Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan voi nauttia kaupungissa asumisesta?
parikymppinen nuori
21.07.2023 |
Olen asunut kaupungissa lähes viisi vuotta, olen kotoisin pienestä kylästä. Olen tehnyt päätöksen, että muutan takaisin kotikylääni jossa olen kasvanut. Hymyilen edelleen täällä lenkillä ihmisille ja tervehdin, siitä on vain tullut tapa mutta harva tervehtii takaisin, valtaosa katsoo kuin tärähtänyttä. En ymmärrä, miten kukaan pystyy elämään kaupungissa. Täällä on niin paljon meteliä ja ihmisiä, lisäksi kaikilla tuntuu olevan kiire ja kaikki ovat pahalla päällä. Olen asunut rauhallisella alueella kerrostalossa, mutta silti koen, että olen jatkuvasti ylikuormittunut. Liikenteen meteli on aivan liian kova, ihmisiä on joka paikassa ja luontoa ei ole tarpeeksi lähellä. Haluan asua ihan metsän vieressä, oikeasti hiljaisessa paikassa ja muutenkin pienissä kylissä on yhteisöllisyyttä, jota en ole kaupungissa kokenut ollenkaan. Naapureita moikataan välillä, mutta siihen se sitten jää. Täällä on rappujen ovet ja jopa roskiskatokset lukossa, uudessa talossa ei ole alaovi lukossa, pihalla on koristeita ja kukkasia ja pelkkä roskiskatos.
En ole koskaan nauttinut kahviloista, baareista tai muista paikoista mitä tässä on lähellä, joten en senkään puoleen koe hyötyä kaupungista. Olen asunut 30m2 yksiössä ja se on hintava, verrattuna kotikylääni jossa minua odottaa 60m2 parvekkeellinen kaksio, joka on halvempi kuin tämä yksiö. Tässä yksiössä ei ole edes kunnon keittiötä, vain yksi seinä jossa on ns. keittokomero. Rakastan ruoanlaittoa ja siihen ei todellakaan ole paljoa tilaa. Muutenkin minulla on paljon luovia harrastuksia, joille tarvitsen tilaa. (Palapelien rakennus, maalaaminen, neulominen yms)
Te, jotka nautitte kaupungissa asumisesta, mitkä ovat ne asiat joista pidätte eniten? Listaan tähän vielä plussat ja miinukset.
+ tuplasti isompi asunto
+ enemmän tilaa harrastuksille
+ enemmän säilytystilaa
+ rauhallinen ja hiljainen ympäristö
+ metsää, järviä ja peltoa ympärillä
+ läheiset lähempänä
+ vähemmän ihmisiä
+ yhteisöllisyys ja yhteishenki parempi
+ turvallisempi alue ja paikka muutenkin
- palveluihin on hieman pidempi matka, eli auto on hyvä olla, sillä julkisia menee aika harvakseltaan
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
En sanonut missään vaiheessa että asun nyt Helsingissä ja että olen muuttamassa maalle. Olen muuttamassa pieneen kylään, en keskelle ei mitään maalle. Siellä kulkee bussit ja on muutakin kuin vain luontoa, vaikka se minulle iso asia onkin.
Juuri tätä en ymmärrä ihmisistä, oletetaan asioita ja vedetään naurettavia johtopäätöksiä. Kylä jossa olen kasvanut ei kyllä vastaa teidän käsitystänne juoruilusta ja yksityisyyden puutteesta, päin vastoin. Ei kenenkään ole pakko jakaa koko elämäntarinaansa muille, ja yleensä juttelu on mm. säästä, paikallisista tapahtumista ja uutisista, eikä mistään yksityisasioista. Kaupungissa sen sijaan mulla on erittäin uteliaita ja nenäkkäitä naapureita, jotka vahtii ikkunastaan jos menen vaikka taloyhtiön pihaan lukemaan kirjaa.
Kysyin nimenomaan miksi ihmiset viihtyy kaupungissa, en pyytänyt aggressiivisia kommentteja siitä miten oma valinta on paras ja muiden valinnat on peestä.
ap
Jos olet kotoisin jostakin kylästä ja kuulut oikeaan sukuun, niin siellä menee hyvin. Sen sijaan uutena pienelle paikkakunnalle muuttaminen voi olla todella hankalaa, eikä ihmisiin tutustu. Suomalaiset tuppukylät voivat olla todella ahdistavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas joku joka luulee että yhteisöllisyys on joku itsestäänselvästi positiivinen asia. Minä ainakaan en halua tuntea naapureitani tai olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Ei kukaan täysijärkinen halua asua kaupungissa. Hirveä hälinä koko ajan, paljon ihmisiä ja nykyään myös vaarallisia ryösteleviä nuorisojengejä ja huumehörhöjä. Asunnot törkeän kalliita, liikenne ruuhkaista ja mihinkään et saa autoa parkkiin. Ei metsää, ei luontoa, ei järveä, ei rauhaa, ei yhteisöllisyyttä vain kolkkoja betonilähiöitä.
Jokainen täysjärkinen haluaa omakotitalon rauhalliselta paikalta läheltä luontoa.
Vierailija kirjoitti:
Taas joku joka luulee että yhteisöllisyys on joku itsestäänselvästi positiivinen asia. Minä ainakaan en halua tuntea naapureitani tai olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Miksi et? Onko sinulla joku sosiaalifobia?
Vierailija kirjoitti:
Asuin kaupungissa opiskeluaikaan pakosta.
Kaupunkiasumisessa en löytänyt yhtään pluspuolta
- liikenteen melu
- naapurien tappelut kuuluu seinien läpi
- kerrostalossa on kesällä kuuma kuin saunassa ja talvella jäätyy
- ihmiset ovat töykeitä
- lähikaupassa suurin osa ruuista ihan mätiä ja päiväykset koko ajan vanhentuneet
- känniset ja huumehörhät kaduilla
- jos pitää ikkunaa auki katupöly tunkee sisään
-keväällä katupölyä on niin paljon että keuhkoja ahdistaa ja silmiä kirvelee, jos kävelee pienen matkan kadulla
-idioottisukulaiset asuvat kaupungissa
-kuin vettä sataa kaikki tulvii aina yli
-varastokomeroissa ei ole ilmavaihtoa ja kaikki homehtuu mitä sinne vie
-naapurit eivät halua tutustua, eikä moikata rappukäytävässä
-ystävien saaminen on vaikeaa
-jos haluaa mennä lenkille luontoon joutuu ajamaan bussilla ulos kaupungista ellei halua lenkkeillä ostoskeskuksessa
-mitä hyvänsä harrastusta varten joutuu menemään jonnekin kauemmas, kaupungissa ei ole hevostalleja
-kahviloissa kaikki maksaa hirveästi
Siinä tuli paljon hyviä syitä asua muualla kuin kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas joku joka luulee että yhteisöllisyys on joku itsestäänselvästi positiivinen asia. Minä ainakaan en halua tuntea naapureitani tai olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Miksi et? Onko sinulla joku sosiaalifobia?
Ei ole mitään fobiaa, mutta on ihan painajaismainen ajatus että joku alkaisi maratonrupatella rappukäytävässä, kun haluan vain raskaan työpäivän jälkeen äkkiä kotiin ja kiristävät vaatteet pois päältä. Ja introvertti kun olen niin minun pitää välillä "latautua" yksin että taas jaksan.
Oma kokemus että enemmän kaupungeissa on luontoa kuin ihan maalla ja paljon helpompi liikkua ja harrastaa. Tosi pienellä paikkakunnalla joudut kulkemaan jotakin tien piennarta pitkin missä ei ole edes pyöräteitä. Autolla joka paikkaan. Lenkkeily ja pyöräily hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kaupunkia ap mahtaa tarkoittaa?
Jos Helsinkiä, niin sehän on palstan toimesta osoitettu tuppu- ja/tai käpykyläksi, pieneksi ja piskuiseksi kyläpahaseksi.
Muka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas joku joka luulee että yhteisöllisyys on joku itsestäänselvästi positiivinen asia. Minä ainakaan en halua tuntea naapureitani tai olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Miksi et? Onko sinulla joku sosiaalifobia?
Ei ole mitään fobiaa, mutta on ihan painajaismainen ajatus että joku alkaisi maratonrupatella rappukäytävässä, kun haluan vain raskaan työpäivän jälkeen äkkiä kotiin ja kiristävät vaatteet pois päältä. Ja introvertti kun olen niin minun pitää välillä "latautua" yksin että taas jaksan.
Nyt on muotia olla introvertti, odota kunhan se menee muodista:) Ja naapureiden tunteminen ei tarkoita maratonrupattelua vaan tervehtimistä ja muutaman sanan vaihtoa rappukäytävässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaupunkia ap mahtaa tarkoittaa?
Jos Helsinkiä, niin sehän on palstan toimesta osoitettu tuppu- ja/tai käpykyläksi, pieneksi ja piskuiseksi kyläpahaseksi.
Muka.
Oikeissa suurkaupungeissa on miljoonia ihmisiä enemmän kuin koko Suomessa.
Minä tykkään kaupungista asumisesta eikä tarvitse omiaa rahareikkaa elikkä autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä viihdyn kaupungissa. Asun kivasti okt:ssa jossa isohko piha ja piha rajoittuu pieneen metsikköön. Palvelut parin km päässä. Liikenteen ääniin en juurikaan kiinnitä huomiota.
Voisin asua maallakin mutta syksyisin ja talvisin pimeys ahdistaa. Kaupungissa on valaistut tiet ja enemmän elämää.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään elää ja asua niin, ettei naapurit ja kylänmiehet kyttää elämääni. Inhoan tuppukyliä, missä tiedetään kaikkien asiat ja missä muut määrittävät yhteisen normiston.
Siis luulevat tietävänsä. Liian uteliaat ihmiset on itselle maalla asumisen ainut miinus. Itseäni ei naapurien asiat kiinnosta tippaakaan, enkä ymmärrä, miten joku jaksaa minun asioista nähdä vaivaa. Pysyttelen omissa oloissani ja annan naapurien elää elämäänsä. Niin tekisin kaupungissakin.
Olen niin kuin ap, pikkupaikkakunnalta kotoisin ja muutaman kaupunkivuoden jälkeen takaisin muuttanut. Minulle suurin ongelma kaupungissa oli melu. Kaiken muun kanssa olisin pystynyt elämään, mutta se jatkuva stnallinen meteli oli vähällä viedä minulta mielenterveyden. Nyt kun asun taas maalla, ei haittaa yhtään, vaikka välillä kuuluu työkoneiden ääniä tai kylän teinit pärrää mopoilla tietä ees taas. Se ei ole jatkuvaa ja öisin ei kukaan mekasta, eikä tietenkään ole seinänaapureita luukuttamassa musiikkia, kantakävelemässä 24/7 ym. hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun Helsingin keskustassa. Meillä on varaa asua perheasunnossa, jossa on kivasti tilaa koko perheelle. Asunto ei ole koskaan liian kuuma eikä liian kylmä. Minulla on iso uudenkarhea viimeisen päälle oleva keittiö, jossa on erinomainen kokkailla. Tämä on rauhallisella paikalla, autoja ei kulje ikkunoiden alla eikä katupöly tänne asti nouse. Kotoani näen todella komeita näkymiä Stadin kauneutta. Talo on rauhallinen, ei ole järjestyshaittoja. Kertaakaan tässä kymmenen vuoden aikana ei ole meluttu öisin tai tarvittu poliisia. Tästä on kiva lähteä, kun kaikki on kävelymatkan päässä. Ruokakauppa, työpaikka, koulut ja yhteiskunnan palvelut. En ole lainkaan nikkarointi tai puutarhaihminen, joten ei haittaa, vaikka noita ei voi tehdä. Kotona minulla on tilaa pitää omaa kuntoiluvarustelua, vieressä on uimahalli ja lenkille pääsee. En näe mitään etua siihen, että asuisin jossain muualla. Mitä ihmettä muulla Suomella olisi minulla annettavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaupunkia ap mahtaa tarkoittaa?
Jos Helsinkiä, niin sehän on palstan toimesta osoitettu tuppu- ja/tai käpykyläksi, pieneksi ja piskuiseksi kyläpahaseksi.
Muka.
Oikeissa suurkaupungeissa on miljoonia ihmisiä enemmän kuin koko Suomessa.
Niin, mikä on pointtisi?
Aina on suhteutettava asukaslukuun. Turha vertailla maailman metropoleihin.
Kaupunkilaiset ovat ylimielisiä ja töykeitä. Olen myyjä kaupassa pien pienellä mökkipaikkakunnalla. Paikalliset ovat hyväntuulisia, ystävällisiä ja rentoja asiakkaita, kaupunkilaiset käyttäytyvät kuin "euroopanomistajat". Valittavat KAIKESTA, eivät ole mihinkään tyytyväisiä, kohtelevat henkilökuntaa kuin toisen luokan kansalaisia. Jotain siellä kaupunkien ilmassa ja juomavedessä on vikana..?
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkilaiset ovat ylimielisiä ja töykeitä. Olen myyjä kaupassa pien pienellä mökkipaikkakunnalla. Paikalliset ovat hyväntuulisia, ystävällisiä ja rentoja asiakkaita, kaupunkilaiset käyttäytyvät kuin "euroopanomistajat". Valittavat KAIKESTA, eivät ole mihinkään tyytyväisiä, kohtelevat henkilökuntaa kuin toisen luokan kansalaisia. Jotain siellä kaupunkien ilmassa ja juomavedessä on vikana..?
Onko ne paikalliset sun omia sukulaisia?
Otan yhden pointin tähän keskusteluun. Miten kaupungissa huomaa vuodenaikojen vaihtelut? Maalla näkee selvästi ja voi kasvattaa kasvimaalla esim juureksia.
Ja entä sitten kun on eläkkeellä, kumpi on parempi vaihtoehto. Mielestäni sitten voisi asua apujen turvin edelleen maalla tai sitten lähempänä palveluja kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Ajelin just Etelä-Savon pikkuteitä. Voi että. Siellä keskellä ei mitään, metsän keskellä siellä täällä taloja tien reunassa, amppelit roikkuen ja pihat tikissä. Mietin, et kesäidyllihän se on, mut syysöinä ja pimeinä talvipäivinä kun on korvessa, niin voi että. Tosi kaukana kaikesta. Mutta onhan netti jolla koko maailma on kämmenellä, ihan tässä. Kukin tyylillään. Rauhaa ja hiljasuutta on siellä, mitä kyllä itse monesti kaupungissa kaipaa. En silti tiedä haluaisinko asua ihan niin korvessa.
Näin maalaisena aina naurattaa kaupunkilaisten kammo maaseudun syksyä ja talvea kohtaan. Minusta se on nimittäin parasta aikaa. On hiljaista ja rauhallista, kun ihmiset lähinnä kököttävät kodeissaan. Saa nukuttua hyvin, kun ei ole valosaastetta. Juu, olen kuullut pimennysverhoista ja unimaskeista (sellaista käytänkin kesäisin), mutta tykkään siitä, että ikkunasta voi katsella tähtiä ennen nukahtamista.
Kaupungissa ei ole koskaan sitä rauhaa, jonka maaseudulla löytää pimeänä vuodenaikana. Sama valo ja häly vuoden ympäri. Se on pitemmän päälle todella kuormittavaa, mutta kaipa ikänsä kaupungissa asunut on siihen sopeutunut.
Onnellinen oletkin, jos et asu ihan keskustassa. Voi elosi olla jopa siedettävää.