Kun puoliso on todennäköisesti pettänyt mutta ei myönnä sitä?!
Mitä vaihtoehtoja tässä on? Tämä tilanne, koko elämä on jumissa epätietoisuuden vuoksi. Puoliso ei ole jäänyt kiinni housut kintuissa mutta monenlaisia ns. merkkejä on ollut ilmassa ja mies vain inttää että nainen on vain kaveri. Voisi sanoa että 99% on varmaa että jotain peliä on ollut ja on vielä meneillään. Pitkä liitto takana, mies ei halua erota. Väittää että kuvittelen vain kaiken tms. En todellakaan tiedä mitä teen??? Luottamusta toiseen ei ole, saako sitä edes enää takaisin. Suuresti epäilen.
Mihin asioihin tässä kannattaisi nyt kiinnittää erityisesti huomiota kun päätöksiä tulevaisuuden suhteen alkaa tekemään? Mun ajatukset kiertää vain yhtä ympyrää enkä pääse täältä ulos. Ahdistaa ja ahdistaa. Kiitos jos joku jotain vinkkejä antaisi.
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain tapaa säälin niitä salarakkaita, koska niin kauan kun puoliso on mukana kuvioissa, he ovat vain niitä numero kakkosia. Okei, yhdessä on vietetty kivaa mutta toinen palaa kuitenkin sinne tuttuun taloon puolison luokse. Ja oi voi, jos salarakas toivoo saavansa varatun itselleen, eikä varattu osaa tai ei halua tehdä seuraavaa siirtoa jättää puoliso. Hän jää ikuisesti kakkoseksi.
Ja vaikka varattu valitsisikin salarakkaan niin se suhde kaatuu parissa kolmessa vuodessa. Koska epärehellisyyden pohjalle ei kestävää suhdetta vain pysty rakentamaan.
Ei välttämättä kaadu, tiedän muutamankin parisuhteen, joka on alkanut "hämärissä oloissa", mutta ne ovat olleetkin sitten niitä loppuelämän parisuhteita. Yksi tällainen parisuhde on naapurin vanhuksilla, jotka ovat nyt noin 86 ja 87 vuotiaat. Molemmilla oli lapsia puolisonsa kanssa ja kohtuullisen hyvä elämä, mutta sitten toinen ihminen tuli elämään ja se oli menoa.
Rouva kertoi asiasta minulle vuosia sitten, joten uskon sen olevan niin kuin hän sen sanoi. Rouvan exä kuoli pari vuotta sitten, mutta eron jälkeen heistä tuli aikanaan ihan hyviä ystäviä taas ja lapset, sittemmin myös lastenlapset ja lastenlasten lapset tulivat kaikkien kanssa toimeen hyvin.
Muitakin tarinoita on tuttavapiirissä ja kaikkia yhdistää se, että parisuhteet eivät olleet enää mitään rakkaudentäytteisiä, vaan rikkinäisiä suhteita. Muutamassa on odotettu eroon saakka, mutta muutamassa ystävyys on alkanut jo ennen eroa. Ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Aina on jotain reunalle jääneitä jakojäännöksiä jotka joutuvat tyytymään rippeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain tapaa säälin niitä salarakkaita, koska niin kauan kun puoliso on mukana kuvioissa, he ovat vain niitä numero kakkosia. Okei, yhdessä on vietetty kivaa mutta toinen palaa kuitenkin sinne tuttuun taloon puolison luokse. Ja oi voi, jos salarakas toivoo saavansa varatun itselleen, eikä varattu osaa tai ei halua tehdä seuraavaa siirtoa jättää puoliso. Hän jää ikuisesti kakkoseksi.
Kaikkia naisia ei haittaa olla kakkosia, vaan he haluavatkin sen ukon palaavan omaan kotiinsa. Kun eivät halua miestä pysyvästi riesakseen. Mistään rakkaussuhteestahan ei aina välttämättä ole kyse. Ja ei, en ole kakkosnainen enkä siihen hommaan lähtisi, mutta kaikkia nyt ei vaan mikään pysyvä rakkaussuhde kiinnosta.
Minun tarina noin 30 vuoden takaa, olin silloin parikymppinen, sinkku:
Tapasin mukavan nuoren miehen, jonka kanssa oli helppo jutella ja oikein mukavaa. Mies etsi minut aina käsiinsä työpaikaltani ja tuli juttelemaan. Treffasimme ja juttelimme paljon, mies kertoi perheestään, työstään ja kaikesta, sanoi asuvansa vielä vanhempiensa luona ja kävimme siellä kerran, tosin vanhemmat olivat silloin mökillä. Näimme miehen aloitteesta useamman kerran viikossa ja mies jäi välillä luokseni yöksi. Esittelin miehen myös parille ystävälleni ja heidänkin mielestä mies oli ihan kiva.
Kerran soitin miehelle ja mies kuulostikin jotenkin täysin oudolta ja viralliselta. Sitten hän sanoi, että on avovaimonsa luona ja soittaa myöhemmin. Jäin suu auki ja soitin ystävälleni, että mitä wwittua? Sitten mies näytti soittavan ja vastasin puheluun. Siellä soittikin tämä avovaimo ja hän kuljui minulle todella rumasti kaikkea. Suljin puhelun.
Tunnin päästä mies soitti ja sanoi, että oli jättänyt avovaimonsa ja kysyi, voisiko tulla luokseni. Mietin asiaa noin sekunnin ja sanoin, että et voi. Mies yritti soitella vielä kuukausia tuon jälkeen, mutta en vastannut.
Vierailija kirjoitti:
Usein kakkosen matkaan kyllästyttyään palaa ukko takaisin ruikuttamaan, jotta petetty huolisi takaisin. Ja tätä tosiaankin tapahtuu turhan usein.
Että älkääpä kakkoset ilkamoiko liian nopeasti.
Laihana lohtuna se, että tulee se ukko luoksenne takaisin jos petetty ei tätä enää huoli.
Ja siinäpä vasta ykkönen voittaakin, saa takaisin häntä pettäneen ja hänelle valehdelleen ihanuuden. Jos jotain näissä keskusteluissa ihmettelen niin se että missä on ykkösnaisten itsekunnioitus ja itsearvostus. Jos oma mieheni jäisi kiinni pettämisestä niin en todellakaan näkisi tätä kilpailuna kakkosnaisen kanssa vaan hän saisi pettäjän pitää. Itse haluan rehellisen ja arvostavan miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kakkosen matkaan kyllästyttyään palaa ukko takaisin ruikuttamaan, jotta petetty huolisi takaisin. Ja tätä tosiaankin tapahtuu turhan usein.
Että älkääpä kakkoset ilkamoiko liian nopeasti.
Laihana lohtuna se, että tulee se ukko luoksenne takaisin jos petetty ei tätä enää huoli.Ja siinäpä vasta ykkönen voittaakin, saa takaisin häntä pettäneen ja hänelle valehdelleen ihanuuden. Jos jotain näissä keskusteluissa ihmettelen niin se että missä on ykkösnaisten itsekunnioitus ja itsearvostus. Jos oma mieheni jäisi kiinni pettämisestä niin en todellakaan näkisi tätä kilpailuna kakkosnaisen kanssa vaan hän saisi pettäjän pitää. Itse haluan rehellisen ja arvostavan miehen.
Roskat kuuluvat tunkiolle mätänemään. Juuri näin.
Pettämisessä tulee olla ehdoton. Se on aikuisen kypsän ihmisen ominaisuus.
Ei pidä sallia sitä koska sellainen ole enää mikään poispyyhittävä pikkuvirhe ihmisessä vaan todella perustavaa laatua oleva henkinen pysyvä viallisuus joka harvoin paranee vaan päinvastoin pahenee.
Siksi pettäjä pitää jättää.
Vierailija kirjoitti:
Pettämisessä tulee olla ehdoton. Se on aikuisen kypsän ihmisen ominaisuus.
Ei pidä sallia sitä koska sellainen ole enää mikään poispyyhittävä pikkuvirhe ihmisessä vaan todella perustavaa laatua oleva henkinen pysyvä viallisuus joka harvoin paranee vaan päinvastoin pahenee.
Siksi pettäjä pitää jättää.
Joillekin ihmisille, miehille ja naisille, pettäminen ei ole parisuhteen lopettava asia. Ei edes useampi tai pitkäaikainen pettäminen, väkivalta ja muut vastaavat asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain tapaa säälin niitä salarakkaita, koska niin kauan kun puoliso on mukana kuvioissa, he ovat vain niitä numero kakkosia. Okei, yhdessä on vietetty kivaa mutta toinen palaa kuitenkin sinne tuttuun taloon puolison luokse. Ja oi voi, jos salarakas toivoo saavansa varatun itselleen, eikä varattu osaa tai ei halua tehdä seuraavaa siirtoa jättää puoliso. Hän jää ikuisesti kakkoseksi.
Ja vaikka varattu valitsisikin salarakkaan niin se suhde kaatuu parissa kolmessa vuodessa. Koska epärehellisyyden pohjalle ei kestävää suhdetta vain pysty rakentamaan.
Ei välttämättä kaadu, tiedän muutamankin parisuhteen, joka on alkanut "hämärissä oloissa", mutta ne ovat olleetkin sitten niitä loppuelämän parisuhteita. Yksi tällainen parisuhde on naapurin vanhuksilla, jotka ovat nyt noin 86 ja 87 vuotiaat. Molemmilla oli lapsia puolisonsa kanssa ja kohtuullisen hyvä elämä, mutta sitten toinen ihminen tuli elämään ja se oli menoa.
Rouva kertoi asiasta minulle vuosia sitten, joten uskon sen olevan niin kuin hän sen sanoi. Rouvan exä kuoli pari vuotta sitten, mutta eron jälkeen heistä tuli aikanaan ihan hyviä ystäviä taas ja lapset, sittemmin myös lastenlapset ja lastenlasten lapset tulivat kaikkien kanssa toimeen hyvin.
Muitakin tarinoita on tuttavapiirissä ja kaikkia yhdistää se, että parisuhteet eivät olleet enää mitään rakkaudentäytteisiä, vaan rikkinäisiä suhteita. Muutamassa on odotettu eroon saakka, mutta muutamassa ystävyys on alkanut jo ennen eroa. Ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Aina on jotain reunalle jääneitä jakojäännöksiä jotka joutuvat tyytymään rippeisiin.
Minkälainen tarina sinulla on? Kuulostat erittäin katkeralta ja yksinäiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tehdä vaikeat päätökset. Toki vaikea vedota siihen, että minä tiedä, vaikka et todellisuudessa tiedä. Sinulla täytyy olla joku 100% todiste, mutta sitä ei kuitenkaan tarvitse kertoa enempää. Eroonhan ei mitään syytä tarvita sinänsä, mutta olisi varmasti sinunkin mielenrauhan kannalta parempi, jos voit olla varma, että näin on käynyt.
Hetken se saattaa sattua, mutta pettäminen usein muuttaa suhtautumisen kokonaisuudessaan toiseen. Ja jos ei ole lapsia, niin mitään lopullista ei tapahdu, eikä kenenkään mieli mene lopullisesti rikki, joten en näe sitä niin kipeänä vaihtoehtona. Ja löytyyhän niitä uusia
Miksi pitäisi olla 100% varmuus pettämiseen, että mielenrauha olisi erotilanteessa hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisessä tulee olla ehdoton. Se on aikuisen kypsän ihmisen ominaisuus.
Ei pidä sallia sitä koska sellainen ole enää mikään poispyyhittävä pikkuvirhe ihmisessä vaan todella perustavaa laatua oleva henkinen pysyvä viallisuus joka harvoin paranee vaan päinvastoin pahenee.
Siksi pettäjä pitää jättää.
Joillekin ihmisille, miehille ja naisille, pettäminen ei ole parisuhteen lopettava asia. Ei edes useampi tai pitkäaikainen pettäminen, väkivalta ja muut vastaavat asiat.
Ihmisten pitäisi arvostaa itseään enemmän ja heittää heitä kohtaan huonosti käyttäytyvät ihmiset pois elämästään. Ei kenenkään pidä sietää väkivaltaa, jota pettäminenkin on, missään muodossa. Pettäjän jättäminen on hyvinvointia lisäävä teko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain tapaa säälin niitä salarakkaita, koska niin kauan kun puoliso on mukana kuvioissa, he ovat vain niitä numero kakkosia. Okei, yhdessä on vietetty kivaa mutta toinen palaa kuitenkin sinne tuttuun taloon puolison luokse. Ja oi voi, jos salarakas toivoo saavansa varatun itselleen, eikä varattu osaa tai ei halua tehdä seuraavaa siirtoa jättää puoliso. Hän jää ikuisesti kakkoseksi.
Kaikkia naisia ei haittaa olla kakkosia, vaan he haluavatkin sen ukon palaavan omaan kotiinsa. Kun eivät halua miestä pysyvästi riesakseen. Mistään rakkaussuhteestahan ei aina välttämättä ole kyse. Ja ei, en ole kakkosnainen enkä siihen hommaan lähtisi, mutta kaikkia nyt ei vaan mikään pysyvä rakkaussuhde kiinnosta.
Minun tarina noin 30 vuoden takaa, olin silloin parikymppinen, sinkku:
Tapasin mukavan nuoren miehen, jonka kanssa oli helppo jutella ja oikein mukavaa. Mies etsi minut aina käsiinsä työpaikaltani ja tuli juttelemaan. Treffasimme ja juttelimme paljon, mies kertoi perheestään, työstään ja kaikesta, sanoi asuvansa vielä vanhempiensa luona ja kävimme siellä kerran, tosin vanhemmat olivat silloin mökillä. Näimme miehen aloitteesta useamman kerran viikossa ja mies jäi välillä luokseni yöksi. Esittelin miehen myös parille ystävälleni ja heidänkin mielestä mies oli ihan kiva.
Kerran soitin miehelle ja mies kuulostikin jotenkin täysin oudolta ja viralliselta. Sitten hän sanoi, että on avovaimonsa luona ja soittaa myöhemmin. Jäin suu auki ja soitin ystävälleni, että mitä wwittua? Sitten mies näytti soittavan ja vastasin puheluun. Siellä soittikin tämä avovaimo ja hän kuljui minulle todella rumasti kaikkea. Suljin puhelun.
Tunnin päästä mies soitti ja sanoi, että oli jättänyt avovaimonsa ja kysyi, voisiko tulla luokseni. Mietin asiaa noin sekunnin ja sanoin, että et voi. Mies yritti soitella vielä kuukausia tuon jälkeen, mutta en vastannut.
Jos mies oli avovaimon luona, niin mies oli kotonaan. Etkö käynyt miehen kotina koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kakkosen matkaan kyllästyttyään palaa ukko takaisin ruikuttamaan, jotta petetty huolisi takaisin. Ja tätä tosiaankin tapahtuu turhan usein.
Että älkääpä kakkoset ilkamoiko liian nopeasti.
Laihana lohtuna se, että tulee se ukko luoksenne takaisin jos petetty ei tätä enää huoli.Ja siinäpä vasta ykkönen voittaakin, saa takaisin häntä pettäneen ja hänelle valehdelleen ihanuuden. Jos jotain näissä keskusteluissa ihmettelen niin se että missä on ykkösnaisten itsekunnioitus ja itsearvostus. Jos oma mieheni jäisi kiinni pettämisestä niin en todellakaan näkisi tätä kilpailuna kakkosnaisen kanssa vaan hän saisi pettäjän pitää. Itse haluan rehellisen ja arvostavan miehen.
Tämä. Minäkin ihmettelen miksi jotkut haluavat taistella pettäjät kynsin hampain unohtaen täysin oman itsensä, arvokkuutensa ja tulevaisuuden möröt.
Jos minulla olisi vahva epäily, että mieheni pettää, niin edes 25 vuoden kestänyt parisuhteemme, lapsemme ja yhteinen ihana kotimme saati tulevaisuuden unelmat eivät pitäisi minua millään tavoin roikkumassa parisuhteen rippusissa kiinni. Nostaisin kädet heti ja sanoisin miehelleni, että tämä oli tässä, olen tullut siihen päätökseen, että minua odottaa onnellisempi elämä yksin kuin hänen kanssaan epätietoisuudessa.
En jäisi taistelemaan ollenkaan, vaan olisin onnellinen yhteisistä vuosista, lapsistamme ja kaikesta mitä meillä oli. En välttämättä olisi edes katkera, en ainakaan kovin pitkään, vaan antaisin asioiden mennä eteenpäin ja luulen, että tulisin nopeasti onnellisemmaksi kuin parisuhteen viimeisinä hetkinä.
Eroa nopeasti, muuten jäät velloon pas***n pitkäksi aikaa. Sinulle myös elämä tarjoaa vielä hyviä asijoita. Vatvot vuosia muuten ja elämä valuu hukkaan.
Nyt uusia tuulia kohti, kirpasee, mutta kannattaa repäistä irti ja ottaa vastuu omasta onnesta. Toinen ei sitä takaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain tapaa säälin niitä salarakkaita, koska niin kauan kun puoliso on mukana kuvioissa, he ovat vain niitä numero kakkosia. Okei, yhdessä on vietetty kivaa mutta toinen palaa kuitenkin sinne tuttuun taloon puolison luokse. Ja oi voi, jos salarakas toivoo saavansa varatun itselleen, eikä varattu osaa tai ei halua tehdä seuraavaa siirtoa jättää puoliso. Hän jää ikuisesti kakkoseksi.
Kaikkia naisia ei haittaa olla kakkosia, vaan he haluavatkin sen ukon palaavan omaan kotiinsa. Kun eivät halua miestä pysyvästi riesakseen. Mistään rakkaussuhteestahan ei aina välttämättä ole kyse. Ja ei, en ole kakkosnainen enkä siihen hommaan lähtisi, mutta kaikkia nyt ei vaan mikään pysyvä rakkaussuhde kiinnosta.
Minun tarina noin 30 vuoden takaa, olin silloin parikymppinen, sinkku:
Tapasin mukavan nuoren miehen, jonka kanssa oli helppo jutella ja oikein mukavaa. Mies etsi minut aina käsiinsä työpaikaltani ja tuli juttelemaan. Treffasimme ja juttelimme paljon, mies kertoi perheestään, työstään ja kaikesta, sanoi asuvansa vielä vanhempiensa luona ja kävimme siellä kerran, tosin vanhemmat olivat silloin mökillä. Näimme miehen aloitteesta useamman kerran viikossa ja mies jäi välillä luokseni yöksi. Esittelin miehen myös parille ystävälleni ja heidänkin mielestä mies oli ihan kiva.
Kerran soitin miehelle ja mies kuulostikin jotenkin täysin oudolta ja viralliselta. Sitten hän sanoi, että on avovaimonsa luona ja soittaa myöhemmin. Jäin suu auki ja soitin ystävälleni, että mitä wwittua? Sitten mies näytti soittavan ja vastasin puheluun. Siellä soittikin tämä avovaimo ja hän kuljui minulle todella rumasti kaikkea. Suljin puhelun.
Tunnin päästä mies soitti ja sanoi, että oli jättänyt avovaimonsa ja kysyi, voisiko tulla luokseni. Mietin asiaa noin sekunnin ja sanoin, että et voi. Mies yritti soitella vielä kuukausia tuon jälkeen, mutta en vastannut.
Jos mies oli avovaimon luona, niin mies oli kotonaan. Etkö käynyt miehen kotina koskaan?
Luitko kirjoitustani yhtään? Mies sanoi asuvansa vanhempiensa luona ja kävimmekin siellä vanhempien poissa ollessa. Sieltä löytyi hänen tavaroitaan ihan normaalisti, oli huone, sänky jne. joten enpä huomannut epäillä miehen puheita.
Sitä en tiedä miten paljon hänen tavaroitaan oli hänen ja avovaimon luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuo valehtelu olisi jo itsessään pettämistä ja syy eroon. Se on sivuseikka, miten pitkälle on menty. Joka tapauksessa on tehty asioita, jotka ei selvästi miehen omastakaan mielestä päivänvaloa kestä ja vielä valehdeltu niistä. Ilman avoimuutta ja rehellisyyttä ei ole toimivaa parisuhdetta.
Valheellisuus on pettäjän ja sarjapettäjän ominaisuus josta eivät pääse täysin eroon koskaan.
Mutta tyypistä pääsee eroon helpostikin halutessaan. Tyyppi voi jatkaa siis valitsemallaan tiellä ja hänestä eroava omallaan, kaikki olisi siis hyvin, kunhan vain lopetettaisiin toisessa roikkuminen ja otettaisiin elämä omiin hyppysiin.
Jos ei itse tee mitään, niin ei kai siitä voi oikein toistakaan loputtomasti syyttää?
Siksi ero tollaisista, lapset mukaan ja julkinen teilaus tuollaisille. Oppivathan käyttäytymään kuin ihmiset eikä kuin viidakon eläimet.
No nyt menee jo sairaaksi. Vai että pitäisi vetää lapsetkin mukaan ja saattaa pettäjä julkisuuteen?
Hahaa, hauskaa. Juu, jos on tuollaisen naisen kanssa, niin ihan varmasti mies löytää paremman, ihanamman ja viisaamman nopeasti, ei tarvitse edes kauan etsiä.
Sairastahan tosiaan on jos pettäjä itse tuo asian lapsien kera julkisuuteen ja oikein mässäilee omalla pettämisellään kuinka rohkeaa ja ylevää sellainen on ja muidenkin pitäisi tehdä niin.
En tiedä kuinka sekaisin päästään saa olla jos omalla pettämisellään haluaa saada julkisuutta ja huomiota muilta ihmisiltä. Tuntuisi siltä että ihmiset halveksuvat pettäjiä.
Tuollaiset kompastuvat kerta toisensa jälkeen samoihin ongelmiinsa. Ongelmajätettä parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin parisuhteessa oleva mies tarvitsee naiskaveria?
Kaikki miehet eivät ole pettäviä sikoja tai sovinisteja. Osa miehistä näkee naiset ihmisinä, joita voi kohdella kaverina.
Aloittaja ei ole mitenkään avannut tilannetta, joten emme me tiedä, onko kaveruus mitenkään epänormaalia.
Pitkän omakohtaisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että naisen ja miehen välistä kaveruutta ei ole olemassakaan ilman että mies jossain vaiheessa ehdottelisi jotain "syvempää" tai ainakin pitäisi seksisuhdetta vaihtoehtona (esim. nykyiselle suhteelleen). Tämä on fakta. Ainoastaan jos mies on homo tältä saattaa välttyä.
Ei pidä paikkaansa ainakaan mun elämässä. Oon 30v nainen ja mulla on neljä miespuolista kaveria. Näistä yksi ollut mun elämässä jo 15v ajan ja muut yli 10 vuotta. Tiedän myös ettei kukaan näistä miehistä ole homo. Mulla on ollut elämän varrella/nuoruudessa useampi kaveripiiri josta nää kaveruudet ovat jääneet vaikka asutaan nykyään eri paikkakunnillakin. Yhden kanssa puhuttukin vuosien varrella miten meidän välinen suhde tuntuu sisaruudelta :D Mun elämä olis ollu paljon köyhempää ja yksinäisempää jos en vois olla miehen kanssa vaan kaveri. Eikä mulla ole näistä kenenkään kanssa ollukaan mitään romanttista koskaan eikä heilläkään mua kohtaan. Vuosien varrella kyllä muita ihastuksia on kaikilla ollu ja niistä ollaan puhuttukin niin miten kaverille puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuo valehtelu olisi jo itsessään pettämistä ja syy eroon. Se on sivuseikka, miten pitkälle on menty. Joka tapauksessa on tehty asioita, jotka ei selvästi miehen omastakaan mielestä päivänvaloa kestä ja vielä valehdeltu niistä. Ilman avoimuutta ja rehellisyyttä ei ole toimivaa parisuhdetta.
Valheellisuus on pettäjän ja sarjapettäjän ominaisuus josta eivät pääse täysin eroon koskaan.
Mutta tyypistä pääsee eroon helpostikin halutessaan. Tyyppi voi jatkaa siis valitsemallaan tiellä ja hänestä eroava omallaan, kaikki olisi siis hyvin, kunhan vain lopetettaisiin toisessa roikkuminen ja otettaisiin elämä omiin hyppysiin.
Jos ei itse tee mitään, niin ei kai siitä voi oikein toistakaan loputtomasti syyttää?
Siksi ero tollaisista, lapset mukaan ja julkinen teilaus tuollaisille. Oppivathan käyttäytymään kuin ihmiset eikä kuin viidakon eläimet.
No nyt menee jo sairaaksi. Vai että pitäisi vetää lapsetkin mukaan ja saattaa pettäjä julkisuuteen?
Hahaa, hauskaa. Juu, jos on tuollaisen naisen kanssa, niin ihan varmasti mies löytää paremman, ihanamman ja viisaamman nopeasti, ei tarvitse edes kauan etsiä.
Sairastahan tosiaan on jos pettäjä itse tuo asian lapsien kera julkisuuteen ja oikein mässäilee omalla pettämisellään kuinka rohkeaa ja ylevää sellainen on ja muidenkin pitäisi tehdä niin.
En tiedä kuinka sekaisin päästään saa olla jos omalla pettämisellään haluaa saada julkisuutta ja huomiota muilta ihmisiltä. Tuntuisi siltä että ihmiset halveksuvat pettäjiä.
Tuollaiset kompastuvat kerta toisensa jälkeen samoihin ongelmiinsa. Ongelmajätettä parisuhteissa.
Sanoisin, että molemmat ovat täysiä torveloita. Eli se, joka pettää ja se, joka vetää lapsetkin mukaan siihen paskaan. En ymmärrä miksi lasten pitää kärsiä koko loppuikänsä siitä, että vaikka heidän mamma (yrittää) pitää lapsia taistelukilpenään edessään ja huutelee sieltä rumasti. Tai että hän jauhaa koko ajan lapsille asiasta tavalla tai toisella. Se ei ole tervettä.
Mihin tarvitset miestä johon et luota? Miksi roikkua tuollaisessa? Ajattele omaa hyvinvointiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuo valehtelu olisi jo itsessään pettämistä ja syy eroon. Se on sivuseikka, miten pitkälle on menty. Joka tapauksessa on tehty asioita, jotka ei selvästi miehen omastakaan mielestä päivänvaloa kestä ja vielä valehdeltu niistä. Ilman avoimuutta ja rehellisyyttä ei ole toimivaa parisuhdetta.
Valheellisuus on pettäjän ja sarjapettäjän ominaisuus josta eivät pääse täysin eroon koskaan.
Mutta tyypistä pääsee eroon helpostikin halutessaan. Tyyppi voi jatkaa siis valitsemallaan tiellä ja hänestä eroava omallaan, kaikki olisi siis hyvin, kunhan vain lopetettaisiin toisessa roikkuminen ja otettaisiin elämä omiin hyppysiin.
Jos ei itse tee mitään, niin ei kai siitä voi oikein toistakaan loputtomasti syyttää?
Siksi ero tollaisista, lapset mukaan ja julkinen teilaus tuollaisille. Oppivathan käyttäytymään kuin ihmiset eikä kuin viidakon eläimet.
No nyt menee jo sairaaksi. Vai että pitäisi vetää lapsetkin mukaan ja saattaa pettäjä julkisuuteen?
Hahaa, hauskaa. Juu, jos on tuollaisen naisen kanssa, niin ihan varmasti mies löytää paremman, ihanamman ja viisaamman nopeasti, ei tarvitse edes kauan etsiä.
Sairastahan tosiaan on jos pettäjä itse tuo asian lapsien kera julkisuuteen ja oikein mässäilee omalla pettämisellään kuinka rohkeaa ja ylevää sellainen on ja muidenkin pitäisi tehdä niin.
En tiedä kuinka sekaisin päästään saa olla jos omalla pettämisellään haluaa saada julkisuutta ja huomiota muilta ihmisiltä. Tuntuisi siltä että ihmiset halveksuvat pettäjiä.
Tuollaiset kompastuvat kerta toisensa jälkeen samoihin ongelmiinsa. Ongelmajätettä parisuhteissa.
Sanoisin, että molemmat ovat täysiä torveloita. Eli se, joka pettää ja se, joka vetää lapsetkin mukaan siihen paskaan. En ymmärrä miksi lasten pitää kärsiä koko loppuikänsä siitä, että vaikka heidän mamma (yrittää) pitää lapsia taistelukilpenään edessään ja huutelee sieltä rumasti. Tai että hän jauhaa koko ajan lapsille asiasta tavalla tai toisella. Se ei ole tervettä.
Olet oikeassa. Pettämisen ihanuudesta jauhaminen että lapsetkin tietävät on todella epätervettä.
Oli totuus sitten mikä tahansa, niin jos mies tietää, että hänellä on mustasukkainen vaimo, niin ei silloin hankita uusia ystäviäviä vastakkaisesta sukupuolesta harrastustoiminnan välittömässä tapahtuvan välttämättömän kanssakäymisen ulkopuolelta. Näin sen nyt pitäisi muutenkin parisuhteissa mennä, ellei toimintatavat ole alusta asti olleet erilaiset tai tiedetä, että se on kumppanille ok.
Sairastahan tosiaan on jos pettäjä itse tuo asian lapsien kera julkisuuteen ja oikein mässäilee omalla pettämisellään kuinka rohkeaa ja ylevää sellainen on ja muidenkin pitäisi tehdä niin.
En tiedä kuinka sekaisin päästään saa olla jos omalla pettämisellään haluaa saada julkisuutta ja huomiota muilta ihmisiltä. Tuntuisi siltä että ihmiset halveksuvat pettäjiä.