Perinnönjako epäreilu
Mummo kuoli. Pappa on kuollut jo aiemmin. Heillä oli yhdessä tehty testamentti, jonka mukaan omaisuus jaetaan meille kolmelle lapsenlapselle tasan.
Isä oli ainoa lapsi ja hän on kuollut kauan sitten. Omaisuutena kerrostaloasunto ja kesämökki.
Mummo on teettänyt papan kuoleman jälkeen uuden testamentin, jonka mukaan veli saa mökin yksin itselleen. Asunnosta saadut rahat ilmeisesti jaetaan.
En ymmärrä kuinka tässä toteutuu tasapuolisuus? Ja jos veli saa yksin mökin niin miten hänelle muka kuuluu vielä osuus asunnostakin?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Se on ollut vainajan/mummon viimeinen tahto, jota pitää kunnioittaa.
Yhtähyvin mummo olisi voinut lahjoittaa varallisuutensa kodittomille kissoille.
Isälläsi olisi ollut oikeus vain lakiosaan, jos sitä haetaan.
Papan tahto on ilmeisesti kuitenkin ollut jakaa kaikki tasan 1/3, ja mummokin aikoinaan pistänyt nimensä moiseen paperiin. Sen johdosta oletettavasti noin puolet omaisuudesta on jo jaettu, jolloin mummo ei voi myöskään mökkiä antaa pojalle jollei huomattavan suuri osa heidän omaisuudestaan ole ollut juurikin mummon. Mökin täytyisi olla kokonaan mummon omistuksessa, ja sen lisäksi hänellä täytyisi olla vielä niin paljon muuta perintöä että 2 muuta sisarusta saavat molemmat 1/6 mummon perinnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Ensin kuolleen jälkeen on kyseisen henkilön omaisuus jo pitänyt jakaa. Pois lukien lesken hallintantaan jäänyt yhteinen asunto. Mummon testamentti määrää hänen omaisuudestaan.
Eihän sitä pidä, siis tarvitse JAKAA. Joskus kuolinpesä jää jakamattomaksi pitkäksi aikaa. Perunkirjoitus pitää tehdä. Meillä isä kuoli kymmenen vuotta sitten ja äiti viime vuonna. Kuolinpesä oli jakamatta ja perinnönjakokirja tehtiin tänä vuonna.
Tämä nyt ei kuulu tuohon ap:n tapaukseen. Mutta miten siteen menisi asia, kun pappa on kuollut ja kaksi lasta saaneet jo papan kuoltua hänen omaisuuden ja tietysti siitä maksaneet perintööveron.
No sit mummo( äiti ) kuolee ja on tehnyt testamentin toiselle lapselleen ja hänen parille lapselle, toinen lapsijätetty kokonaan testamentin ulkopuolelle. Jos tämä toinen ei ymmärrä vaatia lakiosaa jää kokonaan ilman.
Vai jääkö muutenkin ilman mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo on perinyt omaisuuden puolisoltaan, niin tietenkin se on hänen omaisuuttaan ja hän voi määrätä siitä puolet vaikka ampiaisten mittausyhdistykselle. Toisen puolen saavat lapset tai lapsenlapset.
Väärin sikäli, että aviopuolisot eivät peri toisiaan! Aviopuoliso perii ainoastaan jos kummallakaan ei ole lapsia TAI on tehty keskinäinen testamentti, mistä ei tässä yhteydessä ole mainittu.
Et sitten lukenut aloitusta, jossa on mainittu. Mutta ei se ollut omistusoikeus- vaan hallintaoikeustestamentti. Perilliset siis omistivat papan perinnön, mutta se oli mummon hallinnassa. Ei hänellä silti ole oikeutta testamentata toisten ihmisten omistamaa omaisuutta kuolemansa jälkeen, vaikka eläessään sitä hallitsikin.
Väärin. Mummo ja pappa olivat yksissä tuumin tehneet testamentin, jossa sanottiin kummankin tahtona, että omaisuus menee tasan kaikille kolmelle lapsenlapselle: "Heillä oli yhdessä tehty testamentti, jonka mukaan omaisuus jaetaan meille kolmelle lapsenlapselle tasan." Aloituksessa ei puhuta hallintaoikeudesta yhtään mitään. Eikä kerrota, kenen nimissä omaisuus oli.
Vierailija kirjoitti:
Papan osuus on jo peritty ja siitä on verot maksettu. Nyt on vaan sisarusten asia pitää huoli siitä, että moittivat testamenttia ajoissa, jotta saavat papan perinnöstä sen osan , josta ovat veronkin maksaneet.
Osaako joku sanoa, miten testamenttia moititaan? Sehän ei ole mikään digivirastoon tai käräjäoikeuteen rekisteröity dokumentti, johon voisi antaa virallisen moitteen tms. On mummon testamentti, joka kyseenalaistetaan ja / tai jonka virheet halutaan osoittaa ja ehkä tehdä se kokonaan pätemättömäksi. Mutta miten ja kenelle, minkälaisella paperilla? Onko siihen jotain määrämuotoista lomaketta ja jotain instanssia, mihin se tehdään?
Vierailija kirjoitti:
Onko papan kuoleman jälkeen tehty mummollle ositus ja jaettu teille jotain vai pidettiinkö koko papan kuolinpesä jakamattomana?
Onhan se mökki voinut olla mummon omaisuutta, esimerkiksi mummo perinyt sen omilta vanhemmilta tai tontin ja rakentanut sinne mökin, niin mummo se silloin päättää mitä sille tehdään oli pappa mitä mieltä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko papan kuoleman jälkeen tehty mummollle ositus ja jaettu teille jotain vai pidettiinkö koko papan kuolinpesä jakamattomana?
Onhan se mökki voinut olla mummon omaisuutta, esimerkiksi mummo perinyt sen omilta vanhemmilta tai tontin ja rakentanut sinne mökin, niin mummo se silloin päättää mitä sille tehdään oli pappa mitä mieltä hyvänsä.
Vain siinä tapauksessa mummo voi määrätä mökistä, että hän on yksin sen omistaja. Muuten tässä ei ole papan perintöä jaettu, mutta nuo kolme ovat sen omistaneet papan kuolinpäivän jälkeen.
Ei sitä ole tarvinnut jakaa. Testamenttia voi moittia vaikka perunkirjoitustilaisuudessa tai heti kun sen on saanut tiedoksi. Moitekanne nostetaan oikeudessa, jos testamentin saaja ei sitä hyväksy.
Tuossa on sen verran isosta omaisuudesta kyse, että perunkirjoituksen tekijäksi kannattaa ottaa osaava juristi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei kuulu tuohon ap:n tapaukseen. Mutta miten siteen menisi asia, kun pappa on kuollut ja kaksi lasta saaneet jo papan kuoltua hänen omaisuuden ja tietysti siitä maksaneet perintööveron.
No sit mummo( äiti ) kuolee ja on tehnyt testamentin toiselle lapselleen ja hänen parille lapselle, toinen lapsijätetty kokonaan testamentin ulkopuolelle. Jos tämä toinen ei ymmärrä vaatia lakiosaa jää kokonaan ilman.
Vai jääkö muutenkin ilman mitään.
Lakiosaa pitää vaatia, muuten jää ilman. Ensin jaetaan lakiosat ja sen jälkeen muu perintö testamentin mukaan. Usein testamentissa on maininta, että lakiosan saa maksaa rahana.
[/quote] Mikä helvetin korppikotka? Velihän se sellainen nokkija on, kun saa mökin ja vielä osuuden asunnostakin. Jos ei olisi kotka, niin suostuisi mukisematta siihen, että kaikki kolmeen osaan vain, kuten pappa halusi.
Melko varmasti velipoika ottaa hymyssä suin isomman potin, jos mökki on arvokkaampikin.
Anna sinä rahasi, kun joku päättää ne ottaa, toiset puolustavat oikeuksiaan. Mummo on se oikea kusipää, ei ota miehensä tahtoa huomioon, vaan sorsii kahta lastenlastaan. Siellä on velipoika käynyt mummolassa pullakaffella ja lirkutellut kaikenlaista, jotta saa mökin itselleen.[/quote]
Ei mummon tarvitse ottaa oman omaisuutensa osalta miehensä tahtoa huomioon testamentissaan oli sitten pappa elossa tai edesmennyt.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos siinä oli ollut, että mummo perii papan ja pappa mummon. Ja muussa tapauksessa lapsenlapset. Jos näin, niin sittenhän mummo saa kyllä tehdä uuden testamentin koko omasta omaisuudestaan.
Testamentti tulkitaan kokonaisuutena.
On paljon eri vaihtoehtoja.
Monesti pariskunnat määräävät niinkin, että jälkeenjäänyt saa päättää KOKO omaisuudesta täydellä omistusoikeudella eli myös testamentata sen miten tahtoo.
Muuten eli ilman testamenttia mummolla on ollut oikeus päättää puolesta YHTEISESTÄ omaisuudesta ja kokonaisuudessaan siitä omaisuudesta, joka hänellä on ollut omaa omaisuutta omissa nimissään.
Jos epäilee testamentin oikeellisuutta, lapsenlapsilla on mahdollisuus myös kiistää testamentti.
Itse kiistäisin testamentin vain, jos epäilisin sen olevan väärennetty tai sillä ei olisi kahta lainmukaista todistajaa tms..
Toisten perintöjen kärkkyminen tai kärkkyjät ei kiinnosta.
Jokainen itse tehköön oman omaisuutensa ja testamentatkoon sen kelle tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Papan osuus on jo peritty ja siitä on verot maksettu. Nyt on vaan sisarusten asia pitää huoli siitä, että moittivat testamenttia ajoissa, jotta saavat papan perinnöstä sen osan , josta ovat veronkin maksaneet.
Osaako joku sanoa, miten testamenttia moititaan? Sehän ei ole mikään digivirastoon tai käräjäoikeuteen rekisteröity dokumentti, johon voisi antaa virallisen moitteen tms. On mummon testamentti, joka kyseenalaistetaan ja / tai jonka virheet halutaan osoittaa ja ehkä tehdä se kokonaan pätemättömäksi. Mutta miten ja kenelle, minkälaisella paperilla? Onko siihen jotain määrämuotoista lomaketta ja jotain instanssia, mihin se tehdään?
Ei ole mitään paperia.
Käänny juristin puoleen. Hän selvittää, onko testamentissa mitään, minkä perusteella sen edes voisi kyseenalaistaa.
Testamentin kiistäminen/moite käsitellään käräjäoikeudessa, eikä sitä prosessia maallikko voi hoitaa ilman lakiapua.
Testamentti kumotaan vain, jos se ei ole muodollisesti oikein tehty (oikeustoimikelpoisena, ilman johdattelua ja painostusta, todistajat, päiväys, allekirjoitus jne.), tai voidaan osoittaa sen olevan väärennetty.
Pelkästään itku siitä, ettei itse pääse perijäksi, ei riitä testamentin moittimiseen.
Moni perinnönjako on epäreilu.
Jos vaikka toinen perillisistä on saanut ennakkoperintönä (suosikkipentu) vaikkapa tontin paljon ennen vanhemman kuolemaa, toinen perijä saattaa jäädä ilman perintöä jos vanhempi joutuu realisoimaan jäljelle jääneen omaisuuden ja kuluttamaan sen, siihen vain että voi voi olisit ollut röyhkeämpi ja yhtä härski aikoinaan kuin toinenkin perijä.
Vierailija kirjoitti:
Moni perinnönjako on epäreilu.
Jos vaikka toinen perillisistä on saanut ennakkoperintönä (suosikkipentu) vaikkapa tontin paljon ennen vanhemman kuolemaa, toinen perijä saattaa jäädä ilman perintöä jos vanhempi joutuu realisoimaan jäljelle jääneen omaisuuden ja kuluttamaan sen, siihen vain että voi voi olisit ollut röyhkeämpi ja yhtä härski aikoinaan kuin toinenkin perijä.
röyhkeä ja härski?
Mun sisareni on saanut ennakkoperintöä sekä huomattavasti apua vanhemmiltani. Hänellä on ollut a) tarve b)asuu samalla paikkakunnalla ja on vanhemmille seurana ja turvaverkkona
Olisiko hänen pitänyt kieltäytyä avusta, jottei olisi härski ja röyhkeä?
Härskiä olisi lähinnä minun laskeskella mitä vanhemmat omilla rahoillaan tekevät, onhan mulla täysin oma talouteni kuten aikuisella ihmisellä kuuluukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni perinnönjako on epäreilu.
Jos vaikka toinen perillisistä on saanut ennakkoperintönä (suosikkipentu) vaikkapa tontin paljon ennen vanhemman kuolemaa, toinen perijä saattaa jäädä ilman perintöä jos vanhempi joutuu realisoimaan jäljelle jääneen omaisuuden ja kuluttamaan sen, siihen vain että voi voi olisit ollut röyhkeämpi ja yhtä härski aikoinaan kuin toinenkin perijä.
röyhkeä ja härski?
Mun sisareni on saanut ennakkoperintöä sekä huomattavasti apua vanhemmiltani. Hänellä on ollut a) tarve b)asuu samalla paikkakunnalla ja on vanhemmille seurana ja turvaverkkona
Olisiko hänen pitänyt kieltäytyä avusta, jottei olisi härski ja röyhkeä?
Härskiä olisi lähinnä minun laskeskella mitä vanhemmat omilla rahoillaan tekevät, onhan mulla täysin oma talouteni kuten aikuisella ihmisellä kuuluukin.
Mutta jos asia on päinvastoin se joka ei ole turvaverkkona eikä auta saa ennakkoperinnön ja se joka on 25 vuotta auttanut jää nuolemaan näppejään, oikeudenmukaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni perinnönjako on epäreilu.
Jos vaikka toinen perillisistä on saanut ennakkoperintönä (suosikkipentu) vaikkapa tontin paljon ennen vanhemman kuolemaa, toinen perijä saattaa jäädä ilman perintöä jos vanhempi joutuu realisoimaan jäljelle jääneen omaisuuden ja kuluttamaan sen, siihen vain että voi voi olisit ollut röyhkeämpi ja yhtä härski aikoinaan kuin toinenkin perijä.
röyhkeä ja härski?
Mun sisareni on saanut ennakkoperintöä sekä huomattavasti apua vanhemmiltani. Hänellä on ollut a) tarve b)asuu samalla paikkakunnalla ja on vanhemmille seurana ja turvaverkkona
Olisiko hänen pitänyt kieltäytyä avusta, jottei olisi härski ja röyhkeä?
Härskiä olisi lähinnä minun laskeskella mitä vanhemmat omilla rahoillaan tekevät, onhan mulla täysin oma talouteni kuten aikuisella ihmisellä kuuluukin.
Mutta jos asia on päinvastoin se joka ei ole turvaverkkona eikä auta saa ennakkoperinnön ja se joka on 25 vuotta auttanut jää nuolemaan näppejään, oikeudenmukaista?
Jaa'a, vaikea noilla pohjatiedoilla sanoa, etenkään mikä tekee sisaruksestasi röyhkeän ja härskin :)
Sanoisin, että ihmisillä on yleensä tekemilleen valinnoille joku syy. Syytä ei tarvitse ymmärtää, mutta se pitää ihan oman hyvinvoinnin vuoksi hyväksyä, niin kauan kun nämä valinnat eivät riko mitään lakia. Vain omaan tekemiseensä voi vaikuttaa. Jos sisar on ollut vanhempien suosikki, ei sisarta kohtaan tunnettu katkeruus hyödytä ketään. Esim itse olen ymmärtänyt, etten tullut äidin kanssa koskaan oikein läheiseksi, koska olin siinä pikkulapsiajan lopussa /esimurkkuiässä hyvin epäkiitolliseen aikaan. Vanhemmillani oli vaikea aviokriisi ja vanhempi siskoni oireili psyykkisesti. Olin näkymätön ja olen yhä edelleen etäisin. Ei se taida siskojeni vika olla?
Vainaja on todennäköisesti halunnut, että mökkiä ei myydä, vaan että se säilyy suvussa kokonaisena. Sinänsä tuo ratkaisu on järkevä siitä näkökulmasta. Yhteisomistus on usein kestämätöntä, ja usein osa haluaa myydä ja osa pitää mökin. Tulee riitoja.
Ok. Nyt ymmärrän.