Mies alentaa itseään jatkuvasti
Olenko ihan hölmö, vai onko asialla mitään väliä?
Tapasin komean, kivan, mukavan miehen ja ollaan jo tapailtu jonkin aikaa. Tiesin kyllä, ettei miehellä ole hirveästi kokemusta aiemmista suhteista, vaikka ikää on reilu 30 vuotta. Ei kai se haittaa, ei kai aikaisemmilla suhteilla ole mitään väliä, sehän on tärkeintä, että meillä synkkaa kahdestaan, viis menneisyydestä.
Mies puhui yksi päivä entisistä suhteista, ja sanoi, että on niin onnellinen, kun saa olla kanssani. Hänen elämä on ollut pelkkää sydänsurua ja että kun hänestä ei aiemmin ole kukaan välittänyt ja kaikki suhteet on ollut pettymystä pettymysten jälkeen. Ja välillä aina jossain sivulauseessa, että ei hänestä kukaan ole koskaan kiinnostunut ja baarissa kukaan ei lähesty tms tms.
Minusta moinen on tosi luotaantyöntävää. Tuli sellainen, että jos kaikki naiset on hänet karttanut kaukaa, olenko itse sitten jokin erikoinen, kun minä sitten hänet kelpuutan. Ja että onko mies kanssani, kun muut eivät hänestä välitä.
Mun mielestä miehen ei tarvitsisi ollenkaan puhua tuollaisia, vaan pikemminkin arvostaa itseään ja puhua arvostavalla sävyllä. Vaikka onhan sydänsurut tietenkin surullisia ja näin.
Mitä mieltä? Onko sellainen itseään alentava käytös jotenkin luotaantyöntävää?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkisin tulevaisuudessa häämöttävän miehen, joka on saanut ihan uutta itseluottamusta pariutumisen myötä ja "tajunnut" että saisi itse asiassa kenet tahansa. Oma puoliso on niin nähty, mitäpä kivaa löytyy viereisestä pöydästä? Mies on tarkoitettu levittämään siementä, älä yritä kahlita minua, hullu omistushaluinen noita!!!1
Tää on juurikin se mitä huonoitsetuntoisten miesten kanssa tapahtuu. Saat nostettua hänet pinnalle ja sitten hän tajuaa ettei hänessä koskaan ollutkaan mitään vikaa! Sitten aletaankin etsiä uutta naista, kun se vanha ei oikeastaan koskaan ollutkaan se elämän rakkaus ja muutenkin on jo parhaat päivänsä nähnyt.
Se on aika tavallista, että kun löytää jonkun, alkaa vakiintua ja epätoivoisuuden löyhkäävä aura hälvetä niin kiinnostuneita ja kiinnostavia ehdokkaita ilmestyy yhtäkkiä joka kulman takaa. Jos ei ole aiemmin huomiota juuri saanut niin tämä on varmasti koukuttavan huumaavaa. Oman puolison rakkaus ei ole "Todellista Rakkautta" jos se yrittää kieltää puolisoaan nauttimasta tästä huomiohuumasta, se kun on niin kauhean kivaa ja hivelee itsetuntoa. Omasta puolisosta tulee kuin äiti/isä, joka "sielunhoidollaan" mahdollistaa puolisolleen sinkkuelämän riennot parisuhteen sisällä. Tai pitäisi mahdollistaa. Miksi ei, sehän on Todellista Rakkautta ettei yritä omistaa toista...?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On turn off. Itsevarmuus on seksikästä. Toki aiemmista pettymyksistä saa puhua, mutta senkin voi tehdä monella tavalla. Tuosta miehesi tavasta tulee sellainen fiilis että sun täytyy nyt olla joku pelastaja hänelle, ja että hänen henkinen jaksaminen on nyt sun varassa, ettei raukka nyt vaan joutuisi kokemaan uutta pettymystä. Ei kuulosta tasavertaiselta suhteelta, kun toinen on pelastaja ja toinen pelastettava.
Tuolla salilla näkee 16-18-vuotiaita itsevarmoja miehen alkuja. Jokaisen sarjan jälkeen peilataan itseä eri kulmista ja katsotaan tuliko lisää lihasta. Kuljetaan selkä suorassa, ylpeän näköisenä saliäijänä. Näistä itsevarmoista tyypeistä naiset kilpailevat.
Nyt täytyy kyllä naisena korjata. Naiset ei katsele 16-18-vuotiaita pojankloppeja.
Kunhan nuo itsevarmat orit kehittävät lihasta pari kolme vuotta, niin reilu parikymppiset naiset käyvät aivan kuumana. Seksikästä itsevarmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ei kannata puhua totta. Pitää feikata tietynlaista roolia, josta naiset pitää.
"Ei, ei, kun ole ihan oma itsesi."
No enpäs ole. Kuten näette, se ei kelpaa.
Parasta on vain esittää jonkinlaista amerikkalaisen viihdeteollisuuden sankaria. Eivät naiset oikeasti osaa erottaa näyteltyä itsevarmuutta oikeasta itsevarmuudesta. Suurena haittapuolena on tietenkin se, että sinua ei ikinä hyväksytä omana itsenäsi. En nyt siis tarkoita sitä, että mies velloisi koko ajan syvissä vesissä ja itsesäälissä, vaan sitä että miehen on oltava hyvin tarkka siitä kertooko yhtään mitään omista epävarmuuksistaan naiselle.
Täydellinen itsevarmuus on syystä tai toisesta se kaikista viehättävin piirre miehessä, mutta valitettavasti tämänlainen dynamiikka on omiaan synnyttämään juurikin sitä toksista maskuliinisuutta.
Pidätkö sinä siis ihan tosissasi fiksuna esittää kotona vaimolle jotain ameriikan supersankaria? Eikö se riitä, että töissä pitää olla tekemisissä kaikenlaisten työkavereiden kanssa ja esittää heille kaiken olevan aina hyvin, vaikkei olisikaan? Vai oletko edes ollut työelämässä ollenkaan?
Sitten tuut töistä kotiin ja vedät samaa pelleshowta vielä sielläkin? 24/7 pelkkää roolipeliä? Ei kenenkään normaalin pää kestä sellaista loputtomiin, sitten pitää kyllä olla jo ihan oikeasti joku psykopaatti jos tuollaiseen pystyy, että koko elämä on kulissia.
Normaalin tunne-elämän omaava ihminen ahdistuu, jos ei kotona saa olla sellainen kuin on ja tule kohdatuksi ja kuulluksi osana perhettä.
Itse ainakin olen mieluummin sitten yksin. Saanpahan olla oma itseni.
Tää on juurikin se mitä huonoitsetuntoisten miesten kanssa tapahtuu. Saat nostettua hänet pinnalle ja sitten hän tajuaa ettei hänessä koskaan ollutkaan mitään vikaa! Sitten aletaankin etsiä uutta naista, kun se vanha ei oikeastaan koskaan ollutkaan se elämän rakkaus ja muutenkin on jo parhaat päivänsä nähnyt.