Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä te muut adhd lapsen vanhemmat jaksatte?
01.11.2020 |
Mä en jaksa, henkisesti. Harmittaa koska fyysisesti on pirteä ja ei ole vaikeuksia nousta sängystä ja tehdä lasten kanssa arjessa asioita. Mutta henkinen väsymys ja turhautuneisuus on valtava tämän yhden kanssa. Sen lisäksi kokoajan podet huonoa omatuntoa siitä, että lapsi kokee vääryyttä siitä ettei muita sisaruksia komenneta yms niin paljon kuin häntä. No, muilla ei ole dg ja sama kasvatus heilläkin. He eivät vaan kokoajan ole aikuisen kimpussa 24/7 uhittelemassa joka asiasta, kiusaamassa muita ja uskovat sekä ottavat opikseen...
Iloa saan siitä, että lapsi on suosittu ja tällä on onneksi kavereita paljon, se on ainut mikä arkea helpottaa kun saa purettua energiaa pihalla muiden kanssa. Myös harrastaa kerran viikossa.
On vain todella uuvuttaa vääntää vuosi tolkulla joka päivä samoista asioita, lapsi ei opi ja on todella omaehtoinen. Esim tapella aamut ja illat miksi hampaat täytyy harjata ja olla ehdoton asian kanssa.
Myös omantoiminnan ohjaus on todella vaikeaa, 2v sisarus selviää monista asioista omatoimisemmin ja nopeammin kuin tämä koululainen. :( kaikkeen pitää varata aikaa ja kokoajan vahtia tätä lasta ja muistuttaa. Kaikki hukassa ja aina muiden syy.
Lapsella myös todennäköisesti jotain herkkyyttä, ei esim siedä kovia ääniä ja raivoaa niistäkin. Tuntuu etten pysty hetkeäkään hengehtämään. Mieskin on lopussa ja menettää hermonsa heti vaikka tiedämme että pitäisi vaan jaksaa purra hammasta. Tuntuu, että kokoajan on varauduttava kaikkeen ja mietittävä minne edes kannattaa lähteä kylään lapsen kanssa.
No kuitenkin, miten te jaksatte ja mikä lasta auttaa ja teitä? Ja näitä säännöllinen rytmi, säännöt yms ei tarvitse kertoa... Älkää kivittäkö. Rakastan lastani suuresti ja hänessä on myös hyviä ja piirteitä mitä ihailen suuresti mutta miten jaksatte silloin kuin omassa päässä vain pystyy ajatella että Voikun olis tiennyt tämän niin raskaaksi olisi koskaan halunnutkaan, kauheaa kun kärsii Koko perhe ja parisuhde menossa hyvää vauhtia myös yms.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi
Tämä ja ennakointi. Kun oppii tuntemaan sen lapsensa osaa riittävän ajoissa vetää jarrua.
Auttaisiko yhtään jos et rupeaisikaan vääntämään asiasta vaan jos esim hampaat pestään aamulla niin viet vaan lapsen kylppäriin ja harja käteen!
Et siis ryhdy keskustelemaan asiasta yhtään mitään.
” sama kasvatus heilläkin.”
Vanhempien virhe nro 1 kasvatuksessa. Koska lapset on kaikki erilaisia he kaikki ansaitseva juuri heidän luonteelleen vaadittavan kasvatuksen.
Ennustan, että tästä tulee taas ketju, jossa ihmiset, jotka eivät tiedä aiheesta mitään, tulevat pätemään päättömillä ehdotuksilla tai haukuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vanhempi, mutta mulla on itselläni adhd sekä hoidan työssäni adhd-tapauksia ja sanoisin, että positiivisuudella pääsee pitkälle. Oikeasti jos huomaat komentavasi paljon, niin pysähdy ja mieti, mitä voisit tehdä toisin, jos lapsi toistaa samaa virhettä, niin sinun täytyy oikeasti pysäyttää se tilanne ja vaatia lasta kuuntelemaan kunnolla eikä vaan huudella jostain kaukaa että "ei ei ei ei ei", parasta olisi, jos voisi vielä ohjata lasta oikeaan tekemiseen.
Väsyminen on toki täysin normaalia, ymmärrän todella hyvin, että väsyy, kun toiselta tuntuu löytävän energiaa tolkuttomasti, muttei osaa suunnata sitä oikeisiin asioihin, täytyy siis olla myös armollinen itselleenkin.
Tsemppiä jaksamiseen, vaikka nyt tuntuukin ettei lapsi opi jne. niin oppii hän sitten kuitenkin, mutta on sekin fakta, että esim. toiminnanohjauksen vaikeudet seuraavat mukana koko elämän, on kuitenkin tosi tärkeää, että lapsi oppisi poistumaan mukavuusalueeltaan ja oppisi edes jotenkuten ohjaamaan toimintaansa, ettei esim. syrjäytyisi aikuisena ja päätyisi työkyvyttömäksi, vaikka toki, jos on paha adhd, niin eihän sille kukaan mitään voi.
Onko lapsella lääkitys, käykö hän toimintaterapiassa?
Lunta odotellessa kirjoitti:
Winter is coming. Katso jo valmiiksi jokin hyvä pulkkamäki, joka laskee autotielle. Sitten vaan stiiga, liukuri tai mikä tahansa pulkka tenavan käteen ja hieman kannustusta mäenlaskuun. Sillä siitä pääsee ja nuo erityislapset on niin villkkaita ja kovia menemään, että eihän siinä kukaan perässä pysy. Eihän?
Äidin pitää laskea mukana ja olla lapsen kanssa koko ajan. Erityislapsia ei voi jättää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi
Valitse sontasi.
Meillä ei vaan voinut olla sama kasvatus nuoremmalla helpolla taviksella ja autistilla. Toki eihän teillä ole sama kasvatus, jos tälle yhdelle väännetään joka asiasta. Pahin, mitä voi tehdä, on vertailla lasten kuullen yhtä sisaruksiinsa. Ymmärtääkö hän syy-seuraus-suhteita? Kerrotaanko hänelle, mitä tapahtuu, jos hampaita ei harjaa? Se, että on kaveripiirissä suosittu, kertoo siitä, että osaa käyttäytyä kun saa purkaa energiaa. Meidän autistin kanssa käytiin iltaisin pitkät kävelylenkit ja saatiin sitten hyvät yöunet, hän kun yleensä nukkui jo vauvasta asti ikäisekseen tosi vähän. Hän siis käveli alle 2-vuotiaana jo 2 km ja jaksoi, rattaat mukana, mutta ei yleensä tykännyt niissä istua. Piti jaksaa toistaa, toistaa ja toistaa, perustella ja olla rauhallinen ja mennä hänen ymmäryksensä tasolla, ymmärtää, että hänelle pitää kertoa asiat selkeämmin kuin nuorelle - eikä koskaan verrata! Hänestä kasvoi ihan kunnollinen aikuinen, jolla on toki omat ongelmansa, mutta paljon parempaan päästiin kuin ennusteet olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi
Tämä ja ennakointi. Kun oppii tuntemaan sen lapsensa osaa riittävän ajoissa vetää jarrua.
Kyllä, kaikesta ei kannata alkaa vääntämään, valitse tosiaan sotasi, loput tulee siinä sivussa jotenkuten. Ennakoiminen ja varautuminen kannattaa, vaikka se alkuun tuntuu kuormittavalta, ei se sitä edes lopulta ole, mutta helpottaa elämää kummasti. Kolmanneksi opettele positiivisuutta. Alkuun joutuu ehkä pakottamaan siihen itsensä, mutta kun huomaa sen hyödyllisyyden, tulee se itsestään. Ei se elämä sinällään helpoksi milloinkaan muutu, mutta omalla asenteella on valtava vaikutus. Ei se lapsikaan tavallaan pahalla kinata kaikesta. Ja paha mieli vain ruokkii pahaa mieltä ja huonoa käytöstä.
t. kahden yh
ps kasvata lapsia yksilöinä kuitenkin, ei ihan samalla tavalla millään onnistu
Tänne on tullut pari hyvää vastausta kiitos niistä. :) ehkä sama "kasvatus" oli väärin muotoiltu, sääntöjä tarkoitin. lapsen iästä riippuen vähän mitä vaaditaan esim kotitöiltä yms asioilta. Ja joo todellakin, ei joka asiaan kannata lähteä mukaan.
En nyt kaipaa neuvoja mitkä on itsestäänselviä, käytössä tai mitä saamme ammattilaisilta (esim kuvakortit, palkintotaulut jnejne). Hain enemmänkin vertaistukea, tai jos joku haluaa vain kertoa omasta tilanteesta tai mikä häntä itseään auttaa huonoina aikoina kun tuntuu että ei mielenterveys enää kestä lastaan.
Lääkityksestä ollut puhetta, sitä mietin lähinnä lapsen impulsiivisuuteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakekaa Kelan LAKU-kuntoutukseen, googlaa
En oikein jaksakaan, yritän ottaa omaa aikaa. Lähinnä kävelen yksin ja annan itkun tulla, jos itkettää. Facebookista löytyy vertaistukiryhmiä, niistä on ollut apua. Ollaan koko perhe ihan rikki :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miellä on pikkuyksiö, johon vuorotellen saa mennä toinen vanhempi. Joka toinen päivä ja yö on hoitovuoro ja joka toinen vapaa. Näin jaksamme vaikean aspergerlapsen kanssa, meillä on myös 1-vuotias pikkusisarus, joka tarvitsee vielä paljon hoitoa. Vain näin jaksamme. Tieto, että huomenna helpottaa. Myös avoin suhde auttaa, meillä on lupa hakea huomiota ja hellyyttä ulkopuolisilta. Kun väsyneenä ja vihaisena vanhempana sitä ei jaksa antaa tarpeeksi puolisolleen.
Vierailija kirjoitti:
Miellä on pikkuyksiö, johon vuorotellen saa mennä toinen vanhempi. Joka toinen päivä ja yö on hoitovuoro ja joka toinen vapaa. Näin jaksamme vaikean aspergerlapsen kanssa, meillä on myös 1-vuotias pikkusisarus, joka tarvitsee vielä paljon hoitoa. Vain näin jaksamme. Tieto, että huomenna helpottaa. Myös avoin suhde auttaa, meillä on lupa hakea huomiota ja hellyyttä ulkopuolisilta. Kun väsyneenä ja vihaisena vanhempana sitä ei jaksa antaa tarpeeksi puolisolleen.
Avoimen suhteen ymmärrän, mutta sitä en että vihaisena ja väsyneenä ei jaksa antaa tarpeeksi puolisolleen hellyyttä, niin jaksaa sitten jollekin toiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miellä on pikkuyksiö, johon vuorotellen saa mennä toinen vanhempi. Joka toinen päivä ja yö on hoitovuoro ja joka toinen vapaa. Näin jaksamme vaikean aspergerlapsen kanssa, meillä on myös 1-vuotias pikkusisarus, joka tarvitsee vielä paljon hoitoa. Vain näin jaksamme. Tieto, että huomenna helpottaa. Myös avoin suhde auttaa, meillä on lupa hakea huomiota ja hellyyttä ulkopuolisilta. Kun väsyneenä ja vihaisena vanhempana sitä ei jaksa antaa tarpeeksi puolisolleen.
Avoimen suhteen ymmärrän, mutta sitä en että vihaisena ja väsyneenä ei jaksa antaa tarpeeksi puolisolleen hellyyttä, niin jaksaa sitten jollekin toiselle?
Kun siellä kotona on koko ajan sota päällä aspergerin vuoksi, ilmapiiri ei lietso hellyyteen puolison kanssa. Vieraan kanssa saa unohtaa koko paskan elämänsä ja pystyy heittäytymään. Ne joilla on terveet lapset ei koskaan ymmärrä miten raskasta meidän toisenlaisten lasten kanssa eläminen on. Se vie kaiken. Voimat, elämänilon, rakkauden, huumorin. Ainakin, jos on myös vauvoja lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Miellä on pikkuyksiö, johon vuorotellen saa mennä toinen vanhempi. Joka toinen päivä ja yö on hoitovuoro ja joka toinen vapaa. Näin jaksamme vaikean aspergerlapsen kanssa, meillä on myös 1-vuotias pikkusisarus, joka tarvitsee vielä paljon hoitoa. Vain näin jaksamme. Tieto, että huomenna helpottaa. Myös avoin suhde auttaa, meillä on lupa hakea huomiota ja hellyyttä ulkopuolisilta. Kun väsyneenä ja vihaisena vanhempana sitä ei jaksa antaa tarpeeksi puolisolleen.
Kätevä tuo pa*oyksiö. Tulee pitkällä tähtäimellä halvemmaksi, kuin hotellihuoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miellä on pikkuyksiö, johon vuorotellen saa mennä toinen vanhempi. Joka toinen päivä ja yö on hoitovuoro ja joka toinen vapaa. Näin jaksamme vaikean aspergerlapsen kanssa, meillä on myös 1-vuotias pikkusisarus, joka tarvitsee vielä paljon hoitoa. Vain näin jaksamme. Tieto, että huomenna helpottaa. Myös avoin suhde auttaa, meillä on lupa hakea huomiota ja hellyyttä ulkopuolisilta. Kun väsyneenä ja vihaisena vanhempana sitä ei jaksa antaa tarpeeksi puolisolleen.
Avoimen suhteen ymmärrän, mutta sitä en että vihaisena ja väsyneenä ei jaksa antaa tarpeeksi puolisolleen hellyyttä, niin jaksaa sitten jollekin toiselle?
Kun siellä kotona on koko ajan sota päällä aspergerin vuoksi, ilmapiiri ei lietso hellyyteen puolison kanssa. Vieraan kanssa saa unohtaa koko paskan elämänsä ja pystyy heittäytymään. Ne joilla on terveet lapset ei koskaan ymmärrä miten raskasta meidän toisenlaisten lasten kanssa eläminen on. Se vie kaiken. Voimat, elämänilon, rakkauden, huumorin. Ainakin, jos on myös vauvoja lisäksi.
Tee toki vielä lisää niitä vauvoja, niin varmaan helpottaa!
Mitä mieltä olet näistä ajatuksista, ap?
Essential Ideas for Parents
On niitä muitakin erityislapsia kuin adhd ja yhtä rankkaa. Sille ei vain voi mitään.