Miksi joku haluaa muodostaa parisuhteen, jos mitään alkuhuumaa ei edes ole eikä rakastumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sekoittaa himon ja rakastamisen toisiinsa. Moni on täällä selkeästi kertonut muodostaneensa tasapainoisen, syvällisen ja merkityksellisen suhteen ihmisen kanssa kenen kanssa ei ole koskaan ollur suurta ilotulitusta, mutta missä on syvää kiintymystä ja toisesta välittämistä. Sitten ap ihmettelee samaan hengenvetoon, että pakkohan toisen on ollut rakastaa, että yhteen on päädytty. Mitä muuta rakkaus ap:lle merkitsee kuin himoa? Kyllähän ihmiset kiinnostuvat toisistaan muissakin merkeissä, on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, vietetään aikaa yhdessä, viihdytään, kiinnytään...

Ap ei kieltänyt ketään muodostamasta järkisuhdetta. Mulle ei sopisi järkeen perustuva yya-suhde. Olen ennemmin yksin kuin henkisesti väkisinmaattavana.

Miksi kuvaamani suhde on mielestäsi järkisuhde? Kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja viihtyy toistensa seurassa, kunnioittaa ja arvostaa toisiaan.

Aina tunteet eivät herää samassa tahdissa. Jos toinen vain tykkää kovasti siitä toisesta (jota ei vielä kunnolla tunne), joka puolestaan kertoo rakastavansa tätä toista joka päivä, niin yhteen mennään (jos mennään) sen enemmän tuntevan vuoksi. En näe tässä mitään väärää, kaikki eivät vaan kykene heti tuntemaan samoin, mutta jos ovat avoimia toisilleen tästä, jotain voi silti kehittyä, jos kiinnostus on jokatapauksessa molemminpuolista.

Tällainen tilanne nyt käsissä, mies sanoo olevansa rakastunut, vaikka vasta about 2 viikkoa vietetty yhdessä aikaa. Itse emmin enemmän huonojen kokemusten vuoksi, mutten halua luopua miehestä missään nimessä, koska pidän tästä enemmän kuin kenestäkään muusta about 10 vuoteen. Silti vähän ikävän painostava tunnelma on ollut. Nyt ja heti pitäisi suurin piirtein suostua vaimoksi tai lupautua ihanalta vaikuttavalle miehelle, jota ei vielä kunnolla tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein nää alkuhuumasuhteet kariutuu muutaman vuoden välein. Hypätään siis huumasta huumaan. Järkiliitto pelaa paremmin.

Mitä väliä? Jos kumpikin on samanlaisia että kaipaa sitä huumaa ja kun huuma väljähtyy niin sitten etsitään uusi. Kaikille ei vaan sovi järkiliitto jossa juostaan sitten parisuhdeterapiassa ja merkitään seksi kalenteriin ja tehdään "töitä" suhteen eteen.

Ei siinä mitään jos tuo asia on täysin raatorehellisesti puhuttu ja sovittu suhteen alussa auki.

Vierailija kirjoitti:

Ap sekoittaa himon ja rakastamisen toisiinsa. Moni on täällä selkeästi kertonut muodostaneensa tasapainoisen, syvällisen ja merkityksellisen suhteen ihmisen kanssa kenen kanssa ei ole koskaan ollur suurta ilotulitusta, mutta missä on syvää kiintymystä ja toisesta välittämistä. Sitten ap ihmettelee samaan hengenvetoon, että pakkohan toisen on ollut rakastaa, että yhteen on päädytty. Mitä muuta rakkaus ap:lle merkitsee kuin himoa? Kyllähän ihmiset kiinnostuvat toisistaan muissakin merkeissä, on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, vietetään aikaa yhdessä, viihdytään, kiinnytään...

Onko sinusta himo siis ainoa positiivinen tunneskaalan tunne, mitä voi toista kohtaan tuntea? Minusta rakastuminen ja himo eivät ole sama asia. Myöskään pelkkä seksuaalinen himo ja se tunne, kun oikeasti pitää sekä välittää toisesta, eli varmaan sinun rakastaminen, eivät ole sama asia. Tarkoitan nyt tilannetta, kun se toinen ei herätä mitään tunteita  ja on tyyliin "ihan sama", mutta sitten ei voida erotakaan myöskään. Siis sitä ihmettelen, että mitä liikkuu mielessä tuommoisella ihmisellä? Ja varsinkin kun tunnelma on tuo jo suhteen alussa.

Sen tajuan, että voidaan olla yhdessä, jos on mukavaa keskenään, yhteisiä mielenkiinnonkohteita, syvää välittämistä jne, mutta kun ei ole mitään ja silti halutaan vaan jatkaa ja roikottaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sekoittaa himon ja rakastamisen toisiinsa. Moni on täällä selkeästi kertonut muodostaneensa tasapainoisen, syvällisen ja merkityksellisen suhteen ihmisen kanssa kenen kanssa ei ole koskaan ollur suurta ilotulitusta, mutta missä on syvää kiintymystä ja toisesta välittämistä. Sitten ap ihmettelee samaan hengenvetoon, että pakkohan toisen on ollut rakastaa, että yhteen on päädytty. Mitä muuta rakkaus ap:lle merkitsee kuin himoa? Kyllähän ihmiset kiinnostuvat toisistaan muissakin merkeissä, on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, vietetään aikaa yhdessä, viihdytään, kiinnytään...

Ap ei kieltänyt ketään muodostamasta järkisuhdetta. Mulle ei sopisi järkeen perustuva yya-suhde. Olen ennemmin yksin kuin henkisesti väkisinmaattavana.

Miksi kuvaamani suhde on mielestäsi järkisuhde? Kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja viihtyy toistensa seurassa, kunnioittaa ja arvostaa toisiaan.

Miksi yrität tyrkyttää itsellesi sopivaa kaurapuuro suhdetta? Mä en halua kädenlämpöistä kämppistä vaan myös intohimoa. Mulle käy vallan mainiosti yksinäisyys. Sulle taas ei (joka on ookoo)