinpä, kelles muulle ne rahat nyt pitäis mennä.

Ja näin kevennyksenä, tsekatkaa leffa "Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Älkää tehkö lapsia.

Ainakin miehet, yrittäkää muistaa tämä.

Jos ette usko, niin lukekaa tämä ketju."

Noh, ei se nyt ihan niinkään mene, sit kun vanhna pusket sitä rollaattoria voi miettiä että mitä tulipas tehtyä :)

Siis meinaat että vanhanakin saa itseään rolaattorilla siirtää kun lapset vei rahat?

niinpä, kelles muulle ne rahat nyt pitäis mennä.

Ja näin kevennyksenä, tsekatkaa leffa "Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann"

Allan.

Minusta tuntuu, että kuvailemasi kaltainen mies mitä todennäköisin pettäjä. Onko mitään viitteitä tälläisestä ollut. Onko hän yleisrsti ottaen pinnallinen ihminen? Itsekäs? Normaali tunne-elämä? Kokee ehkä oikeudekseen käydä vieraissa koska sinä olet sellainen ja tällainen. Siis hänen mielestään. Jotenkinhan se täytyy itselle selittää.

Olin exän tavatessani laiha eikä painoni noussut pitkän suhteen aikana mitenkään dramaattisesti missään vaiheessa, BMI normaali aina. Silti lievä painon nousu häiritsi häntä, vertaili minua lasten kavereiden äiteihin ym.

Vihjaili, että kauniit kasvon piirteeni tulisivat näkyviin jos vain laihtuisin.

Hän petti minua koko suhteen ajan ja lopulta jätti huomattavasti nuoremman ulkomaalaisen naisen vuoksi.

Kuulostaa hyvin raskaalta. Itse tein lapsen kusipään kanssa. Ja olen hoitanut kaiken yksin. En osaa kuvitella, että joku olisi vielä vieressä halveksumassa kun pyrit hoitamaan arkea lasten kanssa.

Saatko apua ?

Saatko tukea?

Niin henkistä kuin fyysistä?

Jos laihdutan muuttuuko tilanne?

Kuulostaa niiiiiin klassiselta narsistin toiminnalta suhteen kehityskaarineen. Siihen ei auta kuin ero. Menetät itsetuntosi ja itsekunnioituksesi hänen kanssaan. Lue Narsistin keskustelutyyli -ketju. 

Ajauduttiin kimppaan miehen kanssa, kun oltiin parikymppisiä. Sidoimme itsemme toisiimme taloudellisin sitein, lapsia ei tehty. Jälkikäteen ajateltuna jo alusta saakka oli sellaisia hälytysmerkkejä, joita minun olisi pitänyt ymmärtää nähdä, mutta niin äkkiä tulivat taloudelliset sidokset, että selitin kaiken pois. (Minä olin se varakkaampi osapuoli.) Näitä hälytysmerkkejä olivat se, että mies oli aiemmin pornon suurkuluttaja ja että hän kommentoi rumasti vähänkin ylipainoisia naisia.

Suhteemme siis jatkui kuitenkin, ja minä lihoin niin, että olin vaihtelevasti 15–25 kiloa ylipainoinen. Seksiä oli vain, jos pukeuduin seksikkäisiin (porno)vaatteisiin, lähinnä sellaisiin, jotka litistivät vatsaa pienemmäksi. Mies puhui minulle rumasti (esim. "Lyllerrä vaan sinne yläkertaan") ja halveksi ja kommentoi kaikkia ylipainoisia naisia. ("Tekisi tuollekin hyvää käydä vähän lenkillä.")

Saunaan mies halusi aina vasta pimeän tullen, niin että siellä oli hämärää. Kesäaikaan mies teeskenteli, että hänen silmiinsä valuu hikeä, kun nousin lauteille häntä vastapäätä. Hän ei siis halunnut katsoa minua, hikeä ei taatusti vielä valunut mistään mihinkään, heti löylyhuoneeseen tultua.

Jossain vaiheessa erinäisistä syistä aloimme käydä saunassa vuoron perään, meillä oli saunavuorot. Minun saunomiseni muutui sataprosenttisesti paremmaksi, kun kukaan ei kääntänyt katsetta minusta pois, saati katsonut halveksivasti. Aloimme myös nukkua eri huoneissa, ja pukeuduinkin eri huoneessa kuin mies. Niinpä en oikeastaan koskaan ollut alastomana miehen edessä, eikä hänen tarvinnut minua nähdä.

Viidenkympin korvilla aloin pitää itsestäni huolta aiempaa paremmin, ryhdyin syömään terveellisemmin ja liikkumaan hurjan paljon enemmän. Laihduin takaisin normaalipainoon. Syytä eri aikaan saunomiseen tai eri huoneissa nukkumiseen ei enää ollut, mutta olen jatkanut tätä tapaa siitä huolimatta, että mies välillä kyselee, enkö tulisi hänen kanssaan sänkyyn nukkumaan. No en tule, en tule koskaan. Seksiä ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen, nyt ollaan yli viisikymppisiä, ei vielä kuuttakymmentä. Vaihdevuodet ovat luonnollisesti vieneet kaikki halujeni rippeetkin pois, joten en enää tässä iässä mitään seksiä kaipaakaan.

Miehen käytös on jonkin verran muuttunut laihtumiseni jälkeen. Hän välillä sanoo minua rakastavansa ja kehuu minun tekemisiäni tai kykyjäni, ei kuitenkaan ulkonäköäni. Sitä hän ei kehu, koska hän tietää, että suuttuisin siitä aika hurjan paljon - minusta hänen kehunsa ei vain ole kehu.

Läheisyyden kaipuuseen on jo vuosikaudet ollut meillä koira. Miehen kanssa ollaan lähinnä kämppäkavereita.

Itsetuntoni on miinuksen puolella, jos kyse on ulkonäöstä tai viehätysvoimasta. En koe enkä tunne olevani kaunis millään mittapuulla. Sen sijaan työelämässä itsetuntoni on vahva.

Aloittajalle sanoisin: jos nyt tuntuu siltä, että voisit jatkaa yksin, kerää rohkeutta, lähde ja jatka elämääsi ilman tuota miestä. Kirjoittamasi perusteella suhteessanne on paljon myrkyllisiä piirteitä, ja myrkyn lähde on mies. Kuten joku kirjoitti, tilannetta tuskin enää saa korjattua. Vaikka laihtuisit, tunnet aina, miten arvosi miehen silmissä on riippuvainen pinnallisesta asiasta, siis ulkonäöstä.

Minua kaduttaa, että jäin suhteeseen miehen kanssa, jolle tärkeintä on ulkokuori. Nyt ollaan jo niin vanhoja, että ei tästä enää kannata lähteä. Olen punninnut vaakakupissa vaihtoehtojani: joko jään tähän liittoon, jossa ei ole riitoja ja jossa asiat sujuvat omalla painollaan, tai sitten olen loppuelämäni yksin. Olen päätynyt ainakin toistaiseksi jäämään tähän. Läheisyyttä ei ole, mutta on meillä jotain yhteistä kuitenkin, asioita, joista tykkäämme molemmat. Ja pitkä historia.

Lähde, jos voit. Mies ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Ajauduttiin kimppaan miehen kanssa, kun oltiin parikymppisiä. Sidoimme itsemme toisiimme taloudellisin sitein, lapsia ei tehty. Jälkikäteen ajateltuna jo alusta saakka oli sellaisia hälytysmerkkejä, joita minun olisi pitänyt ymmärtää nähdä, mutta niin äkkiä tulivat taloudelliset sidokset, että selitin kaiken pois. (Minä olin se varakkaampi osapuoli.) Näitä hälytysmerkkejä olivat se, että mies oli aiemmin pornon suurkuluttaja ja että hän kommentoi rumasti vähänkin ylipainoisia naisia.

Suhteemme siis jatkui kuitenkin, ja minä lihoin niin, että olin vaihtelevasti 15–25 kiloa ylipainoinen. Seksiä oli vain, jos pukeuduin seksikkäisiin (porno)vaatteisiin, lähinnä sellaisiin, jotka litistivät vatsaa pienemmäksi. Mies puhui minulle rumasti (esim. "Lyllerrä vaan sinne yläkertaan") ja halveksi ja kommentoi kaikkia ylipainoisia naisia. ("Tekisi tuollekin hyvää käydä vähän lenkillä.")

Saunaan mies halusi aina vasta pimeän tullen, niin että siellä oli hämärää. Kesäaikaan mies teeskenteli, että hänen silmiinsä valuu hikeä, kun nousin lauteille häntä vastapäätä. Hän ei siis halunnut katsoa minua, hikeä ei taatusti vielä valunut mistään mihinkään, heti löylyhuoneeseen tultua.

Jossain vaiheessa erinäisistä syistä aloimme käydä saunassa vuoron perään, meillä oli saunavuorot. Minun saunomiseni muutui sataprosenttisesti paremmaksi, kun kukaan ei kääntänyt katsetta minusta pois, saati katsonut halveksivasti. Aloimme myös nukkua eri huoneissa, ja pukeuduinkin eri huoneessa kuin mies. Niinpä en oikeastaan koskaan ollut alastomana miehen edessä, eikä hänen tarvinnut minua nähdä.

Viidenkympin korvilla aloin pitää itsestäni huolta aiempaa paremmin, ryhdyin syömään terveellisemmin ja liikkumaan hurjan paljon enemmän. Laihduin takaisin normaalipainoon. Syytä eri aikaan saunomiseen tai eri huoneissa nukkumiseen ei enää ollut, mutta olen jatkanut tätä tapaa siitä huolimatta, että mies välillä kyselee, enkö tulisi hänen kanssaan sänkyyn nukkumaan. No en tule, en tule koskaan. Seksiä ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen, nyt ollaan yli viisikymppisiä, ei vielä kuuttakymmentä. Vaihdevuodet ovat luonnollisesti vieneet kaikki halujeni rippeetkin pois, joten en enää tässä iässä mitään seksiä kaipaakaan.

Miehen käytös on jonkin verran muuttunut laihtumiseni jälkeen. Hän välillä sanoo minua rakastavansa ja kehuu minun tekemisiäni tai kykyjäni, ei kuitenkaan ulkonäköäni. Sitä hän ei kehu, koska hän tietää, että suuttuisin siitä aika hurjan paljon - minusta hänen kehunsa ei vain ole kehu.

Läheisyyden kaipuuseen on jo vuosikaudet ollut meillä koira. Miehen kanssa ollaan lähinnä kämppäkavereita.

Itsetuntoni on miinuksen puolella, jos kyse on ulkonäöstä tai viehätysvoimasta. En koe enkä tunne olevani kaunis millään mittapuulla. Sen sijaan työelämässä itsetuntoni on vahva.

Aloittajalle sanoisin: jos nyt tuntuu siltä, että voisit jatkaa yksin, kerää rohkeutta, lähde ja jatka elämääsi ilman tuota miestä. Kirjoittamasi perusteella suhteessanne on paljon myrkyllisiä piirteitä, ja myrkyn lähde on mies. Kuten joku kirjoitti, tilannetta tuskin enää saa korjattua. Vaikka laihtuisit, tunnet aina, miten arvosi miehen silmissä on riippuvainen pinnallisesta asiasta, siis ulkonäöstä.

Minua kaduttaa, että jäin suhteeseen miehen kanssa, jolle tärkeintä on ulkokuori. Nyt ollaan jo niin vanhoja, että ei tästä enää kannata lähteä. Olen punninnut vaakakupissa vaihtoehtojani: joko jään tähän liittoon, jossa ei ole riitoja ja jossa asiat sujuvat omalla painollaan, tai sitten olen loppuelämäni yksin. Olen päätynyt ainakin toistaiseksi jäämään tähän. Läheisyyttä ei ole, mutta on meillä jotain yhteistä kuitenkin, asioita, joista tykkäämme molemmat. Ja pitkä historia.

Lähde, jos voit. Mies ei muutu.

Monet ihmiset löytävät kumppanin vielä vanhemmallakin iällä. Ymmärrän ajatuksesi liittoon jäämisestä, mutta tilanteesi ei välttämättä ole niin toivoton kuin ajattelet. Eikä se yksinolokaan ehkä ole niin paha rasti, elämässä on paljon muutakin kuin rakkaus. Mutta tietysti päätös on omasi ja ymmärrän kyllä, että liittoon jääminen tuntuu helpommalta ratkaisulta nyt. Todella järkyttävän kuuloista miehesi käytös kyllä on, ja surettaa että olet joutunut tuollaista kokemaan ja kokemukset tietysti leimaavaat liittoa aina, vaikka miehen käytös onkin nyt muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajauduttiin kimppaan miehen kanssa, kun oltiin parikymppisiä. Sidoimme itsemme toisiimme taloudellisin sitein, lapsia ei tehty. Jälkikäteen ajateltuna jo alusta saakka oli sellaisia hälytysmerkkejä, joita minun olisi pitänyt ymmärtää nähdä, mutta niin äkkiä tulivat taloudelliset sidokset, että selitin kaiken pois. (Minä olin se varakkaampi osapuoli.) Näitä hälytysmerkkejä olivat se, että mies oli aiemmin pornon suurkuluttaja ja että hän kommentoi rumasti vähänkin ylipainoisia naisia.

Suhteemme siis jatkui kuitenkin, ja minä lihoin niin, että olin vaihtelevasti 15–25 kiloa ylipainoinen. Seksiä oli vain, jos pukeuduin seksikkäisiin (porno)vaatteisiin, lähinnä sellaisiin, jotka litistivät vatsaa pienemmäksi. Mies puhui minulle rumasti (esim. "Lyllerrä vaan sinne yläkertaan") ja halveksi ja kommentoi kaikkia ylipainoisia naisia. ("Tekisi tuollekin hyvää käydä vähän lenkillä.")

Saunaan mies halusi aina vasta pimeän tullen, niin että siellä oli hämärää. Kesäaikaan mies teeskenteli, että hänen silmiinsä valuu hikeä, kun nousin lauteille häntä vastapäätä. Hän ei siis halunnut katsoa minua, hikeä ei taatusti vielä valunut mistään mihinkään, heti löylyhuoneeseen tultua.

Jossain vaiheessa erinäisistä syistä aloimme käydä saunassa vuoron perään, meillä oli saunavuorot. Minun saunomiseni muutui sataprosenttisesti paremmaksi, kun kukaan ei kääntänyt katsetta minusta pois, saati katsonut halveksivasti. Aloimme myös nukkua eri huoneissa, ja pukeuduinkin eri huoneessa kuin mies. Niinpä en oikeastaan koskaan ollut alastomana miehen edessä, eikä hänen tarvinnut minua nähdä.

Viidenkympin korvilla aloin pitää itsestäni huolta aiempaa paremmin, ryhdyin syömään terveellisemmin ja liikkumaan hurjan paljon enemmän. Laihduin takaisin normaalipainoon. Syytä eri aikaan saunomiseen tai eri huoneissa nukkumiseen ei enää ollut, mutta olen jatkanut tätä tapaa siitä huolimatta, että mies välillä kyselee, enkö tulisi hänen kanssaan sänkyyn nukkumaan. No en tule, en tule koskaan. Seksiä ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen, nyt ollaan yli viisikymppisiä, ei vielä kuuttakymmentä. Vaihdevuodet ovat luonnollisesti vieneet kaikki halujeni rippeetkin pois, joten en enää tässä iässä mitään seksiä kaipaakaan.

Miehen käytös on jonkin verran muuttunut laihtumiseni jälkeen. Hän välillä sanoo minua rakastavansa ja kehuu minun tekemisiäni tai kykyjäni, ei kuitenkaan ulkonäköäni. Sitä hän ei kehu, koska hän tietää, että suuttuisin siitä aika hurjan paljon - minusta hänen kehunsa ei vain ole kehu.

Läheisyyden kaipuuseen on jo vuosikaudet ollut meillä koira. Miehen kanssa ollaan lähinnä kämppäkavereita.

Itsetuntoni on miinuksen puolella, jos kyse on ulkonäöstä tai viehätysvoimasta. En koe enkä tunne olevani kaunis millään mittapuulla. Sen sijaan työelämässä itsetuntoni on vahva.

Aloittajalle sanoisin: jos nyt tuntuu siltä, että voisit jatkaa yksin, kerää rohkeutta, lähde ja jatka elämääsi ilman tuota miestä. Kirjoittamasi perusteella suhteessanne on paljon myrkyllisiä piirteitä, ja myrkyn lähde on mies. Kuten joku kirjoitti, tilannetta tuskin enää saa korjattua. Vaikka laihtuisit, tunnet aina, miten arvosi miehen silmissä on riippuvainen pinnallisesta asiasta, siis ulkonäöstä.

Minua kaduttaa, että jäin suhteeseen miehen kanssa, jolle tärkeintä on ulkokuori. Nyt ollaan jo niin vanhoja, että ei tästä enää kannata lähteä. Olen punninnut vaakakupissa vaihtoehtojani: joko jään tähän liittoon, jossa ei ole riitoja ja jossa asiat sujuvat omalla painollaan, tai sitten olen loppuelämäni yksin. Olen päätynyt ainakin toistaiseksi jäämään tähän. Läheisyyttä ei ole, mutta on meillä jotain yhteistä kuitenkin, asioita, joista tykkäämme molemmat. Ja pitkä historia.

Lähde, jos voit. Mies ei muutu.

Monet ihmiset löytävät kumppanin vielä vanhemmallakin iällä. Ymmärrän ajatuksesi liittoon jäämisestä, mutta tilanteesi ei välttämättä ole niin toivoton kuin ajattelet. Eikä se yksinolokaan ehkä ole niin paha rasti, elämässä on paljon muutakin kuin rakkaus. Mutta tietysti päätös on omasi ja ymmärrän kyllä, että liittoon jääminen tuntuu helpommalta ratkaisulta nyt. Todella järkyttävän kuuloista miehesi käytös kyllä on, ja surettaa että olet joutunut tuollaista kokemaan ja kokemukset tietysti leimaavaat liittoa aina, vaikka miehen käytös onkin nyt muuttunut.

Niin, no, lihavoimaani kohtaan kommentoin, että sitä kaikkea muuta tässä on viimeiset viisitoista, kaksikymmentä vuotta nyt ollutkin. 😂 Rakkaus on meillä karvainen ja sillä on neljä jalkaa. 😍

Ap lle sanoisin että laihduta. Älä miehesi vaan itsesi vuoksi. Ylipainoista uhkaa verenpainetauti,uniapnea, 2 tyypin diabetes,polvi-lonkka-selkävaivat.

Tarvitset hyvää fyysistä kuntoa lastenhoitoon, kotitöihin, palkkatyöhön.

Mies ei perhettä jätä ellei hänellä ole uutta naista katsottuna.

Voisiko hän pettää sinua, ehkä,jos hän pitää seksiä tärkeänä kuten useimmat miehet pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on epäilrmättä oikeassa.

Että lihominen tekee myös tyhmäksi?

Tilastollisesti älykkäämmät eivät ole niin usein lihavia...

samat tekosyyt ne on kaikilla ,mutta siltiki osa ymmärtää että ei kannata  jatkaa ylensyömistä jos kiloja kertyy