Perässävedettävä mies, en vaan jaksa

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mies itse haluaisi tehdä. Annatko sinä hänelle vapautta toteuttaa itseään? Anna hänelle tilaa elää elämää hänen tavallaan.

Tuollaiset miehet eivät yleensä osaa sanoa mitä itse haluaisivat, eivätkä osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä. Joko makaavat passiivisina tai sitten kiukuttelevat turhautuneina, kun kuulemma jotain haluaisivat tehdä, mutta se on vaimon tehyävä lukea miehen ajatukset ja järjestää tälle kiva päivä.

Miksi miehille on niin vaikeata hyväksyä, että jotkut muut miehet ovat oikeasti hyvin passiivisia ja aikaansaamattomia, kuin isoja lapsia. Kaikki eivät ole koskaan miehistyneet. Emme kuitenkaan puhu täällä kaikista miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea kysymys ei ole esittämäsi "miksi jotkut ovat sellaisia" vaan "miksi jotkut ovat niin kujalla että menevät jopa lisääntymään sellaisten kanssa"? Kyllä minunkin mieheni mielellään jättää vastuun minulle, homma toimii kun osaan vetää rajat ja hän myös ottaa vastuun silloin kun minä niin pyydän.

Mutta en jaksa sitä jatkuvaa rajojen vetämistä ja pyytämistä!! Se on ihan kamalan uuvuttavaa ja olen aivan hermoraunio jo! Samoista asioista, päivä toisensa jälkeen? Mitä elämää se sellainen on?

Jotkut sanovat että puoliso/rakas tuo parhaat puolet esille, niin omani tuo hirveimmät. Olen vaan niin loppu tähän. Miten joku voi kuvitella että on ihan Ok vaan olla tuollainen? Vai ollaanko vaan todella huono pari? T. Ap

Olette todella huono pari. Ei minun tarvitse sanoa puolisolleni joka päivä samasta asiasta, vaan vaikkapa että sinä hoidat lapsen harrastukseen x liittyvät asiat. Tai lomamatkan järjestelyt, kun yhdessä on ensin päätetty mitä halutaan. Tai seuraavan viikon ruokahuollon jne. Ja hän hoitaa, ilman muistutteluja.

Lisään vielä että on olennaista, että en myöskään valita siitä, miten mies asiat hoitaa. Jos hänen imurointivuorollaan on joku nurkka unohtunut, niin se saa sitten olla seuraavaan kertaan. Tai jos kaupasta unohtui kahvimaito niin aivan rauhassa jompikumpi käy sitä hakemassa ilman murjotusta. Kunhan kokonaisuus toimii.

Mitä jos opettelisit nauttimaan kahvin aidosta mausta ja joisit sen mustana?

Hieman ohi aiheesta, mutta näin tein 20 vuotta kunnes lääkäri kehotti vaihtamaan maitokahviin kun maha ei mustaa kestä. Sun varmaan kannattais harjoitella vähän sisälukutaitoa, niin oppisit ymmärtämään keskusteluissa, mikä on asian pihvi.

Lääkäri kun ei ole kahvin asiantuntija. Olisit

Voinut vaihtaa kahvia sen sijaan että pilaat sen maidolla.

Kiitos yritteliäästä ehdotuksesta, luotan silti enemmän omaan kokemukseeni sekä lääketieteeseen, ihan riittävän usein saan sisuskaluni sekaisin itselleni sopimattomilla tuotteilla ilman että alkaisin laajamittaiseen kahvitestaukseen. Elämässäni on riittävästi nautintoa vaikka kahviini kauramaitotilkan lorautankin. Sekin maistuu vallan hyvältä. Pahoittelut ap:lle keskustelun viemisestä sivuraiteelle, en kommentoi enempää kahviasioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on aina naiselle kamalaa jos ei ite pääse perässä vedettäväksi vaan joutuu itse järjestelemään mitä haluaa tapahtuvan. Tuo on jotenkin hyvittavaa aina kun naiset kritisoi ja haukkuu miehiä jos miehet käyttäytyvät samalla tavalla kuin naiset

En ole nähnyt miesten valittavan naisten passiivisuudesta?

Miehet eivät hae mitättömistä asioista draamaa.

😂 Nythän vitsin murjasit. Erosin eksästä juuri tuosta syystä.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea kysymys ei ole esittämäsi "miksi jotkut ovat sellaisia" vaan "miksi jotkut ovat niin kujalla että menevät jopa lisääntymään sellaisten kanssa"? Kyllä minunkin mieheni mielellään jättää vastuun minulle, homma toimii kun osaan vetää rajat ja hän myös ottaa vastuun silloin kun minä niin pyydän.

Mutta en jaksa sitä jatkuvaa rajojen vetämistä ja pyytämistä!! Se on ihan kamalan uuvuttavaa ja olen aivan hermoraunio jo! Samoista asioista, päivä toisensa jälkeen? Mitä elämää se sellainen on?

Jotkut sanovat että puoliso/rakas tuo parhaat puolet esille, niin omani tuo hirveimmät. Olen vaan niin loppu tähän. Miten joku voi kuvitella että on ihan Ok vaan olla tuollainen? Vai ollaanko vaan todella huono pari? T. Ap

Ei se tule siitä muuttumaan, vaikka mitä väittäisi siinä vaiheessa kun oot eroa hakemassa. Kun nyt laitat eron heti vetämään, niin nopeammin saat elämäsi ja hyvinvointisi kuntoon ja lapsillekin paremman elämän. Vaurioittaa tosi paljon lapsia tuollaisen suhteen katselu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on aina naiselle kamalaa jos ei ite pääse perässä vedettäväksi vaan joutuu itse järjestelemään mitä haluaa tapahtuvan. Tuo on jotenkin hyvittavaa aina kun naiset kritisoi ja haukkuu miehiä jos miehet käyttäytyvät samalla tavalla kuin naiset

En ole nähnyt miesten valittavan naisten passiivisuudesta?

Kyllä monikin valittaa passiivisuudesta sillä miehille tärkeimmällä alueella eli seksissä.

Naisille vaan tuntuu olevan muut asiat tärkeämpiä. Lisääntyminen ja kanaemotoiminnot lähinnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on aina naiselle kamalaa jos ei ite pääse perässä vedettäväksi vaan joutuu itse järjestelemään mitä haluaa tapahtuvan. Tuo on jotenkin hyvittavaa aina kun naiset kritisoi ja haukkuu miehiä jos miehet käyttäytyvät samalla tavalla kuin naiset

En ole nähnyt miesten valittavan naisten passiivisuudesta?

Miehet eivät hae mitättömistä asioista draamaa.

He hakevat draamaa laajemmissa piireissä. Esim. terrorismi ja sodat.

Tutustupa terroristijärjestöjen historiaan tyttö. Samoin hirmuhallitsijoiden sukupuoleen.

Varmaan käyttää nuuskaa ja äänesti perussuomalaisia? #äijä

Mies ei ookkaan hyvä

-Itse valitsit

Seksiä ei oo kun mies ei tee mitään

-Kiinnostaako mikään jos ei seksiäkään saa

Valitat täällä

-Motkotat varmaan miehellesikin kokoajan

Teet kaikki kotityöt ja uhriudut

-Jätä tekemättä ja kato mitä käy

Ajatuksia:

Mies otuksena on ihan käsittämättömän helppo pitää tyytyväisenä, naisen tyytyväisenä pitäminen on verratrain lähes mahdotonta. Annat miehelle tilaa ja aikaa tehdä omat juttunsa, välillä kehut ja kiität jostain mikä vaati aloitekykyä tai vaivaa. Välillä panet ja teet ruokaa. Miehen tulee joskus löytää tarkotuksensa tylsyydestä. Tylsyyden kautta aktivoitumiseen ja edelleen liikunnasta tai suorituksista uuden virran löytymiseen. Mies bondaa päämäärien ja suoritusten kautta, kun taas nainen bondaa stressittömyyden, mukavuuden ja läheisyyden kautta.

Mun mielestä lähestyt asiaa väärästä suunnasta.

T: bi-mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on aina naiselle kamalaa jos ei ite pääse perässä vedettäväksi vaan joutuu itse järjestelemään mitä haluaa tapahtuvan. Tuo on jotenkin hyvittavaa aina kun naiset kritisoi ja haukkuu miehiä jos miehet käyttäytyvät samalla tavalla kuin naiset

En ole nähnyt miesten valittavan naisten passiivisuudesta?

Kyllä monikin valittaa passiivisuudesta sillä miehille tärkeimmällä alueella eli seksissä.

Naisille vaan tuntuu olevan muut asiat tärkeämpiä. Lisääntyminen ja kanaemotoiminnot lähinnä.

Seksiin liittyvästä passiivisuudesta olen nähnyt valitusta. Mutta en tällaisesta kokonaisvaltaisesta passiivisuudesta, jossa nainen lykkäisi kaiken vastuun ja päätäntävallan miehelle, samoin kuin kaikkien asioiden järjestämisen, ja vain möllisi siellä sohvsnpohjalla kaiket päivät.

Mä olin itse tämmönen perässävedettävä puoliso. Toki kotihommat hoidin ihan itsenäisesti, kuskasin lapset harrastuksiin, hoidin lasten kaikki juoksevat asiat, tein lumityöt ja nurmikonleikkuut. Ilman patisteluja.

Mitään yhteistä tekemistä en enää vuosiin ehdottanut. Enkä mitään perheen yhteistä.

Mies tästä ajoittain valitti.

Meillä tähän johti se, että joskus kun vielä järjestin meille esim. Vierailuja lähdettiin niihin aina riidalla. Mies teki lähdöstä jollainlailla vaikeaa, ensin kieltäyty, aitten lähtikin tai jotain. Lopulta lopetin vierailujen sopimisen.

Yhteisiä reissuja en ehdottanut, koska omat varani olivat tosi rajalliset, rahat meni lähinnä lasten harrastuksiin, laskuihin ja ruokaan, lasten tarpeisiin. Enkä voinut koskaan miettiä että mies osallistuisi rahallisesti reissuun. Kaikki piti miettiä niin, mihin itsellä rahaa, ja kun sitä ei ollut en ehdottanut mitään. Menimme sitten miehen ehdotusten mukaisesti.

Lisäksi meillä ei ollut tukiverkostoa. Mies meni omiaan, minä olin kotona lasten kanssa.

Lopulta ei huvittanut enää mikään, olin niin loppu, väsynyt, etten innostunut enää mistään. Olin tuommonen hankala joka vänkäsi ehdotuksia vastaan. Lopulta kielsin miestä tuomasta kavereitaan meille ryyppäämään, sanoin että menkööt muualle. Aina oli jollain lapsella aikaisin aamusta johonkin pelireissuun lähtö, eikä kukaan saanut nukuttua kun mölisivät myöhään yöhön. Itseä ei se touhu enää vuosiin kiinnostanut.

Ja toisaalta, minä viihdyn kotona. Olen hyvin tyytyväinen ihan perusjuttuihin. Pienillä mausteilla. En tarvitse mitään jatkuvaa hurlumheitä elämääni. Olen tylsä. Tavallinen. Kotihiiri.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea kysymys ei ole esittämäsi "miksi jotkut ovat sellaisia" vaan "miksi jotkut ovat niin kujalla että menevät jopa lisääntymään sellaisten kanssa"? Kyllä minunkin mieheni mielellään jättää vastuun minulle, homma toimii kun osaan vetää rajat ja hän myös ottaa vastuun silloin kun minä niin pyydän.

Mutta en jaksa sitä jatkuvaa rajojen vetämistä ja pyytämistä!! Se on ihan kamalan uuvuttavaa ja olen aivan hermoraunio jo! Samoista asioista, päivä toisensa jälkeen? Mitä elämää se sellainen on?

Jotkut sanovat että puoliso/rakas tuo parhaat puolet esille, niin omani tuo hirveimmät. Olen vaan niin loppu tähän. Miten joku voi kuvitella että on ihan Ok vaan olla tuollainen? Vai ollaanko vaan todella huono pari? T. Ap

No ei kukaan ole sanonut, että tilanteesi olisi välttämättä ok. Tuo aiempi vain peilasi omaa tilannettaan.

Kaikesta päätellen et kunnioita miestäsi, etkä näe hänessä juuri mitään hyvää. Et myöskään tunnu olevan onnellinen hänen kanssaan. Tältä pohjalta voisit keskustella miehesi kanssa, mitä mieltä hän on suhteenne tilasta. Suoraan sanottuna, jos miehenä kuulisin tuollaista puhetta vaimoltani, hän olisi aivan vapaa lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ookkaan hyvä

-Itse valitsit

Seksiä ei oo kun mies ei tee mitään

-Kiinnostaako mikään jos ei seksiäkään saa

Valitat täällä

-Motkotat varmaan miehellesikin kokoajan

Teet kaikki kotityöt ja uhriudut

-Jätä tekemättä ja kato mitä käy

Ajatuksia:

Mies otuksena on ihan käsittämättömän helppo pitää tyytyväisenä, naisen tyytyväisenä pitäminen on verratrain lähes mahdotonta. Annat miehelle tilaa ja aikaa tehdä omat juttunsa, välillä kehut ja kiität jostain mikä vaati aloitekykyä tai vaivaa. Välillä panet ja teet ruokaa. Miehen tulee joskus löytää tarkotuksensa tylsyydestä. Tylsyyden kautta aktivoitumiseen ja edelleen liikunnasta tai suorituksista uuden virran löytymiseen. Mies bondaa päämäärien ja suoritusten kautta, kun taas nainen bondaa stressittömyyden, mukavuuden ja läheisyyden kautta.

Mun mielestä lähestyt asiaa väärästä suunnasta.

T: bi-mies

Kyllä, mies on helppo pitää tyytyväisenä. Tarjoaa ruokaa, seksiä ja kehuja. Ongelma onkin siinä miten miehen saisi antamaan jotain takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ittepä valitsit

Jep! Nuorena valitsin väärin. En ole sellainen jyrä ja päällepäsmäri itse, vaan oikeastaan ihan päinvastoin, joten tämä on aivan painajaista. Todella uuvuttavaa ja on kokoajan sellainen olo, että olen aivan ylistressaantunut, väsynyt, kyllästynyt. Mies on vielä kaiken lisäksi ylimielinen ja ilkeä kun sille päälle sattuu. Olisi edes sellainen kiltti perässävedettävä joka hyväntuulisena sitten suostuisi kaikkeen jota ehdotan, mutta ei. Kaikki tavalliset asiat on vielä vaikeita ja nihkeitäSaa todella vetää perässä kaksin käsin. Omia mielipiteitä saa toki olla, mutta jos ei itse koskaan ehdota mitään sitten tilalle, niin onhan tämä ihan äärettömän masentavaa ja toivotonta. T. Ap

Et voi ottaa ja lähteä?

Eikö ole jo tullut selväksi, että ap:lla ei ole vastuuta mistään itsellä?

Valivali-marttyyri tarvitsee aina tämän elämän. Muuten ei ole ketään syyttää. Nyt elämällä on sentään joku tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Miltä seksi tuntuu lapasen kanssa?

99% naisista on sängyssä lapasia.

Miehen halutaan olevan aloitteellisempi, osaavampi, itsevarmempi ja määrätietoisempi osapuoli.

Olen joskus miettinyt, onko tämä jotenkin evoluution muokkaamaa. Kaikki miehet eivät voi olla eteenpäinpyrkiviä ja johtajatyyppiä. Ehkä suurimman osan kuuluukin olla seuraajia. Muuten miehet olisivat tappaneet toisensa kauan sitten.

Monet miehet ovat myös sanoneet, että tavallaan pitivät armeijasta, koska heidän ei tarvinnut ajatella omilla aivoillaan.

Joten ehkä ymmärrämne sukupuoliroolit väärin? Olisivatko miehet onnellisempia, jos naiset vain hyväksyisivät sen, että heidän kuuluu ottaa se aktiivinen ja johtava rooli parisuhteessa?

Tätähän se halusit, sä et selkeästi valinnu miestä luonteen tai kyvykkyyden mukaan niin nauti nyt työsi hedelmistä. :'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea kysymys ei ole esittämäsi "miksi jotkut ovat sellaisia" vaan "miksi jotkut ovat niin kujalla että menevät jopa lisääntymään sellaisten kanssa"? Kyllä minunkin mieheni mielellään jättää vastuun minulle, homma toimii kun osaan vetää rajat ja hän myös ottaa vastuun silloin kun minä niin pyydän.

Mutta en jaksa sitä jatkuvaa rajojen vetämistä ja pyytämistä!! Se on ihan kamalan uuvuttavaa ja olen aivan hermoraunio jo! Samoista asioista, päivä toisensa jälkeen? Mitä elämää se sellainen on?

Jotkut sanovat että puoliso/rakas tuo parhaat puolet esille, niin omani tuo hirveimmät. Olen vaan niin loppu tähän. Miten joku voi kuvitella että on ihan Ok vaan olla tuollainen? Vai ollaanko vaan todella huono pari? T. Ap

Olette todella huono pari. Ei minun tarvitse sanoa puolisolleni joka päivä samasta asiasta, vaan vaikkapa että sinä hoidat lapsen harrastukseen x liittyvät asiat. Tai lomamatkan järjestelyt, kun yhdessä on ensin päätetty mitä halutaan. Tai seuraavan viikon ruokahuollon jne. Ja hän hoitaa, ilman muistutteluja.

Lisään vielä että on olennaista, että en myöskään valita siitä, miten mies asiat hoitaa. Jos hänen imurointivuorollaan on joku nurkka unohtunut, niin se saa sitten olla seuraavaan kertaan. Tai jos kaupasta unohtui kahvimaito niin aivan rauhassa jompikumpi käy sitä hakemassa ilman murjotusta. Kunhan kokonaisuus toimii.

Niinpä

Ja usein huomataan vaan se, mitä se toinen EI tee. Saattaa jäädä paljon asioita huomaamatta mitä tapahtuu ikään kuin itsekseen. Tämä koskee yleensä niin miehiä kuin naisiakin.

Mun ex-mies jotenkin passivoitui kun saatiin lapsi. Erottiin kun lapsi oli esikoulussa. Hän on eron jälkeen muuttunut.

Tekee jopa oma-alotteisesti reissuja lapsen kanssa. Olen itsekin välillä mukana kun pyytää mukaan. On myös näillä reissuilla aktiivinen.

Ei ole enää sohvaperuna kun erottiin. Nyt on myös joutunut kotonaan tekemään kotityöt, koska ei tykkää sotkusta. Kaikki hoituu. On lapsenkin kanssa kiitettävästi.

Valitettavasti tähän tepsi vain ero. Se ei tietenkään ollut kovin kiva asia. Mutta ehkei vaan sovittu toisillemme.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin itse tämmönen perässävedettävä puoliso. Toki kotihommat hoidin ihan itsenäisesti, kuskasin lapset harrastuksiin, hoidin lasten kaikki juoksevat asiat, tein lumityöt ja nurmikonleikkuut. Ilman patisteluja.

Mitään yhteistä tekemistä en enää vuosiin ehdottanut. Enkä mitään perheen yhteistä.

Mies tästä ajoittain valitti.

Meillä tähän johti se, että joskus kun vielä järjestin meille esim. Vierailuja lähdettiin niihin aina riidalla. Mies teki lähdöstä jollainlailla vaikeaa, ensin kieltäyty, aitten lähtikin tai jotain. Lopulta lopetin vierailujen sopimisen.

Yhteisiä reissuja en ehdottanut, koska omat varani olivat tosi rajalliset, rahat meni lähinnä lasten harrastuksiin, laskuihin ja ruokaan, lasten tarpeisiin. Enkä voinut koskaan miettiä että mies osallistuisi rahallisesti reissuun. Kaikki piti miettiä niin, mihin itsellä rahaa, ja kun sitä ei ollut en ehdottanut mitään. Menimme sitten miehen ehdotusten mukaisesti.

Lisäksi meillä ei ollut tukiverkostoa. Mies meni omiaan, minä olin kotona lasten kanssa.

Lopulta ei huvittanut enää mikään, olin niin loppu, väsynyt, etten innostunut enää mistään. Olin tuommonen hankala joka vänkäsi ehdotuksia vastaan. Lopulta kielsin miestä tuomasta kavereitaan meille ryyppäämään, sanoin että menkööt muualle. Aina oli jollain lapsella aikaisin aamusta johonkin pelireissuun lähtö, eikä kukaan saanut nukuttua kun mölisivät myöhään yöhön. Itseä ei se touhu enää vuosiin kiinnostanut.

Ja toisaalta, minä viihdyn kotona. Olen hyvin tyytyväinen ihan perusjuttuihin. Pienillä mausteilla. En tarvitse mitään jatkuvaa hurlumheitä elämääni. Olen tylsä. Tavallinen. Kotihiiri.

Mä veikkaan, et tämän puolison versio on aivan erilainen. Ja jos päästäis näkemään objektiivinen totuus, se olis todennäköisesti hyvin kaukana kummankin tarinasta.

Toivottavasti älyät pysyä sinkkuna!

Vierailija kirjoitti:

Mun ex-mies jotenkin passivoitui kun saatiin lapsi. Erottiin kun lapsi oli esikoulussa. Hän on eron jälkeen muuttunut.

Tekee jopa oma-alotteisesti reissuja lapsen kanssa. Olen itsekin välillä mukana kun pyytää mukaan. On myös näillä reissuilla aktiivinen.

Ei ole enää sohvaperuna kun erottiin. Nyt on myös joutunut kotonaan tekemään kotityöt, koska ei tykkää sotkusta. Kaikki hoituu. On lapsenkin kanssa kiitettävästi.

Valitettavasti tähän tepsi vain ero. Se ei tietenkään ollut kovin kiva asia. Mutta ehkei vaan sovittu toisillemme.

"Äiti" valvoo nyt vaan vähän kauempaa ex-puolisonsa touhuja... Nää on just niitä kauhu-exiä, joille kuuluu kaikki asiat vielä eron jälkeenkin.

Kun tuo mies löytää uuden, alkaa sellainen helvetti ja terrorisointi.