Jos mies kieltäytyy naimisiinmenosta

Meillä tulee 16v avoelämää täyteen. Olen kosinut miestäni kolmesti, hän ei suostu. Avioliitto ei ole hänelle tärkeä. Kyse ei ole rahasta (minulla on parempi palkka ja isompi perintö).

Meillä on yhteinen lapsi, auto ja asuntolaina, eli sitouduttu on.

Mies ei pidä juhlista eikä perinteistä eikä kuulu kirkkoon, joten avioliitto ei tuo hänelle mitään sellaista, mitä avoliitto ei mahdollistaisi.

Monet miehet pysyvät pitkässä suhteessa ihan vain elämän käytännöllisyyden vuoksi, ei rakkauden. Ruokahuolto toimii, vaatteet pestään, "saa vakituisesti", elämä pyörii ilman, että tarvitsee tehdä paljoakaan itse - varsinkaan hoitaa lapsia. Huono suhdekin on parempi kuin se, että pitää itse tehdä kaikki. 

Naisten kannattaa ottaa ruusunpunaiset lasit päästä ja katsoa omaa parisuhteen tilaa rehellisesti. Mies joka ei halua naimisiin, ei vain halua naimisiin sinun kanssasi. 

Vierailija kirjoitti:

En tykkäisi, jos mies ei haluaisi naimisiin. Koska olen nähnyt niiiiiiiin monta tapausta, jossa mies ei halua naimisiin sanoen, ettei avioliitolla ole merkitystä tai ettei arvosta paperinpalaa, ja että hyvä on näinkin.

Sitten tulee ero ihan muista syistä, ja seuraavassa suhteessa mies menee naimisiin. Joskus nopeastikin. Yhtäkkiä sillä paperinpalalla onkin merkitystä. He sanovat, että näin jälkeenpäin ymmärtävät, ettei heillä ollutkaan avioliittoa vastaan mitään, he eivät vain halunneet kyseisen henkilön kanssa naimisiin.

Ja tätä ole todistanut monesti. Vanhaksi kun elää.

Toi on niin totta, oma mies mukaanlukien. Kun nainen on oikea, ei ole tietoakaan mistään sitoutumiskammosta. Kun nainen ei ole oikea, hänet jätetään silmänräpäyksessä kun se oikea ilmaantuu.

Siksi en ikinä olisi pitkässä suhteessa ilman avioliittoa, vaikken edes kuulu kirkkoon tms.

Ei ne sanat, vaan ne teot.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tulee 16v avoelämää täyteen. Olen kosinut miestäni kolmesti, hän ei suostu. Avioliitto ei ole hänelle tärkeä. Kyse ei ole rahasta (minulla on parempi palkka ja isompi perintö).

Meillä on yhteinen lapsi, auto ja asuntolaina, eli sitouduttu on.

Mies ei pidä juhlista eikä perinteistä eikä kuulu kirkkoon, joten avioliitto ei tuo hänelle mitään sellaista, mitä avoliitto ei mahdollistaisi.

Ei aviolittoon mitään juhlia tarvita. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä tulee 16v avoelämää täyteen. Olen kosinut miestäni kolmesti, hän ei suostu. Avioliitto ei ole hänelle tärkeä. Kyse ei ole rahasta (minulla on parempi palkka ja isompi perintö).

Meillä on yhteinen lapsi, auto ja asuntolaina, eli sitouduttu on.

Mies ei pidä juhlista eikä perinteistä eikä kuulu kirkkoon, joten avioliitto ei tuo hänelle mitään sellaista, mitä avoliitto ei mahdollistaisi.

Mutta se on tärkeää sinulle ja mies joka ei tee jotain mitä on naisellensa tärkeää kertoo myös jotain. Unohda isot juhlat ja menkää maistraattiin.

Naimisiinmenon ainoa etu avoliittoon verrattuna on se, että erosta lakimiehet saavat paljon enemmän palkkaa. Avoero on lapsista ja yhteisistä vuosista huolimatta huomattavasti yksinkertaisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tulee 16v avoelämää täyteen. Olen kosinut miestäni kolmesti, hän ei suostu. Avioliitto ei ole hänelle tärkeä. Kyse ei ole rahasta (minulla on parempi palkka ja isompi perintö).

Meillä on yhteinen lapsi, auto ja asuntolaina, eli sitouduttu on.

Mies ei pidä juhlista eikä perinteistä eikä kuulu kirkkoon, joten avioliitto ei tuo hänelle mitään sellaista, mitä avoliitto ei mahdollistaisi.

Mutta se on tärkeää sinulle ja mies joka ei tee jotain mitä on naisellensa tärkeää kertoo myös jotain. Unohda isot juhlat ja menkää maistraattiin.

Minä en painostaisi avioliittoon, minä jättäisin, enkä ikinä olisi tehnyt lapsia tuohon suhteeseen. Jos mies ei halua naimisiin, hän ei halua naimisiin sinun kanssasi, olet vaan viihdyke parempaa odotellessa. Eikä ne painostamalla solmitut liitot kestä, pitää olla aito oma halu. Jos oikeasti rakastaa, se halu on eikä mitään painostusta tarvita.

Semmoinenkin keskustelu kannattais käydä, et mitä avioliitto kummallekin merkitsee. Mitä tunteita ja toiveita siihen liittyy? Millaiset vanhempien liitot ovat olleet? Mitä mielikuvia niihin liittyy?

Jos toinen on rakastavan avioliiton perheestä ja toinen riitelyliiton perheestä, niin sillä riitelyliiton lapsella on huomattavasti isompi kynnys mennä naimisiin. Eikä se tarkoita, että rakastais vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Miehelle usein paras vaihe suhteessa on avoliitto ennen avioliittoa. Avioliitto tulee kakkosena, paitsi jos nainen on varakas.

Sinkkumiehet tunnetusti voivat huonoimmin (toki johtunee paljolti siitä, että ikisinkuiksi jäävät ihan objektiivisesti kaikkein huonoimmilla eväillä elävät miehet).

Taas tää harha. 42 v homomies kertoo miten asia menee.

En oo seukannu vakavavissani koskaan, pelkkiä irtosuhteita. Tämä ei tule muuttumaan. Edellisen mukaan mä olisin siis *objektiivisesti* heikoilla elämässäni.

Olen ikäistäni keskimääräistä varakkaampi. Lääkärissä olen käynyt aikuisiällä jotain 10 kertaa yhteensä. Ei pysyviä vaivoja. Kunto tyydyttävä ellei hyvä, ei ylipainoa. Tupakoin ja juon, kohtuudella, ne ei määrää mun elämänkulkua. Oon kohta 20 vuotta ollu työssäni, joka on minulle suuresti merkityksellinen. Osaan ajatella muita ja osaan ajatella kriittisesti. Ulkonäkö hyvä, hampaat ja tukka kunnossa. Karvoitusta runsaasti, mut siitä pääsee säännöllisellä sokeroinnilla ;)

Suurin syy sinkkuuteen on juurikin että pärjään yksin niin hyvin. Minulla ei ole tarvetta parisuhteelle. Jos sellainen tarve olisi, todellakin odottaisin vastapuolelta suurinpiirtein samoja ominaisuuksia.

Elän yksin, koska olen onnellinen. Ihan sama mitä naisasianaiset huutelee. Toki, on lohdullinen ajatus selittää itselleen tuota sinkkumiesten huonoutta, jos haluaa parisuhteen, mutta ei kykene sitä muodostamaan.

Argh ja ugh! Menee hermo ja olen puhunut.

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmenon ainoa etu avoliittoon verrattuna on se, että erosta lakimiehet saavat paljon enemmän palkkaa. Avoero on lapsista ja yhteisistä vuosista huolimatta huomattavasti yksinkertaisempi.

Ei pidä paikkansa, helpoin on avioero jossa on avioehto, jossa jo ennalta ja vielä kun ollaan reilulla fiiliksellä on sovittu ,miten kaikki jaetaan jos ero tulee. Ei ole mistä riidellä, yhtä hyvin tarvitaan juristi jos avoero on riitainen.

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmenon ainoa etu avoliittoon verrattuna on se, että erosta lakimiehet saavat paljon enemmän palkkaa. Avoero on lapsista ja yhteisistä vuosista huolimatta huomattavasti yksinkertaisempi.

Häh? Minä olen eronnut, eikä kukaan lakimies saanut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se olisi aika kova paikka ollut etenkin, jos on ollut puhetta, että avioliitto joskus kiinnostaa. Suhteen jatko riippuisi siitä, mitkä perustelut kieltäytymiselle on.

No mitkä olisivat sinusta hyväksyttäviä syitä? Että ei koe olevansa vielä valmis? Minusta se tarkoittaisi, että ei vain rakasta minua tarpeeksi.

Ap

Varmasti menisi nopeasti naimisiin jos olisit tarpeeksi rikas. Olen nähnyt täysin naimahaluttoman miehen löytävän viikoissa loppuelämänsä rakkauden lomp...naiseen ja kosineen. Sitä ennen oli ehdottomasti avioliittoa vastaan kaikin tavoin. Sinulla ei ole vain pinkka kunnossa. Olet siinä ajan kuluna kunnes se elättäjä löytyy.

Tää on kyllä karua mutta joskus totta. Mä en tiedä yhtään naista joka olisi parisuhteessa rahan takia (monta tiedän joka on lähtenyt suhteesta täysin tyhjän päälle hetkeäkään epäröimättä), mutta miehiä löytyy lähipiiristä jo nopealla mietinnällä ainakin kolme, joilla pääsyy suhteessa pysymiseen ja sen virallistamiseen on naisen varakkuuden ja statuksen tuoma elintaso. 

Miehet on henkisiä ja taloudellisia lokkeja. Pyrkivät hyötymään ja katsovat vain omaa napaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Äkillisen kuoleman varalta lain suoma suoja on parempi avioliitossa eläville, siis jos toinen puolisoista yllättäen menehtyy.

Niin.... Senhän takia sitä mennään naimisiin, että hyötyy puolisosta jos hän kuolee? Oikeasti, tämäkö on syy mennä naimisiin?

Erosin ensimmäisestä miesystävästäni 7,5 vuoden jälkeen, koska hän ei kihlauksesta huolimatta halunnut kanssani naimisiin. Oli siis itse halunnut mennä kihloihin heti alussa, ja silloin kyllä puhuttiin asiasta ja sanoin, että minulle kihlaus on vakava asia ja että otan sen lupauksena avioliitosta.

Hän väitti silloin ajattelevansa samoin, mutta kun vuodet vierivät niin hän ei koskaan suostunut suunnittelemaan häitä eikä edes puhumaan niistä millään tavalla, vaikka tiesi että se oli minulle tärkeää. Lopulta hän 7 vuoden seurustelun jälkeen paljasti, ettei haluakaan mennä naimisiin ja perusteli sen sillä, että hänen mielestään avioliitto on "turha uskonnollinen rituaali" (vaikka sanoin, että naimisiin voisi mennä maistraatissakin. Itse tosin toivoisin kirkkohäitä mieluiten). Kihlasormustakin hän oli lakannut käyttämästä jo ainakin vuosi aiemmin. Ero siitä tuli sitten (ei ollut ainoa syy, vaan oli muitakin ongelmia kuten läheisyyden puute ja miehen etäisyys), en voinut jatkaa miehen kanssa joka oli vienyt parhaat nuoren aikuisuuden vuoteni valheelliseen kihlaukseen.

Nyt olen löytänyt ihanan miehen, joka on jo heti alusta ollut paljon enemmän samoilla linjoilla tulevaisuudentoiveiden suhteen ja ottaa itsekin usein avioliiton puheeksi. Voin sanoa, että on niin paljon parempi olla sellaisen ihmisen kanssa, jolla on samanlaiset ajatukset siitä, mihin ja miten haluaa suhteessa edetä. Älä tuhlaa aikaasi, AP. Selvitä asia miehen kanssa.