Lue keskustelun säännöt.
Koiran ulkoiluttaja: Älä jäykisty koirasi kanssa tuijottamaan lähestyvää koiraa
21.07.2023 |
Pitkän suoran tien päässä toinen koira jäykistyy paikalleen ja tuijottaa kiinteästi ja hievahtamatta omaa koiraani. Tuijottajan hihnan toisessa päässä kaivetaan kännykkä esiin, nythän on hyvää aikaa surffailla, kun koira kerran jököttää paikallaan. Minä ja koirani lähestymme rauhallisesti usean minuutin ajan, yritän saada katsekontaktia somettajaan saadakseni jonkinlaisen vihjeen siitä, onko homma hanskassa vai ei. Oma koirani jännittyy askel askeleelta toisen vain tuijottaessa herkeämättä. Omistaja vilkaisee meitä välillä, mutta ei tee elettäkään laukaistakseen tilannetta. Käännyn kannoillani, ja lähdemme oman koirani kanssa takaisin tulosuuntaan. Ei kannata ottaa riskiä siitä, mitä tapahtuu koirien kohdatessa.
Koiran omistaja, opeta koirasi olemaan jäykistymättä tuijottamaan muita koiria! Se ei ole kovin vaikeaa. Jäykkänä tuijottava koira on toiselle koiralle aina mahdollinen uhka. Sinä koiran laumanjohtajana päätät, koska pysähdytään, ja voit vaikuttaa tilanteeseen. Koirasi ei saa päättää, koska pysähdytte tuijottelemaan, vaan se on sinun päätöksesi. Osoita omalla käytökselläsi myös muille ulkoileville, että hallitset oman koirasi.
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koira, joka pysähtyy tuijottamaan kaikenlaista kiinnostavaa. Muita koiria, lapsia, joita se rakastaa ihan älyttömästi, kentällä olevaa palloa tms.
Ei se käy kenenkään päälle, eikä ala riuhtoa hihnassa muiden koirien päälle, eikä räksytä. Se ei ole myöskään isokokoinen. Sille nyt vaan on ominaista pysähtyä tuijottamaan uusia kiinnostavia asioita. Seisoskelemme silloin rauhassa yhdessä paikallaan. Jos toinen koira tulee kohti, omani heiluttaa häntää ja tervehtiessä nuuhkaisee.
Minua puolestaan ihmetyttää jotkut koiranomistajat, jotka aina vastaantulevan koiranulkoiluttajan nähdessään poikkeavat tieltä kävelemään mahdollisimman kaukana nurmikolla. Miksi he eivät voi opettaa koiraansa kohtaamaan muita ystävällisesti?
Samat ulkoiluttajat painavat aina menemään suoraa kävelyä. Koiransa ei koskaan pääse nuuhkimaan mitään matkanvarrella, pitää vaan jolkottaa suoraan eteenpäin. Nuuhkuttelu on todella, todella tärkeää koirille. Meillä pääasia kävelyllä on se nuuhkiminen ja siksi ylipäänsä iso osa ulkoilua on paikallaan odottelua, kun koira haistelee ja tutkii.
Tästä tarinasta tulee mieleen naapurin rouva, jolla oli tosi söpö pieni koira, joka oli rouvan mielestä maailman lepposin, mutta kaikkien muiden mielestä aivan kilahtanut. Rouvan mentaliteetti oli, että koirien hyvään elämään kuuluu, että ne tervehtivät aina jokaista vastaantulijaa. Koira puri mua nilkasta kerran ohi kävellessä, enkä todellakaan päästänyt sitä lähelle omaa isoa lempeää koiraani. Jos vaihdettiin kadun puolta näiden tullessa vastaan, rouva vaihtoi aina samalle puolelle. Kun sanoin, etten halua koirien tervehtivän, hän kertoi, että hänen koiralleen tulee tosi paha mieli, kun ei saa tervehtiä kaikkia vastaantulijoita. Pururadalla piti tätä sekoboltsia vapaana, ja minä käskytin hänen rakkinsa aina maahan kun se jolkotteli jostain mutkan takaa vastaan. Sitten käskytin rouvan pistämään koiransa hihnaan. Rouvalla itsellään ei ollut koiralleen mitään sääntöjä, ja hänestä oli aivan epäluonnollista, että kaikki koirat eivät voi vain aina kivasti hengailla ja nuuskutella yhdessä. Ongelma oli siinä, että koira rinnastui hänellä ehkä vauvanukkeen tai johonkin halinalleen. Hän ei ymmärtänyt koirien sielunelämästä yhtään mitään, ja minä olin varmasti hänen mielestään aivan kauhea ihminen.
Koiraa ei pidä inhimillistää.
Tyypillistä fanaatikoille. Otit sitten esimerkin koirasta, joka on niin aggressiivinen, että on suorastaan purrut sinua. Ymmärrätkö että muut sosiaqliset ja uteliaat koirat eivät ole koskaan ketään purreet, eivätkä yrittäneet käydä päälle? Demonisoit koiria oudosti koko ajan tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaa toisen koiran tuijottaa. Mene sinä ohi vaan hyvin koulutetun koirasi kanssa.
Entä jos mäkin jään ihan piruuttani tuijotteleen sen "hyvin koulutetun koirani" kanssa? Pitäisikin varmaan tehdä se. Siinäpähän sitä tuijotellaan. Ja ohittaa vasta sitten kun kaikki liikkuu.
No jos sä haluat viettää päiväsi noin niin jää ihmeessä. Kukaan ei estä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaa toisen koiran tuijottaa. Mene sinä ohi vaan hyvin koulutetun koirasi kanssa.
Entä jos mäkin jään ihan piruuttani tuijotteleen sen "hyvin koulutetun koirani" kanssa? Pitäisikin varmaan tehdä se. Siinäpähän sitä tuijotellaan. Ja ohittaa vasta sitten kun kaikki liikkuu.
Jos sulla ei ole ongelmaa, niin miksi ryhdyt leikkimään tuollaista? Sinähän se vasta idiootti olisit.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koira, joka pysähtyy tuijottamaan kaikenlaista kiinnostavaa. Muita koiria, lapsia, joita se rakastaa ihan älyttömästi, kentällä olevaa palloa tms.
Ei se käy kenenkään päälle, eikä ala riuhtoa hihnassa muiden koirien päälle, eikä räksytä. Se ei ole myöskään isokokoinen. Sille nyt vaan on ominaista pysähtyä tuijottamaan uusia kiinnostavia asioita. Seisoskelemme silloin rauhassa yhdessä paikallaan. Jos toinen koira tulee kohti, omani heiluttaa häntää ja tervehtiessä nuuhkaisee.
Minua puolestaan ihmetyttää jotkut koiranomistajat, jotka aina vastaantulevan koiranulkoiluttajan nähdessään poikkeavat tieltä kävelemään mahdollisimman kaukana nurmikolla. Miksi he eivät voi opettaa koiraansa kohtaamaan muita ystävällisesti?
Samat ulkoiluttajat painavat aina menemään suoraa kävelyä. Koiransa ei koskaan pääse nuuhkimaan mitään matkanvarrella, pitää vaan jolkottaa suoraan eteenpäin. Nuuhkuttelu on todella, todella tärkeää koirille. Meillä pääasia kävelyllä on se nuuhkiminen ja siksi ylipäänsä iso osa ulkoilua on paikallaan odottelua, kun koira haistelee ja tutkii.
Ihan kuin olisi omaa kirjoitustani. Sen olen huomannut, että koiran omistajissa on paljon epätasapainoisia ihmisiä. Koira on vain minua varten.
Minulla on pikkukoira, joka on opetettu olemaan välinpitämätön toisia koiria kohtaan ellen annan merkkiä, että saa mennä tervehtimään. Yleensä ohitukset menee varsin mallikkaasti ilman mitään ongelmia, mutta nuo tuijottelijat kyllä tuottavat meilläkin hiukan päänvaivaa. Huomaan, että koirani on jotenkin varautuneempi ja esim. vetää nopeasti ohi näiden kohdalla, kun normaalisti keskittyy oman puolen haisteluun tai vaan kävelee ohi rennosti.
Meidän asuinalueella asuvat tuijottelijat ovat molemmat staffeja, jotka välillä alkavat rähjäämään ihan tyhjästä, kun vihdoin olemme kohdalla. Olemmekin alkaneet vaihtamaan suuntaa, jos ko. koirat näkyy jossain tuijottelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma koirani tutustuu mielellään muihin koiriin, mutta yleensä en päästä sitä tutustumaan ellei vastapuolenkin signaali ole ystävällinen.
Ärsyttää suunnattomasti ne flexin (5m) päässä omistajastaan vetävät sessut jotka vetää omaani kohti ja omistaja päästää kyselemättä.
Tällä viikolla olen kohdannut 2 lapsen taluttamaa koiraa, kumpikaan ei ollut sen lapsen hallinnassa ja jouduin sanomaan että älä päästä sitä koirani luokse. Pienehköjä koiria mutta 10kg koirakin vetää aika kovaa noin 9 vuotiasta lasta
Tämä juuri! Olin kahden koirani (isohkoja keskikokoisia) kanssa lenkillä ja vastaan tuli ihminen pienen koiransa kanssa. Pyysin omat, normaaleissa hihnoissa olevat koirani, seuraamaan ja pitämään katsekontaktin minussa. Tämä ei ole mikään ongelma, koska koirillani on riittävästi toisistaan lajitoveriseuraa, joten vieraat koirat niitä eivät pahemmin kiinnosta. No, tämä ihminen päästikin meidän koiran kohdalla pikkukoiran koko fleksinmitalla luoksemme.
Tästä seurasi se, että koska oma katseeni oli koirissa, en nähnyt pikkukoiraa ennen kuin se oli jaloissani ja minä kaaduin. Hetkessä kaikki hihnat olivat täysin solmussa ja nalkkiin jäänyt pikkukoira alkoi aivan ymmärrettävästi pelätä ja rähjätä. Onneksi omat koirani ovat niin kilttejä, etteivät provosoituneet pikkukoirasta, vaikka se purikin toista koiraani. Saimme hihnasuman selviteltyä ja molempien matka jatkui ehjänä.
Sanoin kyllä omistajalle, että joidenkin toisten koirien kohdalla hän olisi saattanut joutua maksamaan koiransa hengen omasta ajattelemattomasta käytöksestään.
Siis just tämä. Jotkut ei tajua, että siihen oman koiran toimintaan voi ja kuuluu vaikuttaa. Katsellaan vaan ikään kuin ulkopuolelta, että jaahas, siinä se taas menee.
Kaikista pahinta on se, että vaikka pyydät, ettei omistaja päästäisi koiraansa luoksenne saat kommentin "ei tää mitään tee". No, minun koiranipa saattaa tehdä ja sen takia seison lenkkipolun sijasta täällä metsän puolella, koira tiukassa hihnassa.
Täällä on jo monta kommenttia, mikset kasvata koiraasi.
No tuossahan sitä koira nimenomaa kasvatetaan. Ei viedä sitä koiraa sille liian vaikeaan tilanteeseen, jotta se hiljalleen alkaa oppimaan, että ne vastaantulijat eivät muodosta koiralle reagointia vaativaa uhkaa.
Täällä on ihan kummallinen ajatus, että koiransa kanssa väistävä omistaja ei ole kouluttanut koiraansa, vaikka väistössä on useimmiten kyse juuri kouluttamisesta.
Jäykistelijän kohdalla on erinomainen keino opettaa omaa koiraa. Jos se reagoi jäykistelijään on selvästi vielä tekemistä. Koiran voi opettaa täysin ignooraamaan/oleman reagoimatta vastaantulijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen pienten koirien omistajana kokemuksesta oppinut välttämään ihan kaikenlaisten koirien kohtaamista lenkillä viimeiseen asti. Jos toinen koirakko tulee vastaan ja huomaan sen ajoissa, tehdään omien kanssa uparit tai väistetään kauas pois polulta, kunnes toinen on ohittanut. Irrallaan oleville rakeille, oli niillä omistaja mukana tai ei, karjun niin stnasti ennen kuin ehtivät likimainkaan iholle. Miksi? Koska ne tulevat päälle poikkeuksetta, eivätkä omistajansa tee asialle yhtään mitään.
Omista koiristani toinen on remmiräyhä, koska pentuna sattui näitä, että iso irti ollut koira kävi kimppuumme. Olen sitkeällä koulutuksella saanut sen käytöstä hiukan hillittyä, mutta kyllä sieltä ääntä tulee, vaikka miten yrittäisin ohjata huomiota muualle ja käskeä olemaan hiljaa. Toinen ei rähise, mutta sitä olenkin varjellut kuin silmäterää. En ole päästänyt vieraita koiria lähellekään, koska se kiltinkin näköinen voi yks kaks käydä kiinni.
Joskus mietin puolitosissani, että otan tähän lauman jatkoksi jonkun vasikan kokoisen hurtan ja annan sen jolkottaa joka paikassa vapaana tai vähintään pitkässä flexissä niin kuin kaikki muutkin isojen koirien omistajat tekevät. Ja rotu tietysti mieluiten joku mahdollisimman huonosti muita koiria sietävä. (En oikeasti ottaisi, enkä varsinkaan pitäisi sitä niin, että vastaantulijat joutuisivat pelkäämään, mutta ikävä kyllä tällainen asenne on harvinaisempi kuin se, että otetaan koira, jota ei osata kouluttaa, eikä pystytä edes fyysisesti hallitsemaan ja ulkoilutetaan sitä niin kuin se olisi ainut koira maailmassa.)
Komppaan täysin aloittajaa -vttaa huolella tuollaiset, jotka eivät piittaa hittojakaan kanssakoirakoista. Eivät edes sen vertaa, että jättäisivät puhelimen kotiin, kun lähtevät koiran kanssa lenkille ja keskittyisivät koiraansa edes sen tunnin päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Somettaminen koiralenkillä on väärin ja omalla käytöksellä viestitään myös vastaantuleville, mutta muuten kirjoituksessa on muutamia asiavirheitä.
Laumanjohtajamyytit on aikaa sitten kumottu ja nykyään niihin uskovat enää ne, jotka käyttävät koiralle haitallisia koulutusmetodeja. Lisäksi, koiralle on täysin luonnollista jäykistyä ja osoittaa kiinnostusta vastaantulevaa lajitoveria kohtaan. Etenkin jos on kyseessä epävarma koira, sen on hyvin vaikea kääntää huomionsa pois lähestyvästä koirasta, jonka se pelkää olevan uhka. Kun törmäät tällaiseen tuijottelevaan koiraan, et voi ikinä tietää mitä sillä on taustalla ja missä vaiheessa sen kouluttaminen on menossa.
Kyllä se edelleen olet laumanjohtaja. Vai koiranko pitäisi se olla ja sä kyselet siltä, mitäs nyt tehdään? Sitä ei tehdä enää haitallisilla koulutusmetodeilla kuten sanoit, vaan resurssien hallinnalla. Ei-toivottu käytös on helppo sammuttaa palkkaamalla vain toivottua käytöstä. Siinä koira oppii ajattelemaan itse. Epävarma ja tuijottava koira tarvitsee koulutuksen. Vastaehdollistamisen. Hihnakoulutus vie aikaa, mutta se kannattaa. Myös pienille koirille. Koulutus perustuu passiiviseen, ei-toivotun käytöksen sammuttamiseen, katsekontaktiin ja palkkaamiseen.
Olisi kiva tietää, mitä alapeukuttaja ajatteli tässä vikana olevan... siis ihan oikeasti voisitko avata, mikä näissä ammatilaisten eläintenkouluttajien ja koirapsykologien nimenomaan pehmeään koulutukseen perustuvissa keinoissa, joissa koira oppii itse ajattelemaan sua erityisesti jäi vaivaamaan?
Voisikohan olla se, että vaikka tunnut olevan kartalla, silti alennut puhumaan noista laumanjohtjamyyteistä, jotka nämä mainitsemasi ammattilaiset ja koirapsykologitkin tuomitsevat virheellisinä ja haitallisina.
No minäkin miellän vanhanaikaisin termein, että ihminen on lauman johtaja, ei koira. Samoin lasten kanssa, minä olen perheen pää ja minulla tulee olla homma hanskassa. Johtaminen ei nykyään käsitteenä ole mitään alistamista ja väkivaltaa, vaan nimenomaan siitä että kokonaisuus on hallinnassa, ohjausta. On vanhanaikaista ajatella, että johtaminen on pakottamista ja alistamista ja muuta negatiivista. Johtamiskäsitys on muuttunut kautta rantain. Kannattaa pitää mielessä, että vaikka sinulla on vanhanaikainen käsitys johtamisesta, niin ihminen joka puhui esimerkiksi lauman johtamisesta hyvin suurella todennäköisyydellä tarkoittaa sillä eri asiaa miten sinä sen hyvin negatiivisesti käsität.
Ohis
On kaksi eri asiaa pohtia mitä sana johtajuus tarkoittaa ja käyttää termiä laumanjohtaja spesifisti koirankoulutuksesta keskustellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä päin on tilanne että kun menen koirien kanssa aamulla ulos ja jos siellä on yksi "täti" koiransa kanssa niin he jäävät seisomaan keskelle tietä tuijottamaan meitä. Hän on muutekin omituinen, en ole kuullut että hän juttelisi koiransa kanssa. Hän vaan vetää sitä
Miksi osa sitten jäykistyy tienpenkkaa koiran kanssa odottelemaan saapuvaa koiraa? Mikä siihen on syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi osa sitten jäykistyy tienpenkkaa koiran kanssa odottelemaan saapuvaa koiraa? Mikä siihen on syynä.
Ihan sama mikä syy. Ei häiritse meitä, saa jäykistyä niin paljon kuin haluaa ja vielä remmirähjätäkin, mutta me mennään vaan rauhallisesti oli.
Kiitos aloituksesta.
Tuijottajat , jotka jähmettyvät tien laitaan, tai jopa keskelle tietä, ovat todella rasittavia ja on mielestäni epäkohteliasta jättää ohittaminen kokonaan toisen osapuolen vastuulle, tai jopa suorastaan hankaloittaa sitä. Varsinkin ahtailla poluilla seisomaan ja tuijottamaan jääminen tekee ohittamisesta lähes mahdotonta. Itselläni on hyvin reaktiivinen koira, joka hermostuu tuijottajista, kun taas jos toinen koira ohittaa rauhallisesti omakin koirani toimii rauhallisesti, joten tämän ongelman kanssa painitaan melkein päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koira, joka pysähtyy tuijottamaan kaikenlaista kiinnostavaa. Muita koiria, lapsia, joita se rakastaa ihan älyttömästi, kentällä olevaa palloa tms.
Ei se käy kenenkään päälle, eikä ala riuhtoa hihnassa muiden koirien päälle, eikä räksytä. Se ei ole myöskään isokokoinen. Sille nyt vaan on ominaista pysähtyä tuijottamaan uusia kiinnostavia asioita. Seisoskelemme silloin rauhassa yhdessä paikallaan. Jos toinen koira tulee kohti, omani heiluttaa häntää ja tervehtiessä nuuhkaisee.
Minua puolestaan ihmetyttää jotkut koiranomistajat, jotka aina vastaantulevan koiranulkoiluttajan nähdessään poikkeavat tieltä kävelemään mahdollisimman kaukana nurmikolla. Miksi he eivät voi opettaa koiraansa kohtaamaan muita ystävällisesti?
Samat ulkoiluttajat painavat aina menemään suoraa kävelyä. Koiransa ei koskaan pääse nuuhkimaan mitään matkanvarrella, pitää vaan jolkottaa suoraan eteenpäin. Nuuhkuttelu on todella, todella tärkeää koirille. Meillä pääasia kävelyllä on se nuuhkiminen ja siksi ylipäänsä iso osa ulkoilua on paikallaan odottelua, kun koira haistelee ja tutkii.
Ihan kuin olisi omaa kirjoitustani. Sen olen huomannut, että koiran omistajissa on paljon epätasapainoisia ihmisiä. Koira on vain minua varten.
Totta. Koirakirjassa muuten luki myös, että se laumanjohtajuusajattelu on jo vanhentunutta teoriaa. Että koiraan pitää suhtautua kunnioittavasti laumatoverina, josta huolehtii. Meillä on tällainen suhde toivoakseni. Koira voi luottaa siihen, että haluamme sille hyvää ja huolehdimme siitä. Kun puolisoni oli sairas, koira huolehti hänestä makaamalla koko ajan sängyn vieressä. Annan koiran haistella kävelyllä niin paljon kuin haluaa, koska se on tärkeää sille. Tottakai opastan sitä, esimerkiksi jos joku näyttää haluavan kiertää meidät, niin juttelen koiralle ystävällisesti ja kehun, kun menemme ohi. Mutta tuota ap:n jyrkkää tapaa kohdella koiraa alempiarvoisena olentona, jonka elämää pitäisi ihmisen käskyttämällä jatkuvasti kontrolloida, en pidä terveenä. Paitsi jos kyse on tosiaan taistelukoirasta ja sellaiset pitäisi muutenkin kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos aloituksesta.
Tuijottajat , jotka jähmettyvät tien laitaan, tai jopa keskelle tietä, ovat todella rasittavia ja on mielestäni epäkohteliasta jättää ohittaminen kokonaan toisen osapuolen vastuulle, tai jopa suorastaan hankaloittaa sitä. Varsinkin ahtailla poluilla seisomaan ja tuijottamaan jääminen tekee ohittamisesta lähes mahdotonta. Itselläni on hyvin reaktiivinen koira, joka hermostuu tuijottajista, kun taas jos toinen koira ohittaa rauhallisesti omakin koirani toimii rauhallisesti, joten tämän ongelman kanssa painitaan melkein päivittäin.
Miksi syyttelet toista, jos sulla itsellä on ongelmia koirasi kanssa?
Te jotka ette halua koiranne tervehtivän muita koiria, tehkää selväksi se. Eli menette reilusti toiselle puolelle katua, otatte mahdollisimman lyhyen hihnan ja katse ohi eteenpäin. Hihnaan varoituskolmio tai stop merkki voisi olla hyvä heräte.
Tärkeämpää olisi opettaa koira sellaiseksi, että se ei hyökkää muiden koirien tai ihmisten kimppuun. Juuri tänään lehdessä luki, miten pieni villakoira menetti henkensä raivopään koiran hyökätessä sen kimppuun, samassa hyökkäyksessä omistaja menetti yhden sormen.
Omistajien pitäisi myös tajuta pitää koira kiinni tai rakentaa pihalle sellainen aita, että sieltä ei pääse ulos.
Karmeita nämä tarinat, joissa koira hyökkää ja aiheuttaa toisen koiran kuoleman tai vammautumisen ja/tai vammoja ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos aloituksesta.
Tuijottajat , jotka jähmettyvät tien laitaan, tai jopa keskelle tietä, ovat todella rasittavia ja on mielestäni epäkohteliasta jättää ohittaminen kokonaan toisen osapuolen vastuulle, tai jopa suorastaan hankaloittaa sitä. Varsinkin ahtailla poluilla seisomaan ja tuijottamaan jääminen tekee ohittamisesta lähes mahdotonta. Itselläni on hyvin reaktiivinen koira, joka hermostuu tuijottajista, kun taas jos toinen koira ohittaa rauhallisesti omakin koirani toimii rauhallisesti, joten tämän ongelman kanssa painitaan melkein päivittäin.
Keskelle polkua, toisen tietä tukkimaan jääminen on tietenkin väärin, mutta tuo "jos toinen on rauhallisesti, omanikin on rauhallisesti" on vähän hassu ajatus. Oman koiran koulutusta kun ei voi jättää koskaan sen varaan, että koira osaa käyttäytyä toivotulla tavalla vain silloin kun vastaantuleva koirakin osaa.
Jos toinen koira kykenee hoitamaan ohittamisen ilman rähjäämistä, mutta on liian jännittynyt liikkumaan, mutta oma koira rähjää, silloin sen oman koiran kanssa on väistettävä tarpeeksi. Vastaantulevan koiran kanssa ollaan siis harjoittelussa pidemmällä.
T. Myös reaktiivisen koiran omistaja.
Ihan selvästi sinulla ei ole koira hallinnassa ja sitten yrität sysätä syyn sille toiselle koiranomistajalle. Pata kattilaa soimaa tässä nyt.
Entä jos mäkin jään ihan piruuttani tuijotteleen sen "hyvin koulutetun koirani" kanssa? Pitäisikin varmaan tehdä se. Siinäpähän sitä tuijotellaan. Ja ohittaa vasta sitten kun kaikki liikkuu.