Ihmiset jotka ei pysty asioita kertoessaan pitäytymään oleellisessa. Onko toi joku neuropsykiatrinen häiriö?
Mulla on kaks tällaista jaarittelijaa elämässäni. En käsitä, miten ihmiselle voi olla täysin mahdotonta kertoa asioita niin että anekdootissa olis joku punainen lanka ja se päättyisi jossain kohtaa. Olen joutunut välillä kysymään ihan suoraan jossain ekan kolmen minuutin jälkeen että anteeks mutta mistä tässä jutussa on kyse kun se vaan jatkuu ja jatkuu eikä edes teema ole selvillä. Toinen takertuu epäoleellisuuksiin jopa sellaisissa kiiretilanteissa joissa todella pitäisi sanoa vain oleellinen eikä mitään muuta. Varmaan hätäkeskukseen kolarista soittaessaankin olisi että "olimme tässä ajelemassa Mikkeliin mökille, tai ei se mökki oikeastaan ihan Mikkelissä ole vaan lähempänä Mäntyharjua, en ole siitä sijainnista ikinä niin välittänyt kun matka on aika pitkä, mutta toisaalta lähempää kotia ei löytynyt oikein mökkitonttia, hirveen pieniä ja sellaisia kiilamaisia vaan, ei kunnolla rantaviivaa, kyllähän kunnon ranta pitää mökillä olla..." Tällaista. Onko ihan vähän ärsyttävää. Olen tullut siihen tulokseen että toi on joku vika päässä.
Kommentit (166)
On näitä hyväntahtoisia höpöttäjiä eikä siinä mitään.
Sitten on myös narsistisen persoonallisuushäiriön omaavia, jotka rakastavat itseään, omaa ääntään ja huomion keskipisteenä oloa. Hyvinä hetkinä jutut voi olla ihan hauskojakin. Pahana hetkenä näiden sanasalaatti on "gas lightingia", jolla pyritään manipuloimaan ja hävittämään aihe, josta alunperin puhuttiin. Narsisti voi kiertää vinhasti jotain aihetta kuin kissa kuumaa puuroa, mutta ei pysty vaikka antamaan lyhyttä spesifiä vastausta johonkin kysymykseen. Ampuu jutillaan sinne tänne tuonne. Mitä paineisemmassa tilanteessa on sitä helpommin ajautuu selittämään ummet ja lammet ihan perättömiä tai asiaan tai tilanteeseen liittyviä häröjuttujaan tai suuruuskuvitelmiaan.
Joskus sanasalaatti voi siis olla pahantahtoista manipulointiakin. Narsisteihin törmänneet kyllä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tuollainen, hänellä on MBD. Ihmettelen aina sitä että kun hän imeytyy oikein selittämään vartin kestävää asiaansa, hän ei huomioi mitenkään sitä kun alan antaa kyllästymissignaaleita ja hakee katsekontaktia vielä kovemmin kun alan katsella muualle. Itsekin selitän asiat pitkästi mutta huomioin toisten kehonkielen ja alan lopetella kun havaitsen merkkejä siitä että on aika siirtyä toiseen asiaan.
Eikö tuo MBD ole vanhentunut nimitys ADHD:lle?
Vierailija kirjoitti:
No ei ole.
Toiset vaan suoltavat suustaan kaiken mitä ajattelevat eikä se tarkoita mitään häiriötä missään. Raskasta tuo on kyllä kuunnella.
Kyllä se jonkunlainen häiriö on, vähintäänkin sosiaalinen häiriö. Siinä mielessä, että ei joko osaa, pysty tai halua ottamaan keskustelukumppaneita tai läsnäolijoita huomioon.
Luin juuri äsken ruotsalaisen naisen (menestynyt +40-vuotias) kirjan omasta autismistaan, jonka diagnoosi sekä oli että ei ollut tullut yllätyksenä hänelle. Kirjassa oli mielestäni hyvin sanottu, että autismidiagnoosiin vaaditaan kaikkien (muistaakseni seitsemän) diagnostisten kiriteerien täyttyminen mutta että ns. normi-ihmisilläkin esim. stressitilanteessa saattavat voimistua hyvin selkeiksi neurokirjohäiriön skaalalla olevat piirteet. Se on sitten toinen kysymys, missä kohtaa kyse on poikkeustilasta ja sen aikaansaamasta käyttäytymisestä ja milloin ihminen on jo neurohäiriön kirjolla.
Ja vielä enemmän toinen kysymys on, miksi tuntuu siltä, että yhä useammalla on tuontyyppistä ongelmaa. Siis että joko puhutaan vain itsestä ja useimmiten valittaen eikä olla kamalan kiinnostuneita toisen kuulumisista. Tai että pidetään sitä omaa monologia yllä aiheesta kuin aiheesta, ei tykätä jos toinen keskeyttää mutta itse keskeytetään toinen heti, kun omaan mieleen tulee jokin asiaan liittyvä tai liittymätön juttu. Tai sitten tungetaan asiankin sekaan (silloin kun pitää hoitaa jotain asiaa) sitä omaan minään liittyvää, täysin hoidettavaan asiaan kuulumatonta tavaraa, ilman, että pätkääkään ajattelee kuulijaa (tai lukijaa).
Omakohtaisesti totean, että on sietämätöntä pidemmän päälle, jos joutuu olemaan tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka käytännössä täysin suodattamattomana antaa tulla tajunnanvirtaansa niin kasvotusten, puhelimessa kuin viestitellessä (wa, mese, jopa pitkät tekstarit). Vaikeaa tulee, kun tuollaisen tapauksen kanssa joutuu olemaan tekemisissä ns. tärkeiden (esim. työhön liittyvien) asioiden kanssa.
Taustalla omassa casessani on kohtalaisen pitkä ystävyys, joka on antanut ihmiselle ottaa "tiettyjä vapauksia" kommunikaatiossa, ja sitten tuosta saavutetusta edusta ei näköjään voida luopua. Sieltä minä koitan sitten kaivaa "mitä söin tänään", "miten menee tänään", "mitä ajattelen tänään" -vuodatusten keskeltä niitä asioita, joille pitäisi yhdessä tehdäkin jotain. Hermot menee. Ja kun ne jutut on yleensä aikalailla niitä samoja, myös vanhojen sairauksien läpikäyntiä ym.
Mitäkö olen yrittänyt tehdä? Vanhan ystävyyssuhteen oikeuttamana olen suoraan sanonut, että juttusi kiertävät kehää, että joistakin sairastumisista ym. on varmaankin jäänyt jotain traumaa, että on kuin rikkonainen levy olisi päässäsi kun aina sanot samat asiat ja tuota on jatkunut jo monta vuotta. Ja että se on pahentunut. Että niin ikävältä kuin tuntuu tämä sanoakin, kannattaisi nyt investoida edes muutama satanen tai tonni siihen, että kävisit jossakin psykologilla juttelemassa. Sitten tulee (vanha tuttu) vuodatus, miten ei ole rahaa. Kun on ostanut kaksi asuntoa ym. jne. ja pitää säästää niihin rahaa. Jne. Jne.
Viime kädessä en voi muuta kuin minimoida omalta osaltani kaiken kanssakäymisen ko. ihmisen kanssa. Olen yrittänyt miettiä omaa rooliani tässä nimenomaisessa ihmissuhteessa, miettinyt, onko oma olemiseni muuttunut, mutta en suoraan sitä tunnista itsessäni, ajattelen olevani samalla tavalla kuin aina ennenkin. Ehkä olen puhunut vähemmän itsestäni. Lieneekö se sitten "antanut tilaa" tuollaiselle, no, sanon suoraan, huonolle käytökselle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi samanlainen sukulainen. On älykäs ja todella hyvä muisti. Muistaa varsinkin päivämääriä. Huhtikuun 4. Päivänä 1985 tapahtui jotakin pienissä määrissä kiva kuunnella.
Saa haukkua palstadiagnosoijaksi ja muuksikin, mutta sanon silti: sukulaisesi todennäköisesti on autistinen. Omakohtaista kokemusta on, kuulostaa täysin tutulta. Sitä olen miettinyt, että tuollaista päivämäärien muistamista on pidetty ikään kuin hyvänä asiana, joka kertoo tuosta ihmisestä jotain hyvää, eikä ole ihmetelty - on vain juurikin sanottu että "on todella hyvä muisti", niin kuin se olisi hyvä asia. Oman lähisukulaiseni tapauksessa tuo muisti on vain täysin henkilökohtainen; kyse ei ole siis siitä, että historianopettaja muistaisi ensimmäisen maailmansodan päättymispäivän, joka hänen täytyy työn puolesta muistaa, vaan siitä, että ihminen kertoo (päättymätöntä) tarinaa, jossa olennaista on se, mitä hänelle tapahtui huhtikuun 4. päivänä vuonna 1985.
Mieti asiaa, siis tuota mahdollisuutta, että sukulaisesi olisi autismin kirjolla (ja lue asiasta). Se voi avata itsellesi aivan uuden näkökulman. Minulle on käynyt niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin nepsytyyppinen persoonallisuus homma. Kyvyttömyys tunnistaa, ettei keskustelukumppania kiinnosta pätkän vertaa mihin asia on nyt menossa. Kuvaavia noi esimerkit. Kyllähän siinä normaalikuulija alkaa tiedostomattomasti elehtiä, huokailla tms viestiä, että nyt mennään lepikkoon tässä viestinnässä. Ja normaali puhuja nuo sgnaalit huomaa. Yksi kaveri tälläinen, mukana myös aikalailla itsekeskeisyys, maailma nähdään vain omasta perspektiivistä. Mukava kaveri eikä tuo omanapaisuus ole sinällään negatiivista muita kohtaan. Välillä raskasta seuraa.
Yksi kaveistani alkaa aina liikehtimään levottomasti ja huokailemaan eriitäin äänekkäästi jos joku muu kuin hän puhuu. Ainoa poikkeus on, jos puhutaan hänestä tai hänen asioistaan. Silloin hänkin jaksaa kuunnella ilman tuhahduksia.
Jos mennään porukalla shoppaileen, niin silloin käydään vain kaupoissa joissa hän haluaa käydä, ja lähdetään pois kun hän on löytänyt haluamansa. Muuten hänelle tulee tylsää, minkä hän ilmoittaa isoon ääneen.
Kuulostaa tutulta. Eräällä entisellä ystävälläni oli diagnosoitu aikuisiällä adhd. Hän vetosi siihen todella usein. Hänen käytöksensä oli joskus hyvinkin huonoa, eikä hän tuntunut tajuavan itse, millaisen vaikutelman hän itsestään antoi eri tilanteissa. Olin kuitenkin antanut vuosien ajan tuon kaiken mennä "ohi korvien", kun muuten ihminen oli hauskaa seuraa ja myös harvinaisen reilu. Jossain kohtaa kuitenkin alkoi ärtymys kasvaa, ja kun hän selitti kaiken - menneet ja nykyiset tekemisensä, joista osa oli aika holtittomia - joko oikeutettuina tai sitten adhd:sta johtuvina (ja silloinkin ympäristö ja muut ihmiset olivat ongelma, ei hän itse), sain todella kielteisen kuvan adhd-ihmisestä. Kun en muita kirjoon kuuluvia tuntenut. Jossain kohtaa sitten kamelin selkä katkesi. Itse asiassa tällä palstalla päädyin jossain adhd-ketjussa avautumaan tuosta ex-ystävästäni, ja joku kommentoija totesi, ettei ystäväni suurin ongelma ole adhd vaan persoonallisuushäiriö. Se avasi silmäni tuohon ihmiseen ja hänen käytökseensä. Vaikka ystävyyssuhde kariutui, olen hyvin tyytyväinen siihen, että sain jonkunlaisen selityksen tuolle erikoiselle käytökselle. Kateeksi ei kuitenkaan käy ihmistä, jolla on tuollainen tuplaongelma elämässään ja itsensä kanssa.
Skitsofreniasta voi johtua se, että puhe on hajanaista ja epäloogista eikä siinä ole lainkaan punaista lankaa. Vuolaspuheisuus, löyhät assosiaatiotja hyökkäävyys, yli-innokkuus tai erikoiset suunnitelmat liittyvät maniaan.
Mutta pelkkä rönsyily ja jaaritteleva puheliaisuus on tyypillistä savolaisille. Se ei ole psykiatrinen, vaan kulttuurinen piirre. Jos ihminen puhuu jatkuvasti minologeja ja länkyttäö lakkaamatta omista jutuistaan välittämättä siitä kiinnostaako muita vai ei, tai saavatko he edes sanaa väliin, eikä itse kysy toisilta mitään tai kuuntele heidän puhettaan, kyse on lähinnä itsekeskeisyydestä ja huonosta tavasta. Nämä ihmiset ovat raskasta Seuraa.
voi se olla joku neurologinen epätyypillisyyskin, mutta ihan yhtä lailla vain opittu tapa, yritäpä sinä muuttaa itseäsi siten ettet ärsyynny jostain ihmisen tietystä tavasta. Voit huomata, että onkin vaikeaa muuttaa omia tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniasta voi johtua se, että puhe on hajanaista ja epäloogista eikä siinä ole lainkaan punaista lankaa. Vuolaspuheisuus, löyhät assosiaatiotja hyökkäävyys, yli-innokkuus tai erikoiset suunnitelmat liittyvät maniaan.
Mutta pelkkä rönsyily ja jaaritteleva puheliaisuus on tyypillistä savolaisille. Se ei ole psykiatrinen, vaan kulttuurinen piirre. Jos ihminen puhuu jatkuvasti minologeja ja länkyttäö lakkaamatta omista jutuistaan välittämättä siitä kiinnostaako muita vai ei, tai saavatko he edes sanaa väliin, eikä itse kysy toisilta mitään tai kuuntele heidän puhettaan, kyse on lähinnä itsekeskeisyydestä ja huonosta tavasta. Nämä ihmiset ovat raskasta Seuraa.
Pidin tästä miten mahdolliset diagnoosit ovat skitsofrenia, mania tai savolaisuus.
Kuullostavat ihan perusper suilta nämä huuhaa höpöttäjät
Terveydenhuollon ammattilaisena nämä ovat lyhyen vastaanottoajan puitteissa joskus aivan mahdottomia ja hyvin energiasyöppöjä asiakkaita. Ammattilaisen näkökulmasta kykenemättömyys jäsentää ja tiivistää kerrontaa tuollaisessa tilanteessa ja syrjähtää kertomaan oireilusta heinäkuun 9. päivä 2014 yksityiskohtaisen pikkutarkasti viiden minuutin monologilla viittaa sosiaalisiin ja toiminnanohjauksen ongelmiin ja voi liittyä neuropsykiatrisiin häiriöihin, kuten autismiin ja ADHD:seen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniasta voi johtua se, että puhe on hajanaista ja epäloogista eikä siinä ole lainkaan punaista lankaa. Vuolaspuheisuus, löyhät assosiaatiotja hyökkäävyys, yli-innokkuus tai erikoiset suunnitelmat liittyvät maniaan.
Mutta pelkkä rönsyily ja jaaritteleva puheliaisuus on tyypillistä savolaisille. Se ei ole psykiatrinen, vaan kulttuurinen piirre. Jos ihminen puhuu jatkuvasti minologeja ja länkyttäö lakkaamatta omista jutuistaan välittämättä siitä kiinnostaako muita vai ei, tai saavatko he edes sanaa väliin, eikä itse kysy toisilta mitään tai kuuntele heidän puhettaan, kyse on lähinnä itsekeskeisyydestä ja huonosta tavasta. Nämä ihmiset ovat raskasta Seuraa.
Pidin tästä miten mahdolliset diagnoosit ovat skitsofrenia, mania tai savolaisuus.
Jostain syystä neuropsykiatriset diagnoosit ovatnyt muodissa selitysmallin ja kaikki häiritsevät asiat tahdotaan selittää nimenomaan niillä, mutta tosiasiassa vuolaspuheisuus sekä hajanainen ja syrjähtelevä puhe liittyyvät suoraan skitsofreniaan ja maniaan, eivät suinkaan mihinkään adhd:hen tai autismiin. Katsokaa vaikka diagnostisia kriteerejä. Pelkkä jaarittelu ja rönsyily taas on ihan normaalia puheliaisuutta ja liiallisena itsekeskeisyyttä. Varsinkin miehet ovat tottuneet siihen, että heitä kuunnellaan ja he saavat keskeyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniasta voi johtua se, että puhe on hajanaista ja epäloogista eikä siinä ole lainkaan punaista lankaa. Vuolaspuheisuus, löyhät assosiaatiotja hyökkäävyys, yli-innokkuus tai erikoiset suunnitelmat liittyvät maniaan.
Mutta pelkkä rönsyily ja jaaritteleva puheliaisuus on tyypillistä savolaisille. Se ei ole psykiatrinen, vaan kulttuurinen piirre. Jos ihminen puhuu jatkuvasti minologeja ja länkyttäö lakkaamatta omista jutuistaan välittämättä siitä kiinnostaako muita vai ei, tai saavatko he edes sanaa väliin, eikä itse kysy toisilta mitään tai kuuntele heidän puhettaan, kyse on lähinnä itsekeskeisyydestä ja huonosta tavasta. Nämä ihmiset ovat raskasta Seuraa.
Pidin tästä miten mahdolliset diagnoosit ovat skitsofrenia, mania tai savolaisuus.
Jostain syystä neuropsykiatriset diagnoosit ovatnyt muodissa selitysmallin ja kaikki häiritsevät asiat tahdotaan selittää nimenomaan niillä, mutta tosiasiassa vuolaspuheisuus sekä hajanainen ja syrjähtelevä puhe liittyyvät suoraan skitsofreniaan ja maniaan, eivät suinkaan mihinkään adhd:hen tai autismiin. Katsokaa vaikka diagnostisia kriteerejä. Pelkkä jaarittelu ja rönsyily taas on ihan normaalia puheliaisuutta ja liiallisena itsekeskeisyyttä. Varsinkin miehet ovat tottuneet siihen, että heitä kuunnellaan ja he saavat keskeyttää.
Siinä on kuitenkin ihan oleellinen ero, onko se rönsyily tuota alussa kuvattua jaarittelua vai sellaista rakenteellisestikin käsittämätöntä sekamelskaa, jota esimerkiksi se tämän palstan päivystävä skitsofreenikko tuottaa tänne. Kun jälkimmäisessä ei ole mitään tolkkua edes yksittäisen lauseen osalta.
Kuulun näihin jotka voivat poiketa enemmän tai vähemmän siitä pääasiasta sivuteille mutta yleensä palaan ihan nopeasti (omasta mielestäni) takisin. Vanhempi tyttäreni on ihan samanlainen joten asiat perityy,, Nuprempi tyttäreni taas ei voi sietää tätä 'aiheesta pomppimista eri suuntiin' joten hän ei tätä ominaisuutta sitten perinyt :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniasta voi johtua se, että puhe on hajanaista ja epäloogista eikä siinä ole lainkaan punaista lankaa. Vuolaspuheisuus, löyhät assosiaatiotja hyökkäävyys, yli-innokkuus tai erikoiset suunnitelmat liittyvät maniaan.
Mutta pelkkä rönsyily ja jaaritteleva puheliaisuus on tyypillistä savolaisille. Se ei ole psykiatrinen, vaan kulttuurinen piirre. Jos ihminen puhuu jatkuvasti minologeja ja länkyttäö lakkaamatta omista jutuistaan välittämättä siitä kiinnostaako muita vai ei, tai saavatko he edes sanaa väliin, eikä itse kysy toisilta mitään tai kuuntele heidän puhettaan, kyse on lähinnä itsekeskeisyydestä ja huonosta tavasta. Nämä ihmiset ovat raskasta Seuraa.
Pidin tästä miten mahdolliset diagnoosit ovat skitsofrenia, mania tai savolaisuus.
Jostain syystä neuropsykiatriset diagnoosit ovatnyt muodissa selitysmallin ja kaikki häiritsevät asiat tahdotaan selittää nimenomaan niillä, mutta tosiasiassa vuolaspuheisuus sekä hajanainen ja syrjähtelevä puhe liittyyvät suoraan skitsofreniaan ja maniaan, eivät suinkaan mihinkään adhd:hen tai autismiin. Katsokaa vaikka diagnostisia kriteerejä. Pelkkä jaarittelu ja rönsyily taas on ihan normaalia puheliaisuutta ja liiallisena itsekeskeisyyttä. Varsinkin miehet ovat tottuneet siihen, että heitä kuunnellaan ja he saavat keskeyttää.
Tuo muoti-ilmiö tuo myös sellaisen ilmentymän, että kaikki maallikot luulevat voivansa tavallista pätevämmin eritellä ja erotella myös niitä neuropsykiatrisia tiloja. Oikeasti eivät osaa paremmin kuin ennenkään, silloin kun oltiin joukossanne ilman nepsy-leimaa. Mainitut käytösmallit voivat liittyä moneen, eikä erotusdiagnostiikkaa voi tapausta tuntematta laajemmin tehdä. Ehdottomasti rönsyily ja hengästyttävä puhetyyli kuuluvat nepsy-oireisiinkin, hyvin tyypillisesti. Monet nepsyt kuitenkin osaavat maskata kohtuullisen pätevästi, tämä voi muodostua kuitenkin yksilön kannalta hyvin kuormittavaksi ajan mittaan. Useimmat kuitenkin kärsivät oireista läpi elämän, tulee niiden kanssa muille suotuisasti toimeen tai ei.
Loppukaneettina, näitä asioita ei tarvitsi lähteä kategorisoimaan tai arvottamaan, ellei a)niistä kärsi itse, b) ole hoitava lääkäri. Muu on niin paksua mutua, ettei jaksa aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniasta voi johtua se, että puhe on hajanaista ja epäloogista eikä siinä ole lainkaan punaista lankaa. Vuolaspuheisuus, löyhät assosiaatiotja hyökkäävyys, yli-innokkuus tai erikoiset suunnitelmat liittyvät maniaan.
Mutta pelkkä rönsyily ja jaaritteleva puheliaisuus on tyypillistä savolaisille. Se ei ole psykiatrinen, vaan kulttuurinen piirre. Jos ihminen puhuu jatkuvasti minologeja ja länkyttäö lakkaamatta omista jutuistaan välittämättä siitä kiinnostaako muita vai ei, tai saavatko he edes sanaa väliin, eikä itse kysy toisilta mitään tai kuuntele heidän puhettaan, kyse on lähinnä itsekeskeisyydestä ja huonosta tavasta. Nämä ihmiset ovat raskasta Seuraa.
Pidin tästä miten mahdolliset diagnoosit ovat skitsofrenia, mania tai savolaisuus.
Jostain syystä neuropsykiatriset diagnoosit ovatnyt muodissa selitysmallin ja kaikki häiritsevät asiat tahdotaan selittää nimenomaan niillä, mutta tosiasiassa vuolaspuheisuus sekä hajanainen ja syrjähtelevä puhe liittyyvät suoraan skitsofreniaan ja maniaan, eivät suinkaan mihinkään adhd:hen tai autismiin. Katsokaa vaikka diagnostisia kriteerejä. Pelkkä jaarittelu ja rönsyily taas on ihan normaalia puheliaisuutta ja liiallisena itsekeskeisyyttä. Varsinkin miehet ovat tottuneet siihen, että heitä kuunnellaan ja he saavat keskeyttää.
Tuo muoti-ilmiö tuo myös sellaisen ilmentymän, että kaikki maallikot luulevat voivansa tavallista pätevämmin eritellä ja erotella myös niitä neuropsykiatrisia tiloja. Oikeasti eivät osaa paremmin kuin ennenkään, silloin kun oltiin joukossanne ilman nepsy-leimaa. Mainitut käytösmallit voivat liittyä moneen, eikä erotusdiagnostiikkaa voi tapausta tuntematta laajemmin tehdä. Ehdottomasti rönsyily ja hengästyttävä puhetyyli kuuluvat nepsy-oireisiinkin, hyvin tyypillisesti. Monet nepsyt kuitenkin osaavat maskata kohtuullisen pätevästi, tämä voi muodostua kuitenkin yksilön kannalta hyvin kuormittavaksi ajan mittaan. Useimmat kuitenkin kärsivät oireista läpi elämän, tulee niiden kanssa muille suotuisasti toimeen tai ei.
Loppukaneettina, näitä asioita ei tarvitsi lähteä kategorisoimaan tai arvottamaan, ellei a)niistä kärsi itse, b) ole hoitava lääkäri. Muu on niin paksua mutua, ettei jaksa aina.
Muut nepsyille ennen vuotta 2020: "miks oot noin outo, ei oo niin vaikeeta, mitä halvattua hommaat?". Muut nepsyille vuodesta 2020 alkaen: "moi mulla on adhd autismin piirteillä. Oireina on, etten aina jaksa keskittyä, etenkään väsyneenä, oon tosi persoonallinen ja tykkään tosi paljon *tähän joku tavallinen harrastus*. Mut sä oot edelleen vaan outo ja miks tuo ja tuo on muka niin vaikeeta". Anteeksi, mutta totuus.
Savolaisia tai idästä. Suu käy työmaalla mutta ovat yllättäen kuusi kertaa muita suomalaisia tuottavampia töissään. Rasittavaa seuraa. Ilmeisesti lataavat muiden energiat itseensä savolaisella noituudella.
Minua ärsyttää se, että puhuja alkaa miettiä, oliko se Matti vai oliko se Pekka tai ehkä se olikin Jore, jolle tämä tapahtui. Mitä väliä sillä on minulle, kun en tunne heistä ketään. Kertoisi nyt vain sen jutun piittaamatta nimistä.
Puolisoni taas ei osaa kertoa asian tähdellisintä osaa. Hän saattaa kertoa siitä vain puolet. Ärsyttävää, kun saa ruveta onkimaan koko tarinaa ja varsinkin sitä pääpointtia.
Hänellä on hyvä muisti. Näkee laajan kuvan, jossa on varaa poiketa aiheesta; ellei kuulija näe yhtä laajasti, hän hämmentyy keskustelun monipuolisuudesta.