Sanotaan että lapsiperhe-elämä on rankkaa mutta rankempaa on kyllä tämä "senioriapuelämä"

Eikö ihmiset muuta kuin märise asiasta kuin asiasta? Vanhat ihmiset tarvitsevat apua! Kuten kaikki me joskus. Mitäpä sitten autatte? Lakatkaa ihmiset valittamasta JOKA ASIASTA. Saatte olla onnellisia jos isovanhemmat ovat elossa vielä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmiset muuta kuin märise asiasta kuin asiasta? Vanhat ihmiset tarvitsevat apua! Kuten kaikki me joskus. Mitäpä sitten autatte? Lakatkaa ihmiset valittamasta JOKA ASIASTA. Saatte olla onnellisia jos isovanhemmat ovat elossa vielä.

Mutta onko se lasten tai lastenlasten vastuulla se auttaminen? Entä jos on huonot välit? 

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta oli kyllä melko helvettiä. Äiti sohvalla makaamassa ja isä 'omaishoitajana' hänkin selkeästi dementoituneena ja ärtyneenä. Jatkuvasti kaatumisia kotona, puhelinsoittoja sinne ja tänne, jääkaapissa ruoat pilaantumassa jne. ym.

Molemmilla digitaidot olivat suoraan 1800-luvulta, mutta varsinaiset ongelmat alkavat siinä kohtaa kun ruoka-, wc- ja siisteysasiat alkavat jätättää yhdessä muistin ja liikuntakyvyn kanssa. 

Tämä. Anoppilasta on tullut käytännössä "ulkohuussi". Haisee virtsa ja uloste ja sitä siellä lattioilla varmaan onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot. Pienten lasten kanssa on kyllä huomattavasti rankempaa kuin vanhusten.

Ei ole. Lapsi oppii koko ajan omatoimisemmaksi ja asiat menevät positiivisempaan suuntaan, vanhusten kanssa täysin päinvastoin. 

Kylöä mun kansakoulun käynyt mies, 48 vuotta tehtaassa töissä linjalla,  osasi asiat hoitaa netissä eläkeläisenä.  Nyt olis 79.

Itsekään en paljon enemmän opiskellut.  Eikä ennen, kuten joku kehui, keskikoulussa eikä lukiossa eikä edes yliopistossa voinut oppia nettiä käyttämään.  Siis nykyvanhusten aikaan.  Toki nuorisomme jo 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi yleensä olla ajokortti jos ei selviä auton huollosta, renkaista, katsastuksesta, nuohouksesta, kuulolaitteistaan?
Kysyy nainen 78 v, auto, mökki, kuulolaite. Osaan laittaa hiirenmyrkyt, hoitaa asiani.

Harkitkaa nyt sitä ajokorttijuttua.

en minäkään autoani itse huolla. taitaa auton takuuehdotkin vaatia, että huollot tehdään valtuutetussa huoltoliikkeessä. Samalla nuo vaihtavat renkaat. katsastukseenkaan minulla ei ole ammattitaitoa. en osaa myyöskään nuohota, tuttu nuohooja käy autommaatisesti vuosittain meillä sen homman tekemässä. Ajokortti on ja osaan ajaa hyvin autoa. terkuin N49

kuulolaitetta ei ole, en osaa sanoa selviäisinkö siitä.

Täytyyhän ne osata muistaa ja huolehtia ajoissa nuo asiat.   Jos ei niistä selviä ja kuulolaitteesta miten voi omistaa ja ajaa autoa .    Jos unohtuu katsastukset, öljyt vaihtamatta jne

Vierailija kirjoitti:

Veljeni asuu äitini lähellä ja onneksi hoitaa äitini asioita. Siitä hänelle iso kiitos. Itse en jaksaisi kun ei ole resursseja hoitaa toista kun elämäntilanne on vaikea. En vaan jaksaisi. Nyt äiti saa asua kotona kaikessa rauhassa. Lääkärissä pitää käyttää, hoitaa laskuasiat sun muut. Äiti ei kertakaikkiaan osaa, eikä haluakkaan enää oppia. Toivottavasti itse en ole yhtä osaamaton vanhana. Aion pysyä teknologiassa mukana, vaikka väkisin.

Sellainen tytär kuin äiti. Ala vain ajatella näin. 

Mun vanhemmat on noin 80v ja pelkkä kansakoulupohja heillä. Äiti opetteli jo 20 v sitten käyttämään läppäriä, maksamaan laskut, etsimään tietoa jne. Isä kieltäytyi kaikesta, hyvä jos osaa tekstiviestin kännykällään lähettää. Kysymys on paljon myös motivaatiosta.

En tiedä miten kävisi, jos isä jäisi yksin. Hän varmaan yrittäisi hoitaa asioitaan ajamalla paikan päälle pankkiin yms. Kuten 70-l tehtiin. Jos vielä pystyisi sitten.

Minä en asu lähelläkään heitä, sisarukseni asuu. 

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on noin 80v ja pelkkä kansakoulupohja heillä. Äiti opetteli jo 20 v sitten käyttämään läppäriä, maksamaan laskut, etsimään tietoa jne. Isä kieltäytyi kaikesta, hyvä jos osaa tekstiviestin kännykällään lähettää. Kysymys on paljon myös motivaatiosta.

En tiedä miten kävisi, jos isä jäisi yksin. Hän varmaan yrittäisi hoitaa asioitaan ajamalla paikan päälle pankkiin yms. Kuten 70-l tehtiin. Jos vielä pystyisi sitten.

Minä en asu lähelläkään heitä, sisarukseni asuu. 

Meillä sama, äiti (77 v) osaa, isä (78 v), ei. 

Niinpä. Lapsia, etenkin tyttäriä, käytetään surutta hyväksi niin pilalle hemmoteltujen suurten ikäluokkien kuin ylipaisuneen julkisen sektorin toimesta. Jokainen lääkärikäynti ja hoitoasiointi kuitenkin maksaa, joten eihän tämä maa edes säästä siinä juuri mitään.

Kulut oikeastaan vaan kasvaa, koska kaikkihan sen tajuaa, mikä kultasuoni tämä nyt on makuuttaa vanhuksia tämän tästä esim jossain kuntoutuksessa, josta tullaan ulos rollaattorilla, huonompikuntoisena kuin sinne mennään. Business as usual.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli muutama vuosi sitten elämäntilanne, että asui teini-ikäinen vielä kotona ja sekä minun että puolisoni iäkkäät vanhemmat täysin meidän avun varassa.
Kyllä olivat rankat vuodet, edes nukkua ei koskaan saanut kun teini valvoi myöhään ja vanhukset alkoivat soittelun ennen 5 aamulla kun tarvitsivat apua aamutoimissaan.
Olemme todella helpottuneita nyt kun teini on lähtenyt opiskelemaan ja muuttanut toiseen kaupunkiin ja vanhukset ovat joko haudassa tai hoitolaitoksessa.
Tiedän että tämä kuulostaa hirveän itsekkäältä, mutta olemme itsekin jo keski-ikäisiä, töissä käyviä ja omakotitalossa asuvia jossa myös puuhaa riittää
Tuntuu kuin olisimme saaneet elämämme takaisin. Ihanaa kun saa itsekin joskus levätä työpäivän jälkeen, ehtii taas käydä harrastuksissa yms. ja ennen kaikkea nukkua - krooninen unenpuute on todella rankkaa.
Omille lapsillemme olemme sanoneet ettei heidän tarvitse meitä alkaa hoivaamaan

Omille lapsillemme olemme sanoneet ettei heidän tarvitse meitä alkaa hoivaamaan kun tästä vanhenemme.

Valitettavasti heidän on pakko.  Hyvinvointialueet jättävät vanhukset ihan avoimesti heitteille jo nyt, muutama vuosi uudistuksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot. Pienten lasten kanssa on kyllä huomattavasti rankempaa kuin vanhusten.

 

Ei ole. Lapsi oppii koko ajan omatoimisemmaksi ja asiat menevät positiivisempaan suuntaan, vanhusten kanssa täysin päinvastoin. 

Lapset lisäksi uskovat mitä sanotaan ja tottelevat, mutta vanhemmat ovat edelleen mielestään auktoriteettiasemassa, joten monet tilanteet ovat lähes mahdottomia.  

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä myös viranomaisilta aika kettumaisesti tehty että kaikki asiointi on netissä. Ei mun kasikymppiset sukulaiset omista mitään älylaitteita, eivätkä enää opi käyttämään. Kaikki kaatuu lasten harteille. En tiedä mitä ne tekee joilla ei ole lapsia.

Mun mielestä kummallista ettei kasikymppinen osaisi käyttää nettiä. Ovat kuitenkin olleet vuosituhannen vaihteessa vasta päälle viisikymppisiä milloin kyllä ainakin kaupungeissa joka huushollissa käytettiin nettiä. Ymmärrän, jos joskus 20-luvulla syntyneet eivät osaa käyttää nettiä, mutta vuonna -37 syntynyt tätinikin on ollut Facebookissa vuodesta 2010.

Parin vuoden takainen ketju, joka alkoikin silloin, kun meillä tuo tilanne oli pahimmillaan. Äiti kuoli toukokuussa 2024 ja hänen viimeiset elinkuukautensa eivät olleet mulle enää samalla tavalla rankkoja kuin mitä oli aiemmin. Eli kun äidin liikuntakyky heikkeni niin, ettei hän päässyt enää karkailemaan, mun ei tarvinnyt päivin ja öin juosta siellä rauhoittelemassa sekaisin olevaa äitiä tai juosta etsimässä sitä tuolta ulkoa. Teippasin vanhempieni jääkaapin oveen HUS:in päivystysavun numeron ja sanoin isälle, että jos hänelle on epäselvää, pitäisikö äiti toimittaa päivystykseen, niin soittaa siihen numeroon. Tai suoraan 112:een. Yhtenä päivänä isä oli soittanut kaksi kertaa 112:een ja toisella kertaa ensihoito vei äidin päivystykseen. Ei siksi, että äiti olisi mitään sairaalahoitoa tarvinnut vaan siksi, että muussa tapauksessa isä olisi varmasti soittanut kolmannenkin kerran. Katsoivat siis, ettei isä enää pärjää äidin kanssa. Suonensisäisesti kuitenkin nesteyttivät. Siinä vaiheessa isälle alkoi kelvata myös kotihoito. Siitä huolimatta äidin kolmen kuukauden aikana isä toimitti äidin suonensisäistä nesteytystä varten 4 kertaa päivystykseen. Viimeisellä kerralla päivystyksessä ollut lääkäri teki saattohoitopäätöksen ja hyvinvointialue järjesti kotisairaalan äidille. Äiti sai toiveidensa mukaisesti nukkua ikiuneen omassa kodissaan ja omassa sängyssään. 
Aikoinaan isä jääräpäisesti vastusti tilaamista Cittarista kotiinkuljetuksella. Kun sitten opetteli tilaamaan, olikin erittäin tyytyväinen palveluun. Sama vääntö oli niiden siivoojien kanssa ja sama tyytyväisyys, kun otti palvelun. Aivan kuten oli lopulta tyytyväinen niin kotihoitoon kuin kotisairaalaankin. Mutta kun periaatteesta vaan piti vastustaa ihan kaikkea, mitä minä ehdotin. Isä on nyt 96v ja asuu yksin omassa kodissaan. Kelpaa hyvin ulkopuoliset palvelut, Jonkin verran muutakin erilaista apua tarvitsee eikä siskoni ottanut kovin hyvin, kun vuosi sitten sanoin hänelle, että kun minä huolehdin äidin, niin sinä saat huolehtia isän. Toisaalta siskonikin ymmärsi, miten paljon haastavampi mun tilanteeni oli, kun olin vielä työelämässäkin. Ja mä tein sen ison työn, että sain isän hyväksymään ulkopuolisten palveluiden käytön eikä siskoni tarvitse niistä isän kanssa vääntää. Siskoni ei myöskään tarvitse pelätä, että isä - jos muistisairaus vielä iskisi - lähtisi karkailemaan, koska talvisaikaan isä ei pääse ilman apua asunnostaan lainkaan ulos ja lumettomaan aikaankin vain max 10 metriä kotioveltaan. Siskoni voi siis huoletta viettää useitakin viikkoja mökillään ja kun käväisee kotona, voi varata isälle lääkäriajan tai parturiajan niiksi päiviksi. Ymmärrän, että isää harmittaa, kun määräysvalta omasta elämästäänkin supistuu, mutta hänellä on halutessaan tähänkin ratkaisu. Nimittäin sieltä yksityisestä hoivapalveluyrityksestä saa myös saattajan ja kuljetuksen lääkäriin, parturiin tai minne vaan haluaa. Silloin voi itse päättää, milloin menee parturiin tai muualle. 
Tsemppiä kaikille, jotka nyt elävät "senioriapuelämää".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot. Pienten lasten kanssa on kyllä huomattavasti rankempaa kuin vanhusten.

 

Ei ole. Lapsi oppii koko ajan omatoimisemmaksi ja asiat menevät positiivisempaan suuntaan, vanhusten kanssa täysin päinvastoin. 

Tämä.

Lapsi kasvaa elämään, vanhus kulkee kuolemaan.

Psyykkisesti todella raskasta paitsi ihmiselle itselleen, niin myös omaisille.

Ei vanhuksia ole pakko hoitaa. Antaa heidän touhuta, niin naapurit kyllä soittavat apua. Lapset taas on pakko hoitaa.

Lasten ollessa pieniä on itsekin vielä melko nuori, itsekin olin silloin kolmekymppinen. Ainakin minä jaksoin silloin nykyistä enemmän, kun nyt ikää on tuplasti tuo. Omassa terveydessä ja jaksamisessa on haasteita. 

Isän kuolemasta on kuusi vuotta, äiti on tarvinnut apua tuon ajan ja isä pari vuotta sitä ennen. Lapsi olisi kasvanut koululaiseksi tuossa ajassa.

Vierailija kirjoitti:

Lasten ollessa pieniä on itsekin vielä melko nuori, itsekin olin silloin kolmekymppinen. Ainakin minä jaksoin silloin nykyistä enemmän, kun nyt ikää on tuplasti tuo. Omassa terveydessä ja jaksamisessa on haasteita. 

Isän kuolemasta on kuusi vuotta, äiti on tarvinnut apua tuon ajan ja isä pari vuotta sitä ennen. Lapsi olisi kasvanut koululaiseksi tuossa ajassa.

Totta. Ja lisäksi se taapero on huomattavasti helpompi kantaa suihkuun tai pihalta sisälle kuin aikuinen ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta oli kyllä melko helvettiä. Äiti sohvalla makaamassa ja isä 'omaishoitajana' hänkin selkeästi dementoituneena ja ärtyneenä. Jatkuvasti kaatumisia kotona, puhelinsoittoja sinne ja tänne, jääkaapissa ruoat pilaantumassa jne. ym.

Molemmilla digitaidot olivat suoraan 1800-luvulta, mutta varsinaiset ongelmat alkavat siinä kohtaa kun ruoka-, wc- ja siisteysasiat alkavat jätättää yhdessä muistin ja liikuntakyvyn kanssa. 

 

Tämä. Anoppilasta on tullut käytännössä "ulkohuussi". Haisee virtsa ja uloste ja sitä siellä lattioilla varmaan onkin. 

Mä sain aikoinaan isän hyväksymään siivouspalvelun ostamisen, koska isä kyllästyi siihen virtsan hajuun. Isä kyllä edelleen  joutui luuttuamaan lattioilta äidin pissat, mutta ei hän jaksanut tehokkaammin lattioita pestä. Vaikka siellä ei sitten käynytkään siivousfirma kuin kahden viikon välein, niin isän luuttuaminen ja siivousfirman tekemä kunnollinen siivous tehokkailla pesuaineilla poisti sen hajun kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä myös viranomaisilta aika kettumaisesti tehty että kaikki asiointi on netissä. Ei mun kasikymppiset sukulaiset omista mitään älylaitteita, eivätkä enää opi käyttämään. Kaikki kaatuu lasten harteille. En tiedä mitä ne tekee joilla ei ole lapsia.

 

Mun mielestä kummallista ettei kasikymppinen osaisi käyttää nettiä. Ovat kuitenkin olleet vuosituhannen vaihteessa vasta päälle viisikymppisiä milloin kyllä ainakin kaupungeissa joka huushollissa käytettiin nettiä. Ymmärrän, jos joskus 20-luvulla syntyneet eivät osaa käyttää nettiä, mutta vuonna -37 syntynyt tätinikin on ollut Facebookissa vuodesta 2010.

Kaikki eivät ole yhtä näppäriä oppimaan vanhalla iällä. 93-vuotias äitini ei osaa käyttää nettiä eikä edes lähettää kännykällä tekstiviestiä. Mutta toisaalta ei hän ole tarvinnut apua nettiasioinnissa koko tämän vuoden aikana kuin yhden kerran: kun piti varata poliisiasemalta aika henkilökortin uusimiseen. Kaiken muun tarvittavan hän on pystynyt hoitamaan sujuvasti ilman nettiä.