Koiran ulkoiluttaja: Älä jäykisty koirasi kanssa tuijottamaan lähestyvää koiraa

Minua ja minun koiria ei niin haittaa jos joku jumittuu, kyllä niitä toki vähän epäilyttää mutta selviävät ilman kohtausta tai traumoja.

Vittumaistahan se jumittaminen on, joskus teen saman ja katsotaan kumpi jaksaa jumittaa kauemmin.

Jos näyttää ettei toisella ole iso koira yhtään hallinnassa niin vaihdetaan reittiä, minun koiriin ei käydä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on koira, joka pysähtyy tuijottamaan kaikenlaista kiinnostavaa. Muita koiria, lapsia, joita se rakastaa ihan älyttömästi, kentällä olevaa palloa tms.

Ei se käy kenenkään päälle, eikä ala riuhtoa hihnassa muiden koirien päälle, eikä räksytä. Se ei ole myöskään isokokoinen. Sille nyt vaan on ominaista pysähtyä tuijottamaan uusia kiinnostavia asioita. Seisoskelemme silloin rauhassa yhdessä paikallaan. Jos toinen koira tulee kohti, omani heiluttaa häntää ja tervehtiessä nuuhkaisee.

Minua puolestaan ihmetyttää jotkut koiranomistajat, jotka aina vastaantulevan koiranulkoiluttajan nähdessään poikkeavat tieltä kävelemään mahdollisimman kaukana nurmikolla. Miksi he eivät voi opettaa koiraansa kohtaamaan muita ystävällisesti?

Samat ulkoiluttajat painavat aina menemään suoraa kävelyä. Koiransa ei koskaan pääse nuuhkimaan mitään matkanvarrella, pitää vaan jolkottaa suoraan eteenpäin. Nuuhkuttelu on todella, todella tärkeää koirille. Meillä pääasia kävelyllä on se nuuhkiminen ja siksi ylipäänsä iso osa ulkoilua on paikallaan odottelua, kun koira haistelee ja tutkii.

Taidat olla niitä ihmisiä, jotka seisovat tientukkeena koira pitkässä hihnassa ja hymyilevät tyhmästi. "Tää on ihan kiltti!" Ja sitten ihmettelet miksi muut kiertävät koiriensa kanssa pientareen kautta.

Todennäköisesti nuo kohtaamasi ihmiset ovat matkalla jonnekin, missä sitten antavat koiran kulkea vapaammin ja haistella, ja haluavat vain päästä teistä nopeasti ohi. Heitä ei kiinnosta tutustua sinuun ja koiraasi, ja häiritsette heitä tukkimalla kulkuväylän. Monilla koirilla on omat tutut kaverit, joiden kanssa touhutaan vapaana. Vieraisiin koiriin tutustuminen hihnassa ei ole koiralle luonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani tutustuu mielellään muihin koiriin, mutta yleensä en päästä sitä tutustumaan ellei vastapuolenkin signaali ole ystävällinen.

Ärsyttää suunnattomasti ne flexin (5m) päässä omistajastaan vetävät sessut jotka vetää omaani kohti ja omistaja päästää kyselemättä.

Tällä viikolla olen kohdannut 2 lapsen taluttamaa koiraa, kumpikaan ei ollut sen lapsen hallinnassa ja jouduin sanomaan että älä päästä sitä koirani luokse. Pienehköjä koiria mutta 10kg koirakin vetää aika kovaa noin 9 vuotiasta lasta

Tämä juuri! Olin kahden koirani (isohkoja keskikokoisia) kanssa lenkillä ja vastaan tuli ihminen pienen koiransa kanssa. Pyysin omat, normaaleissa hihnoissa olevat koirani, seuraamaan ja pitämään katsekontaktin minussa. Tämä ei ole mikään ongelma, koska koirillani on riittävästi toisistaan lajitoveriseuraa, joten vieraat koirat niitä eivät pahemmin kiinnosta. No, tämä ihminen päästikin meidän koiran kohdalla pikkukoiran koko fleksinmitalla luoksemme.

Tästä seurasi se, että koska oma katseeni oli koirissa, en nähnyt pikkukoiraa ennen kuin se oli jaloissani ja minä kaaduin. Hetkessä kaikki hihnat olivat täysin solmussa ja nalkkiin jäänyt pikkukoira alkoi aivan ymmärrettävästi pelätä ja rähjätä. Onneksi omat koirani ovat niin kilttejä, etteivät provosoituneet pikkukoirasta, vaikka se purikin toista koiraani. Saimme hihnasuman selviteltyä ja molempien matka jatkui ehjänä.

Sanoin kyllä omistajalle, että joidenkin toisten koirien kohdalla hän olisi saattanut joutua maksamaan koiransa hengen omasta ajattelemattomasta käytöksestään.

Siis just tämä. Jotkut ei tajua, että siihen oman koiran toimintaan voi ja kuuluu vaikuttaa. Katsellaan vaan ikään kuin ulkopuolelta, että jaahas, siinä se taas menee.

Kaikista pahinta on se, että vaikka pyydät, ettei omistaja päästäisi koiraansa luoksenne saat kommentin "ei tää mitään tee". No, minun koiranipa saattaa tehdä ja sen takia seison lenkkipolun sijasta täällä metsän puolella, koira tiukassa hihnassa.

Täällä on jo monta kommenttia, mikset kasvata koiraasi.

Vierailija kirjoitti:

Mimusta tuntuu, että nuo kiihkeimmät koirankouluttajatyypit, kuten ap, eivät näe koiria yksilöinä. Pikemminkin joinain robottimaisina alempina olentoina, jotka pitää kouluttaa kaikki käyttäytymään yhden, saman kaavan mukaan.

En ole ollenkaan kiihkeä koirankouluttajatyyppi. Onko se, että toivoisi ihmisten kouluttavan koiransa sillä tavoin, ettei niistä olisi haittaa tai vaaraa muille, kiihkoilua? Jokainen kaupungissa elävä koira on pakko kouluttaa niin, että se on riittävän sosiaalinen, eikä siitä ole muille vaaraa tai haittaa. Yksilöllistä vaihtelua on, mutta huonoa käytöstä ei voi koskaan laittaa sen piikkiin. Minimikäytöstapoja voi edellyttää joka ikiseltä koirayksilöltä. Jos ne eivät onnistu, sitten omistaja voi tehdä vielä monenlaisia modauksia omaan käytökseensä, ja pitää sillä tavalla huolta, ettei koira ole muille vaaraksi tai häiriöksi. Tuolla joku kertoikin lenkittäneensä koiraa aamuyöllä, kun ei muuten onnistunut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Sitten on vielä nämä joille huikkaa jo hyvän matkan päästä, että menkää te vain me jäädään tähän sivuun odottamaan ja sitten siinä kohdalla toinen jää koirineen seisomaan?? Miksi? Ihan kuin tahallaan haluttaisi saada joku ongelma aikaan

Äkaikki, mitä toinen koiranomistaja tekee näyttää olevan väärin. Ei saa pysähtyä, ei saa sivuuttaa eikä saa mennä sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Somettaminen koiralenkillä on väärin ja omalla käytöksellä viestitään myös vastaantuleville, mutta muuten kirjoituksessa on muutamia asiavirheitä.

Laumanjohtajamyytit on aikaa sitten kumottu ja nykyään niihin uskovat enää ne, jotka käyttävät koiralle haitallisia koulutusmetodeja. Lisäksi, koiralle on täysin luonnollista jäykistyä ja osoittaa kiinnostusta vastaantulevaa lajitoveria kohtaan. Etenkin jos on kyseessä epävarma koira, sen on hyvin vaikea kääntää huomionsa pois lähestyvästä koirasta, jonka se pelkää olevan uhka. Kun törmäät tällaiseen tuijottelevaan koiraan, et voi ikinä tietää mitä sillä on taustalla ja missä vaiheessa sen kouluttaminen on menossa.

Kyllä se edelleen olet laumanjohtaja. Vai koiranko pitäisi se olla ja sä kyselet siltä, mitäs nyt tehdään? Sitä ei tehdä enää haitallisilla koulutusmetodeilla kuten sanoit, vaan resurssien hallinnalla. Ei-toivottu käytös on helppo sammuttaa palkkaamalla vain toivottua käytöstä. Siinä koira oppii ajattelemaan itse. Epävarma ja tuijottava koira tarvitsee koulutuksen. Vastaehdollistamisen. Hihnakoulutus vie aikaa, mutta se kannattaa. Myös pienille koirille. Koulutus perustuu passiiviseen, ei-toivotun käytöksen sammuttamiseen, katsekontaktiin ja palkkaamiseen.

Olisi kiva tietää, mitä alapeukuttaja ajatteli tässä vikana olevan... siis ihan oikeasti voisitko avata, mikä näissä ammatilaisten eläintenkouluttajien ja koirapsykologien nimenomaan pehmeään koulutukseen perustuvissa keinoissa, joissa koira oppii itse ajattelemaan sua erityisesti jäi vaivaamaan?

Voisikohan olla se, että vaikka tunnut olevan kartalla, silti alennut puhumaan noista laumanjohtjamyyteistä, jotka nämä mainitsemasi ammattilaiset ja koirapsykologitkin tuomitsevat virheellisinä ja haitallisina.

No minäkin miellän vanhanaikaisin termein, että ihminen on lauman johtaja, ei koira. Samoin lasten kanssa, minä olen perheen pää ja minulla tulee olla homma hanskassa. Johtaminen ei nykyään käsitteenä ole mitään alistamista ja väkivaltaa, vaan nimenomaan siitä että kokonaisuus on hallinnassa, ohjausta. On vanhanaikaista ajatella, että johtaminen on pakottamista ja alistamista ja muuta negatiivista. Johtamiskäsitys on muuttunut kautta rantain. Kannattaa pitää mielessä, että vaikka sinulla on vanhanaikainen käsitys johtamisesta, niin ihminen joka puhui esimerkiksi lauman johtamisesta hyvin suurella todennäköisyydellä tarkoittaa sillä eri asiaa miten sinä sen hyvin negatiivisesti käsität.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Olen kouluttanut koiraani koko sen elämän ajan, ensin pentukoulussa ja sen jälkeen lukuisilla erilaisilla teemakursseilla. Koirani on keskikokoinen, hiljainen ja todella kiltti. Arvatkaa, kuinka itseänikin harmittaa tuo piirre, että koirani tekee juuri näin, jähmettyy paikalleen makaamaan kun näkee jo kaukaa toisen koiran. Tämä on ainoa häiritsevä piirre koirassani, mitään muita ongelmia ei ole, koira käyttäytyy moitteettomasti kaikkialla muualla ja ihmisiä ohittaessaan. Ainoa konsti välttää tuota tilannetta tällä hetkellä, on nostaa se syliin, koska hihnasta vetäminen tai muut kehotukset, namit tms. eivät saa sitä liikkeelle. Kertokaapa konstit, te viisaammat ja asiaa arvostelevat, miten te kouluttaisitte koiraa pois tästä tavasta? Tämäkin palsta voisi olla ratkaisukeskeisempi pelkän ilkeän arvostelun sijaan.

Tavoitteena on tietysti normaalisti käyttäytyvä koira, enkä ole itsekään välinpitämätön enkä vastuuton.

Meillä vähän sama! Mutta painaa 30 kg, joten eipä sitä paljoa nostella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on koira, joka pysähtyy tuijottamaan kaikenlaista kiinnostavaa. Muita koiria, lapsia, joita se rakastaa ihan älyttömästi, kentällä olevaa palloa tms.

Ei se käy kenenkään päälle, eikä ala riuhtoa hihnassa muiden koirien päälle, eikä räksytä. Se ei ole myöskään isokokoinen. Sille nyt vaan on ominaista pysähtyä tuijottamaan uusia kiinnostavia asioita. Seisoskelemme silloin rauhassa yhdessä paikallaan. Jos toinen koira tulee kohti, omani heiluttaa häntää ja tervehtiessä nuuhkaisee.

Minua puolestaan ihmetyttää jotkut koiranomistajat, jotka aina vastaantulevan koiranulkoiluttajan nähdessään poikkeavat tieltä kävelemään mahdollisimman kaukana nurmikolla. Miksi he eivät voi opettaa koiraansa kohtaamaan muita ystävällisesti?

Samat ulkoiluttajat painavat aina menemään suoraa kävelyä. Koiransa ei koskaan pääse nuuhkimaan mitään matkanvarrella, pitää vaan jolkottaa suoraan eteenpäin. Nuuhkuttelu on todella, todella tärkeää koirille. Meillä pääasia kävelyllä on se nuuhkiminen ja siksi ylipäänsä iso osa ulkoilua on paikallaan odottelua, kun koira haistelee ja tutkii.

Voi olla aika moniakin syitä, miksi jotkut omistajat eivät halua tervehtiä sinun koiriasi. Saanko arvata, koirasi on flexissä?

Hihnassa kohtaaminen ei ole koirille luonnollinen tapa tavata lajitovereita. Nämä omistajat, joiden koirat eivät moikkaile lenkillä, saattavat hoitaa koiran sosiaalisen puolen muulla tavoin. Ei se hihnatervehtiminen ja/tai koirapuisto ole todellakaan se ainoa eikä edes paras tapa koiralle olla lajitovereiden kanssa. Monille toimivampaa on, että lenkki on lenkki, ja sosiaaliset hommat ja rauhalliset nuuhkimiset hoidetaan muualla. On koiran inhimillistämistä ajatella, että koiralle on kivaa ja luonnollista joutua sidottuna jatkuvasti vastakkain vieraiden koirien kanssa, ja että ne tarvitsevat sen tyyppistä sosiaalisuutta, joka meistä ihmisistä vaikuttaisi tosi kivalta.

Jos pysähdytte koirasi kanssa tuijottelemaan muita, on aivan varmaa, että siinä on yksi syy, miksi monet kiertävät kaukaa, ja näette vain eteenpäin kiirehtijöitä. Kyse ei ole siitä, etteivätkö nämä koirat osaisi kohdata muita ystävällisesti, vaan te saatatte vaikuttaa uhkaavilta.

Tämäpä. Mun koirat ei tervehdi lenkeillä muita, koska niin on helpointa. Ne on aika hitaasti lämpenevää sorttia ja haluaisi kauempaa tarkkailla tilannetta ennen kuin menevät tutustumaan muihin, lisäksi toisten urosten kanssa tulee konflikti. Ei siis myöskään käydä koirapuistossa kuin ihan satunnaisesti, vaan tavataan niitä tiettyjä tuttuja koiria joitten kanssa homma sujuu.

Usein nämä jotka haluaisi koiransa tervehtivän kaikkia kun ei kuitenkaan yhtään kestä sitä, jos koirille tuleekin konflikti ja ne ärähtävät toisilleen. Koirien maailmassa pieni välienselvittely on ihan asiaankuuluvaa toisinaan, mutta hihnassa sellainen ei oikein onnistu turvallisesti.

Ap:n kaltaisille jyrkille fanaatikoille on tosiaan tyypillistä myös tuo, että he eivät anna koiriensa tervehtiä muita koiria, eivätkä edes vie koirapuistoon, kun siellä on vieraita koiria. Heidän koiransa saa tavata vain muita, tiettyjä tuttuja koiria erikseen sovituissa tapaamisissa. Minusta se on vähän epätervettä, mutta kukin tyylillään.

PS. Jos kyse on jostain taistelukoirasta, niin hyvä pysyäkin pois muiden tieltä. Mielestäni sellaiset aggressiiviset koirarodut pitäisi suorastaan kieltää. Vähän tuo jatkuva jankkaaminen siitä, 'onko koira hallinnassa', viittaa niihin rotuihin. Kun puhun koirista, tarkoitan normaaleja, ystävällisiä seurakoiria, kuten spanieleita, labbiksia, kultaisia noutajia jne.

Olen monesti miettinyt, että seuraavan kerran kun tuo saksanseisojaa istuttava mies tulee vastaan niin laitan oman koiranikin istumaan. Istuskellaan siinä sitten ja katsellaan toisiamme matkan päästä. Kuinkahan kauan menisi ennenkuin mies luovuttaisi ja ohittaisi koiransa kanssa ja miten tuo koira mahtaisi silloin käyttäytyä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on koira, joka pysähtyy tuijottamaan kaikenlaista kiinnostavaa. Muita koiria, lapsia, joita se rakastaa ihan älyttömästi, kentällä olevaa palloa tms.

Ei se käy kenenkään päälle, eikä ala riuhtoa hihnassa muiden koirien päälle, eikä räksytä. Se ei ole myöskään isokokoinen. Sille nyt vaan on ominaista pysähtyä tuijottamaan uusia kiinnostavia asioita. Seisoskelemme silloin rauhassa yhdessä paikallaan. Jos toinen koira tulee kohti, omani heiluttaa häntää ja tervehtiessä nuuhkaisee.

Minua puolestaan ihmetyttää jotkut koiranomistajat, jotka aina vastaantulevan koiranulkoiluttajan nähdessään poikkeavat tieltä kävelemään mahdollisimman kaukana nurmikolla. Miksi he eivät voi opettaa koiraansa kohtaamaan muita ystävällisesti?

Samat ulkoiluttajat painavat aina menemään suoraa kävelyä. Koiransa ei koskaan pääse nuuhkimaan mitään matkanvarrella, pitää vaan jolkottaa suoraan eteenpäin. Nuuhkuttelu on todella, todella tärkeää koirille. Meillä pääasia kävelyllä on se nuuhkiminen ja siksi ylipäänsä iso osa ulkoilua on paikallaan odottelua, kun koira haistelee ja tutkii.

Tästä tarinasta tulee mieleen naapurin rouva, jolla oli tosi söpö pieni koira, joka oli rouvan mielestä maailman lepposin, mutta kaikkien muiden mielestä aivan kilahtanut. Rouvan mentaliteetti oli, että koirien hyvään elämään kuuluu, että ne tervehtivät aina jokaista vastaantulijaa. Koira puri mua nilkasta kerran ohi kävellessä, enkä todellakaan päästänyt sitä lähelle omaa isoa lempeää koiraani. Jos vaihdettiin kadun puolta näiden tullessa vastaan, rouva vaihtoi aina samalle puolelle. Kun sanoin, etten halua koirien tervehtivän, hän kertoi, että hänen koiralleen tulee tosi paha mieli, kun ei saa tervehtiä kaikkia vastaantulijoita. Pururadalla piti tätä sekoboltsia vapaana, ja minä käskytin hänen rakkinsa aina maahan kun se jolkotteli jostain mutkan takaa vastaan. Sitten käskytin rouvan pistämään koiransa hihnaan. Rouvalla itsellään ei ollut koiralleen mitään sääntöjä, ja hänestä oli aivan epäluonnollista, että kaikki koirat eivät voi vain aina kivasti hengailla ja nuuskutella yhdessä. Ongelma oli siinä, että koira rinnastui hänellä ehkä vauvanukkeen tai johonkin halinalleen. Hän ei ymmärtänyt koirien sielunelämästä yhtään mitään, ja minä olin varmasti hänen mielestään aivan kauhea ihminen.

Koiraa ei pidä inhimillistää.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaisille jyrkille fanaatikoille on tosiaan tyypillistä myös tuo, että he eivät anna koiriensa tervehtiä muita koiria, eivätkä edes vie koirapuistoon, kun siellä on vieraita koiria. Heidän koiransa saa tavata vain muita, tiettyjä tuttuja koiria erikseen sovituissa tapaamisissa. Minusta se on vähän epätervettä, mutta kukin tyylillään.

PS. Jos kyse on jostain taistelukoirasta, niin hyvä pysyäkin pois muiden tieltä. Mielestäni sellaiset aggressiiviset koirarodut pitäisi suorastaan kieltää. Vähän tuo jatkuva jankkaaminen siitä, 'onko koira hallinnassa', viittaa niihin rotuihin. Kun puhun koirista, tarkoitan normaaleja, ystävällisiä seurakoiria, kuten spanieleita, labbiksia, kultaisia noutajia jne.

Epätervettä?! Et taida tietää koirista paljonkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaisille jyrkille fanaatikoille on tosiaan tyypillistä myös tuo, että he eivät anna koiriensa tervehtiä muita koiria, eivätkä edes vie koirapuistoon, kun siellä on vieraita koiria. Heidän koiransa saa tavata vain muita, tiettyjä tuttuja koiria erikseen sovituissa tapaamisissa. Minusta se on vähän epätervettä, mutta kukin tyylillään.

PS. Jos kyse on jostain taistelukoirasta, niin hyvä pysyäkin pois muiden tieltä. Mielestäni sellaiset aggressiiviset koirarodut pitäisi suorastaan kieltää. Vähän tuo jatkuva jankkaaminen siitä, 'onko koira hallinnassa', viittaa niihin rotuihin. Kun puhun koirista, tarkoitan normaaleja, ystävällisiä seurakoiria, kuten spanieleita, labbiksia, kultaisia noutajia jne.

Tää palsta on huikea. Peruskäytöstapojen olettaminen koirankoulutukselta = fanaattisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaisille jyrkille fanaatikoille on tosiaan tyypillistä myös tuo, että he eivät anna koiriensa tervehtiä muita koiria, eivätkä edes vie koirapuistoon, kun siellä on vieraita koiria. Heidän koiransa saa tavata vain muita, tiettyjä tuttuja koiria erikseen sovituissa tapaamisissa. Minusta se on vähän epätervettä, mutta kukin tyylillään.

PS. Jos kyse on jostain taistelukoirasta, niin hyvä pysyäkin pois muiden tieltä. Mielestäni sellaiset aggressiiviset koirarodut pitäisi suorastaan kieltää. Vähän tuo jatkuva jankkaaminen siitä, 'onko koira hallinnassa', viittaa niihin rotuihin. Kun puhun koirista, tarkoitan normaaleja, ystävällisiä seurakoiria, kuten spanieleita, labbiksia, kultaisia noutajia jne.

Luettelit metsästyskoirarotuja, et seurakoiria. Miksi otat metsästyskoiran pelkästään seuralaiseksi?

Antaa toisen koiran tuijottaa. Mene sinä ohi vaan hyvin koulutetun koirasi kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Olet menettänyt kykysi puhua? 

Mulla on kaksi 50-60 kiloista koiraa. Koulutettu eläintenkouluttajien pehmeällä metodilla. Mun ei tarvitse edes puhua niille enää.  Nimen saatan mainita, jos tahdon jomman kumman korjaavan toimintaansa. Koira korjaa itse käytöksensä. Me mennään tiiminä, laumana ja kehonkieltä puhuen. Ne saa haistella ja päättää tosi paljon itse, ei mun tarvii mitään johtajuuttani niille korostaa, koska koko ajan tiedetään, että jos tulee tilanne päälle, mä päätän kaiken. Ja silloin mennään eikä jäädä jököttelemään ja tuijottelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti miettinyt, että seuraavan kerran kun tuo saksanseisojaa istuttava mies tulee vastaan niin laitan oman koiranikin istumaan. Istuskellaan siinä sitten ja katsellaan toisiamme matkan päästä. Kuinkahan kauan menisi ennenkuin mies luovuttaisi ja ohittaisi koiransa kanssa ja miten tuo koira mahtaisi silloin käyttäytyä?

Siis miksi sinä noin tekisit? Mitä se sinua haittaa, jos se toinen koira istuu, jos omalla koirallasi ei ole samaa tapaa? Ei minua haittaa mitenkään vaikka kaikki maailman koirat istuisivat, kun siitä kävellään ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Tulin kerran jyrkkää todella jäistä mäkeä 35-kiloisen koirani kanssa, kun mäen alla edellä kävellyt koirakko kääntyi yhtäkkiä ympäri ja jämähti tukkeeksi siihen mäen alle. Koira seisoi jäykkänä, tuijotti hievahtamatta paikallaan, oma koirani alkoi näyttää pieniä pelkosignaaleja, enkä saanut millään luettua toisen koiran omistajasta, että mikä oli homman nimi. Hihna oli löysällä, ja ihmisellä ei selvästikään mitään kykyä saada koiraansa liikkeelle, eikä edes ajatusta yrittää. Ohi ei oltaisi päästy mitenkään kunnialla, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi itse vaihtaa suuntaa, ja yrittää kavuta jalat lipsuen liukas mäki takaisin ylös. Toinen omistaja möllötti hoo moilasena siellä koiransa kanssa mäen alla tuijottamassa, kun taistelin meidät vaarallisesti takaisin mäen päälle. Lähtivät siitä sitten tyytyväisinä jatkamaan matkaa, katsottuaan tämän shown loppuun.

Ihan ottamatta kantaa koiran kasvatukseen ja normaaliin koulutukseen (koska lienee selvää, että tässä nyt ei oltu onnistuttu), sanoisin, että käytöstavat ja toisten ihmisten huomiointi yleisellä tasolla olisivat meiltä kaikilta ihan ok. Ei voi estää toisten kulkua, eikä aiheuttaa vaaratilanteita. Sen kai pitäisi sentään olla minimivaatimus meiltä ihan kaikilta, oli koiraa tai ei. Jos näkee, että toinen on nyt aivan pulassa, ei kannata vaan tuijotella. Eikä kenelläkään ole oikeutta antaa koiransa tukkia kulkuteitä ja pistää ihmisiä arvailemaan, että tuleekohan tuo nyt tuolta päälle vai ei.

Vaikka itse tietäisi, että se oma Sesse on maailman ihanin, pitää ymmärtää, etteivät muut sitä tiedä. Tuijottelu ja tien tukkiminen ovat aina huonoa käytöstä.

Tämä on todella suomalainen ratkaisu. Mäen alla olevalle omistajalle olisi voinut viestiä puhumalla, siis tuottamalla oman kehon avulla ääniä, joilla on yhteisesti sovittu merkitys.

Kysyn itse aika matalalla kynnyksellä toiselta koiranomistaja, mikä meno, tai selitän oman tilanteeni. Yleensä auttaa. Toki pieni prosentti ihmisistä teeskentelee, ettei kuule tai ymmärrä, nämä voikin sitten kiertää kauempaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaisille jyrkille fanaatikoille on tosiaan tyypillistä myös tuo, että he eivät anna koiriensa tervehtiä muita koiria, eivätkä edes vie koirapuistoon, kun siellä on vieraita koiria. Heidän koiransa saa tavata vain muita, tiettyjä tuttuja koiria erikseen sovituissa tapaamisissa. Minusta se on vähän epätervettä, mutta kukin tyylillään.

PS. Jos kyse on jostain taistelukoirasta, niin hyvä pysyäkin pois muiden tieltä. Mielestäni sellaiset aggressiiviset koirarodut pitäisi suorastaan kieltää. Vähän tuo jatkuva jankkaaminen siitä, 'onko koira hallinnassa', viittaa niihin rotuihin. Kun puhun koirista, tarkoitan normaaleja, ystävällisiä seurakoiria, kuten spanieleita, labbiksia, kultaisia noutajia jne.

Mitä epätervettä on siinä, ettei halua että koira joutuu konfliktiin jonkun huonosti koulutetun koiran ja tämän tumpelon omistajan kanssa? Koiraansa ajatteleva omistaja toimii omaa koiraansa lukien, eikä pakota tervehtimään kaikkia sessejä. Koirista tietämätön haluaa omansa tervehtivän kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kouluttanut koiraani koko sen elämän ajan, ensin pentukoulussa ja sen jälkeen lukuisilla erilaisilla teemakursseilla. Koirani on keskikokoinen, hiljainen ja todella kiltti. Arvatkaa, kuinka itseänikin harmittaa tuo piirre, että koirani tekee juuri näin, jähmettyy paikalleen makaamaan kun näkee jo kaukaa toisen koiran. Tämä on ainoa häiritsevä piirre koirassani, mitään muita ongelmia ei ole, koira käyttäytyy moitteettomasti kaikkialla muualla ja ihmisiä ohittaessaan. Ainoa konsti välttää tuota tilannetta tällä hetkellä, on nostaa se syliin, koska hihnasta vetäminen tai muut kehotukset, namit tms. eivät saa sitä liikkeelle. Kertokaapa konstit, te viisaammat ja asiaa arvostelevat, miten te kouluttaisitte koiraa pois tästä tavasta? Tämäkin palsta voisi olla ratkaisukeskeisempi pelkän ilkeän arvostelun sijaan.

Tavoitteena on tietysti normaalisti käyttäytyvä koira, enkä ole itsekään välinpitämätön enkä vastuuton.

Tää se just on tyypillistä palstalle. Kerrotaan että ongelma olisi helppo ratkaista, mutta ei missään nimessä kerrota miten. Minulla on myös koira, jota ei namilla saa houkuteltua ja tosiaan jumii (toisinaan) toisia koiria kohdatessaan. Menee kyllä maahan makaamaan ja tietenkin pidän huolen ettei hyökkää kenenkään kimppuun, mutta en kerta kaikkiaan ole keksinyt millä keinoin tuon jumimisen saisi kitkettyä pois. Ja tässä tapauksessa kyse on arkuudesta joka on osin rotutyypillistä, osin sitä että lukuisat valopää-koiranomistajat on päästäneet isommat koiransa juoksemaan päin hihnassa omistajan vieressä ollutta pienehköä koiraa, joka on tietysti pelästynyt.

Mielestäni sinulla ei ole ongelmaa, miksi se jumiminen pitäisi saada pois?