Kun puoliso on todennäköisesti pettänyt mutta ei myönnä sitä?!

Katsoisin bluffin loppuun asti, ja mikäli ei myöntämistä tulisi, niin eroaisin. 

Kun olen tiennyt tarkkaan jonkun asian pystymättä sitä todistaa, niin olen kysynyt suoraan, sanonut ehkä että minulle tultiin kertomaan asiasta, ja nyt sulla on mahdollisuus selittää mikäli haluat että suhde jatkuu. Itse asiassa joa aluksi pohjustan suhteen niin että kaikesta voi puhua, että kaikki muu voidaan selvittää ja päästä yli mutta ei valehtelua. Sitten jos mies on tunnustanut tekonsa, olen jättänyt hänet, ja jos ei ole tunnustanut, olen jättänys silti, koska luottamustahan ei enää ole

Jos et luota mieheesi, ei ole järkeä jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko toisen ihmisen omistaa? Voisiko sen ukon antaa pitää sivusuhteensa ja alkaa itse suunnitella ja toteuttaa omannäköistä itsenäistä elämää? Lopettaa ukon passaamisen ja kyttäämiseen, missä se menee. Huidelkoon missä huvittaa.

Jossain vaiheessa huomaat, ettet tarvitse ukkoa mihinkään ja voit tehdä ratkaisusi kivutta.

Ihan samaa mieltä.

Jos miehellä on toisen kanssa mukavaa ja kotona ei ole enää kivaa, niin miksi ap:n kannattaisi laittaa enää paukkuja parisuhteeseen? Miksi hänen pitäisi saada tietää miehen tekemisistä ja olemisesta yhtään sen enempää ja onko viisasta käyttää aikaansa joidenkin vanhojen juttujen märehtimiseen?

Eikö olisi paljon viisaampaa käyttää energiansa oman uuden elämän rakentamiseen ja hyvinvointiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pääsin lukemaan viestittelyä mieheni ja ystävättärensä välillä. Puhelin oli jäänyt auki keittiön pöydälle, kuva naisesta siinä. Uteliaisuus heräsi.

Oli kirjottanut naiselle poikamme kuolemasta, laittanut kuvankin pojastamme, kertonut miten surivat veljet ja mieheni, lapsieni isä.

Ei mitään minusta. Yhdessä ollaan oltu 30 vuotta. Loppuviesteissä jo kirjotti kuinka haluaisi nähdä ystävättärensä alasti.

Luin koko viestiketjun. Olen todella pettynyt mieheeni. Viestittelyn alottivat pari kuukautta ennenkun poikamme kuoli toukokuussa.

Pahinta tässä on että kyseessä on selvästi ihastuminen mieheni puolelta.

Ei ole ollut hänestä miestä eroamaan ennenkun on sutinansa alottanut. Noloa.

En ymmärrä en.

Eli hän joutui hakemaan lohtua toisaalta...

Uskottomuus liittyy ihmisen omiin kehitysprosesseihin ja teemoihin, joita jokin tilanne herättää. Pettäminen liittyy usein elämän siirtymävaiheisiin ja joskus uskottomuuteen liittyy poikkeava elämäntilanne, esimerkiksi sairaus, työttömyys tai lapsettomuus. Nousee tunnelmia ja oloja, joihin ihminen lähtee hakemaan ratkaisuja.

Joskus uskottomuus on alun alkaen halua irrottautua suhteesta, halutaan itsenäistyä parisuhteesta, mutta uskallus puuttuu. 

(en minäkään olisi uskaltanut puolisolle sanoa, että haluan eron juuri kun olemme menettäneet lapsemme)

Viestittely alkoi jo ennen poikamme kuolemaa.

Ei ole mitenkään viesteissään maininnut olevansa varattu mies.

Elikkä jymäyttää naisystäväänsä. Nainen luulee ihastuvansa vapaaseen mieheen?

Miksi teillä miehillä pitää olla jo uusi nainen ennenkun eroatte? Jos edes eroatte?

Pieni sivusuhde tuo mukavasti jännitystä elämään?

Miksi mies on aina se uhri, vaikka jäisi kiinni rysän päältä?

Mitä väliä? Toinen on aikuinen ihminen ja hän tekee niin kuin parhaaksi katsoo. Kenenkään ei tarvitse alkaa toisen tekemisiä jeesustelemaan, vaan huolehtia itsestään niin kuin haluaa.

Mies ei omista vaimoaan ja vaimo ei omista miestään, ei vaikka he olisivat naimisissa. Jokaisella saa olla omia ystäviä ja omat yksityiset ajatuksensa, joihin ei edes aviopuolisolla ole mitään sanomista.

Ihmiset ovat erehtyväisiä ja aina kaikki asiat eivät mene niin kuin ehkä parasta olisi, mutta kukapa täällä taas olisi se, joka ei tee virheitä koskaan ja missään asiassa? Sellaista tyyppiä ei olekaan.

Ihan jokaisen aikuisen normaalin ihmisen kuuluu kuitenkin huolehtia itsestään, se ei ole muiden tehtävä. Jos ei ole sinut edes itsensä kanssa, niin miten voi olla muiden kanssa?

Juu, ei Suomessa ole orjuutta eli ei omisteta toinen toisiamme, mutta se ei sulje pois sitä, että toista , siis myös tai eritoten puolisoaan, pitää kunnioittaa, olla avoin ja rehellinen. Tärkeät asiat pitäisi jakaa , jotta toinen tuntee olevansa puolison kanssa yhtä ja " samalla puolella". Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ei saisi olla omia ystäviä tai harrastuksia tai ajatuksia.

Mutta haukkuminen vainoharhaiseksi tms ei ole asiallista käytöstä, vaan on avoimesti ja ystävällisesti selvitettävä asia , josta on tullut kysymys.

Jos puoliso on liian omistushaluinen tai mustasukkainen, on mentävä terapiaan , mutta ei aleta haukkumaan.

Sitten on otettava ero , jos siitä tulee sietämätöntä.

Ymmärrän, että rakastumisia tulee joskus yllättäen ja sopiva kumppaniehdokas löytyy , vaikka on jo parisuhteessa. Silloinkaan ei pidetä pitkää salasuhdetta, vaan asia selvitetään nopeasti ja erotaan.

Se on reilua sen hetkistä puolisoa kohtaan.

Jännitystä elämään voi etsiä muutenkin kuin pitämällä salasuhteita .

No just, eiköhän tuossa ole menty jo kauan sitten ohi kaikenlaisten kunnioitusten kanssa. Turha niiden perään on enää vinkua.

Sitä paitsi taas kerran, me olemme kuulleet vain ja ainoastaan ap:n hyvin epämääräisen löpinän. Miehen kertomana asia voisi olla täydellisen erilainen.

Miehen kertomana tarina voisi mennä vaikka niin, että ap on ihan kohtuuttoman mustis kaikesta. Hän kyylää kaikkea mitä mies tekee ja hyökkää Miehen päälle heti jos tämä uskaltaa vaikka moikata naapurin Leilalle tai katse kääntyy kauniin naisen perään. Jos mies siihen hätään sanoo, että ei hän sitä kaunista naista nähnyt, niin se on varmasti ap:n mielestä valehtelua, josta hän kiljuu kauan.

Mutta ihan sama, ap on outo ja mies on outo, kun ap:n kanssa on. Ehkä he sopivat hyvin yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Katsoisin bluffin loppuun asti, ja mikäli ei myöntämistä tulisi, niin eroaisin. 

Kun olen tiennyt tarkkaan jonkun asian pystymättä sitä todistaa, niin olen kysynyt suoraan, sanonut ehkä että minulle tultiin kertomaan asiasta, ja nyt sulla on mahdollisuus selittää mikäli haluat että suhde jatkuu. Itse asiassa joa aluksi pohjustan suhteen niin että kaikesta voi puhua, että kaikki muu voidaan selvittää ja päästä yli mutta ei valehtelua. Sitten jos mies on tunnustanut tekonsa, olen jättänyt hänet, ja jos ei ole tunnustanut, olen jättänys silti, koska luottamustahan ei enää ole

Minkä bluffin?

Minulle tuo valehtelu olisi jo itsessään pettämistä ja syy eroon. Se on sivuseikka, miten pitkälle on menty. Joka tapauksessa on tehty asioita, jotka ei selvästi miehen omastakaan mielestä päivänvaloa kestä ja vielä valehdeltu niistä. Ilman avoimuutta ja rehellisyyttä ei ole toimivaa parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoisin bluffin loppuun asti, ja mikäli ei myöntämistä tulisi, niin eroaisin. 

Kun olen tiennyt tarkkaan jonkun asian pystymättä sitä todistaa, niin olen kysynyt suoraan, sanonut ehkä että minulle tultiin kertomaan asiasta, ja nyt sulla on mahdollisuus selittää mikäli haluat että suhde jatkuu. Itse asiassa joa aluksi pohjustan suhteen niin että kaikesta voi puhua, että kaikki muu voidaan selvittää ja päästä yli mutta ei valehtelua. Sitten jos mies on tunnustanut tekonsa, olen jättänyt hänet, ja jos ei ole tunnustanut, olen jättänys silti, koska luottamustahan ei enää ole

Minkä bluffin?

Omani. Jos ei todisteita ole, keksisin sellaisen, ja jollei myönnettäis sittenkään, niin eroaisin. Eroaisin joka tapauksesa, mutta mukavampihan se on erota siksi että tietää toisen pettäneen, eli että toinen sen myöntää, kuin että toinen ei myönnä, mutta silti tietää sen tapahtuneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pääsin lukemaan viestittelyä mieheni ja ystävättärensä välillä. Puhelin oli jäänyt auki keittiön pöydälle, kuva naisesta siinä. Uteliaisuus heräsi.

Oli kirjottanut naiselle poikamme kuolemasta, laittanut kuvankin pojastamme, kertonut miten surivat veljet ja mieheni, lapsieni isä.

Ei mitään minusta. Yhdessä ollaan oltu 30 vuotta. Loppuviesteissä jo kirjotti kuinka haluaisi nähdä ystävättärensä alasti.

Luin koko viestiketjun. Olen todella pettynyt mieheeni. Viestittelyn alottivat pari kuukautta ennenkun poikamme kuoli toukokuussa.

Pahinta tässä on että kyseessä on selvästi ihastuminen mieheni puolelta.

Ei ole ollut hänestä miestä eroamaan ennenkun on sutinansa alottanut. Noloa.

En ymmärrä en.

Eli hän joutui hakemaan lohtua toisaalta...

Uskottomuus liittyy ihmisen omiin kehitysprosesseihin ja teemoihin, joita jokin tilanne herättää. Pettäminen liittyy usein elämän siirtymävaiheisiin ja joskus uskottomuuteen liittyy poikkeava elämäntilanne, esimerkiksi sairaus, työttömyys tai lapsettomuus. Nousee tunnelmia ja oloja, joihin ihminen lähtee hakemaan ratkaisuja.

Joskus uskottomuus on alun alkaen halua irrottautua suhteesta, halutaan itsenäistyä parisuhteesta, mutta uskallus puuttuu. 

(en minäkään olisi uskaltanut puolisolle sanoa, että haluan eron juuri kun olemme menettäneet lapsemme)

Viestittely alkoi jo ennen poikamme kuolemaa.

Ei ole mitenkään viesteissään maininnut olevansa varattu mies.

Elikkä jymäyttää naisystäväänsä. Nainen luulee ihastuvansa vapaaseen mieheen?

Miksi teillä miehillä pitää olla jo uusi nainen ennenkun eroatte? Jos edes eroatte?

Pieni sivusuhde tuo mukavasti jännitystä elämään?

Miksi mies on aina se uhri, vaikka jäisi kiinni rysän päältä?

Mitä väliä? Toinen on aikuinen ihminen ja hän tekee niin kuin parhaaksi katsoo. Kenenkään ei tarvitse alkaa toisen tekemisiä jeesustelemaan, vaan huolehtia itsestään niin kuin haluaa.

Mies ei omista vaimoaan ja vaimo ei omista miestään, ei vaikka he olisivat naimisissa. Jokaisella saa olla omia ystäviä ja omat yksityiset ajatuksensa, joihin ei edes aviopuolisolla ole mitään sanomista.

Ihmiset ovat erehtyväisiä ja aina kaikki asiat eivät mene niin kuin ehkä parasta olisi, mutta kukapa täällä taas olisi se, joka ei tee virheitä koskaan ja missään asiassa? Sellaista tyyppiä ei olekaan.

Ihan jokaisen aikuisen normaalin ihmisen kuuluu kuitenkin huolehtia itsestään, se ei ole muiden tehtävä. Jos ei ole sinut edes itsensä kanssa, niin miten voi olla muiden kanssa?

Juu, ei Suomessa ole orjuutta eli ei omisteta toinen toisiamme, mutta se ei sulje pois sitä, että toista , siis myös tai eritoten puolisoaan, pitää kunnioittaa, olla avoin ja rehellinen. Tärkeät asiat pitäisi jakaa , jotta toinen tuntee olevansa puolison kanssa yhtä ja " samalla puolella". Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ei saisi olla omia ystäviä tai harrastuksia tai ajatuksia.

Mutta haukkuminen vainoharhaiseksi tms ei ole asiallista käytöstä, vaan on avoimesti ja ystävällisesti selvitettävä asia , josta on tullut kysymys.

Jos puoliso on liian omistushaluinen tai mustasukkainen, on mentävä terapiaan , mutta ei aleta haukkumaan.

Sitten on otettava ero , jos siitä tulee sietämätöntä.

Ymmärrän, että rakastumisia tulee joskus yllättäen ja sopiva kumppaniehdokas löytyy , vaikka on jo parisuhteessa. Silloinkaan ei pidetä pitkää salasuhdetta, vaan asia selvitetään nopeasti ja erotaan.

Se on reilua sen hetkistä puolisoa kohtaan.

Jännitystä elämään voi etsiä muutenkin kuin pitämällä salasuhteita .

No just, eiköhän tuossa ole menty jo kauan sitten ohi kaikenlaisten kunnioitusten kanssa. Turha niiden perään on enää vinkua.

Sitä paitsi taas kerran, me olemme kuulleet vain ja ainoastaan ap:n hyvin epämääräisen löpinän. Miehen kertomana asia voisi olla täydellisen erilainen.

Miehen kertomana tarina voisi mennä vaikka niin, että ap on ihan kohtuuttoman mustis kaikesta. Hän kyylää kaikkea mitä mies tekee ja hyökkää Miehen päälle heti jos tämä uskaltaa vaikka moikata naapurin Leilalle tai katse kääntyy kauniin naisen perään. Jos mies siihen hätään sanoo, että ei hän sitä kaunista naista nähnyt, niin se on varmasti ap:n mielestä valehtelua, josta hän kiljuu kauan.

Mutta ihan sama, ap on outo ja mies on outo, kun ap:n kanssa on. Ehkä he sopivat hyvin yhteen?

Eri tyyppi joka tuli ketjuun. Ei ole ap:n tekstejä. Lue tarkemmin.

Terve. Olen erään miehen hyvä ystävä. Olemme ollet ystäviä jo pitkään ennenkuin mies alkoi seurustella nykyisen kanssa. Ystävyytemme on aina ollut platonista, mutta tosi hyvää ystävyyttä, hän on tärkeä ihminen minulle. Hänen naisystävä ei vaan meinaa sulattaa, eikä uskoa sitä. En edes ole mikään jatkuvasti yhteyttä ottava tapaus, ja olen itsekin varattu. Olen iloinen, että ystäväni löysi hyvän naisen, heidän suhteensa ei ole minulta pois (enkä myöskään koe tunkevani heidän tontilleen). Mutta tämä nainen pistää itse jatkuvasti kapuloita rattaisiin, kun epäilee kaikkia miehen tuntemia naisia petoskumppaneiksi. Ystäväni ei ole koskaan ollut pettävää sorttia, ja on aika loukkaantunut ja äimänä näistä epäilyistä. Mielestäni he sopivivat hyvin yhteen ja olisivat hyvä pari ilman tuota hullua mustasukkaisuutta. Saa nähdä kauan suhde kestää, toivon naisen tulevan järkiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo valehtelu olisi jo itsessään pettämistä ja syy eroon. Se on sivuseikka, miten pitkälle on menty. Joka tapauksessa on tehty asioita, jotka ei selvästi miehen omastakaan mielestä päivänvaloa kestä ja vielä valehdeltu niistä. Ilman avoimuutta ja rehellisyyttä ei ole toimivaa parisuhdetta.

Valheellisuus on pettäjän ja sarjapettäjän ominaisuus josta eivät pääse täysin eroon koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoisin bluffin loppuun asti, ja mikäli ei myöntämistä tulisi, niin eroaisin. 

Kun olen tiennyt tarkkaan jonkun asian pystymättä sitä todistaa, niin olen kysynyt suoraan, sanonut ehkä että minulle tultiin kertomaan asiasta, ja nyt sulla on mahdollisuus selittää mikäli haluat että suhde jatkuu. Itse asiassa joa aluksi pohjustan suhteen niin että kaikesta voi puhua, että kaikki muu voidaan selvittää ja päästä yli mutta ei valehtelua. Sitten jos mies on tunnustanut tekonsa, olen jättänyt hänet, ja jos ei ole tunnustanut, olen jättänys silti, koska luottamustahan ei enää ole

Minkä bluffin?

Omani. Jos ei todisteita ole, keksisin sellaisen, ja jollei myönnettäis sittenkään, niin eroaisin. Eroaisin joka tapauksesa, mutta mukavampihan se on erota siksi että tietää toisen pettäneen, eli että toinen sen myöntää, kuin että toinen ei myönnä, mutta silti tietää sen tapahtuneen.

No on jo vai no har hais ta keksiä omia juttujaan ja mennä niiden kanssa itkemään räkä poskella miehen eteen! Uskomatonta lapsellisuutta, typeryyttä, voi tsiisus sentään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo valehtelu olisi jo itsessään pettämistä ja syy eroon. Se on sivuseikka, miten pitkälle on menty. Joka tapauksessa on tehty asioita, jotka ei selvästi miehen omastakaan mielestä päivänvaloa kestä ja vielä valehdeltu niistä. Ilman avoimuutta ja rehellisyyttä ei ole toimivaa parisuhdetta.

Valheellisuus on pettäjän ja sarjapettäjän ominaisuus josta eivät pääse täysin eroon koskaan.

Mutta tyypistä pääsee eroon helpostikin halutessaan. Tyyppi voi jatkaa siis valitsemallaan tiellä ja hänestä eroava omallaan, kaikki olisi siis hyvin, kunhan vain lopetettaisiin toisessa roikkuminen ja otettaisiin elämä omiin hyppysiin.

Jos ei itse tee mitään, niin ei kai siitä voi oikein toistakaan loputtomasti syyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo valehtelu olisi jo itsessään pettämistä ja syy eroon. Se on sivuseikka, miten pitkälle on menty. Joka tapauksessa on tehty asioita, jotka ei selvästi miehen omastakaan mielestä päivänvaloa kestä ja vielä valehdeltu niistä. Ilman avoimuutta ja rehellisyyttä ei ole toimivaa parisuhdetta.

Valheellisuus on pettäjän ja sarjapettäjän ominaisuus josta eivät pääse täysin eroon koskaan.

Mutta tyypistä pääsee eroon helpostikin halutessaan. Tyyppi voi jatkaa siis valitsemallaan tiellä ja hänestä eroava omallaan, kaikki olisi siis hyvin, kunhan vain lopetettaisiin toisessa roikkuminen ja otettaisiin elämä omiin hyppysiin.

Jos ei itse tee mitään, niin ei kai siitä voi oikein toistakaan loputtomasti syyttää?

Siksi ero tollaisista, lapset mukaan ja julkinen teilaus tuollaisille. Oppivathan käyttäytymään kuin ihmiset eikä kuin viidakon eläimet.

Vierailija kirjoitti:

Joo uskomatonta mitä vastauksia.

Ootteko te kaikki jotain katkeria, mielenvikaisia sinkkuja?!

Ei ap

On ne. Pääsevät täällä haukkumaan toisia kun itsellä on paha olo.

Uskomatonta, kuinka täällä haukutaan naista jota petetään tai jonka mies on aikeissa pettää, mutta tsempataan miestä, joka pettää tai on aikeissa pettää.

Tämä sama kaava toistuu useissa ketjuissa.

Aika paljon kakkosnaisia paikalla, tai naisia, jotka mielellään sekaantunat varattuihin?

Onnea vaan pettäjän liehittelyyn ja tsemppiä tulevaan pettämiseen, pettää se petturi teitäkin vielä, ette ole lopulta sen kummempia naisia pettäjän silmissä, kaikki arkistuu, semmoista se on.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, kuinka täällä haukutaan naista jota petetään tai jonka mies on aikeissa pettää, mutta tsempataan miestä, joka pettää tai on aikeissa pettää.

Tämä sama kaava toistuu useissa ketjuissa.

Aika paljon kakkosnaisia paikalla, tai naisia, jotka mielellään sekaantunat varattuihin?

Onnea vaan pettäjän liehittelyyn ja tsemppiä tulevaan pettämiseen, pettää se petturi teitäkin vielä, ette ole lopulta sen kummempia naisia pettäjän silmissä, kaikki arkistuu, semmoista se on.

Jep. Kakkosnaisia ja sitten patologisia sarjapettäjämiehiä pyörii tässäkin ketjussa. Samat mantrat ja sama kuluneet kliseet joka kerta. Ja ei se elämä pettämällä ja salasuhteilla paremmaksi muutu kuin ohikiitäväksi hetkeksi.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, kuinka täällä haukutaan naista jota petetään tai jonka mies on aikeissa pettää, mutta tsempataan miestä, joka pettää tai on aikeissa pettää.

Tämä sama kaava toistuu useissa ketjuissa.

Aika paljon kakkosnaisia paikalla, tai naisia, jotka mielellään sekaantunat varattuihin?

Onnea vaan pettäjän liehittelyyn ja tsemppiä tulevaan pettämiseen, pettää se petturi teitäkin vielä, ette ole lopulta sen kummempia naisia pettäjän silmissä, kaikki arkistuu, semmoista se on.

Olen huomannut saman kaavan. Toistuu viesteissä joissa aloittaja on ikävässä tilanteessa ja sitten aletaan oikein joukolla kiusaamaan ja lyömään jo lyötyä. Ihan sairasta sakkia täälläkin pyörii. Katkeria, kateellisia, pahaa vain toivovat toisille ihmisille! Ja myös miehistä näitä löytyy jotka alkavat haukkua rumaksi vanhaksi läskiksi?! Ihan hävettää nää Jonnet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, kuinka täällä haukutaan naista jota petetään tai jonka mies on aikeissa pettää, mutta tsempataan miestä, joka pettää tai on aikeissa pettää.

Tämä sama kaava toistuu useissa ketjuissa.

Aika paljon kakkosnaisia paikalla, tai naisia, jotka mielellään sekaantunat varattuihin?

Onnea vaan pettäjän liehittelyyn ja tsemppiä tulevaan pettämiseen, pettää se petturi teitäkin vielä, ette ole lopulta sen kummempia naisia pettäjän silmissä, kaikki arkistuu, semmoista se on.

Olen huomannut saman kaavan. Toistuu viesteissä joissa aloittaja on ikävässä tilanteessa ja sitten aletaan oikein joukolla kiusaamaan ja lyömään jo lyötyä. Ihan sairasta sakkia täälläkin pyörii. Katkeria, kateellisia, pahaa vain toivovat toisille ihmisille! Ja myös miehistä näitä löytyy jotka alkavat haukkua rumaksi vanhaksi läskiksi?! Ihan hävettää nää Jonnet!

Täällä pyörii palstahullu jonka elämäntehtävä tuntuu olevan pettämisen ja salasuhteiden puolustaminen viimeiseen saakka. Ei ole ihan päästään kunnossa.

Jollain tapaa säälin niitä salarakkaita, koska niin kauan kun puoliso on mukana kuvioissa, he ovat vain niitä numero kakkosia. Okei, yhdessä on vietetty kivaa mutta toinen palaa kuitenkin sinne tuttuun taloon puolison luokse. Ja oi voi, jos salarakas toivoo saavansa varatun itselleen, eikä varattu osaa tai ei halua tehdä seuraavaa siirtoa jättää puoliso. Hän jää ikuisesti kakkoseksi.

Vierailija kirjoitti:

Jollain tapaa säälin niitä salarakkaita, koska niin kauan kun puoliso on mukana kuvioissa, he ovat vain niitä numero kakkosia. Okei, yhdessä on vietetty kivaa mutta toinen palaa kuitenkin sinne tuttuun taloon puolison luokse. Ja oi voi, jos salarakas toivoo saavansa varatun itselleen, eikä varattu osaa tai ei halua tehdä seuraavaa siirtoa jättää puoliso. Hän jää ikuisesti kakkoseksi.

Ja vaikka varattu valitsisikin salarakkaan niin se suhde kaatuu parissa kolmessa vuodessa. Koska epärehellisyyden pohjalle ei kestävää suhdetta vain pysty rakentamaan.