50-60 vuotiaat! Olkaa rehellisiä että odotatteko jo vesi kielellä perintöä?
Kommentit (149)
Mä oon 52v. Kaikki ketkä periä voin, olen jo perinyt. Viimeisenkin 8v sitten. Mielummin olisin pitänyt ne ihmiset, kuin ne muutaman tonnin perinnöt.
Sain perinnöt jo 36-39 -ikävuoden välillä koska vanhempani kuolivat molemmat vajaa 70-vuotiaina. Kesämökki on ihana, muuten ei mitään tullut. Asunto vielä myymättä kun ei ostohalukkaita.
Jotkut perii monta vanhempaa, että muille ei jää yhtäkään.
Ihan niin sairas en mieleltäni ole, että odottaisin läheisteni kuolemaa vesi kielellä.
En aikanaan saanut vanhemmiltani mitään, kun olisin kipeästi tarjonnut. Tulevan perinnön haluan siirtää suoraan omille lapsilleni.
Ja arvotonta roinaa on minunkin vanhemmillani nurkat täynnä. Onneksi älysivät mökistään jo luopua.
En odota. Isänperinnön olen jo saanut, sitä ei paljoa tullut. Äiti taas elää ja voi hyvin, mikäli sukunsa naisia seuraa eliniässä, niin vielä olisi reilut parikymmentä vuotta edessä. Minä en elä niin kauaa.
Vierailija kirjoitti:
En aikanaan saanut vanhemmiltani mitään, kun olisin kipeästi tarjonnut. Tulevan perinnön haluan siirtää suoraan omille lapsilleni.
Ja arvotonta roinaa on minunkin vanhemmillani nurkat täynnä. Onneksi älysivät mökistään jo luopua.
Kipeästi tarvinnut!
En odota, ei ole perintöä tulossa paitsi iso määrä karsittavaa tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
En odota, ei ole perintöä tulossa paitsi iso määrä karsittavaa tavaraa.
Saakohan muuten roskalavan vähentää vainajan rahoista? Syytä olisi.
En tule perimään mitään, narsistivanhempani testamenttasi kaiken suosikkilapselleen. Toki voisi riidellä ja riitauttamalla voisi saada lakiosan. En ehkä silti tee sitä sillä se olisi voitto narsistille. Tämä vanhempi on kiusannut, pahoinpidellyt ja alistanut mua koko elämäni. Melkeinpä parempi olla ilman penniäkään. Perintö sinällään on melko iso (ei nyt miljoonaperintö sentään) joten suosikkilapsesta tulee kyllä varakas.
Vierailija kirjoitti:
En. Omat vanhemmat vielä elossa ja liki 90v.
En halua ajatella hautajaisten järjestelemisiä, perunkirjoituksia, paperisotaa, omaisuuden jakoa tai miettimistä, mitä myydään ja kuka ostaa ja mitä.
Mieluummin saa siirtyä nuo asiat paljon kauemmaksi.
Ei ne kyllä kovin paljon kauemmaksi enää voi siirtyä
Vierailija kirjoitti:
En. Purkukuntoinen omakotitalo muuttotappiopaikkakunnalla. Ei sitä kannata odottaa.
Meitä sisaruksia odottaa remppakuntoinen kämppä kuihtuvassa kunnassa kaukana kaikesta. Jäätävä määrä äidin keräämää roinaa vuosikymmenten takaa tähän päivään. En odota en perintöä, enkä urakkaa.
Meilläkin koko perintö testamentattu työttömälle elämänhallintaongelmaiselle suosikille, minä ns kunnon lapsi jään ilman. Harmittaa sillä mä olen ainoa sisaruksista jolla on lapsia, mutta toki vanhemmat saa tehdä mitä haluaa ja olla myös epäreiluja jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
En tule perimään mitään, narsistivanhempani testamenttasi kaiken suosikkilapselleen. Toki voisi riidellä ja riitauttamalla voisi saada lakiosan. En ehkä silti tee sitä sillä se olisi voitto narsistille. Tämä vanhempi on kiusannut, pahoinpidellyt ja alistanut mua koko elämäni. Melkeinpä parempi olla ilman penniäkään. Perintö sinällään on melko iso (ei nyt miljoonaperintö sentään) joten suosikkilapsesta tulee kyllä varakas.
Aikamoinen tapaus saa perillinen olla että pystyy jättämään perinnöttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat on jo kuolleet, eikä sieltä perintöä suurta summaa tullut. Omat vanhempani ovat pienituloisia eläkeläisiä, me miehen kanssa tienataan molemmat n. 100 000 e / vuosi. Juu, emme odota perintöä vesi kielellä, lähinnä mietityttää se homma, millä senkin huushollin "aarteista" päästään eroon sitten kun heistä aika jättää.
Tosiaan olette niin pienituloisia, ettei teillä mitenkään voi olla varaa esim. soittaa kuolinpesiä hoitaviin osto- ja myyntiliikeisiin. Otan osaa. Joudutte ottamaan kaikki vanhat romut teille kotiin ja asumaan niiden keskellä loppuelämänne.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin koko perintö testamentattu työttömälle elämänhallintaongelmaiselle suosikille, minä ns kunnon lapsi jään ilman. Harmittaa sillä mä olen ainoa sisaruksista jolla on lapsia, mutta toki vanhemmat saa tehdä mitä haluaa ja olla myös epäreiluja jos haluaa.
Rintaperillisen lakiosuutta ei voi testamentilla ohittaa. Eli kyllä sinä jotain saat kävi miten kävi.
Perin isäni 29-vuotiaana ja mummoni (isän äiti) vuosi tämän jälkeen. Tästä on nyt muutamia vuosia aikaa. Olen vielä joskus perimässä äitini ja isäni isän, jos ei kuolo korjaa minua ennen tätä. Mutta en kyllä odota näitä. Läheisen menettäminen on aina niin raskasta enkä halua vielä edes kuvitella elämää ilman molempia vanhempia, kun isän menetys on vielä niin tuoreena muistissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin koko perintö testamentattu työttömälle elämänhallintaongelmaiselle suosikille, minä ns kunnon lapsi jään ilman. Harmittaa sillä mä olen ainoa sisaruksista jolla on lapsia, mutta toki vanhemmat saa tehdä mitä haluaa ja olla myös epäreiluja jos haluaa.
Rintaperillisen lakiosuutta ei voi testamentilla ohittaa. Eli kyllä sinä jotain saat kävi miten kävi.
Tässä on nyt jo kaks perinnöttömäksi määrättyä kriminaalia ilmottautunut.
Vierailija kirjoitti:
En tule perimään mitään, narsistivanhempani testamenttasi kaiken suosikkilapselleen. Toki voisi riidellä ja riitauttamalla voisi saada lakiosan. En ehkä silti tee sitä sillä se olisi voitto narsistille. Tämä vanhempi on kiusannut, pahoinpidellyt ja alistanut mua koko elämäni. Melkeinpä parempi olla ilman penniäkään. Perintö sinällään on melko iso (ei nyt miljoonaperintö sentään) joten suosikkilapsesta tulee kyllä varakas.
Jos olet tuon narsistin biologinen lapsi tai virallisesti adoptoitu, tulet saamaan lakiosuutesi riippumatta siitä, mitä testamentissa lukee. Testamentilla kun ei voi kumota lakiosuutta. Kannattaa jo valmiiksi vähän perehtyä asioihin. Tarvittaessa vaikka lakimiehen avulla, jos rahoja haluat. Toki sinulla on myös oikeus kieltätytyä lakiosuudestasi halutessasi.
En odota. Ei tosin ole ketään, jota periä.