Koiran ulkoiluttaja: Älä jäykisty koirasi kanssa tuijottamaan lähestyvää koiraa
Pitkän suoran tien päässä toinen koira jäykistyy paikalleen ja tuijottaa kiinteästi ja hievahtamatta omaa koiraani. Tuijottajan hihnan toisessa päässä kaivetaan kännykkä esiin, nythän on hyvää aikaa surffailla, kun koira kerran jököttää paikallaan. Minä ja koirani lähestymme rauhallisesti usean minuutin ajan, yritän saada katsekontaktia somettajaan saadakseni jonkinlaisen vihjeen siitä, onko homma hanskassa vai ei. Oma koirani jännittyy askel askeleelta toisen vain tuijottaessa herkeämättä. Omistaja vilkaisee meitä välillä, mutta ei tee elettäkään laukaistakseen tilannetta. Käännyn kannoillani, ja lähdemme oman koirani kanssa takaisin tulosuuntaan. Ei kannata ottaa riskiä siitä, mitä tapahtuu koirien kohdatessa.
Koiran omistaja, opeta koirasi olemaan jäykistymättä tuijottamaan muita koiria! Se ei ole kovin vaikeaa. Jäykkänä tuijottava koira on toiselle koiralle aina mahdollinen uhka. Sinä koiran laumanjohtajana päätät, koska pysähdytään, ja voit vaikuttaa tilanteeseen. Koirasi ei saa päättää, koska pysähdytte tuijottelemaan, vaan se on sinun päätöksesi. Osoita omalla käytökselläsi myös muille ulkoileville, että hallitset oman koirasi.
Kommentit (437)
Inhoan tätä samaa tapaa. Minä tosin tiuskaisen tosi kovaa sille koiran ulkoiluttajalle että "ei saisi antaa koiran tuolla tavalla kytätä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Somettaminen koiralenkillä on väärin ja omalla käytöksellä viestitään myös vastaantuleville, mutta muuten kirjoituksessa on muutamia asiavirheitä.
Laumanjohtajamyytit on aikaa sitten kumottu ja nykyään niihin uskovat enää ne, jotka käyttävät koiralle haitallisia koulutusmetodeja. Lisäksi, koiralle on täysin luonnollista jäykistyä ja osoittaa kiinnostusta vastaantulevaa lajitoveria kohtaan. Etenkin jos on kyseessä epävarma koira, sen on hyvin vaikea kääntää huomionsa pois lähestyvästä koirasta, jonka se pelkää olevan uhka. Kun törmäät tällaiseen tuijottelevaan koiraan, et voi ikinä tietää mitä sillä on taustalla ja missä vaiheessa sen kouluttaminen on menossa.
Kyllä se edelleen olet laumanjohtaja. Vai koiranko pitäisi se olla ja sä kyselet siltä, mitäs nyt tehdään? Sitä ei tehdä enää haitallisilla koulutusmetodeilla kuten sanoit, vaan resurssien hallinnalla. Ei-toivottu käytös on helppo sammuttaa palkkaamalla vain toivottua käytöstä. Siinä koira oppii ajattelemaan itse. Epävarma ja tuijottava koira tarvitsee koulutuksen. Vastaehdollistamisen. Hihnakoulutus vie aikaa, mutta se kannattaa. Myös pienille koirille. Koulutus perustuu passiiviseen, ei-toivotun käytöksen sammuttamiseen, katsekontaktiin ja palkkaamiseen.
Olisi kiva tietää, mitä alapeukuttaja ajatteli tässä vikana olevan... siis ihan oikeasti voisitko avata, mikä näissä ammatilaisten eläintenkouluttajien ja koirapsykologien nimenomaan pehmeään koulutukseen perustuvissa keinoissa, joissa koira oppii itse ajattelemaan sua erityisesti jäi vaivaamaan?
Mä en alapeukuttanut, enkä ole eri mieltä, mutta musta tää on jopa vähän epärelevanttia, mikä koirankasvatusfilosofia kenelläkin on. Fakta nyt vaan on se, että oma koira on pystyttävä kouluttamaan sillä tavalla, ettei se häiritse muiden elämää, eikä aiheuta vaaratilanteita. Jos on sitä mieltä, että koiraa ei saa rajoittaa eikä opettaa eikä estää millään tavalla, sitten pitää asua sen koiran kanssa jossain metsässä. Jonkun "laumanjohtajateorian" puiminen on vähän lillukanvarsi tässä.
Vierailija kirjoitti:
Voithan ensi kerralla sanoa asiasta suoraan sille koiranomistajalle.
Aika hankalaa se on alkaa keskustella siinä kohtaa, kun on omat koirat mukana ja toisella toisiin epäluuloisesti suhtautuva. Ei, siinä yritetään vaan päästä mahdollisimman nopeasti ohi eikä jäädä jutulle. Lisäksi vastapuolen reaktio olisi todennäköisesti kiukku.
Miten ihmeessä nuo tuijottelijat päätyy aina samoille ihmisille? Olen asunut samalla asuinalueella kohta 30 vuotta. Mulla on tänä aikana ollut 5 koiraa, jotkut yksin ja jotkut laumassa. Yksikään omista koiristani ei ole ollut tuijottelija.
Tämän alueen koiraihmiset ovat tulleet tutuiksi ja yhdellä jolla on jo kolmas pikkukoira menossa on kaikki olleet tuijottelijoita. Tämä ihminen pysähtyy itsekin eikä edes yritä saada.koiraa liikkeelle. Sitten on yksi mies jolla on jo toinen saksanseisoja, hän on opettanut koiransa istumaan ohituksen ajaksi. Istuminen olisi ok jos miehen koira istuisi kontaktissa selkä vastaantulijaan päin, mutta tämä antaa koiransa tuijottaa vastaantulijaa. Me päästään kyllä ohi kun omat koirani eivät provosoidu, mutta voin kuvitella että joillain voi olla tosi vaikeaa heidät ohittaa.
Kyllä se on ihan täysin omistajasta kiinni miten koira käyttäytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikait tuijottelijoista ja rähisijöistä ole haittaa kun oma koira on koulutettu ja kulkee ohi omistajaa katsoen.
Joo, ei niin kauan, kunnes ne tulee päälle ne tuijottelijat, mitä tapahtuu todella usein. Tuijottajan pitää väistää kulkuväylältä sitten tarpeeksi kauas, ettei tätä riskiä ole.
No huuda sulle et väistää ja jos ei väistä niin änkeä sit ojan kautta ohi tai käänny takaisin.
Idiootit kirjoitti:
Inhoan tätä samaa tapaa. Minä tosin tiuskaisen tosi kovaa sille koiran ulkoiluttajalle että "ei saisi antaa koiran tuolla tavalla kytätä".
Mä kysyin tänään yhdeltä mieheltä, "onko sulla se koira hallinnassa, voiko tästä tulla turvallisesti ohi?" Jotenkin sen vaan näkee ihmisen olemuksesta aika nopeasti, onko homma hanskassa vai ei. Ihan jo hihnaotteesta, ja siitä onko koira flexissä. Kehonkielikin kertoo paljon. Pääasiassa tuijottelijoiden omistajat eivät hallitse koiriaan, vaan käyttäytyvät tosi avuttomasti, niin kuin eivät voisi vaikuttaa koiransa toimintaan lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Somettaminen koiralenkillä on väärin ja omalla käytöksellä viestitään myös vastaantuleville, mutta muuten kirjoituksessa on muutamia asiavirheitä.
Laumanjohtajamyytit on aikaa sitten kumottu ja nykyään niihin uskovat enää ne, jotka käyttävät koiralle haitallisia koulutusmetodeja. Lisäksi, koiralle on täysin luonnollista jäykistyä ja osoittaa kiinnostusta vastaantulevaa lajitoveria kohtaan. Etenkin jos on kyseessä epävarma koira, sen on hyvin vaikea kääntää huomionsa pois lähestyvästä koirasta, jonka se pelkää olevan uhka. Kun törmäät tällaiseen tuijottelevaan koiraan, et voi ikinä tietää mitä sillä on taustalla ja missä vaiheessa sen kouluttaminen on menossa.
Kyllä se edelleen olet laumanjohtaja. Vai koiranko pitäisi se olla ja sä kyselet siltä, mitäs nyt tehdään? Sitä ei tehdä enää haitallisilla koulutusmetodeilla kuten sanoit, vaan resurssien hallinnalla. Ei-toivottu käytös on helppo sammuttaa palkkaamalla vain toivottua käytöstä. Siinä koira oppii ajattelemaan itse. Epävarma ja tuijottava koira tarvitsee koulutuksen. Vastaehdollistamisen. Hihnakoulutus vie aikaa, mutta se kannattaa. Myös pienille koirille. Koulutus perustuu passiiviseen, ei-toivotun käytöksen sammuttamiseen, katsekontaktiin ja palkkaamiseen.
Olisi kiva tietää, mitä alapeukuttaja ajatteli tässä vikana olevan... siis ihan oikeasti voisitko avata, mikä näissä ammatilaisten eläintenkouluttajien ja koirapsykologien nimenomaan pehmeään koulutukseen perustuvissa keinoissa, joissa koira oppii itse ajattelemaan sua erityisesti jäi vaivaamaan?
Voisikohan olla se, että vaikka tunnut olevan kartalla, silti alennut puhumaan noista laumanjohtjamyyteistä, jotka nämä mainitsemasi ammattilaiset ja koirapsykologitkin tuomitsevat virheellisinä ja haitallisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikait tuijottelijoista ja rähisijöistä ole haittaa kun oma koira on koulutettu ja kulkee ohi omistajaa katsoen.
Joo, ei niin kauan, kunnes ne tulee päälle ne tuijottelijat, mitä tapahtuu todella usein. Tuijottajan pitää väistää kulkuväylältä sitten tarpeeksi kauas, ettei tätä riskiä ole.
No huuda sulle et väistää ja jos ei väistä niin änkeä sit ojan kautta ohi tai käänny takaisin.
Kyllä, käännynkin takaisin. Viimeksi tänään. Mielummin menisin sinne, mihin haluan mennä, enkä antaisi tuijottelijoiden sitä määrätä.
Minulla on koira, joka pysähtyy tuijottamaan kaikenlaista kiinnostavaa. Muita koiria, lapsia, joita se rakastaa ihan älyttömästi, kentällä olevaa palloa tms.
Ei se käy kenenkään päälle, eikä ala riuhtoa hihnassa muiden koirien päälle, eikä räksytä. Se ei ole myöskään isokokoinen. Sille nyt vaan on ominaista pysähtyä tuijottamaan uusia kiinnostavia asioita. Seisoskelemme silloin rauhassa yhdessä paikallaan. Jos toinen koira tulee kohti, omani heiluttaa häntää ja tervehtiessä nuuhkaisee.
Minua puolestaan ihmetyttää jotkut koiranomistajat, jotka aina vastaantulevan koiranulkoiluttajan nähdessään poikkeavat tieltä kävelemään mahdollisimman kaukana nurmikolla. Miksi he eivät voi opettaa koiraansa kohtaamaan muita ystävällisesti?
Samat ulkoiluttajat painavat aina menemään suoraa kävelyä. Koiransa ei koskaan pääse nuuhkimaan mitään matkanvarrella, pitää vaan jolkottaa suoraan eteenpäin. Nuuhkuttelu on todella, todella tärkeää koirille. Meillä pääasia kävelyllä on se nuuhkiminen ja siksi ylipäänsä iso osa ulkoilua on paikallaan odottelua, kun koira haistelee ja tutkii.
Vierailija kirjoitti:
Olen kouluttanut koiraani koko sen elämän ajan, ensin pentukoulussa ja sen jälkeen lukuisilla erilaisilla teemakursseilla. Koirani on keskikokoinen, hiljainen ja todella kiltti. Arvatkaa, kuinka itseänikin harmittaa tuo piirre, että koirani tekee juuri näin, jähmettyy paikalleen makaamaan kun näkee jo kaukaa toisen koiran. Tämä on ainoa häiritsevä piirre koirassani, mitään muita ongelmia ei ole, koira käyttäytyy moitteettomasti kaikkialla muualla ja ihmisiä ohittaessaan. Ainoa konsti välttää tuota tilannetta tällä hetkellä, on nostaa se syliin, koska hihnasta vetäminen tai muut kehotukset, namit tms. eivät saa sitä liikkeelle. Kertokaapa konstit, te viisaammat ja asiaa arvostelevat, miten te kouluttaisitte koiraa pois tästä tavasta? Tämäkin palsta voisi olla ratkaisukeskeisempi pelkän ilkeän arvostelun sijaan.
Tavoitteena on tietysti normaalisti käyttäytyvä koira, enkä ole itsekään välinpitämätön enkä vastuuton.
Tää se just on tyypillistä palstalle. Kerrotaan että ongelma olisi helppo ratkaista, mutta ei missään nimessä kerrota miten. Minulla on myös koira, jota ei namilla saa houkuteltua ja tosiaan jumii (toisinaan) toisia koiria kohdatessaan. Menee kyllä maahan makaamaan ja tietenkin pidän huolen ettei hyökkää kenenkään kimppuun, mutta en kerta kaikkiaan ole keksinyt millä keinoin tuon jumimisen saisi kitkettyä pois. Ja tässä tapauksessa kyse on arkuudesta joka on osin rotutyypillistä, osin sitä että lukuisat valopää-koiranomistajat on päästäneet isommat koiransa juoksemaan päin hihnassa omistajan vieressä ollutta pienehköä koiraa, joka on tietysti pelästynyt.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä nuo tuijottelijat päätyy aina samoille ihmisille? Olen asunut samalla asuinalueella kohta 30 vuotta. Mulla on tänä aikana ollut 5 koiraa, jotkut yksin ja jotkut laumassa. Yksikään omista koiristani ei ole ollut tuijottelija.
Tämän alueen koiraihmiset ovat tulleet tutuiksi ja yhdellä jolla on jo kolmas pikkukoira menossa on kaikki olleet tuijottelijoita. Tämä ihminen pysähtyy itsekin eikä edes yritä saada.koiraa liikkeelle. Sitten on yksi mies jolla on jo toinen saksanseisoja, hän on opettanut koiransa istumaan ohituksen ajaksi. Istuminen olisi ok jos miehen koira istuisi kontaktissa selkä vastaantulijaan päin, mutta tämä antaa koiransa tuijottaa vastaantulijaa. Me päästään kyllä ohi kun omat koirani eivät provosoidu, mutta voin kuvitella että joillain voi olla tosi vaikeaa heidät ohittaa.
Kyllä se on ihan täysin omistajasta kiinni miten koira käyttäytyy.
Ei se ole aina täysin omistajasta kiinni miten koira käyttäytyy. Sen sijaan se on aina omistajasta kiinni mitä sille käytökselle tehdään ja kuinka paljon haittaa se muille tuottaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä nuo tuijottelijat päätyy aina samoille ihmisille? Olen asunut samalla asuinalueella kohta 30 vuotta. Mulla on tänä aikana ollut 5 koiraa, jotkut yksin ja jotkut laumassa. Yksikään omista koiristani ei ole ollut tuijottelija.
Tämän alueen koiraihmiset ovat tulleet tutuiksi ja yhdellä jolla on jo kolmas pikkukoira menossa on kaikki olleet tuijottelijoita. Tämä ihminen pysähtyy itsekin eikä edes yritä saada.koiraa liikkeelle. Sitten on yksi mies jolla on jo toinen saksanseisoja, hän on opettanut koiransa istumaan ohituksen ajaksi. Istuminen olisi ok jos miehen koira istuisi kontaktissa selkä vastaantulijaan päin, mutta tämä antaa koiransa tuijottaa vastaantulijaa. Me päästään kyllä ohi kun omat koirani eivät provosoidu, mutta voin kuvitella että joillain voi olla tosi vaikeaa heidät ohittaa.
Kyllä se on ihan täysin omistajasta kiinni miten koira käyttäytyy.
Tossa on niin hyvä esimerkki! Monien mielestä se on hyvä juttu, että koira tuijottaa paikallaan vastaantulevia, oikein jopa koulutetaan siihen. Mikä idea? Aivan hullua. Miksi ei opeteta kävelemään rennosti ohi?
No minä teen mitä lystään, jos se on muille ongelma niin se on heidän ongelmansa. Minulle on turha valittaa, kuuntelen lenkillä musiikkia enkä kuule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koira, joka pysähtyy tuijottamaan kaikenlaista kiinnostavaa. Muita koiria, lapsia, joita se rakastaa ihan älyttömästi, kentällä olevaa palloa tms.
Ei se käy kenenkään päälle, eikä ala riuhtoa hihnassa muiden koirien päälle, eikä räksytä. Se ei ole myöskään isokokoinen. Sille nyt vaan on ominaista pysähtyä tuijottamaan uusia kiinnostavia asioita. Seisoskelemme silloin rauhassa yhdessä paikallaan. Jos toinen koira tulee kohti, omani heiluttaa häntää ja tervehtiessä nuuhkaisee.
Minua puolestaan ihmetyttää jotkut koiranomistajat, jotka aina vastaantulevan koiranulkoiluttajan nähdessään poikkeavat tieltä kävelemään mahdollisimman kaukana nurmikolla. Miksi he eivät voi opettaa koiraansa kohtaamaan muita ystävällisesti?
Samat ulkoiluttajat painavat aina menemään suoraa kävelyä. Koiransa ei koskaan pääse nuuhkimaan mitään matkanvarrella, pitää vaan jolkottaa suoraan eteenpäin. Nuuhkuttelu on todella, todella tärkeää koirille. Meillä pääasia kävelyllä on se nuuhkiminen ja siksi ylipäänsä iso osa ulkoilua on paikallaan odottelua, kun koira haistelee ja tutkii.
Näissä tapauksissa se kouluttaminen saattaa olla kesken ja väistö tapahtuu sen takia. Omistaja tuntee koiransa ja tietää, koska toinen koira on omalle koiralle liian lähellä. On aina turvallisempi väistää kuin ottaa turha riski.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koira, joka pysähtyy tuijottamaan kaikenlaista kiinnostavaa. Muita koiria, lapsia, joita se rakastaa ihan älyttömästi, kentällä olevaa palloa tms.
Ei se käy kenenkään päälle, eikä ala riuhtoa hihnassa muiden koirien päälle, eikä räksytä. Se ei ole myöskään isokokoinen. Sille nyt vaan on ominaista pysähtyä tuijottamaan uusia kiinnostavia asioita. Seisoskelemme silloin rauhassa yhdessä paikallaan. Jos toinen koira tulee kohti, omani heiluttaa häntää ja tervehtiessä nuuhkaisee.
Minua puolestaan ihmetyttää jotkut koiranomistajat, jotka aina vastaantulevan koiranulkoiluttajan nähdessään poikkeavat tieltä kävelemään mahdollisimman kaukana nurmikolla. Miksi he eivät voi opettaa koiraansa kohtaamaan muita ystävällisesti?
Samat ulkoiluttajat painavat aina menemään suoraa kävelyä. Koiransa ei koskaan pääse nuuhkimaan mitään matkanvarrella, pitää vaan jolkottaa suoraan eteenpäin. Nuuhkuttelu on todella, todella tärkeää koirille. Meillä pääasia kävelyllä on se nuuhkiminen ja siksi ylipäänsä iso osa ulkoilua on paikallaan odottelua, kun koira haistelee ja tutkii.
Voi olla aika moniakin syitä, miksi jotkut omistajat eivät halua tervehtiä sinun koiriasi. Saanko arvata, koirasi on flexissä?
Hihnassa kohtaaminen ei ole koirille luonnollinen tapa tavata lajitovereita. Nämä omistajat, joiden koirat eivät moikkaile lenkillä, saattavat hoitaa koiran sosiaalisen puolen muulla tavoin. Ei se hihnatervehtiminen ja/tai koirapuisto ole todellakaan se ainoa eikä edes paras tapa koiralle olla lajitovereiden kanssa. Monille toimivampaa on, että lenkki on lenkki, ja sosiaaliset hommat ja rauhalliset nuuhkimiset hoidetaan muualla. On koiran inhimillistämistä ajatella, että koiralle on kivaa ja luonnollista joutua sidottuna jatkuvasti vastakkain vieraiden koirien kanssa, ja että ne tarvitsevat sen tyyppistä sosiaalisuutta, joka meistä ihmisistä vaikuttaisi tosi kivalta.
Jos pysähdytte koirasi kanssa tuijottelemaan muita, on aivan varmaa, että siinä on yksi syy, miksi monet kiertävät kaukaa, ja näette vain eteenpäin kiirehtijöitä. Kyse ei ole siitä, etteivätkö nämä koirat osaisi kohdata muita ystävällisesti, vaan te saatatte vaikuttaa uhkaavilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kouluttanut koiraani koko sen elämän ajan, ensin pentukoulussa ja sen jälkeen lukuisilla erilaisilla teemakursseilla. Koirani on keskikokoinen, hiljainen ja todella kiltti. Arvatkaa, kuinka itseänikin harmittaa tuo piirre, että koirani tekee juuri näin, jähmettyy paikalleen makaamaan kun näkee jo kaukaa toisen koiran. Tämä on ainoa häiritsevä piirre koirassani, mitään muita ongelmia ei ole, koira käyttäytyy moitteettomasti kaikkialla muualla ja ihmisiä ohittaessaan. Ainoa konsti välttää tuota tilannetta tällä hetkellä, on nostaa se syliin, koska hihnasta vetäminen tai muut kehotukset, namit tms. eivät saa sitä liikkeelle. Kertokaapa konstit, te viisaammat ja asiaa arvostelevat, miten te kouluttaisitte koiraa pois tästä tavasta? Tämäkin palsta voisi olla ratkaisukeskeisempi pelkän ilkeän arvostelun sijaan.
Tavoitteena on tietysti normaalisti käyttäytyvä koira, enkä ole itsekään välinpitämätön enkä vastuuton.Tää se just on tyypillistä palstalle. Kerrotaan että ongelma olisi helppo ratkaista, mutta ei missään nimessä kerrota miten. Minulla on myös koira, jota ei namilla saa houkuteltua ja tosiaan jumii (toisinaan) toisia koiria kohdatessaan. Menee kyllä maahan makaamaan ja tietenkin pidän huolen ettei hyökkää kenenkään kimppuun, mutta en kerta kaikkiaan ole keksinyt millä keinoin tuon jumimisen saisi kitkettyä pois. Ja tässä tapauksessa kyse on arkuudesta joka on osin rotutyypillistä, osin sitä että lukuisat valopää-koiranomistajat on päästäneet isommat koiransa juoksemaan päin hihnassa omistajan vieressä ollutta pienehköä koiraa, joka on tietysti pelästynyt.
No oli täälläkin esimerkkejä, mutta eiköhän se oli jokaisen omalla vastuulla löytää se ratkaisu, ei täällä av:lla pysty kukaan sanomaan, miten juuri sinun koirasi pitäisi kouluttaa. Netistä vaan etsimään koirankouluttajia, jos apu on tarpeen.
Mimusta tuntuu, että nuo kiihkeimmät koirankouluttajatyypit, kuten ap, eivät näe koiria yksilöinä. Pikemminkin joinain robottimaisina alempina olentoina, jotka pitää kouluttaa kaikki käyttäytymään yhden, saman kaavan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität syyttää toista siitä, että sulla itsellä on ongelmia koirasi kanssa?
Jep, molemmat koirat tuijottaa toisiaan mutta vaan siinä vastaantulevassa on vika.
Tuollaisessa tilanteessa pitää huutaa jo kauempaa, että menkää pois tuijottelemasta, katu, metsä tai polku on varattu minulle ja mun koiralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä nuo tuijottelijat päätyy aina samoille ihmisille? Olen asunut samalla asuinalueella kohta 30 vuotta. Mulla on tänä aikana ollut 5 koiraa, jotkut yksin ja jotkut laumassa. Yksikään omista koiristani ei ole ollut tuijottelija.
Tämän alueen koiraihmiset ovat tulleet tutuiksi ja yhdellä jolla on jo kolmas pikkukoira menossa on kaikki olleet tuijottelijoita. Tämä ihminen pysähtyy itsekin eikä edes yritä saada.koiraa liikkeelle. Sitten on yksi mies jolla on jo toinen saksanseisoja, hän on opettanut koiransa istumaan ohituksen ajaksi. Istuminen olisi ok jos miehen koira istuisi kontaktissa selkä vastaantulijaan päin, mutta tämä antaa koiransa tuijottaa vastaantulijaa. Me päästään kyllä ohi kun omat koirani eivät provosoidu, mutta voin kuvitella että joillain voi olla tosi vaikeaa heidät ohittaa.
Kyllä se on ihan täysin omistajasta kiinni miten koira käyttäytyy.
Tossa on niin hyvä esimerkki! Monien mielestä se on hyvä juttu, että koira tuijottaa paikallaan vastaantulevia, oikein jopa koulutetaan siihen. Mikä idea? Aivan hullua. Miksi ei opeteta kävelemään rennosti ohi?
Tosi monilla koiranomistajilla on hirveän puutteelliset tiedot koirien psykologiasta ja käytöksestä. Onhan näitäkin, jotka pitää omia koiriaan irti ja antaa juosta toisten luokse, ja syyttää sitten vihaiseksi koiraa joka puolustautuu, kun vieras koira säntää sen ja sen omistajan iholle. Tai antaa juoksennella flexin päässä miten sattuu. Tai tosiaan opettaa tuijottamaan, kun ei tajua että niin ei pitäis tehdä.
Mun koira yhdessä vaiheessa harrasti sitä, että käveli näennäisen kiltisti ohi, tuijottaen kuitenkin vastaantulijaa tiiviisti. Vastaantulijan koira sitten alkoi usein hermoilla ja omistaja puhui sille tyyliin "miten sinä tuolleen, toinenhan niin hienosti meni ohi". No juu-u, tavallaan.
Olisi kiva tietää, mitä alapeukuttaja ajatteli tässä vikana olevan... siis ihan oikeasti voisitko avata, mikä näissä ammatilaisten eläintenkouluttajien ja koirapsykologien nimenomaan pehmeään koulutukseen perustuvissa keinoissa, joissa koira oppii itse ajattelemaan sua erityisesti jäi vaivaamaan?