Koiran ulkoiluttaja: Älä jäykisty koirasi kanssa tuijottamaan lähestyvää koiraa
Pitkän suoran tien päässä toinen koira jäykistyy paikalleen ja tuijottaa kiinteästi ja hievahtamatta omaa koiraani. Tuijottajan hihnan toisessa päässä kaivetaan kännykkä esiin, nythän on hyvää aikaa surffailla, kun koira kerran jököttää paikallaan. Minä ja koirani lähestymme rauhallisesti usean minuutin ajan, yritän saada katsekontaktia somettajaan saadakseni jonkinlaisen vihjeen siitä, onko homma hanskassa vai ei. Oma koirani jännittyy askel askeleelta toisen vain tuijottaessa herkeämättä. Omistaja vilkaisee meitä välillä, mutta ei tee elettäkään laukaistakseen tilannetta. Käännyn kannoillani, ja lähdemme oman koirani kanssa takaisin tulosuuntaan. Ei kannata ottaa riskiä siitä, mitä tapahtuu koirien kohdatessa.
Koiran omistaja, opeta koirasi olemaan jäykistymättä tuijottamaan muita koiria! Se ei ole kovin vaikeaa. Jäykkänä tuijottava koira on toiselle koiralle aina mahdollinen uhka. Sinä koiran laumanjohtajana päätät, koska pysähdytään, ja voit vaikuttaa tilanteeseen. Koirasi ei saa päättää, koska pysähdytte tuijottelemaan, vaan se on sinun päätöksesi. Osoita omalla käytökselläsi myös muille ulkoileville, että hallitset oman koirasi.
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Samoin jos koirasi ÄRÄHTÄÄ vastaantulijalle, sinä et ärähdä koirallesi mitään "LOPETA! Tai PERKELE!". Koira ei siinä tilanteessa tajua ollenkaan että ärähdät sille, vaan luulee että minä pomokoira otin tilanteen haltuun, ärähdin, ja sitten tuo toinenkin takana tuleva ärähti. Yhdessä komennettiin vastaantulijaa minun, pomokoiran, johdolla.
Noita tilanteita näkee jatkuvasti. Ja niissä koulutus menee just päinvastoin miten pitäisi. Koira luulee että se johtaa omistajaa lenkillä.
Noissa tilanteissa koira pitäisi kääntää pois ja torua muuten kuin komentamalla äänellä.
Koiraa ei koskaan kouluteta huutamalla koiralle. Jonkun koiran saat sillä tavalla koulutettua, mutta silloin sinulla on käsissäsi koira joka on oppinut pitämään omistajaansa uhkana.
Koiran ei toivottu käytös johtuu siitä, ettei se tiedä miten sen halutaan käyttäytyvän erilaisissa tilanteissa ja silloin huutamalla saat koirasi joko lietsottua vain suurempaan rähinään tai sitten tosiaan pelkäämään itseäsi. Koiran rankaiseminen ei-toivotusta käytöksestä on myös ihan yhtä turhaa ja täysin väärin, koska silloin omistaja rankaisee koiraa omasta epäonnistumisestaan.
Hyvin koulutettua koiraa ei tarvitse koskaan torua, vaan ei-toivotussakin tilanteessa pystyy pitämään koiransa hallinnassa ja sen jälkeen alkaa ratkomaan tilannetta positiivisen vahvistamisen kautta. Ne omistajat, jotka joutuvat turvautumaan koiralleen rähjäämiseen ovat yksiselitteisesti osaamattomia koirankäsittelijöitä.
Sitten on vielä nämä joille huikkaa jo hyvän matkan päästä, että menkää te vain me jäädään tähän sivuun odottamaan ja sitten siinä kohdalla toinen jää koirineen seisomaan?? Miksi? Ihan kuin tahallaan haluttaisi saada joku ongelma aikaan
Niin kauan, kun pidetään etäisyyttä, niin toinen koira tehköön vaikka mitä sirkustemppuja siinä hihnassa, niin ei haittaa. Pääasia on, että ei päästetä kosketusetäisyydelle.
Olen kouluttanut koiraani koko sen elämän ajan, ensin pentukoulussa ja sen jälkeen lukuisilla erilaisilla teemakursseilla. Koirani on keskikokoinen, hiljainen ja todella kiltti. Arvatkaa, kuinka itseänikin harmittaa tuo piirre, että koirani tekee juuri näin, jähmettyy paikalleen makaamaan kun näkee jo kaukaa toisen koiran. Tämä on ainoa häiritsevä piirre koirassani, mitään muita ongelmia ei ole, koira käyttäytyy moitteettomasti kaikkialla muualla ja ihmisiä ohittaessaan. Ainoa konsti välttää tuota tilannetta tällä hetkellä, on nostaa se syliin, koska hihnasta vetäminen tai muut kehotukset, namit tms. eivät saa sitä liikkeelle. Kertokaapa konstit, te viisaammat ja asiaa arvostelevat, miten te kouluttaisitte koiraa pois tästä tavasta? Tämäkin palsta voisi olla ratkaisukeskeisempi pelkän ilkeän arvostelun sijaan.
Tavoitteena on tietysti normaalisti käyttäytyvä koira, enkä ole itsekään välinpitämätön enkä vastuuton.
Vierailija kirjoitti:
Sitten on vielä nämä joille huikkaa jo hyvän matkan päästä, että menkää te vain me jäädään tähän sivuun odottamaan ja sitten siinä kohdalla toinen jää koirineen seisomaan?? Miksi? Ihan kuin tahallaan haluttaisi saada joku ongelma aikaan
No mikä ongelma tuossa nyt on? Tuosta kävellään vaan rauhassa ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on vielä nämä joille huikkaa jo hyvän matkan päästä, että menkää te vain me jäädään tähän sivuun odottamaan ja sitten siinä kohdalla toinen jää koirineen seisomaan?? Miksi? Ihan kuin tahallaan haluttaisi saada joku ongelma aikaan
No mikä ongelma tuossa nyt on? Tuosta kävellään vaan rauhassa ohi.
Luin huonosti eli tässä jää kaksi koiraa jumittamaan eli molemmat aiheuttavat sen ongelman eikä vain toinen.
Tulin kerran jyrkkää todella jäistä mäkeä 35-kiloisen koirani kanssa, kun mäen alla edellä kävellyt koirakko kääntyi yhtäkkiä ympäri ja jämähti tukkeeksi siihen mäen alle. Koira seisoi jäykkänä, tuijotti hievahtamatta paikallaan, oma koirani alkoi näyttää pieniä pelkosignaaleja, enkä saanut millään luettua toisen koiran omistajasta, että mikä oli homman nimi. Hihna oli löysällä, ja ihmisellä ei selvästikään mitään kykyä saada koiraansa liikkeelle, eikä edes ajatusta yrittää. Ohi ei oltaisi päästy mitenkään kunnialla, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi itse vaihtaa suuntaa, ja yrittää kavuta jalat lipsuen liukas mäki takaisin ylös. Toinen omistaja möllötti hoo moilasena siellä koiransa kanssa mäen alla tuijottamassa, kun taistelin meidät vaarallisesti takaisin mäen päälle. Lähtivät siitä sitten tyytyväisinä jatkamaan matkaa, katsottuaan tämän shown loppuun.
Ihan ottamatta kantaa koiran kasvatukseen ja normaaliin koulutukseen (koska lienee selvää, että tässä nyt ei oltu onnistuttu), sanoisin, että käytöstavat ja toisten ihmisten huomiointi yleisellä tasolla olisivat meiltä kaikilta ihan ok. Ei voi estää toisten kulkua, eikä aiheuttaa vaaratilanteita. Sen kai pitäisi sentään olla minimivaatimus meiltä ihan kaikilta, oli koiraa tai ei. Jos näkee, että toinen on nyt aivan pulassa, ei kannata vaan tuijotella. Eikä kenelläkään ole oikeutta antaa koiransa tukkia kulkuteitä ja pistää ihmisiä arvailemaan, että tuleekohan tuo nyt tuolta päälle vai ei.
Vaikka itse tietäisi, että se oma Sesse on maailman ihanin, pitää ymmärtää, etteivät muut sitä tiedä. Tuijottelu ja tien tukkiminen ovat aina huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Tulin kerran jyrkkää todella jäistä mäkeä 35-kiloisen koirani kanssa, kun mäen alla edellä kävellyt koirakko kääntyi yhtäkkiä ympäri ja jämähti tukkeeksi siihen mäen alle. Koira seisoi jäykkänä, tuijotti hievahtamatta paikallaan, oma koirani alkoi näyttää pieniä pelkosignaaleja, enkä saanut millään luettua toisen koiran omistajasta, että mikä oli homman nimi. Hihna oli löysällä, ja ihmisellä ei selvästikään mitään kykyä saada koiraansa liikkeelle, eikä edes ajatusta yrittää. Ohi ei oltaisi päästy mitenkään kunnialla, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi itse vaihtaa suuntaa, ja yrittää kavuta jalat lipsuen liukas mäki takaisin ylös. Toinen omistaja möllötti hoo moilasena siellä koiransa kanssa mäen alla tuijottamassa, kun taistelin meidät vaarallisesti takaisin mäen päälle. Lähtivät siitä sitten tyytyväisinä jatkamaan matkaa, katsottuaan tämän shown loppuun.
Ihan ottamatta kantaa koiran kasvatukseen ja normaaliin koulutukseen (koska lienee selvää, että tässä nyt ei oltu onnistuttu), sanoisin, että käytöstavat ja toisten ihmisten huomiointi yleisellä tasolla olisivat meiltä kaikilta ihan ok. Ei voi estää toisten kulkua, eikä aiheuttaa vaaratilanteita. Sen kai pitäisi sentään olla minimivaatimus meiltä ihan kaikilta, oli koiraa tai ei. Jos näkee, että toinen on nyt aivan pulassa, ei kannata vaan tuijotella. Eikä kenelläkään ole oikeutta antaa koiransa tukkia kulkuteitä ja pistää ihmisiä arvailemaan, että tuleekohan tuo nyt tuolta päälle vai ei.
Vaikka itse tietäisi, että se oma Sesse on maailman ihanin, pitää ymmärtää, etteivät muut sitä tiedä. Tuijottelu ja tien tukkiminen ovat aina huonoa käytöstä.
No ei se tuijottaminen haittaa, mutta tien tukkiminen kylläkin, jos ei ole tilaa ohittaa kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Olen kouluttanut koiraani koko sen elämän ajan, ensin pentukoulussa ja sen jälkeen lukuisilla erilaisilla teemakursseilla. Koirani on keskikokoinen, hiljainen ja todella kiltti. Arvatkaa, kuinka itseänikin harmittaa tuo piirre, että koirani tekee juuri näin, jähmettyy paikalleen makaamaan kun näkee jo kaukaa toisen koiran. Tämä on ainoa häiritsevä piirre koirassani, mitään muita ongelmia ei ole, koira käyttäytyy moitteettomasti kaikkialla muualla ja ihmisiä ohittaessaan. Ainoa konsti välttää tuota tilannetta tällä hetkellä, on nostaa se syliin, koska hihnasta vetäminen tai muut kehotukset, namit tms. eivät saa sitä liikkeelle. Kertokaapa konstit, te viisaammat ja asiaa arvostelevat, miten te kouluttaisitte koiraa pois tästä tavasta? Tämäkin palsta voisi olla ratkaisukeskeisempi pelkän ilkeän arvostelun sijaan.
Tavoitteena on tietysti normaalisti käyttäytyvä koira, enkä ole itsekään välinpitämätön enkä vastuuton.
Ensin pitäisi ratkaista jääkö koira tuijottelemaan, koska se on utelias ja kaipaa lajitoverin kontaktia vai sen takia, että se on epävarma ja vastaantuleva koira aiheuttaa pelkoa/jännitystä.
Jos ongelmana on ensimmäinen vaihtoehto, sen saa ratkottua sillä että koiralle lisätään kontaktia lajitovereihin. Esim. facesta voi yrittää etsiä lenkkiseuraa tai sitten ihan avoimesti lenkillä yrittää tutustua sosiaalisesti taitaviin koiriin ja heidän (myös sosiaalisesti taitaviin) omistajiin.
Jos taas tuijottelu johtuu epävarmuudesta, tilannetta kannattaa lähteä ratkomaan siten, että kasvattaa välimatkaa vastaantulevaan koiraan. Eli oma koira viedään mahdollisuuksien rajoissa polulta/tieltä kauemmas ja annetaan toisen koiran mennä ohi. Olette riittävän kaukana, kun oma koira ei jää tuijottamaan, vaan tuntee olonsa sen verran stressittömäksi, että pystyy keksittymään sinuun, ottamaan herkkuja tai muuta palkkausta vastaan. Tästä sitten aletaan hiljalleen lyhentämään välimatkaa, kuitenkin koko ajan niin, että koira kykenee pysymään toimintakykyisenä tilanteessa. Eli jos jähmettyminen taas tapahtuu, olette liian lähellä. Riittävä välimatka kasvattaa koiran turvallisuuden tunnetta ja palkka antaa taas positiivisen vahvisteen siihen, että lähestyvä koira tarkoittaakin kivaa hetkeä omistajan kanssa.
Tsemppiä treeneihin!
Vierailija kirjoitti:
Somettaminen koiralenkillä on väärin ja omalla käytöksellä viestitään myös vastaantuleville, mutta muuten kirjoituksessa on muutamia asiavirheitä.
Laumanjohtajamyytit on aikaa sitten kumottu ja nykyään niihin uskovat enää ne, jotka käyttävät koiralle haitallisia koulutusmetodeja. Lisäksi, koiralle on täysin luonnollista jäykistyä ja osoittaa kiinnostusta vastaantulevaa lajitoveria kohtaan. Etenkin jos on kyseessä epävarma koira, sen on hyvin vaikea kääntää huomionsa pois lähestyvästä koirasta, jonka se pelkää olevan uhka. Kun törmäät tällaiseen tuijottelevaan koiraan, et voi ikinä tietää mitä sillä on taustalla ja missä vaiheessa sen kouluttaminen on menossa.
Kyllä se edelleen olet laumanjohtaja. Vai koiranko pitäisi se olla ja sä kyselet siltä, mitäs nyt tehdään? Sitä ei tehdä enää haitallisilla koulutusmetodeilla kuten sanoit, vaan resurssien hallinnalla. Ei-toivottu käytös on helppo sammuttaa palkkaamalla vain toivottua käytöstä. Siinä koira oppii ajattelemaan itse. Epävarma ja tuijottava koira tarvitsee koulutuksen. Vastaehdollistamisen. Hihnakoulutus vie aikaa, mutta se kannattaa. Myös pienille koirille. Koulutus perustuu passiiviseen, ei-toivotun käytöksen sammuttamiseen, katsekontaktiin ja palkkaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen kouluttanut koiraani koko sen elämän ajan, ensin pentukoulussa ja sen jälkeen lukuisilla erilaisilla teemakursseilla. Koirani on keskikokoinen, hiljainen ja todella kiltti. Arvatkaa, kuinka itseänikin harmittaa tuo piirre, että koirani tekee juuri näin, jähmettyy paikalleen makaamaan kun näkee jo kaukaa toisen koiran. Tämä on ainoa häiritsevä piirre koirassani, mitään muita ongelmia ei ole, koira käyttäytyy moitteettomasti kaikkialla muualla ja ihmisiä ohittaessaan. Ainoa konsti välttää tuota tilannetta tällä hetkellä, on nostaa se syliin, koska hihnasta vetäminen tai muut kehotukset, namit tms. eivät saa sitä liikkeelle. Kertokaapa konstit, te viisaammat ja asiaa arvostelevat, miten te kouluttaisitte koiraa pois tästä tavasta? Tämäkin palsta voisi olla ratkaisukeskeisempi pelkän ilkeän arvostelun sijaan.
Tavoitteena on tietysti normaalisti käyttäytyvä koira, enkä ole itsekään välinpitämätön enkä vastuuton.
Ensinnäkin se, että koira menee makaamaan, on huomattavasti vähemmän uhkaavaa muille, kuin seisaaltaan tuijottelu. Jos ette tuki kulkureittejä, ja pystyt omalla olemuksellasi tai ihan sanallisesti viestimään muille, että ohitus on turvallinen, ongelmaa ei ole. Kun koira ei ole flexissä vaan kunnon hihnassa, ja sinulla on hihnasta jämäkkä ote, ja seisot koiran lähellä, ja näytät, että olet tietoinen siitä mitä tapahtuu, muut kyllä näkevät ettei tässä ole hätää.
Itse sain koirani koulutettua pois tuosta opettamalla sen kiinnittämään huomionsa pyynnöstä minuun. Kaikille koirille eivät toimi samat niksit, mutta meillä se meni näin (ja tämä siis aloitettiin ihan heti kun pentu tuli kotiin):
1. Herkku nyrkkiin -> koira kiinnostuu ja nuolee kättä -> saa herkun
2. Nyrkki nostetaan omien silmien tasalle -> koira ei saakaan sitä noin vaan -> vilkaisee omistajaa hämmentyneenä silmiin -> katsekontaktista saa herkun
3. Meillä aika pian sitten koira oppi, että kun nostan nyrkin omien kasvojeni viereen, se tarkoittaa, että haluan koiran istuvan ja ottavan minuun katsekontaktin. Aikanaan sitten koira oppi pitämään huomionsa minussa pitkiäkin aikoja tarvittaessa. Myös hankalat ohitukset hoituvat meillä niin, että koira pyynnöstä ottaa katsekontaktin minuun.
Kaikilla koirilla on omat hankaluutensa. Ei tässä ole tarkoitus tuomita. Jos tämä juttu on teille hankala, sitten se on. Ei se haittaa, kunhan pystytte pitämään tilanteen turvallisen oloisena myös muille. Veikkaan kuitenkin, että teilläkin olisi lenkit huomattavasti kivempia, jos pääsisitte tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Sitten on vielä nämä joille huikkaa jo hyvän matkan päästä, että menkää te vain me jäädään tähän sivuun odottamaan ja sitten siinä kohdalla toinen jää koirineen seisomaan?? Miksi? Ihan kuin tahallaan haluttaisi saada joku ongelma aikaan
Mulla on kaksi suht isoa ja voimakasta koiraa. Paljon töitä tehnyt, että ollaan yhteiskuntakelpoisia. Ihan älyttömän paljon on koiranomistajia, joiden mielestä on tosi fine jämähtää oottelemaan ja tuijottamaan, kun tullaan. Miehiäkin pienten koiriensa kanssa kuin eivät sitä puppeaan ohi kävellen saisi. Ja se odottelu ja varsinkin maahan meno on aina hyökkäävä ele, ihan sama mitä sanotte, että mun koira nyt vaan odottelee innokkaana ja uteliaana, että saisiko uuden kaverin. Paljon on myös sitä, että koirat saa järkyttäviä remmihepuleita, mutta joko omistaja vain nauraa tai sitten toistelee ei-ei-ei-ei, vaikka koiralle ei kukaan ole opettanut, mitä siinä tilanteessa ei-sana tarkoittaa, mikä käytös korvataan toisella käytöksellä jne jne jne
Ihmiset ottavat aivan liian harkitsemattomasti koiria eikä kouluttamisen vaivaa nähdä lainkaan. Sitten on tietenkin yhteentoimia tiimejä, sen kyllä näkee heti, että omistajalla on yhteys koiraansa. Nämä kännykän raplaajat voisivat olla ottamatta koiraa laisinkaan. Koira roikkuu siellä narunjatkeena. Voisitte ihan yhtä hyvin pitää siellä vaikka lelukoiraa tai muuta elotonta olentoa.
Harrastan juoksua ja yhä enemmän on koiria ihmisillä, jotka eivät hallitse koiraansa. Kun näen ison koiran, niin melkein aina muutan reittiä tai menen sivupolulle odottamaan ohitusta. Pitäisi olla jokin koira-ajokortti.
Mua myös ihmetyttää se, miksi ihmiset ei kertakaikkiaan sitkeästi opeta sitä asiallista hihnakäytöstä koiralleen. Sehän tekee elämästä ihan kauhean raskasta, jos joka ikinen päivä on yhtä kiskomista, jämähtelyä ja rähinää. Hyvin käyttäytyvän koiran kanssa on tosi kivaa ulkoilla, ja koirallakin rento olo.
Vierailija kirjoitti:
Harrastan juoksua ja yhä enemmän on koiria ihmisillä, jotka eivät hallitse koiraansa. Kun näen ison koiran, niin melkein aina muutan reittiä tai menen sivupolulle odottamaan ohitusta. Pitäisi olla jokin koira-ajokortti.
Mulla ei ole ollut mitään ongelmia vaikka päivittäin käyn lenkillä. Täkäläiset koirat eivät ilmeisesti ole kiinnostuneet ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Harrastan juoksua ja yhä enemmän on koiria ihmisillä, jotka eivät hallitse koiraansa. Kun näen ison koiran, niin melkein aina muutan reittiä tai menen sivupolulle odottamaan ohitusta. Pitäisi olla jokin koira-ajokortti.
Mä myös olen enemmän ja enemmän sitä mieltä, että joku minimikurssi pitäisi olla käytynä, että saisi koiran ottaa. Että ihmiset ymmärtäisivät edes alustavalla tavalla, mitkä ovat koiran lajityypilliset tarpeet ja käyttäytymismallit, ja miten kasvatetaan koira yhteiskuntakelpoiseksi.
Eikait tuijottelijoista ja rähisijöistä ole haittaa kun oma koira on koulutettu ja kulkee ohi omistajaa katsoen.
Teiden tukkiminen aggressiivisen oloisella tuijottelulla on ihan sama kuin että mun mukula asettuisi keskelle kulkuväylää heristelemään kiveä niin, että jokainen lähestyjä joutuisi arvailemaan, että naakkaakohan tuo kivellä päähän, jos menen lähemmäksi. Ja sitten mä olisin vaan että noh, se nyt on tuommonen, ei voi mitään. Ei vaan ole mahdollista, täällä on pakko ottaa muutkin huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Eikait tuijottelijoista ja rähisijöistä ole haittaa kun oma koira on koulutettu ja kulkee ohi omistajaa katsoen.
Joo, ei niin kauan, kunnes ne tulee päälle ne tuijottelijat, mitä tapahtuu todella usein. Tuijottajan pitää väistää kulkuväylältä sitten tarpeeksi kauas, ettei tätä riskiä ole.
Jokainen suomalainen koiranomistaja tietää maailman eniten koirista. Siinä se syy on miksi niitä tilanteita tulee.