Millä ihmeellä saatte 4-vuotiaan nukahtamaan?
Olen tässä lukuisia uniohjeita lukiessa ihmetellyt, miten muut tuntuvat saavan päiväkoti-ikäiset lapsensa nukahtamaan? Rutiinit ovat toistuvia, valaistuksen hämärtämistä, iltapala, iltapesut ja iltasatu. Poika menee nykyisin sänkyyn n. 20:30, ilta toimet aloitellaan 18:30-19 välillä. Uni musiikkia kuunnellaan vielä 21 asti, mutta sen jälkeen nekin hiljenevät. Olemme kokeilleet silittelyä, sängynvieressä istuskelua, yövaloa, pimennysverhoja ja raollaan tai kiinni olevaa ovea. Lasta on viety kymmeniä kertoja sänkyyn, vähäeleisesti ja välillä torumalla. Uhkailu tai lahjonta, mutta mikään ei auta. Lapsen kansa on myös pyritty keskustelemaan nukkumiseen liittyvistä tilanteista, poika kyllä pyytelee toistuvasti anteeksi, mutta saman tien toiminta jatkuu. Lapsi vain nousee ja nousee milloin milläkin verukkeella ja häiriköi samalla systemaattisesti 1,5v pikkusiskon unia. Lapsi ei myöskään suostu nukahtamaan vanhempien sänkyyn, vaan ralli jatkuu vanhemman unen systemaattisella häirinnälle, kun lapsi ei vain malta asettua aloilleen. Iltarallia on mahdotonta ja vanhemmat alamme olla aivan loppu. Nukkumaanmeno aikaa on myös yritetty aikaistaa ja myöhäistää, päiväunia on kokeiltu kaikkea 0-2h väliltä, mikään ei tunnu auttavan. Lapsi vain nousee sängystään ja riehuu ympäri kämppää. Ja meno on sitä, että lapsi hyppii sohvalla, kiipeilee ruokapöydällä tai rämpyttelee valoja. Joskus lapsi löytyy todella erikoisen toiminnan parista, mutta ei osaa kunnolla selittää, miksi toimii kuten toimii. Esim juuri tuo ruokapöydällä kävely tai jää esim saunan oven alle jumiin kun pitäisi olla käymässä vessassa?? Välillä hän repii verhoja alas jos ei saa huomiota tai tyhjentää keittiön kaappien sisältöjä pihalle, mikäli yritämme olla reagoimatta. Tietää kyllä kysyttäessä, että näin ei saisi toimia, mutta päätyy silti näihin tilanteisiin jatkuvasti.
Ainoa tapa saada lapsi nukahtamaan on se, kun vanhempi menettää malttinsa ja lapsi saatellaan todella kovien nuhteiden ja itkun kanssa sänkyyn. Ja tämäkin tapahtuu vasta 22 jälkeen kun sekä lapsi sekä vanhemmat olemme aivan poikki. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Olemme selanneet uniohjeita vaikka millä mitalla, mutta ne eivät ikinä kerro siitä, kun lapsi herättää nukkuvaa esittävän vanhempansa kaatamalla kylmää vettä sänkyyn tai räpsimällä valoja päälle? Tai että lapsi keksii tukkia vessanpöntön paperilla koska vanhempi ei reagoinut lapsen toistuvaan iltaralliin? Ruutuaikaa on jo minimissä tai välillä kokonaan poissa ja lapsen kanssa ulkoillaan päivittäin useita tunteja.
Kommentit (106)
Perusongelma tuossa on se, että lapsi kyllä tajuaa, että te aikuiset olette alakynnessä ja alistutte tuntikausiksi kaikenlaisiin temppuihin. Vaikuttaa myös siltä, että aloitatte iltatoimet liian aikaisin.
Suosittelen vahvasti kirjaa Kuinka kasvattaa bébé. Se kirja avaa paljon ajattelua. Kirjoittaja on amerikkalainen Ranskaan muuttanut nainen, joka alkoi omaa pientä lastaan kasvattaessaan tutkia sitä mikseivät ranskalaislapset kiukuttele ja vedätä vanhempiaan. Ranskalainen kasvatus ei perustu pakottamiseen eikä toisaalta epätoivoiseen yrittämiseen, vaan hyvään ja suoraan kommunikointiin ja vanhemman itsevarmuuteen. Vanhemman täytyy oikeasti uskoa siihen mitä tekee. Kirja auttoi minua muuttamaan omaa asennettani.
Tutussa perheessä hyvin samanlaiset oireet osoittautuivat raudanpuutteeksi lapsella. Raudanpuute vaikeuttaa rauhoittumista nukkumaan. Olisiko mahdollista tutkia asiaa?
Itselläni on myös aiheesta kokemusta. Raskaana ollessa anemia aiheutti levottomat jalat -oireilua, eli juuri tuota että muutaman sekunnin välein tuli pakottava tarve vaihtaa asentoa, potkia peitto pois, vetää se takaisin ja kääntyä kyljelleen ja taas selälleen. Rautalisä korjasi sen minullakin.
Muistan tuon tunteen jo lapsuudesta, kun oli sellainen kuuma ja ärsyttävä olo, väsytti, mutta ei vain löytänyt sellaista asentoa jossa pystyisi olemaan. Minäkin muistan että potkin usein turhautuneena sängynlaitoja ja vedin itseäni kaarelle.
Lapsille (tai aikuisellekaan) ei saa syöttää lisärautaa summamutikassa, eli pitäisi päästä mittauttamaan veriarvot (erityisesti se varastorauta), mikä voi olla vaikea toteuttaa, koska osa lääkäreistä sivuuttaa tämän muoti-ilmiönä. Kuulostaa vaan niin tutulta, että lähtisin sen tiedon perässä yksityisellekin, koska parannus voisi olla yksinkertainen jos tuosta on kiinni.
Itselläni on ilmeisesti raudan imeytymishäiriö (onkohan ollut aina?) ja syön nykyään kuureja säännöllisesti. Levoton olo iltaisin on yksi niistä merkeistä, joista tiedän että taas on aika. Kun aloitan rautakuurin, heti samana iltana nukkumaan mennessä olo on sellainen pehmeä ja raukea ja sänky tuntuu miellyttävän viileältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltasatuja siihen asti että nukahtaa. Eipähän mene aika hukkaan.
Tai hommatkaa sellainen sänky missä vanhempi voi levätä lapsen vieressä siihen asti että muksu nukahtaa. Mutta varaudu siihen että aikuinen itsekin nukahtaa.
Iltasatuja on kokeiltu äänikirjana kuunnella pitkiä aikoja, mutta lapsi saattaa valvoa niiden parissa jopa 2 tuntia, joten olemme siirtyneet musiikkiin. Noin pitkiä aikoja emme itse jaksa lukea ääneen, vaikka lapsen kanssa kirjoja luetaankin.
Lapsen sänky on sopivan kokoinen aikuiselle, mutta hyöriminen jatkuu vaikka vanhempi pyrkisi makaamaan vieressä ja silittelemään lapsen hiuksia. Lapsi esim tamppaa jaloillaan seinää, pyrkii hakeutumaan siltaan tai pakonomaisesti heiluttelee käsiään. Myös sormien tunkeminen vanhemman korvaan on tyypillistä. Mikäli vanhempi kietoo kädet lapsen ympärille, lapsesta tulee hysteerinen ja ahdistunut. Tykkää kyllä päivisin halailla ja sylitellä vanhempien kanssa, mutta illalla ei pidä siitä, että hyörimistä rajoittaa pitämällä kiinni.
Ap
Jos teillä äänikirjat käytössä, niin kokeilkaa normi-iltasadun jälkeen nukutussatua, Carl Johan Forssenin Erhlinin kirjat "traktori joka tahtoi nukahtaa", "kani joka tahtoi nukahtaa" ja "norsu joka tahtoi nukahtaa". Kaikki samantyyppisiä, suorastaan hypnoottisen unettavia. Nukahdat itsekin jos et varo. :)
Valikoi noista vaan sen mikä lapselle parhaiten sopii. Meillä kani on kaikkein suosituin.
Minusta vanhempi voi jäädä huoneeseen kunnes lapsi nukahtaa. Neljävuotias on tosi pieni, ei tarvikaan osata itse nukahtaa.
Kiitos tästä satuvinkistä, otetaan seuraavaksi kokeiluun :)
Ap
Kerron ettei hän tule koskaan työllistymään koska ihmisiä on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kokeilleet jo erityistä läheisyyttä päiväkotipäivän jälkeen? Siis ihan fyysistä läheisyyttä, lukuhetkeä, sylileikkejä, kutitustuokioita, painimatsia matolla tms. Jotain, jossa lapselle voi antaa paljon hellyyttä ilman pakollista rauhoittumisen tarvetta, eli selvästi erillään iltatoimista.
Sylitellään, silitellään ja lueskellaan yhdessä kirjoja. Lapsi tykkää myös kovasti palapeleistä ja välillä otamme hänet mukaan esim leivontaan tai muihin kotiaskareisiin. Ilta toimiksi lasken myös iltasadut/palapelien rauhallisen kasailun pikkusiskon jo nukkuessa, jolloin poika saa omaa erityistä aikaansa vanhemman kanssa. Mutta täytyy varmaan vielä kokeilla tuota iltatoimien myöhäistämistä, tällä hetkellä iltapala-aika on pitkälti määräytynyt aikaiseksi siksi, että pikkusisko menee aikaisemmin nukkumaan ja syömme iltapalaa samaan aikaan, jolloin käymme lapsen kanssa päivän kivoja ja onnistuneita hetkiä läpi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Luitko kaikki kommentit ap?
Luin kaikki kommentit, kiitos kaikille vinkeistä. Neuvolassa on tosiaan puhetta ollut välillä näistä haasteista, mutta avun saanti on haastavaa resurssien takia. Yritetään nyt jatkaa myöhäistetyillä iltatoimilla sekä uusilla iltasatuvinkeillä. Toivotaan että näistä olisi apua ensihätään, vaikka vähän skeptinen tämän suhteen olenkin.
Ap
Kuulostaa niin tutulta, täällä myös 4v lapsi jota ei saa nukkumaan ennen klo 22.00 mitenkään vaan monesti venyy klo 23.00 asti tai myöhemmäksi. Lapsellani diagnoosina Adhd ja lievä autismi mikä meillä selittää sen että iltaisin on vaikea rauhoittua nukkumaan vaan keksitään aina jotain muuta tekemis ja pyöritään ja hyöritään. Monesti menee 1h-2h nukutushommissa, koska jos pojan jättää yksin nukkumaan, niin valvoisi yli puolenyön, sekin kokeiltu. Joten samojen ongelmien kanssa painitaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi olla tuossa kuvassa.
Mä taisin tuossa vaiheessa vielä imettää useimpina iltoina, mutta kyllä ne kerrat hiljalleen harvenivat. Sängyssä muistaakseni nukutin lapsen, makoilin vieressä niin kauan, että lapsi nukahti. Tai ehkä menin hänen kanssaan samaan aikaan nukkumaan? En jaksa muistaa.
Päiväkotiin hän meni vasta viisivuotiaana, joten nelivuotiaana pystyi pitämään vielä myöhäisempää rytmiä. Ei me aamulla yleensä ennen kymmentä herätty koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Monelta aamulla herää?Miten nukahtaa päiväkodissa päiväunille?
Nukahtaisiko tosiaan paremmin jos lukisi niin kauan että nukahtaa.Ottaisi jonkun paksumman kirjan nalle puhia tms...ettei tarvitse vaihtaa kirjaa välillä.Ensin lukee ihan normaalisti ja sitten alkaa pitää lukemis äänen hyvin tasapaksuna ja hiljentää ääntä pikkuhiljaa.
Kaiken pahan alku ainakin meidän lapsilla (jo aikuisia) oli se kun päiväkodissa oli pakko nukkua päiväunet. Ei millään passanut päiväkodille, ettei lapsiamme pakoteta päiväunille. Joskus kello oli jopa 12 yöllä kun lapsi vielä valvoi. Päiväkodin tädit eivät antaneet periksi, nukkua piti. Kotona päikkärit lopetettiin jo kun 3 v tuli täyteen. Meillä ainakin nukkumaanmeno-ongelmat loppui, kun loppui päiväunet. Terv kolmen äiti
Vierailija kirjoitti:
Se on mustis. Pikkusisko saa enemmän huomioita ja isomi hakee temppuilulla huomiota itselleen. Menee ohi, kun annatte pojalle yksityistä huomioita päivän aikana.
Jep, ja nyt tuo ilta on hänelle omaa aikaa vanhempien kanssa. Haluaa vekslata yhdessä vaikka sitten noin. Kun pikkusisar pois pelistä unessa.
Meillä ovat aika pienetkin menneet nukkumaan vasta 21.30, 22. Samaan aikaan kuin minä äitikin. En ole pitänyt tätä omituisena tai ongelmana. Ehkä teet liian ison numeron tosta, ehkä haluat heidät tainnuttaa liian aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta aamulla herää?Miten nukahtaa päiväkodissa päiväunille?
Nukahtaisiko tosiaan paremmin jos lukisi niin kauan että nukahtaa.Ottaisi jonkun paksumman kirjan nalle puhia tms...ettei tarvitse vaihtaa kirjaa välillä.Ensin lukee ihan normaalisti ja sitten alkaa pitää lukemis äänen hyvin tasapaksuna ja hiljentää ääntä pikkuhiljaa.Kaiken pahan alku ainakin meidän lapsilla (jo aikuisia) oli se kun päiväkodissa oli pakko nukkua päiväunet. Ei millään passanut päiväkodille, ettei lapsiamme pakoteta päiväunille. Joskus kello oli jopa 12 yöllä kun lapsi vielä valvoi. Päiväkodin tädit eivät antaneet periksi, nukkua piti. Kotona päikkärit lopetettiin jo kun 3 v tuli täyteen. Meillä ainakin nukkumaanmeno-ongelmat loppui, kun loppui päiväunet. Terv kolmen äiti
On hyvä nukkua päiväunet, sitten illalla mennään nukkumaan kympiltä kun vanhemmatkin menevät. Kaikki menevät sänkyyn ja valot pois ja aa aa.
Lapselle voi ihan hyvin kertoa suoraan mitä häneltä odotetaan ja mikä ei ole sallittua. "Nyt sinä menet nukkumaan ja äiti ja isä ei käytä koko iltaa sinun nukuttamiseen, koska koko perhe väsyy sellaisesta ja kaikki ovat kiukkuisia" jne. Skeptisellä asenteella tuskin tulet onnistumaan. Tarvitset itsevarmuutta. Ei epäröintiä ja jatkuvasti uusia konsteja, vaan järkähtämätöntä, mutta lempeää varmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltasatuja siihen asti että nukahtaa. Eipähän mene aika hukkaan.
Tai hommatkaa sellainen sänky missä vanhempi voi levätä lapsen vieressä siihen asti että muksu nukahtaa. Mutta varaudu siihen että aikuinen itsekin nukahtaa.
Iltasatuja on kokeiltu äänikirjana kuunnella pitkiä aikoja, mutta lapsi saattaa valvoa niiden parissa jopa 2 tuntia, joten olemme siirtyneet musiikkiin. Noin pitkiä aikoja emme itse jaksa lukea ääneen, vaikka lapsen kanssa kirjoja luetaankin.
Lapsen sänky on sopivan kokoinen aikuiselle, mutta hyöriminen jatkuu vaikka vanhempi pyrkisi makaamaan vieressä ja silittelemään lapsen hiuksia. Lapsi esim tamppaa jaloillaan seinää, pyrkii hakeutumaan siltaan tai pakonomaisesti heiluttelee käsiään. Myös sormien tunkeminen vanhemman korvaan on tyypillistä. Mikäli vanhempi kietoo kädet lapsen ympärille, lapsesta tulee hysteerinen ja ahdistunut. Tykkää kyllä päivisin halailla ja sylitellä vanhempien kanssa, mutta illalla ei pidä siitä, että hyörimistä rajoittaa pitämällä kiinni.
Ap
Jos teillä äänikirjat käytössä, niin kokeilkaa normi-iltasadun jälkeen nukutussatua, Carl Johan Forssenin Erhlinin kirjat "traktori joka tahtoi nukahtaa", "kani joka tahtoi nukahtaa" ja "norsu joka tahtoi nukahtaa". Kaikki samantyyppisiä, suorastaan hypnoottisen unettavia. Nukahdat itsekin jos et varo. :)
Valikoi noista vaan sen mikä lapselle parhaiten sopii. Meillä kani on kaikkein suosituin.
Minusta vanhempi voi jäädä huoneeseen kunnes lapsi nukahtaa. Neljävuotias on tosi pieni, ei tarvikaan osata itse nukahtaa.
Ei helkutti. Voiko enää paskempaa kirjaa olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta aamulla herää?Miten nukahtaa päiväkodissa päiväunille?
Nukahtaisiko tosiaan paremmin jos lukisi niin kauan että nukahtaa.Ottaisi jonkun paksumman kirjan nalle puhia tms...ettei tarvitse vaihtaa kirjaa välillä.Ensin lukee ihan normaalisti ja sitten alkaa pitää lukemis äänen hyvin tasapaksuna ja hiljentää ääntä pikkuhiljaa.Kaiken pahan alku ainakin meidän lapsilla (jo aikuisia) oli se kun päiväkodissa oli pakko nukkua päiväunet. Ei millään passanut päiväkodille, ettei lapsiamme pakoteta päiväunille. Joskus kello oli jopa 12 yöllä kun lapsi vielä valvoi. Päiväkodin tädit eivät antaneet periksi, nukkua piti. Kotona päikkärit lopetettiin jo kun 3 v tuli täyteen. Meillä ainakin nukkumaanmeno-ongelmat loppui, kun loppui päiväunet. Terv kolmen äiti
On hyvä nukkua päiväunet, sitten illalla mennään nukkumaan kympiltä kun vanhemmatkin menevät. Kaikki menevät sänkyyn ja valot pois ja aa aa.
Joillekin päiväunet ovat hyvät ja joillekin ne eivät sovi, varsinkaan 4-vuotiaalle.
4.
Erityisherkät lapset ilmaisevat usein epämukavuuden tunteensa.Erityisherkät lapset kuormittuvat herkästi, siksi aikuisesta voi tuntua, että lapsi valittaa jatkuvasti aivan mitättömistä asioista. Jos vanhempi ei ole itse erityisherkkä, hänen voi olla vaikea ymmärtää, miksi lapsi tekee niin ison numeron siitä, että tukka ei ole hyvin, paita hiertää tai takki on väärän värinen. Erityisherkälle lapselle tällaiset pienet asiat voivat kuitenkin olla ihan oikeasti suuria. Äärimmillään kuormittuminen ilmenee lapsessa esimerkiksi mahakipuina, itkuisuutena tai raivokohtauksina.
https://www.is.fi/perhe/art-2000000770038.html