Puolisolla PDA (äärimmäinen vaatimusten välttely)

Jätä se lusmu sluibaaja.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tällaisten PDA-tyyppien puolisotkaan ihan normaaleja ole. En voisi kuvitellakaan että huoltaisin aikuista miestä jonkun toimintataulujen avulla. Ehkä näillä mahdollistajilla on ylikorostunut hoivavietti, että mitä vaikeampi puoliso niin sen parempi. Tässä varmasti vakka valitsee kantensa.

Tiedän pariskunnan, jossa toinen on sekä väittelijä että höösääjä. Ja toinen juoksuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen vaatimusten välttelijän ja voin vakuuttaa että kyse ei ole laiskuudesta, oire on eri. Tunnen myös toisen välttelijän, mutta hänellä lienee jokin muu syy. Molemmat ovat mukavuudenhaluisia mutta toisella selvästi iskee ahdistus joka ei liity itse tekemiseen vaan sen aloittamiseen, ahdistus halvaannuttaa hänet täysin, ja tekeminen voi olla jokin aivan pienen pieni asia joka sekin vaatisi liikaa. Hän on kuitenkin pikkuhiljaa alkanut päästä vähän selvemmille vesille vaikka tuskin paranee siitä koskaan täysin.

Ehkä tuottamishäiriö. Lapsellani on se.

Olen PDA-autisti. Olisikin joku toimiva lääke näihin ahdistusjumituksiini. Mutta kun kyse on neurologisesta ominaisuudesta, niin asiaan pystyy vaikuttamaan yhtä paljon kuin oikeakätisyyteen. Voitte kieltää oikean käden käytön. Voitte hakata sen käden kokonaan irti. Silti ihminen on oikeakätinen lopun elämäänsä, vaikka joutuisi pakosta sitä vasenta kättä käyttämään. (Tässä vaiheessa mietin, onko monikin lopettanut lukemisen, ja tulleet vinkumaan minun tarkoittavan vasenkätisiä, ei oikeakätisiä. Vaikka tarkoitus on saada ne oikeakätiset allistit tajuamaan, kuinka paljon nykylääketiede voi neurotyypeille tehdä: saman verran kuin muuttaa oikeakätiset allistit vasenkätisiksi, eli ei voi. Mutta koska oikeakätiset allistit eivät näe mitään syytä muuttaa itseään, onhan maailma heidän ehdoillaan rakennettu, niin en odota saati vaadi ihmettä. Kyllä, olen jo alkanut katkeroitumaan.)

Joku pohti, miten PDA:sta kärsivä ihminen reagoi kävelylle lähtemiseen. Siihenkin vaikuttaa, onko henkilöllä ADHD, ADD tai Asperger liitännäisenä. Seuraavat ovat mahdollisa reagointeja, eivät siis mitään kiveen hakattuja näin-aina-ehdottomasti-ilman-poikkeamia. ADHD-PDA saattaa lähteä karkuun polkupyörällä 50 kilometrin päähän, takaisin tulo on oma tarinansa. ADD-PDA lähti aamuyöstä haahuilemaan metsään ja on ajantajun menettäneenä siellä yhä. As-PDA pitää sovitusta kiinni, mutta määrää suunnan ja tahdin, väärä sää (aurinko paistaa! Piti olla pilvistä!) tosin aiheuttaa jumittumisen eikä lähdöstä tulekaan mitään. Varmin tapa saada totaalinen romahdus aikaan on tarttua siihen käteen, eli koskea, eli kuormittaa lisää.

Myönnän, että tuo PDA:n suomennoksessa sana äärimmäinen ärsyttää. Sairaalloinen on paljon kuvaavampi määritelmä. Äärimmäinen tuo itselleni mieleen selviytymisen, itsensä tai haasteiden voittamisen. Joku toinen voi toki kokea asian erilailla. Mutta sairaalloinen tuo piirre on, kun tekee mieli tiettyä teetä, mutta en pysty sitä ottamaan, vaan jotain muuta, vain koska minun tekee mieli juuri sitä tiettyä. Moni haaveilee olevansa jotain merkittävää, että saisi siitä mainetta ja kunniaa. Itsellä kai olisi kykyjä saavuttaa sellainen asema työelämässä, moneltakin eri alan ammattilaiselta olen tällaista palautetta saanut. Mutta heti kun alkaa tulla merkkejä maineesta ja kunniasta, ahdistun, lamaannun, eikä ole mitään haluja enää edes ajatella jatkamista. Kirjottaisinko kirjan? No en, joku saattaisi pitää siitä ja kehua minua. Nytkin, jos edes saan lähetettyä tätä tekstiä, suljen ketjun luultavasti lopullisesti, koska ahdistaa ajatus jonkun saavan tästä jotain irti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni on seuraavanlainen persoona:

Hän ei ikinä siivoa, ri ole koskaan siivonnut.

Hän ei maksa laskujaan kuin perinnän kautta.

Hän ei osaa etsiä mitään.

Hän ei säilytä mitään missään vaan heittää kaiken jonnekin.

On käynyt lukion, pari ammatillista koulutusta, mutta ei oikein ole onnistunut uraa tekemään, hanttihommapätkää koko ikä.

ÄO-nettitestit näyttävät hieman keskitason yli olevaa älyä.

Ei osaa ottaa vastuuta mistään, tarvitsee kaikkiin päätöksiin tuekseen jonkun.

Oli hyvä äiti pikkulapsille(nuorin lapsemme 15).

On periaatteessa sosiaalinen ja pidetty, mutta hänellä ei ole varsinaisia ystäviä.

Ulkonäöstään ja siisteydestään huolehtii.

Ihan uskomatonta, että tuollainen nainen on kelvannut jollekin vaimoksi. Oliko hän superkaunis missimittainen ja seksikäs? Vai oletko sinä itse suunnilleen siltojen alla asuvaa spurgutasoa?

Oikeasti en käsitä.

Ei miehille ole merkitystä sillä, kuinka ahkera siivoaja joku on, tai miten hän laskunsa maksaa. Merkitystä on sillä, että toinen on viehättävä, hauskaa seuraa, seksi on hyvää ja arvot natsaavat.

Vierailija kirjoitti: "Ei mun oo ollut ollenkaan vaikea huolehtia vauvasta tai lapsesta. Ei lapsen tarpeet herätä sitä samaa tunnetta kuin vaatimukset muuten (eikä toki kaikki vaatimukset sitä muutenkaan yhtälailla tee). En mä tiedä, onko se se, ettei se lapsi komenna, se tarvitsee hoivaa.

Lasten koulunkäyntiin jne. liittyvät vaatimukset vanhempainilloista jne. tuntuu kyllä vaikeilta, mut ei lasten tarpeisiin vastaaminen."

Tässä tule hyvin esille pda-autismin keskeisin haaste. Koskapa lapsi tarvitsee hoivaa, lapsen tarpeita ei koeta" vaatimuksina". Se on niinku loogisesti autistille ymmärrettävissä koska lapsi on pienempi. MUTTA, koska asd-pda ei pysty lukemaan kunnolla (aikuisten) ihmisten tunteita tai kasvonilmeitä, silloin ei pysty tulkitsemaan tai ymmärtämään mistä hoivan tarpeesta mikäkin ns. aikuisen ns. vaatimus tulee. Eli että kyseessä ei olekaan "vaatimus" vaan joku asia kumpuaa oikeasta hoivan tarpeesta mikä toisella on. Esim. puolisolla on selkäkipuja tai vaikkapa huolia, hänelle tekisi hyvää mennä uimahalliin. PdA-autisti saattaa tulkita ehdotuksen uimahalliin menosta ainoastaan niin, että puoliso on itsekäs kun haluaa tehdä vain niinkun itse haluaa. Tätä voi soveltaa sitten sofistikoituneempiin esimerkkeihin, esim. Nt puoliso haluaa olla kohtelias ja kysyy juhlien lopussa ottavatko vieraat vielä kahvia (samalla tavan mukaan kysyen onko jo aika lähteä) ja asd puoliso ei pysty tätä tulkitsemaan oikein, vaan tulkitsee että puoliso ei tajua että juhlat ovat jo ohi, että onpas se puoliso itsekäs ja tyhmä. Joten katsoo puolisoa vihaisesti. Kun vieraat ovat lähteneet, ottaa asd-puoliso ystävällisen sosiaalisen "maskin" pois, hiljenee, huokailee väsyneesti ja vihaisesti ja menee omin oloihinsa. Kun nt puoliso kysyy mikä on, asd alkaa "läksyttää" puolisoa julmasti siitä miten itsekäs tämä on. Miltähän nt. Puolisosta mahtaa sen jälkeen tuntua? 

Vaikka kyseessä on pda:n kyvyttömyys ymmärtää tilannetta ja siis puolison "hoivan tarvetta" eli tarvetta olla kohtelias, olla ystävällinen, tehdä sosiaalisen hyvän tavan mukaan. Jne. Nämä on iham vastaaviantarpeita kuin lapsella, mutta aikuisten tunne-elämän ja hyvinvoinnin kanssa. Neurotyypilliset sen vuoksi pystyvät ns. sietämään "vaatimuksia" tai eivät tulkitse vaatimuksina asioita, koska ymmärtävät toisten "hoivan tarvetta" ja kunnioittavat sitä niin paljon että ovat valmiita käsittelemään omia tunteitaan, myös Tuntevat toisten olotilat omassa kehossaan. Esim. Nt ajatus: "minua stressaa juhlat", se käsitellään eikä haukuta toisten toimintaa oman stressin vuoksi. Toki pda autistilla on herkempi stressikynnys kuin ntllä, MUTTA jos muuttamalla omaa tulkintaansa tilanteesta, "vaatimuksesta", voi välttää sen melttariin johtavan aivostressin, eikö se olisi autistin omien etujen mukaista pyrkiä näkemään loogisesti se "hoivan tarve" myös aikuisissa? Minä vaan kysyn. 

milloin miten tämä pda todetaan? kenen silmissä välttelevä?

entäs jos on vain mukavuusaluellaan elävä onko se sama?

on masennus eikä vaan jaksa

on kuukautisten alku eikä vaan jaksa

synti saa ihmisen vihaamaan toista, mummoni sanoi

PDA tyypin kun tapaa niin kokemus ei unohdu ikinä, sanoi eräs mies jossain murha infon casessa, taisi olla nää kraft(?) perhe jotka on hatkas. Arveli isukilla olevan tää PDA, noh oli mikä oli dg niin taitaa isukki määrätä koska kukin perheessä saa hengittää.

tilanne on paha ja vaarallinen tuossa perheessä.

Niin paljon peruuttamatonta vahinkoa on lapsille aiheutettu.

Ei jumalauta näitä keksittyjä nykyajan sairauksia :D Hän on LAISKA ja saamaton!

Ohiksena ihmisenä joka on ollut noissa "nepsy"kuntoutuksissa. Todellisuus noissa on se, että ainakin ryhmäkuntoutuksessa sinne pistetään samaan ryhmään kaikki. Siis kaikki. Eli tosiasiassa samassa ryhmässä on se ADHD&autismi tupladiagnosoitu, jolla on kämppä täynnä kuukausia vanhoja roskia ja ongelmia selvitä normaalista arjesta, sekä se jalkoihinsa pälyilevä korkeakouluopiskelija jonka isoin ongelma on sosiaalisista tilanteista selviäminen ja niiden lukeminen. Ja kaikkia ihmisiä tuolta väliltä.

Lopputulos on se että kukaan ei saa oikeaa apua koska kenenkään ongelmiin ei voida oikeasti perehtyä, ja ohjaajien neuvot on luokkaa "hankkikaa vaikka kivoja harrastuksia".

Mitä on laiskuus? Eikö se ole vaatimusten välttelyä? Eikö laiska ihminen koe ahdistusta? 

Laitteista sen verran, että jos paljon aikaa kuluu pelailuun jne., siihen voi kulua energiaa niin paljon, ettei jaksa tehdä mitään muuta. Sekin voi nimittäin olla aika kuormittavaa aivoille.

Autismin kirkko oli hyvä toteamus tuolla aiemmin ketjussa, tämä alkaa muistuttaa uskontoa jo.

Mikä teki vaatimuksesta mörön? Pakko onnistua?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaatimus

Jaaha, vaatimus tarkoittaa siis tuota. "Esitetään yleensä oikeudenkäynnissä." :) Okei, seuraava linkki aiheeseen:

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/f605-vaativa-persoonallisuus

Minä ainakin olen mieluummin persoonallisuushäiriöinen kuin joku PDA/ADHD/autismilainen. Vaikkei kukaan minusta sitten tykkäisikään...

"Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä. Arvioiden mukaan 515% aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä."  

Paljonkos niitä ADHD-ihmisiä olikaan? Jotain tuota suuruusluokkaa? Minua ärsyttää, että asioita nimetään uudelleen.

Voihan niitä panna paremman puutteessa, mutta älkää tehkö lapsia niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: "Ei mun oo ollut ollenkaan vaikea huolehtia vauvasta tai lapsesta. Ei lapsen tarpeet herätä sitä samaa tunnetta kuin vaatimukset muuten (eikä toki kaikki vaatimukset sitä muutenkaan yhtälailla tee). En mä tiedä, onko se se, ettei se lapsi komenna, se tarvitsee hoivaa.

Lasten koulunkäyntiin jne. liittyvät vaatimukset vanhempainilloista jne. tuntuu kyllä vaikeilta, mut ei lasten tarpeisiin vastaaminen."

Tässä tule hyvin esille pda-autismin keskeisin haaste. Koskapa lapsi tarvitsee hoivaa, lapsen tarpeita ei koeta" vaatimuksina". Se on niinku loogisesti autistille ymmärrettävissä koska lapsi on pienempi. MUTTA, koska asd-pda ei pysty lukemaan kunnolla (aikuisten) ihmisten tunteita tai kasvonilmeitä, silloin ei pysty tulkitsemaan tai ymmärtämään mistä hoivan tarpeesta mikäkin ns. aikuisen ns. vaatimus tulee. Eli että kyseessä ei olekaan "vaatimus" vaan joku asia kumpuaa oikeasta hoivan tarpeesta mikä toisella on. Esim.

Jos on sukulainen, vaikka sisarus, on vain luovittava. Mutta, miksi kukaan, on hankalan ihmisen kanssa?? Autismissa on samaa kuin narsismissa, mutta se on ihan sama mikä se diagnoosi on, huonoa käytöstä ei tarvi sietää. Nuo henkilöt ei parane hoivaamalla, ei kannata ainoaa elämää tuhlata noihin.

Painin pitkään ongelmieni kanssa, mietin riivaako minua PDA, autismi, ADD tai jokin. Pääsin virallisiin tutkimuksiin ja sain terveen paperit, minulla olikin vain vaativa persoonallisuus, OCPD!

Olen edelleen sama laiskimus ja taivaanrannanmaalari mutta ainakin tiedän paremmin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen PDA-autisti. Olisikin joku toimiva lääke näihin ahdistusjumituksiini. Mutta kun kyse on neurologisesta ominaisuudesta, niin asiaan pystyy vaikuttamaan yhtä paljon kuin oikeakätisyyteen. Voitte kieltää oikean käden käytön. Voitte hakata sen käden kokonaan irti. Silti ihminen on oikeakätinen lopun elämäänsä, vaikka joutuisi pakosta sitä vasenta kättä käyttämään. (Tässä vaiheessa mietin, onko monikin lopettanut lukemisen, ja tulleet vinkumaan minun tarkoittavan vasenkätisiä, ei oikeakätisiä. Vaikka tarkoitus on saada ne oikeakätiset allistit tajuamaan, kuinka paljon nykylääketiede voi neurotyypeille tehdä: saman verran kuin muuttaa oikeakätiset allistit vasenkätisiksi, eli ei voi. Mutta koska oikeakätiset allistit eivät näe mitään syytä muuttaa itseään, onhan maailma heidän ehdoillaan rakennettu, niin en odota saati vaadi ihmettä. Kyllä, olen jo alkanut katkeroitumaan.)

Joku pohti, miten PDA:sta kärsivä ihminen reagoi kävely

Kiitos analogiasta kätisyyden vaihtamisesta. Voin käyttää sitä, kun joku nentti seuraavaksi ilmoittaa, miten voisin vain muuttaa tapojani ja ruveta normaaliksi. 

Vierailija kirjoitti:

Painin pitkään ongelmieni kanssa, mietin riivaako minua PDA, autismi, ADD tai jokin. Pääsin virallisiin tutkimuksiin ja sain terveen paperit, minulla olikin vain vaativa persoonallisuus, OCPD!

 

Olen edelleen sama laiskimus ja taivaanrannanmaalari mutta ainakin tiedän paremmin nyt.

Edit: Ja olen edelleen sama kontrollifriikki joka väsyy sosiaalisiin tilanteisiin jos niihin joudun liiaksi ja joka sekoaa jos niissä pakotetaan olemaan. Ja olen edelleen sama nautinnonhakuinen elämysten orja jos tylsyys iskee. Meditaatiosta olen löytänyt parhaimman avun, varsinkin eksentrisistä suunnista kuten tiibetinbuddhalaisuudesta. Sitä suosittelen kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Eli puolisosi on suomeksi LAISKA. Miksi ihmeessä jokaiselle piirteelle pitää olla kirjainsarja?

Eikä välttely ole sairaus. Itse välttelen ampiaisia, mutta en silti koe tarvitsevani siihen terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: "Ei mun oo ollut ollenkaan vaikea huolehtia vauvasta tai lapsesta. Ei lapsen tarpeet herätä sitä samaa tunnetta kuin vaatimukset muuten (eikä toki kaikki vaatimukset sitä muutenkaan yhtälailla tee). En mä tiedä, onko se se, ettei se lapsi komenna, se tarvitsee hoivaa.

Lasten koulunkäyntiin jne. liittyvät vaatimukset vanhempainilloista jne. tuntuu kyllä vaikeilta, mut ei lasten tarpeisiin vastaaminen."

Tässä tule hyvin esille pda-autismin keskeisin haaste. Koskapa lapsi tarvitsee hoivaa, lapsen tarpeita ei koeta" vaatimuksina". Se on niinku loogisesti autistille ymmärrettävissä koska lapsi on pienempi. MUTTA, koska asd-pda ei pysty lukemaan kunnolla (aikuisten) ihmisten tunteita tai kasvonilmeitä, silloin ei pysty tulkitsemaan tai ymmärtämään mistä hoivan tarpeesta mikäkin ns. aikuisen ns. vaatimus tulee. Eli että kyseessä ei olekaan "vaatimus" vaan joku asia kumpuaa oikeasta hoivan tarpeesta mikä toisella on. Esim.

Lähtökohtaisesti väärä kysymyksenasettely. Ei aikuisten ihmisten kuulu tarvita hoivaa ja lepertelyä, ellei ole joku kriisitilanne käsillä.

Aikuiset on aikuisia ja toimii järkevästi ja oma-aloitteisesti. Minä lähden tästä. En rupea paapomaan (tarjoilemaan hymyillen santsikahveja, kun oikeasti haluan jo päästä vieraista eroon. Fiksummat vieraat ymmärtävät kyllä itekin lähteä, kun aika on. Autistina en jaksa yhtään näitä sosiaalisia soidinmenoja. Se

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: "Ei mun oo ollut ollenkaan vaikea huolehtia vauvasta tai lapsesta. Ei lapsen tarpeet herätä sitä samaa tunnetta kuin vaatimukset muuten (eikä toki kaikki vaatimukset sitä muutenkaan yhtälailla tee). En mä tiedä, onko se se, ettei se lapsi komenna, se tarvitsee hoivaa.

Lasten koulunkäyntiin jne. liittyvät vaatimukset vanhempainilloista jne. tuntuu kyllä vaikeilta, mut ei lasten tarpeisiin vastaaminen."

Tässä tule hyvin esille pda-autismin keskeisin haaste. Koskapa lapsi tarvitsee hoivaa, lapsen tarpeita ei koeta" vaatimuksina". Se on niinku loogisesti autistille ymmärrettävissä koska lapsi on pienempi. MUTTA, koska asd-pda ei pysty lukemaan kunnolla (aikuisten) ihmisten tunteita tai kasvonilmeitä, silloin ei pysty tulkitsemaan tai ymmärtämään mistä hoivan tarpeesta mikäkin ns. aikuisen ns. vaatimus tulee. Eli että kyseessä ei olekaan "vaatimus" vaan joku asia kumpuaa

"mutta se on ihan sama mikä se diagnoosi on, huonoa käytöstä ei tarvi sietää."

No iuule aspergerina, jolla lievä pda mun käsitys huonosta käytöksestä poikkeaa sun käsityksestä.  Eikä sun käsitys ole mitenkään oikeampi. Nentit on täysin sokeita omalle (asseja kuormittavalle) käytökselleen. Hohhoijaa.