Miksi joku haluaa muodostaa parisuhteen, jos mitään alkuhuumaa ei edes ole eikä rakastumista?
Kun toinen ei herätä minkäänlaisia tuntemuksia mihinkään suuntaan, mutta halutaan se parisuhteeseen silti? Sitten mitään ei sen suhteen eteen myöskään tehdä, vaan passiivisesti roikotetaan sitä toista siinä sitten. Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Riittääkö jollekin tällainen?
Jos edes ALUSSA ei ole rakastumista, niin mitä sitten on, kun suhteessa ollaan oltu vaikka vuosi? Onko taustalla epätoivoa, rima tosi matalalla, vai sitä että kun pitää vaan olla joku ja ei osata olla yksin? Minusta se on hyväksikäyttöä. Jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi, halutuksi ja arvostetuksi oman kumppanin toimesta.
Kommentit (45)
Usein nää alkuhuumasuhteet kariutuu muutaman vuoden välein. Hypätään siis huumasta huumaan. Järkiliitto pelaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
No siis, itse olen miehen kanssa, joka ei vienyt jalkoja alta, ei ollut vaaleanpunaisia laseja tai muutakaan naisten hömppäkirjoista tuttuja perhosia ja säihkettä. Jatkoin tapailua, koska hän oli turvallisen oloinen ja halusin oppia tuntemaan hänet. Rakkaus tuli pikkuhiljaa itsekseen ajan myötä, ei mitenkään kertalaakista. Ja nyt en osaisi kuvitella olevani ilman häntä.
Sama. 27v yhdessä.
Kuin olisi "kotona" toisen vierellä
En alkuhuumaa, ei suurta intohimoa vaikka aktiivisena nautinkin saamastani hyvästä seksistä. Pari vuotta mietin onko meidän suhde jotenkin sisarellinen mutta sitten huomasin rakastavani oikeasti ja syvästi. Miehelleni olen suuri rakkaus. Ihan mahtava kumppanuussuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis, itse olen miehen kanssa, joka ei vienyt jalkoja alta, ei ollut vaaleanpunaisia laseja tai muutakaan naisten hömppäkirjoista tuttuja perhosia ja säihkettä. Jatkoin tapailua, koska hän oli turvallisen oloinen ja halusin oppia tuntemaan hänet. Rakkaus tuli pikkuhiljaa itsekseen ajan myötä, ei mitenkään kertalaakista. Ja nyt en osaisi kuvitella olevani ilman häntä.
Sama. 27v yhdessä.
Kuin olisi "kotona" toisen vierellä
En alkuhuumaa, ei suurta intohimoa vaikka aktiivisena nautinkin saamastani hyvästä seksistä. Pari vuotta mietin onko meidän suhde jotenkin sisarellinen mutta sitten huomasin rakastavani oikeasti ja syvästi. Miehelleni olen suuri rakkaus. Ihan mahtava kumppanuussuhde.
Yhä väitän, että jomman kumman täytyy rakastaa, jotta se suhde toimii ja on hyvä henkisellä tasolla. Käytännön järjestelyt asia erikseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Usein nää alkuhuumasuhteet kariutuu muutaman vuoden välein. Hypätään siis huumasta huumaan. Järkiliitto pelaa paremmin.
Pointti ei ollut, että pitää olla jotain hullua tunnesekoilua ja pelkästään sen pohjalta mennään yhteen. Mutta jos tolkun lisäksi ei ole myös edes mitään tunnetta, tai halua toista kohtaan, niin mikä on idea tämmöisessä? Ap
No jaa aloitin suhteen naisen kanssa joka ei ollut mikään "ykkösvaihtoehto". Tällä tarkoitan sitä että en ollut ihastunut häneen, mutta päädyimme tapailemaan ja seurustelemaan. Hänen kanssaan oli ok olla eikä mikään ollut vialla. Seksiä oli alusta alkaen paljon koko ajan, mutta siinä ei ollut mitään ihmeellisempää ja kaikki oli sellaista tasaista ja aika kaverillista.
Mutta niin siinä kävi vuosien varrella, että tunteet syveni ja ihastuin ja rakastuin. Seksi muuttui aivan huikeaksi kun tunteita alkoi tulla. Ja kaikki. Yhtäkkiä vain se oli menoa sitten
Yhdessä olemme edelleen ja meille tuli perhettä. Rakastan edelleen
mitä hiton rakkautta. se on vaan mielikuvitusta, jota on akkojen hömppäkirjoissa ja amerikanelokuvissa
Vierailija kirjoitti:
No jaa aloitin suhteen naisen kanssa joka ei ollut mikään "ykkösvaihtoehto". Tällä tarkoitan sitä että en ollut ihastunut häneen, mutta päädyimme tapailemaan ja seurustelemaan. Hänen kanssaan oli ok olla eikä mikään ollut vialla. Seksiä oli alusta alkaen paljon koko ajan, mutta siinä ei ollut mitään ihmeellisempää ja kaikki oli sellaista tasaista ja aika kaverillista.
Mutta niin siinä kävi vuosien varrella, että tunteet syveni ja ihastuin ja rakastuin. Seksi muuttui aivan huikeaksi kun tunteita alkoi tulla. Ja kaikki. Yhtäkkiä vain se oli menoa sitten
Yhdessä olemme edelleen ja meille tuli perhettä. Rakastan edelleen
Samaa sanoi eräs eksäni(mies), että seksistä tuli paljon parempaa, kun tunteet tuli mukaan kuvioon. Sanoi, että meidän seksi muuttui panemisesta rakasteluksi.
Sen takiakaan en oikein ymmärrä tätä, että roikutaan ilman tunteita, oli syy seksi tai ihan mikä vaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
mitä hiton rakkautta. se on vaan mielikuvitusta, jota on akkojen hömppäkirjoissa ja amerikanelokuvissa
Surullistahan tuo on, jos et koskaan ole kokenut mitään lämpimiä ja kauniita tunteita ketään kohtaan. Sillä ei ole mitään tekemistä käsikirjoitetun elokuvahömpän kanssa, vaan ihmisen sisäisen maailman.
Vierailija kirjoitti:
mitä hiton rakkautta. se on vaan mielikuvitusta, jota on akkojen hömppäkirjoissa ja amerikanelokuvissa
Oletan että sulla on varaa ylläpitää kulisseihin perustuvaa liittoa
Vierailija kirjoitti:
Usein nää alkuhuumasuhteet kariutuu muutaman vuoden välein. Hypätään siis huumasta huumaan. Järkiliitto pelaa paremmin.
Mä en halua ryhtyä ostovaimoksi. Miesten onneksi ostovaimoksi haluavia kuitenkin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitä hiton rakkautta. se on vaan mielikuvitusta, jota on akkojen hömppäkirjoissa ja amerikanelokuvissa
Oletan että sulla on varaa ylläpitää kulisseihin perustuvaa liittoa
ei ole varaa naiseen, joten joudun olemaan yksin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitä hiton rakkautta. se on vaan mielikuvitusta, jota on akkojen hömppäkirjoissa ja amerikanelokuvissa
Oletan että sulla on varaa ylläpitää kulisseihin perustuvaa liittoa
ei ole varaa naiseen, joten joudun olemaan yksin
Noni. Kulissiliiton perään on turha haikailla ellei ole valmis tuomaan jotain. Usein kulissiliitossa nainen keskittyy rouvana ja äitinä olemiseen miehen hoitaessa happipulloon rahaa. Kolkotkin liitot saadaan toimimaan rahallisen motivaattorin ansiosta. Ilman sitä harvemmin jäädään kylmään suhteeseen.
Alussa on rakastuminen joka hiipuu jossain vaiheessa. Pitkän suhteen pitää kasassa rakastaminen. Tuon rakastamisen tunteen voi saada ilman rakastumistakin. Sen kehittymiseen vie vähintään puoli vuotta mutta monesti paljon kauemminkin.
No en tiedä.
Mulle ainakin rakastuminen ja suuret tunteet on se juttu jonka vuoksi parisuhteeseen yleensäkin ryhdytään. Ellei mitään paloa ole niin itse en väkisin ala mihinkään oli tarjolla sitten mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Usein nää alkuhuumasuhteet kariutuu muutaman vuoden välein. Hypätään siis huumasta huumaan. Järkiliitto pelaa paremmin.
Mitä väliä? Jos kumpikin on samanlaisia että kaipaa sitä huumaa ja kun huuma väljähtyy niin sitten etsitään uusi. Kaikille ei vaan sovi järkiliitto jossa juostaan sitten parisuhdeterapiassa ja merkitään seksi kalenteriin ja tehdään "töitä" suhteen eteen.
Eräs 36-vuotias mies sanoi minulle, että kun hän erosi 16v suhteesta/avioliitosta , oli hänellä sellainen fiilis, että on aivan pakko saada joku vaan. En sitten alkanut kysellä, että miksi hänellä oli sellainen fiilis.
Ap sekoittaa himon ja rakastamisen toisiinsa. Moni on täällä selkeästi kertonut muodostaneensa tasapainoisen, syvällisen ja merkityksellisen suhteen ihmisen kanssa kenen kanssa ei ole koskaan ollur suurta ilotulitusta, mutta missä on syvää kiintymystä ja toisesta välittämistä. Sitten ap ihmettelee samaan hengenvetoon, että pakkohan toisen on ollut rakastaa, että yhteen on päädytty. Mitä muuta rakkaus ap:lle merkitsee kuin himoa? Kyllähän ihmiset kiinnostuvat toisistaan muissakin merkeissä, on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, vietetään aikaa yhdessä, viihdytään, kiinnytään...
Christiiina kirjoitti:
Eräs 36-vuotias mies sanoi minulle, että kun hän erosi 16v suhteesta/avioliitosta , oli hänellä sellainen fiilis, että on aivan pakko saada joku vaan. En sitten alkanut kysellä, että miksi hänellä oli sellainen fiilis.
Tottunut passaukseen
Vierailija kirjoitti:
Ap sekoittaa himon ja rakastamisen toisiinsa. Moni on täällä selkeästi kertonut muodostaneensa tasapainoisen, syvällisen ja merkityksellisen suhteen ihmisen kanssa kenen kanssa ei ole koskaan ollur suurta ilotulitusta, mutta missä on syvää kiintymystä ja toisesta välittämistä. Sitten ap ihmettelee samaan hengenvetoon, että pakkohan toisen on ollut rakastaa, että yhteen on päädytty. Mitä muuta rakkaus ap:lle merkitsee kuin himoa? Kyllähän ihmiset kiinnostuvat toisistaan muissakin merkeissä, on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, vietetään aikaa yhdessä, viihdytään, kiinnytään...
Ap ei kieltänyt ketään muodostamasta järkisuhdetta. Mulle ei sopisi järkeen perustuva yya-suhde. Olen ennemmin yksin kuin henkisesti väkisinmaattavana.
Onko suhde vieläkin voimassa? Rakastuitko/kiinnyitkö kuitenkin ajan myötä?