Sanotaan että lapsiperhe-elämä on rankkaa mutta rankempaa on kyllä tämä "senioriapuelämä"

Vierailija kirjoitti:

Lapseksi muuttunut vanhus ei halua muuttaa mitään elämässään eikä ottaa vastaan apua, eikä ole tarpeeksi päätön holhoukseen. Mutta ei pärjää miltään osin yksin. Ja soittaa sitten jälkeläiselleen ja haluaa riidellä sekä haukkua kaikki ja kaiken. Puhelun aikainen kiihtyminen saattaa tappaa hänet. Ilman kontaktia omaiseen hän olisi tiettävästi tyyni. Mikäli puheluun ei vastata, hän soittaa kaikki numerot läpi eikä lopeta, kunnes vastataan. Tämä tapahtuu iltaisin noin kymmeneltä, kun kaikkien pitäisi käydä nukkumaan.

Tämä! Mulla menee kympiltä puhelin äänettömälle/käntty estoon. Huoli-ilmoituksia olen rustannut sen 10. Ei tulosta.

Tavallinen lapsiperhe-elämä (ilman vakavia sairauksia) on tavallaan positiivisella tavalla rankkaa, vanhusten hoitaminen jotenkin negatiivisempaa.

Yrittäkää ymmärtää vanhuksia, kukaan ei voi tietää miten raskasta ja pelottavaa on elää vanhana ja sairaana. Normaaleja asioita ei pysty enää tekemään, kun kaikkeen tarvitaan tekniikkaa. Hirveintä on joutua laitokseen, olen nähnyt, niin tiedän! 

Vierailija kirjoitti:

Seniorinavussa tympäisee myös se, että ovat kusettaneet pitkän eläkkeensä meidän kustannuksella. Lisäksi se "me tiedetään asenne". Suurille ikäluokille yhteisasumiset ja yhteinen soppakattila. Kehukoot siellä sitten itseään keskenänsä 

Mulla meni hermot kun isäni valitti eläkkeensä pienuutta. Hän oli duunari ja saa eläkettä suunnilleen yhtä paljon kuin minä saan palkkaa yliopistokoulutuksella. Isäni ehti saada ns. superkarttuman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä myös viranomaisilta aika kettumaisesti tehty että kaikki asiointi on netissä. Ei mun kasikymppiset sukulaiset omista mitään älylaitteita, eivätkä enää opi käyttämään. Kaikki kaatuu lasten harteille. En tiedä mitä ne tekee joilla ei ole lapsia.

 

Mun mielestä kummallista ettei kasikymppinen osaisi käyttää nettiä. Ovat kuitenkin olleet vuosituhannen vaihteessa vasta päälle viisikymppisiä milloin kyllä ainakin kaupungeissa joka huushollissa käytettiin nettiä.

No ei käytetty. Ja vuosituhannen vaihteessa asiat sai vielä hyvin hoidettua vaikka pankin konttorissa jne. Ei tarvinnut opetella. Mun appivanhemmat ovat syntyneet 30-luvun lopulla ja kumpikaan ei ole oppinut edes lähettämään tekstiviestejä. 

Kyllä sinkkuelämä on rankkaa. Olet vastuussa aivan kaikesta mitä teet tai sanot. Et voi vierittää kenenkään toisen niskaan vikoja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi poliittiset päättäjät eivät järjestä sektoria, joka pitäisi huolta meistä lapsettomista iäkkäänä? Miksi meidät jätetään täysin heitteille? 

Sitä sektoria kutsutaan nykyisin hyvinvointialueeksi. Ennen sote-uudistusta ainakin joissain kunnissa vanhuspuolen sosiaalityöntekijä otti yhteyttä, kun kuntalainen täytti 75 vuotta ja siinä kartoitettiin siis avuntarve tai todettiin, että vielä ei ole avuntarvetta. Sama toistui 5 vuoden välein. Nykyisin tätä ei taida enää olla tai en siis tiedä, onko jossain. Jokatapauksessa ihan samalla tavalla lapseton kuin lapsia saanutkin joutuu ostamaan tarvitsemansa palvelut, jos ei ole ketään, joka auttaa. Lapsettomalla tietysti ongelmana se, että ei ole niitä lapsia, jotka - ehkä - järjestäisivät ne palvelut siinä tapauksessa, että vanhus ei enää itse kykene niitä järjestämään.

Mä kyllä tavallaan puollan ajatusta jonkinlaisesta "seniorineuvolasta". Siellä voisi olla töissä just vanhustyön sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhoitajia. Paikka, johon vanhuksella on kontakti. Oletuksena, että vanhus ottaa sinne itse yhteyttä, mutta jos lakkaa ottamasta, silloin sieltä otettaisiin yhteyttä vanhukseen. Kaikki vanhukset ei tietenkään tällaista edes halua eikä se luonnollisesti olisikaan pakollinen, mutta niille, jotka kokisivat tuollaisen itselleen tarpeelliseksi, voisivat käyttää palvelua. 

Koska ei haluta nähdä vanhuutta, koska se muistuttaa kuolemasta. Vanhukset ovat aina yksinäisin ihmisryhmä. Ihmisten pinnallisuus tulee hyvin esiin, kun ihminen vanhenee. 

Muistisairaat voi olla todella vaikeita: karkailua pakkasyöhön ilman kenkiä ja takkia,  aggressiivisuutta, suoraa väkivaltaa, taloyhtiön omaisuuden hajoittamista, tulopalovaaroja..

Yritäpä siinä samalla tehdä normaali työpäivä ja hoitaa omat teinit.

Vierailija kirjoitti:

Koska ei haluta nähdä vanhuutta, koska se muistuttaa kuolemasta. Vanhukset ovat aina yksinäisin ihmisryhmä. Ihmisten pinnallisuus tulee hyvin esiin, kun ihminen vanhenee. 

Toisaalta vanhuksetkin ovat erilaisia. Osa katkeroituu ja alkaa pelätä kuolemaa, osa taas jatkaa mukavaa elämäänsä niin pitkään kuin elinpäiviä riittää. Mun naapurustossa asuu yksi nainen, josta ei uskoisi, että on jo  84v.  Kohdataan aika usein, koska meillä molemmilla on koira. Kyllä hänkin joskus sairasteluistaan mainitsee, mutta vain hyvin harvoin. Kun kävellään koiriemme kanssa ulkona, jutellaan monenlaisista asioista. Ihan arkipäiväisistä kummankin elämää koskevista, mutta myös yhteiskunnallisista asioista tai  kaikesta, mitä maailmassa tapahtuu. Mulla on myös yksi 75v kaveri, jonka ainoa puheenaihe on, kuinka yksinäistä ja kurjaa hänen elämänsä on.  Jos yritän vaihtaa puheenaihetta, hän löytää siitä aina aasinsillan päästäkseen puhumaan omasta kurjuudestaan. Periaatteessa ihan kiva ihminen, mutta aika raskasta seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja kun sitten autonavaimista loppuu patterit eikä auton ovi aina aukeakaan napista painamalla, niin aletaan tilaamaan aikaa korjaamolta, koska ovi ei aukea napista painamalla, nyt on autossa vikaa. Kun sitten kerrotaan sen kymmenennen kerran, että avaimeen pitää vaihtaa paristot, niin mitäihmettä, ei se syy voi paristo olla, kyllä on vika nyt muualla.  Ja joku sitten vaihtaa vain patterit, niin sitten ihmetellään taas, että miten se nyt noin alkoi toimimaan ja miten patterien loppuminen voi aiheuttaa tuollaisen vian.

Kiitos luojalle että mulla järki vielä pelaa, en tarvitse lapsiani mihinkään. Ja ehkä älyän luopua autosta jos en pysty siitä huolehtimaan enkä tajua asioita.

Mun appiukko 92v voisi sanoa täsmälleen samat sanat. Totuus on, että järki pelaa pätkitellen, ilman lasten apua ei selviäisi ja ei todellakaan tajua luopua autosta sillä lääkäri uusi ajokortin 90v-tarkastuksessa viideksi vuodeksi?!?!?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän hieman yli 70v vanhempamme ovat olleet digiaikana työelämässä ja ovat kyllä täysin osaavia käyttämään digitaalisia palveluita. Varmaan tietysti riippuu mitä on tehnyt työelämässä ollessaan, mutta noin yleisesti kyllä 70+ vuotiaat osaavat netin käytön ihan yhtä hyvin kuin me keski-ikäiset.

Voi ei, ei kyllä osaa yhtä hyvin kuin keski-iköiset. Minä sentään työskentelen heidän parissaan. Kansakoulupohjalta töihin menneistä harva osaa. Sen sijaan jos on oppikoulut ja lukiot käyty ja kenties akateeminen ammattikin ollut niin heillä paremmin hallussa. Iso osa ei tällaisia kuitenkaan ole.

Mun 77 v. isä asensi juuri vanhaan windows-koneeseensa linuxin, kun konetta ei olisi enää saanut päivitettyä win11. Jostain tubevideoista oli katsonut apuja ja hyvin sujui. On kylläkin DI. Kun täällä aina keulitaan DI-miehillä, niin olisiko todellinen kateuden aihe lähipiirin DI-vanhukset? Ei tarvitse ainakaan digiasioissa auttaa.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei haluta nähdä vanhuutta, koska se muistuttaa kuolemasta. Vanhukset ovat aina yksinäisin ihmisryhmä. Ihmisten pinnallisuus tulee hyvin esiin, kun ihminen vanhenee. 

 

Toisaalta vanhuksetkin ovat erilaisia. Osa katkeroituu ja alkaa pelätä kuolemaa, osa taas jatkaa mukavaa elämäänsä niin pitkään kuin elinpäiviä riittää. Mun naapurustossa asuu yksi nainen, josta ei uskoisi, että on jo  84v.  Kohdataan aika usein, koska meillä molemmilla on koira. Kyllä hänkin joskus sairasteluistaan mainitsee, mutta vain hyvin harvoin. Kun kävellään koiriemme kanssa ulkona, jutellaan monenlaisista asioista. Ihan arkipäiväisistä kummankin elämää koskevista, mutta myös yhteiskunnallisista asioista tai  kaikesta, mitä maailmassa tapahtuu. Mulla on myös yksi 75v kaveri, jonka ainoa puheenaihe on, kuinka yksinäistä ja kurjaa hänen elämänsä on.  Jos yrit

Vanhukset ovat erilaisia, koska ihmiset ovat erilaisia. Ruikuttaja on hyvin todennäköisesti ollut yhtä raskas persoona jo nuorena. Vanhuksetkin tulisi nähdä ihmisinä eikä työntää heitä yhteen lokeroon. 

Muistisairaat ovat tietysti erikseen. Mutta nämä ihmiset taas ovat sairaita ja aika kyvyttömiä vaikuttamaan elämäänsä. 

Moni lisääntyy, koska haluaa turvaa vanhuuden varalle. Mutta tämäkin ketju osoittaa, ettei omat lapset välttämättä mikään turvaverkko ole. 

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaat voi olla todella vaikeita: karkailua pakkasyöhön ilman kenkiä ja takkia,  aggressiivisuutta, suoraa väkivaltaa, taloyhtiön omaisuuden hajoittamista, tulopalovaaroja..

 

Yritäpä siinä samalla tehdä normaali työpäivä ja hoitaa omat teinit.

Ehkä nämä ihmiset elivät ihan samaa elämänvaihetta joskus. Huolehtivat sinusta, kun olit lapsi ja hoitivat samalla omia vanhempiaan. 

Nro 413: "Vanhukset ovat erilaisia, koska ihmiset ovat erilaisia. Ruikuttaja on hyvin todennäköisesti ollut yhtä raskas persoona jo nuorena. Vanhuksetkin tulisi nähdä ihmisinä eikä työntää heitä yhteen lokeroon. 

Muistisairaat ovat tietysti erikseen. Mutta nämä ihmiset taas ovat sairaita ja aika kyvyttömiä vaikuttamaan elämäänsä. 

Moni lisääntyy, koska haluaa turvaa vanhuuden varalle. Mutta tämäkin ketju osoittaa, ettei omat lapset välttämättä mikään turvaverkko ole. "

Samaa mieltä eikä ne muistisairaatkaan ole kaikki samanlaisia. Jotkut on vaan höpsöjä, jotkut taas hyvinkin aggressiivisia. Jotkut lähtee jatkuvasti karkuteille ja jotkut taas pysyvät neljän seinän sisällä, vaikka kukaan ei ole lähtemistä estämässäkään. 

Mä en hankkinut lapsia vanhuudenturvakseni, koska vaikka nuo molemmat tällä hetkellä vielä Suomessa asuvatkin, niin en voi olla varma, että eivät vielä jonnekin muualle muuttaisi. Itseasiassa on aika todennäköistäkin, että ainakin toinen heistä tulee muuttamaan jonain päivänä 10 000 km päähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaat voi olla todella vaikeita: karkailua pakkasyöhön ilman kenkiä ja takkia,  aggressiivisuutta, suoraa väkivaltaa, taloyhtiön omaisuuden hajoittamista, tulopalovaaroja..

 

Yritäpä siinä samalla tehdä normaali työpäivä ja hoitaa omat teinit.

Ehkä nämä ihmiset elivät ihan samaa elämänvaihetta joskus. Huolehtivat sinusta, kun olit lapsi ja hoitivat samalla omia vanhempiaan. 

Mun vanhemmat eivät ainakaan. Äidin molemmat vanhemmat kuolivat jo kun mä olin kansakoulussa. Eivät ehtineet elää höperöiksi asti vaan kumpikin kuoli aika nopeasti syöpään, kun hoidot silloin 1960-luvulla oli vielä aika olemattomat. Isäni isä kuoli jo ennenkuin olin syntynytkään. Yks kaks yllättäen sai vaan sydäninfarktin ja siihen lyyhistyi. Isäni äiti taas eli yli 80-vuotiaaksi, mutta silloin 1980-luvulla vanhainkotiin pääsemiseen ei ollut muuta edellytystä kuin että oli vanha. Mummu itse halusi 80-vuotiaana vanhainkotiin, koska kaikki hänen elossa olevat kaverinsakin olivat siellä. Ehti viettää siellä 4 vuotta kunnes kuoli keuhkokuumeeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Ehkä nämä ihmiset elivät ihan samaa elämänvaihetta joskus. Huolehtivat sinusta, kun olit lapsi ja hoitivat samalla omia vanhempiaan. 

Aiemmin 1-2-lapsiset perheet olivat harvinaisia, suuret ikäluokat olivat nimensä mukaisesti suuria, vastuu vanhemmista jaettiin siten tyypillisesti usealle sisarukselle. Ja kuten joku jo mainitsi, aiemmin palvelutaloon/vanhainkotiin pääsi jo hyväkuntoisena. Isotätini meni vanhainkotiin jo melkein heti 60 vuotta täytettyään ja asui siellä yli 30 vuotta (60-luvulta 90-luvulle). 

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen lapsiperhe-elämä (ilman vakavia sairauksia) on tavallaan positiivisella tavalla rankkaa, vanhusten hoitaminen jotenkin negatiivisempaa.

Lapset oppivat ja kasvavat koko ajan. Vanhuksille käy yleensä päinvastoin. Heikentymistä ja unohtamista.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää ymmärtää vanhuksia, kukaan ei voi tietää miten raskasta ja pelottavaa on elää vanhana ja sairaana. Normaaleja asioita ei pysty enää tekemään, kun kaikkeen tarvitaan tekniikkaa. Hirveintä on joutua laitokseen, olen nähnyt, niin tiedän! 

Ja lisäksi kaikki mahdolliset kivut ja vaivat. Näön huonontuminen, ihon kuivuminen, liikuntakyvyn menetys, kuulon huononeminen. Ole siinä iloinen sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää ymmärtää vanhuksia, kukaan ei voi tietää miten raskasta ja pelottavaa on elää vanhana ja sairaana. Normaaleja asioita ei pysty enää tekemään, kun kaikkeen tarvitaan tekniikkaa. Hirveintä on joutua laitokseen, olen nähnyt, niin tiedän! 

 

Ja lisäksi kaikki mahdolliset kivut ja vaivat. Näön huonontuminen, ihon kuivuminen, liikuntakyvyn menetys, kuulon huononeminen. Ole siinä iloinen sitten.

 

Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos ihminen elää kovin vanhaksi, hänen lapsellaankin saattaa olla just noita samoja vaikeuksia. Ehkä jopa enemmän kuin vanhuksella itsellään.