Jos evoluutioteoria on totta niinkuin se sanotaan, miksi mikään muu laji ei "kehittynyt" ?

Tiedän mikä on havainto, tiedän myös että ihmiset kertovat havaintonsa eriävästi. Näkevät asioita erilailla, painottavat asioita erilailla .Ja silloin kait tulee mukaan isossa kuvassa oletus.

Jos tieteellisen teorian pohjana on oletus niin mietin vain itsekseni mikä on fakta suuruus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen laji kehittyy jatkuvasti. Ihminen vain sattui olemaan ensimmäinen joka pääsi tälle tietouden tasolle missä nykyään ollaan. Jos ihminen kuolisi sukupuuttoon niin miljoonien vuosien päästä täällä olisi jokin toinen laji samalla tasolla.

Ei valitettavasti onnistu. Jos ihminen kuolee sukupuuttoon, niin se on game over tämän planeetan osalta (tietoisuuden evoluution kannalta).

Evoluution logiikalla miljoonissa vuosissa pitäisi kuitenkin kehittyä uusi ihminen nykyisistä apinoista.

Ei pitäisi, ei minkään logiikan mukaan.

Ei evoluutiolla ole mitään suuntaa tai tavoitetta. Ei ihminen ole mikään sen huippu tai päätepiste, vaan yksi laji muiden joukossa.

Ei ihminen ole polveutunut nykyisistä apinoista, vaan ollaan molemmat polveuduttu samoista esi-isistä.

Tuolla logiikalla ihmisestä pitäisi kehittyä simpanssi.

Ihmislaji ei ole kehittynyt nykyisen kaltaisessa ympäristössä, eli ei ole mitään syytä olettaa, että mikään laji lähtisi kehittymään nykymaailmassa ihmisen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos tieteellisen teorian pohjana on oletus niin mietin vain itsekseni mikä on fakta suuruus.

Eihän niiden pohjana oletus ole. Vaan havainnoidut faktat.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mikä on havainto, tiedän myös että ihmiset kertovat havaintonsa eriävästi. Näkevät asioita erilailla, painottavat asioita erilailla .Ja silloin kait tulee mukaan isossa kuvassa oletus.

Niin ja mikä on sinun oletuksesi, miksi ympäri maapalloa on fossileita menneistä lajeista? Miksi tämä sinun ikioma oletuksesi sitten olisi parempi kuin lukuisien muiden ihmisten oletus? Onko sinulla paljonkin tietoa olettelujesi pohjaksi, oletko esimerkiksi nähnyt tuhansia fossiileja ja testannut niitä? Verrannut toisiinsa ja nykyään eläviin lajeihin? Tutkinut, miltä ajalta ne ovat ja millaiset maanmuodot tuolloin oli? Ai et. Eli sinun täysin hatusta vetämäsi huuhaa on mielestäsi saman arvoista kuin toisten pitkä perehtyminen, työ ja tutkimus samasta asiasta.

Havainnothan voivat olla myös epätosia. Joten miten ne havainnot voivat olla faktoja, eikö ne ole ennemminkin poissuljettuja teorioita ja jäljelle jäävä on oletus miljoonia vuosia sitten tapahtuneista asioista

Vierailija kirjoitti:

Havainnothan voivat olla myös epätosia. Joten miten ne havainnot voivat olla faktoja, eikö ne ole ennemminkin poissuljettuja teorioita ja jäljelle jäävä on oletus miljoonia vuosia sitten tapahtuneista asioista

Miten esimerkiksi dinosaurusten luut ovat sinun mielestäsi epätosia? Mitä ne sinusta ovat? Miksi joku uskoisi ennemmin sinua, joka et ole edes ikinä sellaista luuta nähnyt kuin jotakuta joka tutkii niitä elämäntyönään?

Tieteessä kaikkea pitää kyseenalaistaa. Mutta faktoja käyttäen, ei siksi että on semmoinen fiilis. Ja pitää olla todisteita oman teorian tueksi.

Viwerailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon itse vakaasti tämän raamatun väitteen, että kaikki ihmiset eri uskonnoista ja kulttuureista huolimatta kantavat sisäistä tietoisuutta Jumalasta luontaisesti.  Eri tavoin tämä tieto voidaan sitten kyseenalaistaa ja peittää erilaisilla järkeenvetoavilla selityksillä. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin eräänlaisesta kapinasta, jota ihminen käy sisimmässään olevaa Jumala-tietoisuutta vastaan.

Roomalaiskirje:

1:20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa

 

Piet

3:5 Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta

Ja miten tämä liittyy mitenkään evoluutioon?

Evoluutio on se kehitys, minkä voi tutkimuksella todeta ja nähdä fossiileista ja elävistä lajeista. Ei se ole mikään ideologia tai ajatus vaan havaintoja. Väitätkö myös, että maapallo on litteä?

Mikroevoluutiota tapahtuu, mutta makroevoluutio on valhe. Ne jotka menevät kadotukseen, ovat uskoneet valheen.

Mitä dinosauruksen luut kertoo, haurastuu ajan myötä. Mutta onko aikajana niillä oikea se onkin jo toinen kysymys. Oletus ilmeisemmin tehdään nykytieteen valossa iästä ja muusta, kysymys onkin onko oikea vai onko isojakin heittoja. Siinäpä se pähkinä onkin purtavana. Minä poistun keskustelusta. Sen vaan sanon, että yllättävän paljon on oletuksia, jonkinasteisten teorioiden pohjalta, jotka tieteen nimissä on tehty poissulkutekniikalla pienellä otannalla.

Vierailija kirjoitti:

Viwerailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon itse vakaasti tämän raamatun väitteen, että kaikki ihmiset eri uskonnoista ja kulttuureista huolimatta kantavat sisäistä tietoisuutta Jumalasta luontaisesti.  Eri tavoin tämä tieto voidaan sitten kyseenalaistaa ja peittää erilaisilla järkeenvetoavilla selityksillä. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin eräänlaisesta kapinasta, jota ihminen käy sisimmässään olevaa Jumala-tietoisuutta vastaan.

Roomalaiskirje:

1:20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa

 

Piet

3:5 Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta

Ja miten tämä liittyy mitenkään evoluutioon?

Evoluutio on se kehitys, minkä voi tutkimuksella todeta ja nähdä fossiileista ja elävistä lajeista. Ei se ole mikään ideologia tai ajatus vaan havaintoja. Väitätkö myös, että maapallo on litteä?

Mikroevoluutiota tapahtuu, mutta makroevoluutio on valhe. Ne jotka menevät kadotukseen, ovat uskoneet valheen.

Mitä ovat entisten lajien fossiilit, joita löytyy miöjoonittain joka puolelta maapalloa? Onko jossain huijaustehdas, joka käy hautaamassa niitä eri puolille maapalloa?

Mikä sen evoluution pysäyttää johonkin tiettyyn pisteeseen? Niin että mennään melkein toiseen lajiin mutta ei kuitenkaan? Miten voi olla, että lajiutumista tapahtuu yhä, jos sitä ei tapahdu?

Missä kohtaa raamattua kerrotaan, että sinä tai joku muu päättää, ketkä menevät kadotukseen? Entä missä siellä sanotaan, että makroevoluutioon uskovat joutuvat kadotukseen ja mikroevoluutioon uskovat saavat ikuisen autuuden? Muistan kyllä lukeneeni sieltä jotain vääristä profeetoista, farisealaisista ja muiden kadotukseen tuomitsijoista, nyt kun otit asian puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä dinosauruksen luut kertoo, haurastuu ajan myötä. Mutta onko aikajana niillä oikea se onkin jo toinen kysymys. Oletus ilmeisemmin tehdään nykytieteen valossa iästä ja muusta, kysymys onkin onko oikea vai onko isojakin heittoja. Siinäpä se pähkinä onkin purtavana. Minä poistun keskustelusta. Sen vaan sanon, että yllättävän paljon on oletuksia, jonkinasteisten teorioiden pohjalta, jotka tieteen nimissä on tehty poissulkutekniikalla pienellä otannalla.

Ihmisten esi-isistä on pieni otanta per laji. Siksi paljon oletuksia. Ei kuitenkaan niin pieni, että voisi poissulkea muut ihmislajit. Ensimmäi en oletushan oli, että kyseessä vammaisia nykyihmisiä. Tämä oletus hylättiin, kun samanlaisia löytyi monelta suunnalta.

Dinosaurusten otanta ei ole pieni.

Ihmiset osaavat verkostoitua, toimia yhdessä myös ystävällismielisesti. Se on tärkeä edellytys menestymiseen.

Havaittu leijona Berliinissä, Ruoholaden leijonako. Onpas hankalaa havannoida elävää kissaeläintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen typistää ajattelunsa tosi pieneksi, jos hän uskoo evoluutioon, eikä jätä avoimeksi muita mahdollisuuksia näin vähäisellä tiedolla, ymmärryksellä ja rajoittuneilla aisteilla. 

Pelkästään tietoisuus todistaa, ettemme ole biologisia koneita. Nimittäin ihminen ei ole kyennyt edes teoriassa muodostamaan tietoisuuden toimintaperiaatetta, jonka pohjalta kone voitaisiin tehdä tietoiseksi itsestään. Vähänkään tekniikkaa ymmärtävälle se on ajatuksena mahdotonta, mysteeri. Vaikka neuroverkkoja olisi liitoksissa toisiinsa kuinka paljon tahansa, vaikka kaikki maailman tietokoneet kytkettäisiin yhdeksi tekoälyverkoksi ohjelmistoineen, siihen ei synny tietoisuutta sen enempää kuin valokatkaisijalla on. Eli ei mitään. 

Emme ole se biologinen kone, jossa tai jonka kautta elämme. Se ei selitä tietoisuuttamme, eikä sitä selitä mikään muukaan. 

Tietoisuuden pohjalta ei voi päätellä mitään. Emme tiedä mitä se on ja onko se ollenkaan olennaista ja tärkeää. Voisimme mahdollisesti toimi ihan samalla tavalla ihmisinä ilman tietoisuuttakin. Tietoisuus voi olla pelkkä aivotoiminnan sivutuote.

Tietoisuus ei ole mikään eliömaailman kehityksen tai olemassaolon huipennus - kyse on vain egomaanisen eläimen eli ihmisen keino nostaa itseään muita korkeammalle.

Ihminen ei ole maailmankaikkeuden keskus. Sinä et ole maailmankaikkeuden keskus. Emme ole myöskään maa -planeetan kehityksen huipentuma.

Jos joku sanoo "minulla on tietoisuus" niin hänellä todennäköisesti ei ole tietoisuutta. Muutoin hän olisi tietoinen siitä kuinka naurettavaa on sanoa noin. Yhtä hyvin voisi sanoa "minä olen pelle mutta kuvittelen olevani kuningas".

Yksikään tietoinen olento ei ikinä pystyisi sanomaan mitään niin typerää kuin "minulla on tietoisuus".

Jatkoa... ja jos joku ajattelee että koska hänellä on "tietoisuus" niin hänellä myös on "tietoa"... niin ei, ei hänellä ole yhtään tietoa.

Kenties tähän tietoisuus-juttuun liittyy myös sen jonkun filosofin kuuluisa lausahdus "ajattelen - siis olen". Tuo lausahdus kenties merkitsee "minulla on ajatuksia ja tiedän että minulla on ajatuksia - olen siis olemassa tietoisena olentona, minulla on tietoisuus". Jos se tuota merkitsee niin täytyy todeta: tuo "tietoinen olemassaolo" on olemassa ainoastaan sen sanojan oman pään sisällä, pelkkää hänen omaa kuvitelmaansa - narsistista egon itsepetosta, omien aivojen luoman illuusion/jumalharhan/matrixin sisällä elämistä, aivojen sisäistä itsensä kaasuvalottamista.

Sellainen ihminen ei ole tietoinen siitä mitä tekee, hän ei todellakaan tiedä mitä tekee. Hän on vain "biologinen kone/robotti" joka toistaa samoja tekoja loputtomiin, kuin liukuhihnalta sarjatuotantona rutiinina. Täysin arvottomia turhia tekoja. Hän luulee hänen tekojensa ja ajatustensa olevan arvokkaita sekä uniikkeja, koska niin hänen aivonsa hänelle sanovat, mutta tosiasiassa hän on tasan samanlainen kuin kaikki muutkin miljoonat ihmisrobotit. Ne kaikki tekevät ja ajattelevat tasan samaa, ovat tehneet tasan samaa koko ihmiskunnan historian ajan. Ei mitään uutta. Sellaisia ne ihmisrobotit aina ovat, aina.

Tuo joku filosofi oli Rene Descartes, ja tuo "cogito, ergo sum" on osa ajatuskoetta ja pyrkimystä rakentaa validi pohja tiedolle. Ajatuskokeessa lähtöajatus on, että hän kyseenalaistaa kaiken mikä suinkin on kyseenalaistettavissa. Koska "aivot astiassa" ei ollut ajatus, jonka olisi voinut ymmärtää 1600-luvulla niin hän kuvittelee jonkinlaisen demonin, joka aiheuttaa sen, että hänen mielikuvansa ovat kaikki valheellisia. Hän tuntee istuvansa tuolilla, pyörittelevänsä käsissään pehmeää vahanpalaa - mitään noista ei ole olemassa, vaan ne ovat demonin aiheuttamia harhatuntoja.

Ajattelen, siis olen olemassa tarkoittaa sitä, että noita demonin aiheuttamia harhatuntoja ei voisi olla jos ei olisi joku, jolle ne harhatunnot aiheutetaan. Siitä, että minulla on mielikuvia seuraa välttämättä se, että minun tietoisuuteni on olemassa, koska vaikka demoni voisi pettää maksimaalisen määrän, ei demoni voisi saada aikaan sitä, että minulla on mielikuvia mutta minua ei ole. En voi ajatella olematta olemassa. Tuohon ajatukseen ei sisälly minkäänlaista väitettä siitä, millä tavalla tai missä muodossa olen olemassa - voin olla aineeton mieli joka kelluu tyhjyydessä ja kuvittelee kaiken kokemansa, voin olla aivot astiassa, johon kaikki ärsykkeet syötetään sähköisesti, jne. Mutta jollakin tavalla minun on oltava olemassa.

Tältä pohjalta Descartes yrittää luoda epistemologisen mallin, jossa itsen olemassaolon välttämättömyydestä pyritään johtamaan Jumalan ja kuolemattoman sielun olemassaolo. Näiden varaan taas rakentuu tiedon luotettavuus. Ydinajatuksena on, että koska Jumala on hyvä, hän ei pettäisi, vaan loisi ihmisen sellaiseksi, että tämä pystyy hankkimaan ympäristöstään luotettavaa tietoa.

Ja siitä, että on tietoisuus niin seuraa myös, että minulla on tietoa - tiedän nimittäin väistämättä kokemusteni tämänhetkisen sisällön. Tiedän, että koen tällä hetkellä istuvani kesämökkini olohuoneen nurkassa olevalla sohvalla ja kirjoittavani läppärillä tätä tekstiä. Tiedän täysin välttämättömällä varmuudella, että koen niin juuri nyt. Se, missä kohtaa epävarmuus astuu peliin on siinä, mikä on kokemuksieni sisällön ja ulkoisen, objektiivisen maailman suhde.

Se, missä määrin kokemuksiemme sisällöt ovat sidoksissa mielemme ulkopuoliseen todellisuuteen ei ole varmuudella osoitettavissa. Itse koen niin, että päättelyllä parhaaseen selitykseen voimme todeta, että tietoisuuteni ulkopuolinen todellisuus on olemassa, ja että tuota todellisuutta kansoittaa joukko muita enemmän tai vähemmän tietoisia toimijoita. Aistimme tuottavat meille tietoisuutemme ulkopuolista todellisuutta koskevaa informaatiota, jonka luotettavuus vaihtelee tilanteesta, olosuhteista ja yksilöstäkin toiseen, mutta aistien luotettavuutta voidaan kasvattaa lisäämällä aistijoiden määrää. Tiedonhankinta on intersubjektiivinen prosessi, jossa subjektiivinen lähenee objektiivista sitä kuitenkaan koskaan täydellisesti saavuttamatta.

Vierailija kirjoitti:

Viwerailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon itse vakaasti tämän raamatun väitteen, että kaikki ihmiset eri uskonnoista ja kulttuureista huolimatta kantavat sisäistä tietoisuutta Jumalasta luontaisesti.  Eri tavoin tämä tieto voidaan sitten kyseenalaistaa ja peittää erilaisilla järkeenvetoavilla selityksillä. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin eräänlaisesta kapinasta, jota ihminen käy sisimmässään olevaa Jumala-tietoisuutta vastaan.

Roomalaiskirje:

1:20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa

Piet

3:5 Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta

Ja miten tämä liittyy mitenkään evoluutioon?

Evoluutio on se kehitys, minkä voi tutkimuksella todeta ja nähdä fossiileista ja elävistä lajeista. Ei se ole mikään ideologia tai ajatus vaan havaintoja. Väitätkö myös, että maapallo on litteä?

Mikroevoluutiota tapahtuu, mutta makroevoluutio on valhe. Ne jotka menevät kadotukseen, ovat uskoneet valheen.

Sadan metrin matkan voi kävellä askel askeleelta, mutta kilometrin matkan käveleminen askel kerrallaan on valhe.

Ihan yhtä järkevä väite kuin sinunkin.

No mitä ihmettä, eiköhän jokainen laji ole kehittynyt juuri sellaiseksi mitä tarvitsee siinä tietyssä elinympäristössä. Vai kuulostaako järkevältä heittää ihminen mereen valaiden sekaan ja kysyä, miksi et osaa hengittää veden alla? Miksi et osaa elää viidakon puissa hedelmiä syöden? Ai, fysiikka ei riitä puusta puuhun hyppimiseen? :D

Sitä paitsi monet eläimet juuri ovat erittäin pitkälle kehittyneitä siinä omassa lokerossaan, mikä on osoitus evoluution nerokkuudesta.

Täytyy muistaa, että Darwinin selitysmalli syntyi aikana, jolloin geeneistä ja perimästä ei tiedetty yhtään mitään, eikä ollut käsitystä miten ominaisuudet siirtyvät ja muuntuvat sukupolvesta toiseen. Ei "Lajien synty" ole tenttikirjana biologian opiskelijoilla. 

Darwinin tärkein anti oli se ajatus, että lajit eivät ole muuttumattomia (vrt. kirkon opetukset), vaan että tietyn lajin ominaisuudet muuttuvat luonnonvalinnan seurauksena, ja että kahden toisistaan erilaisiin elinympäristöihin eristäytyneen saman lajin populaation ominaisuudet muuntuvat ajan kuluessa niin paljon, että jossain vaiheessa ne voidaan katsoa jo eri lajeiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen typistää ajattelunsa tosi pieneksi, jos hän uskoo evoluutioon, eikä jätä avoimeksi muita mahdollisuuksia näin vähäisellä tiedolla, ymmärryksellä ja rajoittuneilla aisteilla. 

Pelkästään tietoisuus todistaa, ettemme ole biologisia koneita. Nimittäin ihminen ei ole kyennyt edes teoriassa muodostamaan tietoisuuden toimintaperiaatetta, jonka pohjalta kone voitaisiin tehdä tietoiseksi itsestään. Vähänkään tekniikkaa ymmärtävälle se on ajatuksena mahdotonta, mysteeri. Vaikka neuroverkkoja olisi liitoksissa toisiinsa kuinka paljon tahansa, vaikka kaikki maailman tietokoneet kytkettäisiin yhdeksi tekoälyverkoksi ohjelmistoineen, siihen ei synny tietoisuutta sen enempää kuin valokatkaisijalla on. Eli ei mitään. 

Emme ole se biologinen kone, jossa tai jonka kautta elämme. Se ei selitä tietoisuuttamme, eikä sitä selitä mikään muukaan. 

Tietoisuuden pohjalta ei voi päätellä mitään. Emme tiedä mitä se on ja onko se ollenkaan olennaista ja tärkeää. Voisimme mahdollisesti toimi ihan samalla tavalla ihmisinä ilman tietoisuuttakin. Tietoisuus voi olla pelkkä aivotoiminnan sivutuote.

Tietoisuus ei ole mikään eliömaailman kehityksen tai olemassaolon huipennus - kyse on vain egomaanisen eläimen eli ihmisen keino nostaa itseään muita korkeammalle.

Ihminen ei ole maailmankaikkeuden keskus. Sinä et ole maailmankaikkeuden keskus. Emme ole myöskään maa -planeetan kehityksen huipentuma.

Jos joku sanoo "minulla on tietoisuus" niin hänellä todennäköisesti ei ole tietoisuutta. Muutoin hän olisi tietoinen siitä kuinka naurettavaa on sanoa noin. Yhtä hyvin voisi sanoa "minä olen pelle mutta kuvittelen olevani kuningas".

Yksikään tietoinen olento ei ikinä pystyisi sanomaan mitään niin typerää kuin "minulla on tietoisuus".

Jatkoa... ja jos joku ajattelee että koska hänellä on "tietoisuus" niin hänellä myös on "tietoa"... niin ei, ei hänellä ole yhtään tietoa.

Kenties tähän tietoisuus-juttuun liittyy myös sen jonkun filosofin kuuluisa lausahdus "ajattelen - siis olen". Tuo lausahdus kenties merkitsee "minulla on ajatuksia ja tiedän että minulla on ajatuksia - olen siis olemassa tietoisena olentona, minulla on tietoisuus". Jos se tuota merkitsee niin täytyy todeta: tuo "tietoinen olemassaolo" on olemassa ainoastaan sen sanojan oman pään sisällä, pelkkää hänen omaa kuvitelmaansa - narsistista egon itsepetosta, omien aivojen luoman illuusion/jumalharhan/matrixin sisällä elämistä, aivojen sisäistä itsensä kaasuvalottamista.

Sellainen ihminen ei ole tietoinen siitä mitä tekee, hän ei todellakaan tiedä mitä tekee. Hän on vain "biologinen kone/robotti" joka toistaa samoja tekoja loputtomiin, kuin liukuhihnalta sarjatuotantona rutiinina. Täysin arvottomia turhia tekoja. Hän luulee hänen tekojensa ja ajatustensa olevan arvokkaita sekä uniikkeja, koska niin hänen aivonsa hänelle sanovat, mutta tosiasiassa hän on tasan samanlainen kuin kaikki muutkin miljoonat ihmisrobotit. Ne kaikki tekevät ja ajattelevat tasan samaa, ovat tehneet tasan samaa koko ihmiskunnan historian ajan. Ei mitään uutta. Sellaisia ne ihmisrobotit aina ovat, aina.

Tuo joku filosofi oli Rene Descartes, ja tuo "cogito, ergo sum" on osa ajatuskoetta ja pyrkimystä rakentaa validi pohja tiedolle. Ajatuskokeessa lähtöajatus on, että hän kyseenalaistaa kaiken mikä suinkin on kyseenalaistettavissa. Koska "aivot astiassa" ei ollut ajatus, jonka olisi voinut ymmärtää 1600-luvulla niin hän kuvittelee jonkinlaisen demonin, joka aiheuttaa sen, että hänen mielikuvansa ovat kaikki valheellisia. Hän tuntee istuvansa tuolilla, pyörittelevänsä käsissään pehmeää vahanpalaa - mitään noista ei ole olemassa, vaan ne ovat demonin aiheuttamia harhatuntoja.

Ajattelen, siis olen olemassa tarkoittaa sitä, että noita demonin aiheuttamia harhatuntoja ei voisi olla jos ei olisi joku, jolle ne harhatunnot aiheutetaan. Siitä, että minulla on mielikuvia seuraa välttämättä se, että minun tietoisuuteni on olemassa, koska vaikka demoni voisi pettää maksimaalisen määrän, ei demoni voisi saada aikaan sitä, että minulla on mielikuvia mutta minua ei ole. En voi ajatella olematta olemassa. Tuohon ajatukseen ei sisälly minkäänlaista väitettä siitä, millä tavalla tai missä muodossa olen olemassa - voin olla aineeton mieli joka kelluu tyhjyydessä ja kuvittelee kaiken kokemansa, voin olla aivot astiassa, johon kaikki ärsykkeet syötetään sähköisesti, jne. Mutta jollakin tavalla minun on oltava olemassa.

Tältä pohjalta Descartes yrittää luoda epistemologisen mallin, jossa itsen olemassaolon välttämättömyydestä pyritään johtamaan Jumalan ja kuolemattoman sielun olemassaolo. Näiden varaan taas rakentuu tiedon luotettavuus. Ydinajatuksena on, että koska Jumala on hyvä, hän ei pettäisi, vaan loisi ihmisen sellaiseksi, että tämä pystyy hankkimaan ympäristöstään luotettavaa tietoa.

Ja siitä, että on tietoisuus niin seuraa myös, että minulla on tietoa - tiedän nimittäin väistämättä kokemusteni tämänhetkisen sisällön. Tiedän, että koen tällä hetkellä istuvani kesämökkini olohuoneen nurkassa olevalla sohvalla ja kirjoittavani läppärillä tätä tekstiä. Tiedän täysin välttämättömällä varmuudella, että koen niin juuri nyt. Se, missä kohtaa epävarmuus astuu peliin on siinä, mikä on kokemuksieni sisällön ja ulkoisen, objektiivisen maailman suhde.

Se, missä määrin kokemuksiemme sisällöt ovat sidoksissa mielemme ulkopuoliseen todellisuuteen ei ole varmuudella osoitettavissa. Itse koen niin, että päättelyllä parhaaseen selitykseen voimme todeta, että tietoisuuteni ulkopuolinen todellisuus on olemassa, ja että tuota todellisuutta kansoittaa joukko muita enemmän tai vähemmän tietoisia toimijoita. Aistimme tuottavat meille tietoisuutemme ulkopuolista todellisuutta koskevaa informaatiota, jonka luotettavuus vaihtelee tilanteesta, olosuhteista ja yksilöstäkin toiseen, mutta aistien luotettavuutta voidaan kasvattaa lisäämällä aistijoiden määrää. Tiedonhankinta on intersubjektiivinen prosessi, jossa subjektiivinen lähenee objektiivista sitä kuitenkaan koskaan täydellisesti saavuttamatta.

Olen tuo jolle vastasit. Sinä kerroit noista Descartesin jutuista mahtavasti! Kävin lukiossa 100 vuotta sitten kaikki mahdolliset filosofiankurssit, mutta sinä kerroit tuosta Descartesin "ajatuskokeesta" 100 kertaa enemmän ja paremmin kuin mitä opettaja kertoi niillä kursseilla.

Tummensin tekstistäsi yhden osan. Koska: on olemassa loputtoman monia ihmisiä jotka eivät tiedä kokemustensa sisältöä tällä hetkellä eivätkä milloinkaan muulloinkaan. Eivät tiedä, eivät koe, tällä hetkellä istuvansa missään. Kenties he juuri nyt kirjoittavat läppärillä jotain tekstiä, mutta he eivät tiedä/koe niin tekevänsä. He eivät ikinä tiedä kokevansa yhtään mitään.

Joten eipä kai heillä sitten myöskään ole tuollaista "epävarmuutta" josta kirjoitit, koska heillä ei ole kokemuksien sisältöä - koska heillä ei ole kokemuksia. Ulkoinen objektiivinen maailma taitaa olla olemassa, mutta näillä ihmisillä ei ole mitään sisäistä, eli ei omia kokemuksia... joten heillä ei ole mitään epävarmuutta, epäselvyyttä, ristiriitaista, ei mitään yhteensovitettavaa. Kun mitään sisäistä ei ole niin ei ole mitään mitä pitäisi yhteensovittaa sisäisen ja ulkoisen välillä. Ei ole mitään mahdollisuutta esiintyä epävarmuuksia.

Ja kenties kaikista tärkeintä: näillä ihmisillä ei siis ilmeisesti myöskään ole tietoa eikä tietoisuutta.

Ja nyt minulta henkilökohtaisesti sinulle pieni jatko tälle Descartesin "ajatuskokeelle": jos sinä uskot että kuvailemiani "sisäisesti olemassaolemattomia" (epä)ihmisiä on olemassa... niin ovatko he hulluja? Vai onko pikemminkin päinvastoin: hulluja ovat he jotka ajattelevat kuvailemieni ihmisten olevan hulluja? Siis kaikki jotka luokittelevat muita ihmisiä "mielenterveysongelmaisiksi" ovat tosiasiassa hulluja?

Jos on olemassa "sisäisesti olemassaolevia" ihmisiä ja "sisäisesti olemassaolemattomia" ihmisiä... niin miten he ikinä pystyvät kohtaamaan toisiaan, miten he pystyisivät löytämään toisiinsa minkäänlaista yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen typistää ajattelunsa tosi pieneksi, jos hän uskoo evoluutioon, eikä jätä avoimeksi muita mahdollisuuksia näin vähäisellä tiedolla, ymmärryksellä ja rajoittuneilla aisteilla. 

Pelkästään tietoisuus todistaa, ettemme ole biologisia koneita. Nimittäin ihminen ei ole kyennyt edes teoriassa muodostamaan tietoisuuden toimintaperiaatetta, jonka pohjalta kone voitaisiin tehdä tietoiseksi itsestään. Vähänkään tekniikkaa ymmärtävälle se on ajatuksena mahdotonta, mysteeri. Vaikka neuroverkkoja olisi liitoksissa toisiinsa kuinka paljon tahansa, vaikka kaikki maailman tietokoneet kytkettäisiin yhdeksi tekoälyverkoksi ohjelmistoineen, siihen ei synny tietoisuutta sen enempää kuin valokatkaisijalla on. Eli ei mitään. 

Emme ole se biologinen kone, jossa tai jonka kautta elämme. Se ei selitä tietoisuuttamme, eikä sitä selitä mikään muukaan. 

Tietoisuuden pohjalta ei voi päätellä mitään. Emme tiedä mitä se on ja onko se ollenkaan olennaista ja tärkeää. Voisimme mahdollisesti toimi ihan samalla tavalla ihmisinä ilman tietoisuuttakin. Tietoisuus voi olla pelkkä aivotoiminnan sivutuote.

Tietoisuus ei ole mikään eliömaailman kehityksen tai olemassaolon huipennus - kyse on vain egomaanisen eläimen eli ihmisen keino nostaa itseään muita korkeammalle.

Ihminen ei ole maailmankaikkeuden keskus. Sinä et ole maailmankaikkeuden keskus. Emme ole myöskään maa -planeetan kehityksen huipentuma.

Jos joku sanoo "minulla on tietoisuus" niin hänellä todennäköisesti ei ole tietoisuutta. Muutoin hän olisi tietoinen siitä kuinka naurettavaa on sanoa noin. Yhtä hyvin voisi sanoa "minä olen pelle mutta kuvittelen olevani kuningas".

Yksikään tietoinen olento ei ikinä pystyisi sanomaan mitään niin typerää kuin "minulla on tietoisuus".

Jatkoa... ja jos joku ajattelee että koska hänellä on "tietoisuus" niin hänellä myös on "tietoa"... niin ei, ei hänellä ole yhtään tietoa.

Kenties tähän tietoisuus-juttuun liittyy myös sen jonkun filosofin kuuluisa lausahdus "ajattelen - siis olen". Tuo lausahdus kenties merkitsee "minulla on ajatuksia ja tiedän että minulla on ajatuksia - olen siis olemassa tietoisena olentona, minulla on tietoisuus". Jos se tuota merkitsee niin täytyy todeta: tuo "tietoinen olemassaolo" on olemassa ainoastaan sen sanojan oman pään sisällä, pelkkää hänen omaa kuvitelmaansa - narsistista egon itsepetosta, omien aivojen luoman illuusion/jumalharhan/matrixin sisällä elämistä, aivojen sisäistä itsensä kaasuvalottamista.

Sellainen ihminen ei ole tietoinen siitä mitä tekee, hän ei todellakaan tiedä mitä tekee. Hän on vain "biologinen kone/robotti" joka toistaa samoja tekoja loputtomiin, kuin liukuhihnalta sarjatuotantona rutiinina. Täysin arvottomia turhia tekoja. Hän luulee hänen tekojensa ja ajatustensa olevan arvokkaita sekä uniikkeja, koska niin hänen aivonsa hänelle sanovat, mutta tosiasiassa hän on tasan samanlainen kuin kaikki muutkin miljoonat ihmisrobotit. Ne kaikki tekevät ja ajattelevat tasan samaa, ovat tehneet tasan samaa koko ihmiskunnan historian ajan. Ei mitään uutta. Sellaisia ne ihmisrobotit aina ovat, aina.

Tuo joku filosofi oli Rene Descartes, ja tuo "cogito, ergo sum" on osa ajatuskoetta ja pyrkimystä rakentaa validi pohja tiedolle. Ajatuskokeessa lähtöajatus on, että hän kyseenalaistaa kaiken mikä suinkin on kyseenalaistettavissa. Koska "aivot astiassa" ei ollut ajatus, jonka olisi voinut ymmärtää 1600-luvulla niin hän kuvittelee jonkinlaisen demonin, joka aiheuttaa sen, että hänen mielikuvansa ovat kaikki valheellisia. Hän tuntee istuvansa tuolilla, pyörittelevänsä käsissään pehmeää vahanpalaa - mitään noista ei ole olemassa, vaan ne ovat demonin aiheuttamia harhatuntoja.

Ajattelen, siis olen olemassa tarkoittaa sitä, että noita demonin aiheuttamia harhatuntoja ei voisi olla jos ei olisi joku, jolle ne harhatunnot aiheutetaan. Siitä, että minulla on mielikuvia seuraa välttämättä se, että minun tietoisuuteni on olemassa, koska vaikka demoni voisi pettää maksimaalisen määrän, ei demoni voisi saada aikaan sitä, että minulla on mielikuvia mutta minua ei ole. En voi ajatella olematta olemassa. Tuohon ajatukseen ei sisälly minkäänlaista väitettä siitä, millä tavalla tai missä muodossa olen olemassa - voin olla aineeton mieli joka kelluu tyhjyydessä ja kuvittelee kaiken kokemansa, voin olla aivot astiassa, johon kaikki ärsykkeet syötetään sähköisesti, jne. Mutta jollakin tavalla minun on oltava olemassa.

Tältä pohjalta Descartes yrittää luoda epistemologisen mallin, jossa itsen olemassaolon välttämättömyydestä pyritään johtamaan Jumalan ja kuolemattoman sielun olemassaolo. Näiden varaan taas rakentuu tiedon luotettavuus. Ydinajatuksena on, että koska Jumala on hyvä, hän ei pettäisi, vaan loisi ihmisen sellaiseksi, että tämä pystyy hankkimaan ympäristöstään luotettavaa tietoa.

Ja siitä, että on tietoisuus niin seuraa myös, että minulla on tietoa - tiedän nimittäin väistämättä kokemusteni tämänhetkisen sisällön. Tiedän, että koen tällä hetkellä istuvani kesämökkini olohuoneen nurkassa olevalla sohvalla ja kirjoittavani läppärillä tätä tekstiä. Tiedän täysin välttämättömällä varmuudella, että koen niin juuri nyt. Se, missä kohtaa epävarmuus astuu peliin on siinä, mikä on kokemuksieni sisällön ja ulkoisen, objektiivisen maailman suhde.

Se, missä määrin kokemuksiemme sisällöt ovat sidoksissa mielemme ulkopuoliseen todellisuuteen ei ole varmuudella osoitettavissa. Itse koen niin, että päättelyllä parhaaseen selitykseen voimme todeta, että tietoisuuteni ulkopuolinen todellisuus on olemassa, ja että tuota todellisuutta kansoittaa joukko muita enemmän tai vähemmän tietoisia toimijoita. Aistimme tuottavat meille tietoisuutemme ulkopuolista todellisuutta koskevaa informaatiota, jonka luotettavuus vaihtelee tilanteesta, olosuhteista ja yksilöstäkin toiseen, mutta aistien luotettavuutta voidaan kasvattaa lisäämällä aistijoiden määrää. Tiedonhankinta on intersubjektiivinen prosessi, jossa subjektiivinen lähenee objektiivista sitä kuitenkaan koskaan täydellisesti saavuttamatta.

Olen tuo jolle vastasit. Sinä kerroit noista Descartesin jutuista mahtavasti! Kävin lukiossa 100 vuotta sitten kaikki mahdolliset filosofiankurssit, mutta sinä kerroit tuosta Descartesin "ajatuskokeesta" 100 kertaa enemmän ja paremmin kuin mitä opettaja kertoi niillä kursseilla.

Tummensin tekstistäsi yhden osan. Koska: on olemassa loputtoman monia ihmisiä jotka eivät tiedä kokemustensa sisältöä tällä hetkellä eivätkä milloinkaan muulloinkaan. Eivät tiedä, eivät koe, tällä hetkellä istuvansa missään. Kenties he juuri nyt kirjoittavat läppärillä jotain tekstiä, mutta he eivät tiedä/koe niin tekevänsä. He eivät ikinä tiedä kokevansa yhtään mitään.

Joten eipä kai heillä sitten myöskään ole tuollaista "epävarmuutta" josta kirjoitit, koska heillä ei ole kokemuksien sisältöä - koska heillä ei ole kokemuksia. Ulkoinen objektiivinen maailma taitaa olla olemassa, mutta näillä ihmisillä ei ole mitään sisäistä, eli ei omia kokemuksia... joten heillä ei ole mitään epävarmuutta, epäselvyyttä, ristiriitaista, ei mitään yhteensovitettavaa. Kun mitään sisäistä ei ole niin ei ole mitään mitä pitäisi yhteensovittaa sisäisen ja ulkoisen välillä. Ei ole mitään mahdollisuutta esiintyä epävarmuuksia.

Ja kenties kaikista tärkeintä: näillä ihmisillä ei siis ilmeisesti myöskään ole tietoa eikä tietoisuutta.

Ja nyt minulta henkilökohtaisesti sinulle pieni jatko tälle Descartesin "ajatuskokeelle": jos sinä uskot että kuvailemiani "sisäisesti olemassaolemattomia" (epä)ihmisiä on olemassa... niin ovatko he hulluja? Vai onko pikemminkin päinvastoin: hulluja ovat he jotka ajattelevat kuvailemieni ihmisten olevan hulluja? Siis kaikki jotka luokittelevat muita ihmisiä "mielenterveysongelmaisiksi" ovat tosiasiassa hulluja?

Jos on olemassa "sisäisesti olemassaolevia" ihmisiä ja "sisäisesti olemassaolemattomia" ihmisiä... niin miten he ikinä pystyvät kohtaamaan toisiaan, miten he pystyisivät löytämään toisiinsa minkäänlaista yhteyttä?

PS. Descartesin mukaan "jokin demoni tms antaa sinulle ajatuksia". Ja koska sinulla on ajatuksia niin silloinhan väistämättä sinä olet olemassa. Koska pitää olla jokin "paikka", jokin "otus", jokin "astia", jossa ne ajatukset ovat olemassa.

Mutta: jos otuksella/ihmisellä ei ole ajatuksia... niin silloin häntä ei ole olemassa???

On nimittäin olemassa loputtoman monia ihmisiä joilla ei ole ajatuksia. Heidät nyky-yhteiskunnassamme usein luokitellaan ns "persoonallisuushäiriöisiksi" ja heistä sanotaan että heillä on "vääristyneitä ajatusmalleja". Mutta miten ihmisellä voi olla "vääristyneitä ajatusmalleja", tai siis ylipäänsä minkäänlaisia "ajatusmalleja" - kun hänellä ei ole ainuttakaan ajatusta!

Ilman ajatuksia ei ole myöskään ajatusmalleja. Ei voi olla persoonallisuushäiriöinen. Ja tuskinpa voi myöskään olla mielenterveysongelmainen. Jos ei ole ajatuksia... onko myöskään "mieltä"? Jos "mieltä" ei ole, niin voiko siinä myöskään olla mitään "terveyttä" tai "ongelmia"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen laji kehittyy jatkuvasti. Ihminen vain sattui olemaan ensimmäinen joka pääsi tälle tietouden tasolle missä nykyään ollaan. Jos ihminen kuolisi sukupuuttoon niin miljoonien vuosien päästä täällä olisi jokin toinen laji samalla tasolla.

Ei valitettavasti onnistu. Jos ihminen kuolee sukupuuttoon, niin se on game over tämän planeetan osalta (tietoisuuden evoluution kannalta).

Evoluution logiikalla miljoonissa vuosissa pitäisi kuitenkin kehittyä uusi ihminen nykyisistä apinoista.

Ei pitäisi. Ymmärrät evoluution päin seiniä. Kritisoit asiaa, jonka olet alunperin ymmärtänyt väärin, jolloin kritiikki on pöljää.