50-60 vuotiaat! Olkaa rehellisiä että odotatteko jo vesi kielellä perintöä?
Kommentit (149)
Vanhemmat pitää niin kiinni rahoistaan että tasan vie ne kirstussaan mukanaan. Koskaan ei ole pennin latia annettu tai edes joululahjaa rai synttärilahjaa ostettu, sen jälkeen kun täytin 18 sanottiin että nyt loppui kaikki elatus ja tuki, heidän velvollisuudet loppu nyt.
Eivät ole olleet koskaan missään elämäni tärkeissä tapahtumissa (häät, lasten ristiäiset, valmistuminen), varmaan siksi ettei tarvisi ostaa mitään lahjaa. Missään ei olle autettu tai tuettu ja esim lapsenlapsille ei ole ikinä ostettu lahjan lahjaa eikä välitetä lapsenlapsista tippaakaan muutenkaan.
Hilloavat rahaa ja omaksuutta, omistavat mm 3 mökkiä joissa ei saa käydä ja joita ei saa käyttää, ei vaikka maksaisi käypää vuokraa. Mökit ovat vain heidän.
Ovat tietenkin perineet koko omaisuutensa ja itse saaneet aivan hurjasti apua kun olivat lapsiperheiässä (heidän vanhemmat antoi rahaa, takasi lainat, osti auton, lahjoitti mökin).
Jotkut ihmiset on läpi elämän pohjattoman ahneita ja itsekkäitä. Omat vanhemmat on just sellaset.
Veikkaan että perintö otetaan kirstuun mukaan tai jotenkin lahjoitetaan jollekin instanssille. Ihan vaan ettei lapset saisi vahingossakaan mitään.
Mulla on omaisuutta paljon enemmän kuin mun vanhemmilla. En odota perintöä. Toivottavasti käyttävät rahansa omaksi hyväkseen elinaikanaan. Jos saan jotain perintöä joskus niin siirrän sen varmaan suoraan omille lapsilleni.
Ei ole perintöasiat käyneet yhtään mielessä. Rehellisesti.
Viisaat vanhemmat puhuisi tästä avoimesti ja keskustelisi lastensa kanssa.
Harmi että mulla ei ole viisaita vanhempia. Ylipäätään mistään ei voi puhua kun on salailun kulttuuri ja kaikki keskustelun avaukset johtaa kolmanteen maailmansotaan.
Osa boomereista on sekopäisiä perinnön osalta. Omatkin vanhemmat luulee että niillä on miljoonaperintö jota lapset odottaa ja sen avulla he yrittää kilpiluttaa lapsiaan toisiaan vastaan. Ihme valtepeli menossa.
Se perintö on surkea ok-talo hikipitäjässä ja melko arvoton mökki keskellä korpea. Kukaan ei taida ostaa niitä millään rahalla.
Ei ole tulossa mitään perintöä. Olen saanut muita hyviä asioita esim. uskon Jumalan johdatuksen. hyvän koulutuksen ja työn ja paljon rakkautta. En tarvitse mammonaa.
Ollaan käytännössä ostettu "perintömme" vanhemmiltamme, että saivat hankittua itselleen vanhuudenasunnon palveluiden läheltä.
En usko että muuta juuri jää kuin tuo asunto. Toivon, että käyttävät rahansa omaan hyvinvointiinsa.
En, koska olen jo saanut kaikki mahdolliset perintöni ja tuhlannutkin jo ne.
En, koska en halua menettää vanhempia. Sen voin myöntää, että olen etäisesti miettinyt, että onneksi perinnöt tukee odotettavissa olevaa eläkeikää. Ehkä. Miehen eläke on jäämässä tosi pieneksi, minunkin vain keskinkertaiseksi. Siinä mielessä perintö "auttaa". Toisaalta olemme vasta viisikymppisiä, joten kyse on tulevista kuvioista.
Ja jos kylmästi rahaa mietitään, niin sitä enemmän on perittävää, mitä kauemmin vanhemmat elää. Heillä on hyvät eläkkeet ja ovat nuukia, säästöön jää joka kuukausi yli 2000 Euroa, jonka sijoittavat. Joskus väsyn toiseen vanhempaan ja olen miettinyt, että hänen kuolemansa vasta vapauttaa minut ihmisenä. Tämä ei liity rahaan vaan henkiseen painostukseen ja vaatimiseen.
En nyt vesi kielellä, mutta helpottaisihan se vähän. Velkaa on yli100000€. Toisaalta olisi ihan sama, vaikka perintö hyppäisi yhden sukupolven ylikin, pärjään kyllä. Perinnön tuleva jättäjä on 93-vuotias.
En odota. Perinnöt tulisi mennä valtiolle ja ohjata esim. vähävaraisille, päihde- ja mt-kuntoutukseen ja mm-kotoutukseen. On väärin, että jonkun random majoneesin roiskauksen takia jollekin tulee kauheat massit. Tasa-arvo ei toteudu. Ja kyllä, minullekin on tulossa perintöä.
Jäin orvoksi jo alaikäisenä, joten rehellinen vastaus ei mitään perintöä ole odotettavissa.
En odota. Suuri suru vanhempien sairauksista kyllä on. Sitä ei nuorempana tajua miten kaikki muuttuu kun vanhemmat on lähtökuopissa ja kuolee.
Vasta 46v, ja olen päättänyt olla ottamatta perintöä vastaan, sitten kun se tulee. Menköön ainoalle sisarukselle, maksan mielelläni perinnön verran, ettei tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä.
Olen jo saanut perintöni ja myös sain myytyä kotitalon ja mummolan. Aika on nyt kulunut umpeen eikä mitään valituksia pitäisi enää tulla. Siis kuusi vuotta on nyt mennyt myynnistä.
Olen perimässä hometalon ja lastulevy huonekaluja, mietin perinnöstä kieltäytymistä. Tonttikin on käytännössä arvoton.
Ei ole mikän rikas suku ja oma äiti enää, jolta perittävää eikä sekää paljoa muuta kuin vantaalainen kaksio. Omilla rahoilla on tähänkin asti eletty ja ihan mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti suurin osa kieli pitkällä odottaa vanhempiensa kuolemaa, kun nyt jo tällä palstalla tapellaan lakiosista ja harmitellaan köyhiä vanhempia. Luulin vastausten olevan jotain muuta
Häpeän teidän puolestanne.
Paljon kiinnostaa mitä joku tuntematon hyvesignaloija netissä häpeää tai on häpeämättä. Mamma keskittyyy nyt vaan omiin asioihinsa.
Ei tule perintöä, vanhemmat hassasi kaiken. Perivät siis isovanhempani jotka moneen kertaan puhuivat miten suvun omaisuutta ei saa myydä ja miten se pitää jättää jälkipolville.
No isä hassasi kaiken, hakkasi metsät (osin keskenkasvuisina), sitten möi ne, sitten möi kaiken muunkin, ja kas sinne meni sukumetsät ja sukutila. Mitään ei jäänyt.
Tämä piti tehdä siis siksi että sai vuosittain ostaa pari uutta autoa aina itselleen.
Sain perintöni 35-vuotiaana. Ensin kuoli äiti ja isä sitten vajaa vuosi äidin kuoleman jälkeen.