Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku haluaa muodostaa parisuhteen, jos mitään alkuhuumaa ei edes ole eikä rakastumista?
20.07.2023 |
Kun toinen ei herätä minkäänlaisia tuntemuksia mihinkään suuntaan, mutta halutaan se parisuhteeseen silti? Sitten mitään ei sen suhteen eteen myöskään tehdä, vaan passiivisesti roikotetaan sitä toista siinä sitten. Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Riittääkö jollekin tällainen?
Jos edes ALUSSA ei ole rakastumista, niin mitä sitten on, kun suhteessa ollaan oltu vaikka vuosi? Onko taustalla epätoivoa, rima tosi matalalla, vai sitä että kun pitää vaan olla joku ja ei osata olla yksin? Minusta se on hyväksikäyttöä. Jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi, halutuksi ja arvostetuksi oman kumppanin toimesta.
Kommentit (45)
Onhan noita järjestettyjä liittojakin ollut aina. Jos ei tunteet leisku heti alussa, niin ehkä sitten ei myöskään lähdetä ovet paukkuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt niin. Miehessä ei ollut kertakaikkiaan mitään vikaa. Päinvastoin. Oli todella hyvä tyyppi kaikin tavoin. Ja halusi minut, se oli imartelevaa. Joten jäin siihen vaikka mulla ei samanlaisia tunteita ollutkaan.
Mulle tärkeintä olisi löytää paras ystävä. Semmoinen silmitön rakastuminen ei ole välttämätöntä, mutta rakastaminen on.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita järjestettyjä liittojakin ollut aina. Jos ei tunteet leisku heti alussa, niin ehkä sitten ei myöskään lähdetä ovet paukkuen.
Kulissiliittoon vaaditaan hyvä sukutausta ja varallisuutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt niin. Miehessä ei ollut kertakaikkiaan mitään vikaa. Päinvastoin. Oli todella hyvä tyyppi kaikin tavoin. Ja halusi minut, se oli imartelevaa. Joten jäin siihen vaikka mulla ei samanlaisia tunteita ollutkaan.
Eli kannattaa olla viallinen ja karsea tyyppi, jos haluaa varmuuden siitä, että toinen rakastaa... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vakituinen seksi on mukavaa.
Mutta onhan se vähän kuin väljähtänyttä pepsi maxia joisi, kun toinen ei herätä mitään tuntemuksia, tai intohimoja suuntaan taikka toiseen.
Voi sitä silti toiseen kiintyä, kun tutustutaan, ja löyyä yhteinen sävel ja kumppanuus. On monta tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka tekee muka noin?
Esim aloittajan viimeisin eksä.
Mikä rakastuminen. Sitä kun jäät odottamaan, ei se tapahdu.
Tutkimusten mukaan järjestetyt avioliitot ovat onnellisempia ja pidempiä kuin länsimaissa suositut tunnepohjaiset avioliitot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin onnellisempi suhteessa kuin yksin. Olen ollut tällaisessa "tunteettomassa" suhteessa ja olin silloin elämääni tyytyväinen. Nyt olen vain yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä rakastuminen. Sitä kun jäät odottamaan, ei se tapahdu.
Tutkimusten mukaan järjestetyt avioliitot ovat onnellisempia ja pidempiä kuin länsimaissa suositut tunnepohjaiset avioliitot
Ovatko todella? Varmasti erotilastot on matalammat, mutta niissä kulttuureissa myöskään avioeroa ei tuosta noin vaan oteta. Monesti myös miehet ovat ulkoistaneet seksielämänsä rakastajattariin ja muualle kuin vaimoon. Toisaalta, vaimo voi sitten vapaasti keskittyä lapsiin ja olla ihan niin haluton kuin siltä tuntuu. Käytännön järjestely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis, itse olen miehen kanssa, joka ei vienyt jalkoja alta, ei ollut vaaleanpunaisia laseja tai muutakaan naisten hömppäkirjoista tuttuja perhosia ja säihkettä. Jatkoin tapailua, koska hän oli turvallisen oloinen ja halusin oppia tuntemaan hänet. Rakkaus tuli pikkuhiljaa itsekseen ajan myötä, ei mitenkään kertalaakista. Ja nyt en osaisi kuvitella olevani ilman häntä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä rakastuminen. Sitä kun jäät odottamaan, ei se tapahdu.
Tutkimusten mukaan järjestetyt avioliitot ovat onnellisempia ja pidempiä kuin länsimaissa suositut tunnepohjaiset avioliitot
Siitä vaan hakemaan kulissiliitosta kiinnostuneita sinkkuja. Yleensä naisen oletetaan istuvan keittiöön ja miehen tuovan rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisin onnellisempi suhteessa kuin yksin. Olen ollut tällaisessa "tunteettomassa" suhteessa ja olin silloin elämääni tyytyväinen. Nyt olen vain yksinäinen.
Kaikille ei sovi 50-luvun ajatusmaailma jossa toinen tai molemmat käy lääkkeillä kun ei muutakaan voi.
Vierailija kirjoitti:
Olisin onnellisempi suhteessa kuin yksin. Olen ollut tällaisessa "tunteettomassa" suhteessa ja olin silloin elämääni tyytyväinen. Nyt olen vain yksinäinen.
Oikeasti? Kumpi teistä oli tunteeton, vai olitteko molemmat yhtä lailla tunteettomia? Jos jälkimmäinen, niin voihan se toimia, jos ollaan ns. samalla aaltopituudella ja pikemminkin järki- kuin tunneihmisiä molemmat.
Itse tulin hyvin onnettomaksi tunteettomassa suhteessa, kun toinen on kylmä ja välinpitämätön. Ap
Olin nuorempana todella ihastunut mieheen, jonka kanssa alettiin muutaman kuukauden kuluttua seurustelemaan.
En itse ajatellut asiaa naiivisti sen enempää, mutta ihmettelin kun hän melko heti alkoi sanella kaikenlaisia "ehtoja" yhdessäololle, siis että hän ei halua että tutustun hänen kavereihin ollenkaan ynms. Ei ollut kiinnostunut viettämään kanssani aikaa missään muualla kuin kotona, vaikka itse kävi paljon viihteellä. Aikaa kului ja muutettiin yhteen, itse olin edelleen ihan hullaantunut ja kysyin jossain kohtaa että onko hän onnellinen. Vastaus kuului että no eipä oikeastaan.
Pikku hiljaa aloin ymmärtää, että olen suhteessa täysin yksin. En missään vaiheessa saanut selville, miksi ihmeessä hän edes alkoi seurustelemaan kanssani saati sitten suostui yhteenmuuttoon. Erohan siitä sitten tietysti tuli, minun aloitteestani sekin.
Perehdy aiheeseen. Kaikki liittyy toisiinsa
https://www.bbc.com/future/article/20190326-what-is-epigenetics
https://www.psychologytoday.com/us/blog/lifetime-connections/202105/bre…
https://www.harleytherapy.co.uk/counselling/cinderella-complex.htm
Läheisriippuvuus ja traumaperinto