Lue keskustelun säännöt.
Sanotaan että lapsiperhe-elämä on rankkaa mutta rankempaa on kyllä tämä "senioriapuelämä"
22.07.2023 |
Vai miksi sitä oikein kutsuisi kun omat ja puolison vanhemmat tarvitsee yhtä sun toista apua? Eikä kyse ole pelkästään fyysisestä avusta vaan pitää auttaa kaikessa asioinnissakin kun seniorit on usein aika osaamattomia digiasioissa. Ja kaikkihan tuppaa olemaan nykyään netissä, oli sitten kyse resepteistä, laskunmaksusta tai ihan vaan kirjastoasoinnistakin.
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Auttaisin mielelläni vanhempiani vaikka missä, kuten digiasioissa, arkisissa kodinhoidon jutuissa ja fyysisesti vaativimmissa hommissa, eikä niiden tekeminen tunnu juuri missään, vaan raskaaksi tekee se asenne. Apua pyydetään joko syyllistäen, tai ei pyydetä marttyyrinä ollenkaan, kun emme heti hoksaa lukea ajatuksia siitä, että takapihalla on halkokuorma purkamatta tai eteisen matto pitäisi juuri tänään pestä. Ja sitten kun alkaa auttaa, niin kaikki tehdään kuulemma väärin, väärään aikaan ja väärällä tavalla, vaikka lopputulos olisi ihan sama. Joko jurnutetaan vieressä, tai sitten jälkikäteen vittuillaan, että pitihän se arvata, että se olit sinä joka täytti astianpesukoneen. Puhelimessa valitetaan kun on niin raskasta tehdä sitä tai tätä, ja kun tulen auttamaan, homma on jo tehty, ja kauhea passaus käynnissä. Jälkikäteen taas valitetaan kun kukaan ei auta. Digijutuissa kun autat, ja tekisit selkokieliset ohjeet paperillekin, niin väkisin pitää tehdä päinvastoin ja kiukutella kaikesta. Minkään laitteen ohjeita ei voi lukea itse, aivan kuin olisin itse syntynyt jokaisen mahdollisen laitteen ohjeet päässä. Ja vanhempani ovat vasta juuri ja juuri seitsemänkymppisiä, muutama vuosi sitten työelämässä olleita. Voin vain kuvitella mitä on tulossa, valitus, syyllistäminen ja ilkeily ei ainakaan ole vähentymässä.
"Apua pyydetään joko syyllistäen, tai ei pyydetä marttyyrinä ollenkaan, kun emme heti hoksaa lukea ajatuksia siitä, että takapihalla on halkokuorma purkamatta tai eteisen matto pitäisi juuri tänään pestä"
Tuo! Olin äitini mökillä paikkoja kunnostamassa ja huomasin että pöydällä oli kukansiemenpussi. Mitään lappua ei ollut ja en sitten noteerannut sitä kunnes äiti tuli käymään ja huomautti miksen ole istuttanut siemeniä kuten hän joka vuosi tekee. Sanoin etten ole ajatustenlukija ja siitä sitten pahoitti mielensä ja lasittunein katsein katseli ikkunasta mykkänä ulos = tuttu äidin marttyyriasenne 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä myös viranomaisilta aika kettumaisesti tehty että kaikki asiointi on netissä. Ei mun kasikymppiset sukulaiset omista mitään älylaitteita, eivätkä enää opi käyttämään. Kaikki kaatuu lasten harteille. En tiedä mitä ne tekee joilla ei ole lapsia.
Ei kaadu. Mikään pakko ei ole auttaa. Oma valinta. Suomessa ei ole lakia, joka velvottaisi huolehtimaan vanhemmistaan.
Vanhainkoti/kotipalvelu/kunta/yhteiskunta on apua vasten.
Jos vanhemmat ovat hyviä niin vaikea varmaan kääntää selkänsä. Huonojen vanhempien kohdalla sekään ei ole ongelma.
Mitäs hoidatte? Oma valinta. Mulle ilkeä ja pihi seniori ei ole edes ihminen, hoitakoon itse asiansa kun niin pätevä ja kätevä besserwisset on olevinaan. Ei kiinnosta syöpä- ja muistisairaan sekoilut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli muutama vuosi sitten elämäntilanne, että asui teini-ikäinen vielä kotona ja sekä minun että puolisoni iäkkäät vanhemmat täysin meidän avun varassa.
Kyllä olivat rankat vuodet, edes nukkua ei koskaan saanut kun teini valvoi myöhään ja vanhukset alkoivat soittelun ennen 5 aamulla kun tarvitsivat apua aamutoimissaan.
Olemme todella helpottuneita nyt kun teini on lähtenyt opiskelemaan ja muuttanut toiseen kaupunkiin ja vanhukset ovat joko haudassa tai hoitolaitoksessa.
Tiedän että tämä kuulostaa hirveän itsekkäältä, mutta olemme itsekin jo keski-ikäisiä, töissä käyviä ja omakotitalossa asuvia jossa myös puuhaa riittää
Tuntuu kuin olisimme saaneet elämämme takaisin. Ihanaa kun saa itsekin joskus levätä työpäivän jälkeen, ehtii taas käydä harrastuksissa yms. ja ennen kaikkea nukkua - krooninen unenpuute on todella rankkaa.
Omille lapsillemme olemme sanoneet ettei heidän tarvitse meitä alkaa hoivaamaan kun tästä vanhenemme.
Sitä ennen aiomme nauttia elämästä!
Mitä itsekästä se on jos asettaa oman elämänsä keskipisteekseen eikä muiden!
Voi elämän kevät!
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli muutama vuosi sitten elämäntilanne, että asui teini-ikäinen vielä kotona ja sekä minun että puolisoni iäkkäät vanhemmat täysin meidän avun varassa.
Kyllä olivat rankat vuodet, edes nukkua ei koskaan saanut kun teini valvoi myöhään ja vanhukset alkoivat soittelun ennen 5 aamulla kun tarvitsivat apua aamutoimissaan.
Olemme todella helpottuneita nyt kun teini on lähtenyt opiskelemaan ja muuttanut toiseen kaupunkiin ja vanhukset ovat joko haudassa tai hoitolaitoksessa.
Tiedän että tämä kuulostaa hirveän itsekkäältä, mutta olemme itsekin jo keski-ikäisiä, töissä käyviä ja omakotitalossa asuvia jossa myös puuhaa riittää
Tuntuu kuin olisimme saaneet elämämme takaisin. Ihanaa kun saa itsekin joskus levätä työpäivän jälkeen, ehtii taas käydä harrastuksissa yms. ja ennen kaikkea nukkua - krooninen unenpuute on todella rankkaa.
Omille lapsillemme olemme sanoneet ettei heidän tarvitse meitä alkaa hoivaamaan kun tästä vanhenemme.
Sitä ennen aiomme nauttia elämästä!
Ihmiset kärsii ja valittaa vanhuksista mutta silti tekee ha auttaa. Älkää auttako tai pitää naamanne kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä vanhan ihmisen kuolemaa jaksa pelätä tai siitä tulevaa soittoa.Kukin ajallaan.
Ei niin, mutta kun taas ollan menossa sairaalaan tai on tullut joku komplikaatio tai on kaaduttu tai tai tai ja on pitkä matka auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mulla on monta sisarusta. Huolehditaan vanhempien asioista yhdessä (Parkinson toisella, mutta asuvat yhä kotona). Sääliksi käy ainoita lapsia, miten he jaksavat hoitaa vanhempiensa asioita yksin?
Ootko ihan varma että sisaruksistasi tulee olemaan mitään apua? Ainakaan mun veljeä ei näkynyt mailla ei halmeilla viimeiseen 4 vuoteen ennen äidin hautajaisia. Uuden puhelinnumeron sain ex-avokiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä vanhan ihmisen kuolemaa jaksa pelätä tai siitä tulevaa soittoa.Kukin ajallaan.
Ei niin, mutta kun taas ollan menossa sairaalaan tai on tullut joku komplikaatio tai on kaaduttu tai tai tai ja on pitkä matka auttamaan.
Siinähän sitten menee, ei kuulu sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen, että vanhempani ovat elossa edelleen, mutta erittäin ylikuormittunut asioiden hoidosta. Ja heidän hoidostaan.
Mulla alkaa muisti pätkiä. Olen 57-vuotias. Ehkä sairastun muistisairauteen silkasta stressistä, kuten isoäidilleni kävi. Hänellä alkoi 50-vuotiaana.Toisen puolesta asioiminen on älyttömän hankalaa. Äidilläni on yksi kuolinpesä ja hankalaa asioida sen juttuja, kun en ole osakas. Ja sitten äitini vuokraa yksiötä, josta vuokralainen irtisanoutui. Isännöintitoimisto tyly tyyppi ei suostunut juuri mihinkään toimiin. Pitkän jankutuksen jälkeen sentään suostui luetuttamaan vesimittarin ja lähettämään vesilaskun siihen vuokralaisen lähtöön saakka.
Jos vanhempasi ovat selkeästi siinä kunnossa, että he eivät pysty hoitamaan omia asioitaan, kannattaa harkita sitä, että sinä ryhtyisit ihan virallisesti heidän edunvalvojakseen. Vaikka siihen liittyykin jonkin verran byrokratiaa, niin toisaalta asioiden hoito eri tahojen kanssa on helppoa. Kun vain esittää todisteet siitä, että on ko. henkilön edunvalvoja, pystyy helposti hoitamaan asioita tämän henkilön puolesta niin kuin olisi tämä henkilö itse.
85
Kyllä vain. Meillä on edunvalvontavaltuutus valmiina, mutta vanhempani ei taida vielä ylittää kynnystä. Mun äiti on aina oikein paljon nauttinut asioiden hoidosta (minä en), joten hän ei varmaan helpolla suostu luopumaan täysivaltaisuudesta. Mun isä on seniili. Ei kuule juuri mitään, ei näe juuri mitään eikä ole hoitanut mitään paperiasioita vuosikymmneiin, kun äitini on ne tykännyt hoitaa. , mutta muistitestistä saisi varmaan kohtalaisen vielä.
Ja: en kyllä jaksa sen edunvalvontavaltuutuksen byrokratiaa enkä ainakaan edunvalvontaa, joka on vielä byrokraattisempi.
Mut 2 kaveria hoiti alzheimervanhempiensa asioita ilman mitään valtuutuksia. Yritän minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha sanoa lapsilleen, että ei teidän tarvitse alkaa sitten mitenkään hoitaa itseä vanhana.
Monen puolueen poliitikot ovat sanoneet, että tulevaisuudessa suunnitellaan omaisten vastuun lisäämistä. Eivät ole vielä puhuneet, miten.
(1960-luvulle asti kaikki omien vanhempien asiat oli lasten vastuulla vanhempien jäätyä pois työelämästä. Siis he joko hoitivat tai maksoibat hoidon. Tokko ihan tuohon mennään.)
Omais- tai läheishoiva on asia, mistä kyllä puhutaan ja mitä huomioidaan ihan liian vähän ottaen huomioon, miten paljon se voi vaikuttaa ihmisten elämään. Se jää vähän piiloon, kun siitä ei saa selkeästi minkäänlaista rahallista korvausta. Huolta sen sijaan senkin edestä. Lapsiin kohdistuva hoivavastuu kyllä tunnistetaan ja siihen on olemassa omat vapaat ja joustot, mutta ei aikuisiin perheenjäseniin kohdistuva. Myöskään mikään taho ei odota lapsen pystyvän itse hoitamaan asioitaan, kun aikuisilta sellaista odotetaan, oli sitten mieli terävä ja aktiivisesti kiinnostunut nykymaailmasta tai taantunut pikkulapsen tasolle itsestään huolehtimisen suhteen. Hyvinvointivaltion piti tästä ottaa koppia, mutta vuosien hoiva- ja hoitopalveluiden heikennysten myötä vastuu on valunut lisää läheisille. Jos vastuuta lisätään läheisille ja kyynisesti ajatellaan, ettei tilanne mene enää siihen toiseen suuntaan, olisi tässä asia, josta ammattiliitot voisi lähteä taistelemaan. Saada paremmat mahdollisuudet hoitaa läheishoivaa ilman, että työnantajalla on siihen nokan koputtamista.
Ainakin omassa lähipiirissä tilannetta on helpottanut työn tai opiskelujen joustavuus. Raskasta se edelleen oli, mutta se mahdollisti esimerkiksi muistisairaan viemisen lääkäriin vaikka kesken työpäivän. Joustavuutta ei vaan aina pystytä tai haluta tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtuutus auttaa paljon , voi hoitaa läheisesi asioita . Tämä ei kuintenkin ole mikään edunvalvonta.
Kiitos. En tiennyt tuollaisia olevan olemassakaan.
Mutta vanhempani ei pysty valtuuttamaan. Heillä ei ole pankkitunnuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä vanhan ihmisen kuolemaa jaksa pelätä tai siitä tulevaa soittoa.Kukin ajallaan.
Olet tunteeton ihminen.
Kyllä rakkaan iäkkäät kuolema on kamalaa silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä myös viranomaisilta aika kettumaisesti tehty että kaikki asiointi on netissä. Ei mun kasikymppiset sukulaiset omista mitään älylaitteita, eivätkä enää opi käyttämään. Kaikki kaatuu lasten harteille. En tiedä mitä ne tekee joilla ei ole lapsia.
Nyt lapsia ei haluta, jokainen voi siis säästää kunnolla vanhuuden varalle, kun lapset eivät ole kuluttamassa ja vonkumassa milloin mitäkin.
Kaksi sukulaistätiäni kumpikin yli 90 vuotiaita käyttävät taksia pankkiasioilla, apteekissa, terveyskeskuksessa ja kaupassa. Antavat taksille jos henkilö avaa ovet ja auttaa rollaattorin kanssa kodin hissin ovelle 20-50 euroa tippiä. Usein myös suklaarasia kuulemma auttaa, että pääsee turvallisesti kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli muutama vuosi sitten elämäntilanne, että asui teini-ikäinen vielä kotona ja sekä minun että puolisoni iäkkäät vanhemmat täysin meidän avun varassa.
Kyllä olivat rankat vuodet, edes nukkua ei koskaan saanut kun teini valvoi myöhään ja vanhukset alkoivat soittelun ennen 5 aamulla kun tarvitsivat apua aamutoimissaan.
Olemme todella helpottuneita nyt kun teini on lähtenyt opiskelemaan ja muuttanut toiseen kaupunkiin ja vanhukset ovat joko haudassa tai hoitolaitoksessa.
Tiedän että tämä kuulostaa hirveän itsekkäältä, mutta olemme itsekin jo keski-ikäisiä, töissä käyviä ja omakotitalossa asuvia jossa myös puuhaa riittää
Tuntuu kuin olisimme saaneet elämämme takaisin. Ihanaa kun saa itsekin joskus levätä työpäivän jälkeen, ehtii taas käydä harrastuksissa yms. ja ennen kaikkea nukkua - krooninen unenpuute on todella rankkaa.
Omille lapsillemme olemme sanoneet ettei heidän tarvitse meitä alkaa hoivaamaan kun tästä vanhenemme.
Sitä ennen aiomme nauttia elämästä!Kaksi vanhuksista sairastui otsa-ohimolohkorappeumaan eli dementoituivat sekoiltuaan ensin n.3 -v, yksi kaatui kotonaan ja sai parantumattoman lonkkamurtuman ja yksi kärsi useasta eri pitkäaikaissairaudesta.
Oli järkyttävää huomata heidän kaikkien kohdalla, miten vähän yhteiskunta tuli missään tilanteessa vastaan ja miten vaikeaa oli mitään apua saada.
Kaikki käytännössä kaatui meidän niskaamme.
-samaTilanne on varmasti ollut kuormittava kaikilla tavoin, mutta teinin syytä se ei kuitenkaan ole ollut. Kurjaa, jos tilanteesta on syytetty teiniäkin ja teineistä tehty syntipukki ongelmiin ja nähty rasitteena. Ratkaisun ongelmiin ei suinkaan olisi pitänyt olla teini muutto muualle ja se, että vasta tämä helpottaa uupuneen ja kuormittaneen äitioletetun elämää. Varmasti teini-ikä on vähintäänkin aistinut vihamielisen ilmapiirin ja äitioletetun kuormittumisen ja sillä on varmasti ollut vaikutuksensa myös teinin itseensä.
Mistä sait tuollaista päähäsi, että teiniä on syyllistetty?? Eihän tuolla niin sanottu.
Teini on normaaliin tapaan lähtenyt opiskelemaan ja koska opiskelu paikka on toisessa kaupungissa, on teini muuttanut omilleen. Niin kuuluukin mennä. Kyllä meiltäkin on kaikki lapset lähteneet opiskelemaan ( täällä ei ole voinut opiskella lukioa pitemmälle) isompiin kaupunkeihin ja pois kotoa.
Ei siihen mitään vihamielistä ilmapiiriä tai kuormittunutta äitioletettua tarvita. (Miksi syyllistät vain äitiä? Perheessä on ollut isäoletettukin. Vai meinaatko, että vain äitioletettu on hoitanut molempien vanhemmat ja teinin yksin ja ollut vihainen ja väsynyt isän siipeillessä tressittömänä omaa elämäänsä vailla mitään vastuita?)
Vierailija kirjoitti:
Näitä kahta ei voi mielestäni verrata keskenään. Senioriapuelämää ei ole pakko kestää, lapsia taas on. 2-vuotiasta ei voi heittää pihalle, koska et jaksa. Seniorit ovat aikuisia ihmisiä, joille voi sanoa suoraan, että nyt ei sovi. Kannattaa asettaa selvät rajat aikuisille ihmisille. Eri asia on sitten esim muistisairaan vanhuksen omahoitajuus, joka käy kokopäivätyöstä.
Jos seniori ymmärtää ja muistaa sanomasi, on tilanne vielä hyvä. On aivan ällistyttävää, missä kunnossa olevis pidetään kotihoidossa. Ja vaikka olen kiitollinen kotihoidon käynneistä, niiden määrä ja sisältö jättää useimmat seniorin tarpeet läheisten huoleksi.
En tiedä olenko kiitollinen vai kateellinen, että en osaa laittaa niitä "rajoja". On mullistavaa, että omasta vanhemmasta tulee taaperon tasoinen ajattelultaan, toimintakyvyltään ja silti asuu kotona ja hänellä on itsemääräämisoikeus. Hylkää vai uuvu, siinäpä valinnanpaikka.
Vierailija kirjoitti:
No onneksi sekä äitini että appivanhempani ovat kusipäitä eikä heistä tarvitse huolehtia.
Olet näköjään perinyt sukusi ominaisuudet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtuutus auttaa paljon , voi hoitaa läheisesi asioita . Tämä ei kuintenkin ole mikään edunvalvonta.
Kiitos. En tiennyt tuollaisia olevan olemassakaan.
Mutta vanhempani ei pysty valtuuttamaan. Heillä ei ole pankkitunnuksia.
Valtuutuksen voi hoitaa myös paperilomakkeella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mulla on monta sisarusta. Huolehditaan vanhempien asioista yhdessä (Parkinson toisella, mutta asuvat yhä kotona). Sääliksi käy ainoita lapsia, miten he jaksavat hoitaa vanhempiensa asioita yksin?
Ootko ihan varma että sisaruksistasi tulee olemaan mitään apua? Ainakaan mun veljeä ei näkynyt mailla ei halmeilla viimeiseen 4 vuoteen ennen äidin hautajaisia. Uuden puhelinnumeron sain ex-avokiltaan.
Jos sisaruksissa on tyttöjä, niin silloin varmaan on useampi auttaja. Pojat häviää valitettavasti monesti, kuin pierut saharaan, kun pitäisi alkaa vanhoista vanhemmista huolehtimaan. Ei tietysti kaikki, mutta monet.
Omat veljeni eivät käyneet edes katsomassa isää moneen vuoteen, kun tämä oli hoitokodissa, vaikka vieressä asuivat, me tytöt käytiin toiselta puolen Suomea niin usein , kuin vain päästtiin ja lähimpänä asuva sisko hoiteli sekä isän, että äidin asioita ja kuskaili lääkäriin ym.
Miehen veljet taas hoitelivat vanhemapnsa porukalla, kun asuivat kaikki lähellä.
Ei sitä vanhan ihmisen kuolemaa jaksa pelätä tai siitä tulevaa soittoa.Kukin ajallaan.