Lue keskustelun säännöt.
Lapsella ihan hirveä uhmakausi. Miten saada uhma vähenemään?
On paljon yhteistä aikaa ja kivaa yhdessä tekemistä. Saa paljon huomiota ja kehuja. Ja saa tehdä itsenpäätöksiäkin monesta asiasta. Mutta uhma on todella kova ja uhmaa suunnilleen joka pikkuasiassakin. Jos ei saa uhmaamalla huomiota tai tahtoaan läpi niin menee vaikka sylkemään sohvaan tai ulkona heittelemään kiviä kukkaistutuksiin. Ikää kuusi. Millä tätä uhmaamisen tarvetta saisi jo vähemmäksi? Mitä teen väärin kun lapsi uhmaa aivan koko ajan?
Kommentit (274)
Uhmakkaan pojan isänä suuntaisin katseeni isän suuntaan. Teet äitinä varmasti voitavasi, mutta rajattomilta pojilta monesti puuttuu isän läsnäolo, esimerkki ja ohjaus.
Vaimo joskus sanoi, että hän ei olisi yksin pärjännyt esikoisemme kanssa. Jotkut lapset on niin haastavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen perus uhmakohtaus on aika kevyt hallita, vaikka onkin ikävää. Jos toinen huutaa tai riehuukin, niin ei tarvitse kuin kannatella ja rajata.
Meidän 5v:llä uhma on ollut ihan 1 vuotiaasta asti juuri tuollaista "ärsyttämistä". Tekee asioita, joista tietää ettei saa tehdä ja samalla katsoo silmiin tietyllä ilmeellä, että ähäkutti. Ei lopeta sanomisella, vaan pitää aina siirtää pois teosta, jolloin siirtyy seuraavaan ja seuraavaan kielletyksi tietämäänsä toimintoon. Aivan todella raskasta ja väsyttävää. Erityisesti kummallista. En ole muiden lapsissa törmännyt vastaavaan käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .
Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin
Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.
ApMitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki.
Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.
ApMiksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia.
Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.
-ei ap.
Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan.
Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.
Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan
Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan
Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta
Siinä nyt pari käytännön neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin myös toimivia ehdotuksia huonon käytöksen kitkemiseksi. Kannattaisin pehmeitä kasvatuskeinoja, mutta omat lapset ovat niin jääräpäisiä ettei niihin mikään järkipuhe ja keskustelu tehoa. Aina pitää uhkailla ja rangaista ennen kuin asioita alkaa tapahtumaan. Toki kun näistä jääpäisesti itse pitää kiinni; niin alkaa aina tulosta syntymään, On vain todella kurjaa aina mennä negatiivisen kautta.
Siinä vaiheessa kun lapsi perseilee, on puhuminen turhaa. Puheet hoidetaan sitten kun tapahtuma on ohi ja tunteet hallussa.
Uhkailun ja rangaistuksen tulee olla loogisia ja lapselle on annettava mahdollisuus korjata käytöstään, eli ei rangaistusta heti ensimmäisestä älähdyksestä. Eli pitää varoittaa että jos toiminta jatkuu, niin seuraa rangaistus. Se menee negan kautta, sille ei mitään voi.
Tärkeää on arjessa huomioida ne positiiviset onnistumiset ja kehua niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on oppinut, että tuollaisella käytöksellään saa haluamansa. Oliko se sitten huomiota?
Lapsella on tarve kokeilla sosiaalisten normien rajoja, teidän tulee kasvattajina näyttää missä ne rajat menee.
Lapsi ei välttämättä usko sanoja, varsinkaan jos niitä uhkauksia ei koskaan toteuteta. Teidän tulee olla aikuisia
Jos jotain seurauksia uhataan niin ne uhkaukset toteutuu kyllä joka kerta, ja lapsi kyllä tietää tämä. Eli jos sanotaan että jos vielä teen tuon kielletyn asian niin siitä seuraa sejase niin lapsi kyllä tietää että se seuraa heti. Ja silti uhmatakseen tekee uudelleen. Ja seuraus tulee. Välillä lällättää että ei mua haittaa vaikka en saa telkkaria viikkoon tai en pääsekään sinnejasinne kivaan paikkaan.
Ap
Monilla kuusivuotialla saattaa olla todella voimakas uhmakausi. Joten sikäli aivan normaalia, eikä välttämättä kerro kasvatuksesta yhtään mitään. Meillä on auttanut sääntöjen ja seuraamusten läpi käynti. Eli jos sotkee niin joutuu myös siivoamaan ne sotkut. Käytämme rangaistuksena myös pika-arestia kivoista jutuista kuten ulkoilusta tai jostakin muusta tekemisestä. Eli jos jatkaa kiellosta huolimatta jotakin typerää, niin kerrotaan että tuosta tulee 5 min arestia, jos ei lopeta ja aina 5 min lisää, jos ei edelleen mene perille. Se viiden minuutin aresti on lapsen kannalta tarpeeksi pitkä aika tympiäkseen ja toisaalta ei kuitenkaan mitenkään kohtuutonta. Laskeminen ääneen hitaasti viiteen ennen arestin napsahtamista niin, että lapsella on aikaa reagoida kieltoon ja muuttaa toimintaansa. Usein pelkkä laskeminen riittää ja sitten pääseekin kehumaan, että lapsi osasi toimia oikein. Eli vähän koirakoulua positiivisin ja negatiivisiin vahvistein😅 Ja tuokin vaihe menee ohitse, omatahtoisuus on myös hieno asia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .
Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin
Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.
ApMitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki.
Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.
ApMiksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia.
Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.
-ei ap.
Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan.
Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.
Jaahas, ensimmäinen pumpulikasvattaja ilmoittautui :D Ei, lapsipieni, se ei ole huono kasvatusta, että opettaa lapsensa käyttymään ja uskomaan puhetta. Päinvastoin. Meillä olisi persposket hohkanneet kekäleinä, jos olisimme edes harkinneet suklaan levittämistä sohvalle. Puhumattakaan, jos se olisi toteutettu. En kannata ruumiillista kuritusta, mutta kakarat pitää opettaa tavoille tai on todella isoissa ongelmissa heidän kanssaan myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen perus uhmakohtaus on aika kevyt hallita, vaikka onkin ikävää. Jos toinen huutaa tai riehuukin, niin ei tarvitse kuin kannatella ja rajata.
Meidän 5v:llä uhma on ollut ihan 1 vuotiaasta asti juuri tuollaista "ärsyttämistä". Tekee asioita, joista tietää ettei saa tehdä ja samalla katsoo silmiin tietyllä ilmeellä, että ähäkutti. Ei lopeta sanomisella, vaan pitää aina siirtää pois teosta, jolloin siirtyy seuraavaan ja seuraavaan kielletyksi tietämäänsä toimintoon. Aivan todella raskasta ja väsyttävää. Erityisesti kummallista. En ole muiden lapsissa törmännyt vastaavaan käytökseen.
Juuri tuollaista meillä on. Ei mitään itkupotkuraivareita kaupassa. Vaan ärsyttämistä tekemällä kiellettyjä asioita yksi toisensa perään. Ja sitten minä olen sidottu siihen että vien häntä niistä tauotta pois.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .
Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin
Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.
ApMitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki.
Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.
ApMiksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia.
Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.
-ei ap.
Normaaleissa perheissä esim. suklaan levittämistä sohvalle kutsutaan perseilyksi, ei uhmaksi. 6-vuotiaan pitää jo ymmärtää noin perutason asian olen kiellettyä. Uhmaa voisi olla esim. se, että lapsi kiukuttelee kun käsketään hammaspesulle tai lopettamaan pelaaminen tms. Älyvapaat perseilyt eivät selity millään "eskariuhmalla".
Haloo! Nimenomaan älyvapaa perseily on sitä uhmaa. Uhma on sitä, että tehdään kiellettyjä asioita tietäen, että ne ovat kiellettyjä.
Haloo! Huono käytös on huonoa käytöstä ja sitä ihan turha selitellä kauniimmaksi jollain "eskariuhmalla".
Vierailija kirjoitti:
Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan
Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan
Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta
Siinä nyt pari käytännön neuvoa.
Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Täälläkin nyt syksyllä eskariin menevä 6-vuotias ja kova uhma päällä. Kuulemma tätä kutsutaan eskariuhmaksi. Ei mulla siis vinkkejä ole, mutta myötätuntoa saat. Raskas vaihe, mutta kai tämä joskus ohi menee, kun jaksaa vain pitää rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .
Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin
Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.
ApMitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki.
Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.
ApMiksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia.
Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.
-ei ap.
Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan.
Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.
Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensiksi haluan onnitella ap:ta. Hänen lapsestaan tulee todennäköisesti hieno aikuinen. Luja tahto on upea työkalu elämässä, kun sitä oppii käyttämään oikein.
Nyt teidän tehtävänne on hankkia lapsenne kunnioitus. Ohjatkaa häntä hyvään tekemiseen. Jos vaaditte jotain, pitäkää siitä aina kiinni. Se on raskasta, tiedän. Mieluummin vaatikaa vähemmän.
Kannustakaa lasta rehellisyyteen ja näyttäkää mallista reiluutta, eläkää päivä kerrallaan. Satsatkaa hyviin hetkiin, niiden voimalla jaksatte. Yrittäkää hankkia kahdenkeskistä aikaa sekä sinun ja miehen että lapsen ja miehen välille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan
Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan
Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta
Siinä nyt pari käytännön neuvoa.
Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.
Ap
Höpö höpö. Tasan varmasti lapsi ei ole ollut kuukautta katselemassa vanhempien herkuttelua, jos vielä senkin jälkeen tekee mieli syömisen sijaan sotkea suklaalla.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin myös toimivia ehdotuksia huonon käytöksen kitkemiseksi. Kannattaisin pehmeitä kasvatuskeinoja, mutta omat lapset ovat niin jääräpäisiä ettei niihin mikään järkipuhe ja keskustelu tehoa. Aina pitää uhkailla ja rangaista ennen kuin asioita alkaa tapahtumaan. Toki kun näistä jääpäisesti itse pitää kiinni; niin alkaa aina tulosta syntymään, On vain todella kurjaa aina mennä negatiivisen kautta.
Entä jos kääntää vain puhetavan positiiviseksi eli esim. "Kun olette siivonneet huoneenne, saatte pelata." Eikä "Ette saa pelata, jos ette siivoa huonetta." Ei tietysti aina voi tehdä noin, kyllä huonolla käytöksellä pitää olla seuraukset, mutta silloin kun on mahdollista. Voihan tietysti olla, että teetkin jo noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .
Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin
Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.
ApMitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki.
Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.
ApMiksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia.
Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.
-ei ap.
Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan.
Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.
Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on.
Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .
Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin
Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.
ApMitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki.
Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.
ApMiksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia.
Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.
-ei ap.
Normaaleissa perheissä esim. suklaan levittämistä sohvalle kutsutaan perseilyksi, ei uhmaksi. 6-vuotiaan pitää jo ymmärtää noin perutason asian olen kiellettyä. Uhmaa voisi olla esim. se, että lapsi kiukuttelee kun käsketään hammaspesulle tai lopettamaan pelaaminen tms. Älyvapaat perseilyt eivät selity millään "eskariuhmalla".
Uhmaiäksi yleensä kutsutaan näitä tyypillisiä kehitysvaiheita, joissa uhmataan eli kokeillaan jatkuvasti venyttää vanhempien rajoja. Kiukuttelu pelaamisen lopettamisesta on pettymyksen purkamista, ei uhmaikää.
Porvoon kultamussukka taas vauhdissa. Jokaisessa hänestä tehdyssä ketjussa sama homma. Ehdotetaan mitä tahansa niin se on jo kokeiltu eikä ole tehonnut. Sä olet ap NIIIIIIN läpinäkyvä, että sokeakin tunnistaa jo porvoolaisen. Hämmentävän moneen mammaan kuitenkin uppoaa kuin veitsi kuumaan voihin :D Pätemisentarpeella näköjään niin suuri vaikutus.
Haloo! Nimenomaan älyvapaa perseily on sitä uhmaa. Uhma on sitä, että tehdään kiellettyjä asioita tietäen, että ne ovat kiellettyjä.