Lue keskustelun säännöt.
Puolisolla PDA (äärimmäinen vaatimusten välttely)
19.07.2023 |
Hirveästi en löytänyt keskusteluja aiheesta, mutta kaipaisin kokemuksia muilta samassa tilanteessa olevilta.
Puolisollani on siis todettu PDA ja tämä selittää kyllä itselleni paljon asioita, että miksi meillä monet asiat ovat niin älyttömän hankalia. Lisäksi puolisolla ADD ja oma jaksaminen on koetuksella, tuntuu että jään niin yksin kaiken arjenhallinnan ja vastuiden kanssa.
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut siihen mitä eroa äärimmäisellä vaatimusten välttelyllä ja äärimmäisellä vastuun välttelyllä. Ei siis ilmeisesti mitään eroa.
No mitä vastuun välttely ylipäätään on? Jos eka määrittelet itse sen, kiitos.
Koen olevani vastuussa omista lapsistani, ja en tietääkseni välttele sitä vastuuta.
Mut jos en saa käytyä suihkussa siks kun on hikinen ja nuhjuinen olo, niin välttelen siis sitä kehoni vaatimusta päästä virkistävän suihkuun. Miten se sun mielestä eroaa vastuun välttelystä toi mun suihkun välttely?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta. Tämä tieto tuollaisen oireen olemassaolosta saattaa nyt pelastaa erään ihmisen hengen. Hän on ihan loppu ja rikki juuri tämän tyyppisen oireilun vuoksi. Linkkaan välittömästi hänelle tämän,
Toivottavasti tämä lohduttaa edes vähän AP:tä, jonka ketjuun muuten on jostain syystä pesiytynyt ihan sairaita autistivihaajia. Mutta että monelle voi olla ihan mullistavaa ja elämän pelastavaa kun kuulee asiasta, ja vihdoin ymmärtää itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut siihen mitä eroa äärimmäisellä vaatimusten välttelyllä ja äärimmäisellä vastuun välttelyllä. Ei siis ilmeisesti mitään eroa.
Vaatimusten välttelijä haluaisi tehdä asioita, mutta ei vaan pysty. Pätee siis myös itselle mieluisiin tekemisiin. Vastuun välttelijä ei edes halua tehdä mitään.
Meille ulkopuolisille ne näyttäytyvät samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut siihen mitä eroa äärimmäisellä vaatimusten välttelyllä ja äärimmäisellä vastuun välttelyllä. Ei siis ilmeisesti mitään eroa.
No mitä vastuun välttely ylipäätään on? Jos eka määrittelet itse sen, kiitos.
Koen olevani vastuussa omista lapsistani, ja en tietääkseni välttele sitä vastuuta.
Mut jos en saa käytyä suihkussa siks kun on hikinen ja nuhjuinen olo, niin välttelen siis sitä kehoni vaatimusta päästä virkistävän suihkuun. Miten se sun mielestä eroaa vastuun välttelystä toi mun suihkun välttely?
No se lapsihan vaatii lähes koko ajan jotain, varsinkin ensimmäiset elinvuotensa mutta myös sen jälkeen. Miten pystyt toteuttamaan kaikki ne vaatimukset, koska muuhan on vastuutonta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut siihen mitä eroa äärimmäisellä vaatimusten välttelyllä ja äärimmäisellä vastuun välttelyllä. Ei siis ilmeisesti mitään eroa.
No mitä vastuun välttely ylipäätään on? Jos eka määrittelet itse sen, kiitos.
Koen olevani vastuussa omista lapsistani, ja en tietääkseni välttele sitä vastuuta.
Mut jos en saa käytyä suihkussa siks kun on hikinen ja nuhjuinen olo, niin välttelen siis sitä kehoni vaatimusta päästä virkistävän suihkuun. Miten se sun mielestä eroaa vastuun välttelystä toi mun suihkun välttely?No se lapsihan vaatii lähes koko ajan jotain, varsinkin ensimmäiset elinvuotensa mutta myös sen jälkeen. Miten pystyt toteuttamaan kaikki ne vaatimukset, koska muuhan on vastuutonta?
Ei mun oo ollut ollenkaan vaikea huolehtia vauvasta tai lapsesta. Ei lapsen tarpeet herätä sitä samaa tunnetta kuin vaatimukset muuten (eikä toki kaikki vaatimukset sitä muutenkaan yhtälailla tee). En mä tiedä, onko se se, ettei se lapsi komenna, se tarvitsee hoivaa.
Lasten koulunkäyntiin jne. liittyvät vaatimukset vanhempainilloista jne. tuntuu kyllä vaikeilta, mut ei lasten tarpeisiin vastaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen vaatimusten välttelijän ja voin vakuuttaa että kyse ei ole laiskuudesta, oire on eri. Tunnen myös toisen välttelijän, mutta hänellä lienee jokin muu syy. Molemmat ovat mukavuudenhaluisia mutta toisella selvästi iskee ahdistus joka ei liity itse tekemiseen vaan sen aloittamiseen, ahdistus halvaannuttaa hänet täysin, ja tekeminen voi olla jokin aivan pienen pieni asia joka sekin vaatisi liikaa. Hän on kuitenkin pikkuhiljaa alkanut päästä vähän selvemmille vesille vaikka tuskin paranee siitä koskaan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut siihen mitä eroa äärimmäisellä vaatimusten välttelyllä ja äärimmäisellä vastuun välttelyllä. Ei siis ilmeisesti mitään eroa.
Vaatimusten välttelijä haluaisi tehdä asioita, mutta ei vaan pysty. Pätee siis myös itselle mieluisiin tekemisiin. Vastuun välttelijä ei edes halua tehdä mitään.
Meille ulkopuolisille ne näyttäytyvät samoin.
Tarkoittanet että näyttäytyivät koska olet viisas ja otit ketjusta opiksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö te näistä narsisteista vaan jankkaatte. Huoh!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on toi mutta ei diagnoosia (enkä tarvitse diagnoosia kun ei siihen kuitenkaan hoitoa ole).
Minullakin on PDA (ei diagnosoitu). Olen muuten ihan normaali, ei merkittäviä autistisia tms. piirteitä jotka näkyisivät ulospäin.
T. Sotkuisessa kämpässä elävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut siihen mitä eroa äärimmäisellä vaatimusten välttelyllä ja äärimmäisellä vastuun välttelyllä. Ei siis ilmeisesti mitään eroa.
No mitä vastuun välttely ylipäätään on? Jos eka määrittelet itse sen, kiitos.
Koen olevani vastuussa omista lapsistani, ja en tietääkseni välttele sitä vastuuta.
Mut jos en saa käytyä suihkussa siks kun on hikinen ja nuhjuinen olo, niin välttelen siis sitä kehoni vaatimusta päästä virkistävän suihkuun. Miten se sun mielestä eroaa vastuun välttelystä toi mun suihkun välttely?No se lapsihan vaatii lähes koko ajan jotain, varsinkin ensimmäiset elinvuotensa mutta myös sen jälkeen. Miten pystyt toteuttamaan kaikki ne vaatimukset, koska muuhan on vastuutonta?
Ei mun oo ollut ollenkaan vaikea huolehtia vauvasta tai lapsesta. Ei lapsen tarpeet herätä sitä samaa tunnetta kuin vaatimukset muuten (eikä toki kaikki vaatimukset sitä muutenkaan yhtälailla tee). En mä tiedä, onko se se, ettei se lapsi komenna, se tarvitsee hoivaa.
Lasten koulunkäyntiin jne. liittyvät vaatimukset vanhempainilloista jne. tuntuu kyllä vaikeilta, mut ei lasten tarpeisiin vastaaminen.
Nää alapeukut näissä viesteissä, missä vastataan ihan asiallisesti täällä esitettyihin kysymyksiin, on jotenkin outoja.
Mitä tässä alapeukutetaan? Sitä, että toinen kykenee huolehtimaan lapsistaan? Wtf.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on PDA (ei diagnosoitu). Olen muuten ihan normaali, ei merkittäviä autistisia tms. piirteitä jotka näkyisivät ulospäin.
T. Sotkuisessa kämpässä elävä[/quote
Eihän se oo PDA, jos ei ole muita autistisia piirteitä?
Vai meinaatko, että ne ei vaan ole ulospäin näkyviä piirteitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta. Tämä tieto tuollaisen oireen olemassaolosta saattaa nyt pelastaa erään ihmisen hengen. Hän on ihan loppu ja rikki juuri tämän tyyppisen oireilun vuoksi. Linkkaan välittömästi hänelle tämän,
Toivottavasti tämä lohduttaa edes vähän AP:tä, jonka ketjuun muuten on jostain syystä pesiytynyt ihan sairaita autistivihaajia. Mutta että monelle voi olla ihan mullistavaa ja elämän pelastavaa kun kuulee asiasta, ja vihdoin ymmärtää itseään.
Tämä just. Kun eihän tällaisesta oikein missään puhuta, niin on aika sattumankauppaa törmätä tähän infoon. Naisilla jää helposti muutenkin autismi diagnosoimatta ja huomaamatta, kun diagnostiikka perustuu miesten oirekuvaan, niin saati sitten kun se on jotain näinkin harvinaista autismin tyyppiä.
Minulla on aikuinen PDA-Asperger-veli. Hän on työkyvyttömäksi todettu jo nuorena, eikä ole koskaan tehnyt töitä. Hän elää todella likaisessa, pienessä vuokra-asunnossa ja syö pelkkiä eineksiä. Hän nukkuu sohvalla ilman vuodevaatteita, samoissa vaatteissa joissa saattaa kulkea ulkona viikonkin. Ei minkäänlaista elämänhallintaa. Haisee kauas, ja on ihan spurgun näköinen. Aistiyliherkkyydet niin kovia, ettei normaali elämä onnistu (mm. kävelykin omituisen näköistä, kun ilmeisesti astuminen tuntuu epämiellyttävältä ja kulkee kantapäillä). Ei kavereita, ei sosiaalista elämää. Erakoitunut reppana. Katkonut suhteet sukulaisiin, kun esim. vuokranantajana toiminut sukulainen komentanut siivoamaan sen jälkeen kun puhdistamaton kaivo aiheutti vesivahingon asuntoon. Kokee kaiken vaatimuksena, ei pysty edes sanomaan kiitos esim. muuttoavusta, koska kokee sen vaatimuksena/odotuksena. Ei peseydy tai huoli uusia vaatteita, koska ovat "vaatimuksia".
Kerran henkilön isä osti kotiinkuljetuksella hänelle uuden pesukoneen rikkoutuneen tilalle, mutta henkilö koki tämän "vaatimuksena" ja perui tilauksen itse.
Oikea PDA on siis ihan muuta kuin tavanomaista laiskuutta, kuten moni täällä kuvittelee. Veljeäni käy sääliksi.
Tän vastapainoksi ei kaikkien PDA/EDA ole niin hurjaa. Mulla on puoliso, jolla on PDA-piirteitä. On ihan akateemisessa asiantuntijatyössä ja hoitaa lapsia ja kotia. En olisi varmaankaan tajunnut hänen melko lieviä piirteitä PDA:ksi, ellei meillä olisi myös PDA-lapsi. Appivanhempien puheista oon myös tajunnut, että puolison PDA oli lapsena paljon selvempi kuin nyt.
Eli ei aikuisen PDA tosiaan välttämättä kaikilla näy ulkopuolisille juuri mitenkään. En mäkään mitään täysipainoista panda-mallia jaksaisi soveltaa vapaaehtoisesti valittuun kumppaniin. Lapsi on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut siihen mitä eroa äärimmäisellä vaatimusten välttelyllä ja äärimmäisellä vastuun välttelyllä. Ei siis ilmeisesti mitään eroa.
Vaatimusten välttelijä haluaisi tehdä asioita, mutta ei vaan pysty. Pätee siis myös itselle mieluisiin tekemisiin. Vastuun välttelijä ei edes halua tehdä mitään.
Meille ulkopuolisille ne näyttäytyvät samoin.
No ei ne kyllä näyttäydy samoin, vaan et vain yhtään tajua. Jos ihminen ei välillä pysty tekemään sitä, mistä itse nauttii, koska se sisäinen nautinnon kokemus tuottaa painetta siitä, että pitäisi tehdä tätä asiaa, koska siitä nauttii, ja sitten se vaatimus alkaa ahdistaa, niin ei siihen liity välttämättä mitään vastuuta kenellekään muulle tai edes itselle. Äärimmäisessä vaatimusten välttelyssä äärimmäistä on nimenomaan se, että välttelee myös aivan yhdentekeviä ja arkisia pikkuasioita, itseä miellyttäviä asioita, tai omia tarpeita, koska ne tuntuu vaatimuksilta ja tuntuu, että oma kontrolli itseen katoaa. Ei niinkuin että joku kontrolloi mua, vaan että mä en hallitse itseäni. Se on autismin muoto, eikä mitään sluibailua.
Yritetään nyt vielä kerran jos joku vaikka törmää tähän ketjuun: olet yksin kotonasi, menet ottamaan teetä. Tykkäät yhdestä teestä selvästi eniten. Et pysty ottamaan sitä teepussia kaapista, koska sen teen juominen olisi susta kivaa, ja sun oman halun täyttäminen tuntuu vaativan sulta jotain. Tulee ahdistava olo, ettet hallitse omaa elämääsi. Jäät seisoskelemaan ja pyöriskelemään kaapin oven eteen kuormittuneena, eikä teen ottaminen onnistu. Jonkun ajan päästä, kun olet tehnyt jotain muuta välissä, ahdistus on vähentynyt. Sit pystyt ihan vaan rutiinilla hakemaan itsellesi sen teen.
Vierailija kirjoitti:
Tän vastapainoksi ei kaikkien PDA/EDA ole niin hurjaa. Mulla on puoliso, jolla on PDA-piirteitä. On ihan akateemisessa asiantuntijatyössä ja hoitaa lapsia ja kotia. En olisi varmaankaan tajunnut hänen melko lieviä piirteitä PDA:ksi, ellei meillä olisi myös PDA-lapsi. Appivanhempien puheista oon myös tajunnut, että puolison PDA oli lapsena paljon selvempi kuin nyt.
Eli ei aikuisen PDA tosiaan välttämättä kaikilla näy ulkopuolisille juuri mitenkään. En mäkään mitään täysipainoista panda-mallia jaksaisi soveltaa vapaaehtoisesti valittuun kumppaniin. Lapsi on eri asia.
Kiitos tästä. Ei mukaan PDA näin aikuisena näyttäydy muille ihmisille erityisemmin. Työkyvytön kyllä olen tämän takia, ja mun koti on sotkuinen, mutta suhteessa ystäviin ja muihin ihmisiin tää tuskin on huomattavissa.
Lapsena kyllä varmasti näyttäytyi vanhemmille ihan erilailla. Sitä oppii aikuisena aika paljon käsittelemään ja maskaamaan ja pärjäämään.
Jos elämä om hankalaa, pitää kodin olla äärimmäisen helppohoitoinen. Auttaisiko laittaa lähes kaikille seinille lattiasta kattoon eli noin 180 cm avohyllyt, joiden etureunaan kiinnitetään tieto, mitä missäkin on ja tavarat on helppo palauttaa paikalleen kuka sen sitten tekeekin. Lattia-ala mahdollisimmän tyhjänä, jotta se on helppo imuroida ja pestä. Paljon vaatenaulakoita ja rekkejä ja varsinkin henkareita, joihin vaatteet on helppo sujauttaa ja pois tuoleilta ja samalla ne oikenevat ja pysyvät rypyttöminä, jää taas silityskertoja joko kokonaan pois tai ainakin vähenevät. Siis kaikki turha työ pois ja minimiin.. Paljon hyllykaappeja, joihin saa myös paljon kaikkea isompaa tarvittavaa tavaraa. Jo näillä pääsee pitkälle, kun se avaruus ja järjestys tuntuu kivalta, on helpompi hengittää eikä kaaosta ehkä edes koskaan synnykään, kun on opittu uusi tapa. Järjestys ja helppous on se juttu.
En mä oo ikinä sellaista vaatinut keneltäkään. Toki en käy töissä. Mut en kyllä ihmissuhteissani oo ikinä vaatinut ketään ottamaan mitään mun erityispiirteitä huomioon.
Kuvittelen jotenkin, että vaatimukset ahdistais kaikkia yhtä paljon kun mua, niin en todellakaan vaadi.
Pyyntöjä kestän itse läheisiltä suht hyvin, jos en miellä niitä vastimuksiksi. Toisten toiveita on musta kiva toteuttaa.