Lue keskustelun säännöt.
Mies alentaa itseään jatkuvasti
17.07.2023 |
Olenko ihan hölmö, vai onko asialla mitään väliä?
Tapasin komean, kivan, mukavan miehen ja ollaan jo tapailtu jonkin aikaa. Tiesin kyllä, ettei miehellä ole hirveästi kokemusta aiemmista suhteista, vaikka ikää on reilu 30 vuotta. Ei kai se haittaa, ei kai aikaisemmilla suhteilla ole mitään väliä, sehän on tärkeintä, että meillä synkkaa kahdestaan, viis menneisyydestä.
Mies puhui yksi päivä entisistä suhteista, ja sanoi, että on niin onnellinen, kun saa olla kanssani. Hänen elämä on ollut pelkkää sydänsurua ja että kun hänestä ei aiemmin ole kukaan välittänyt ja kaikki suhteet on ollut pettymystä pettymysten jälkeen. Ja välillä aina jossain sivulauseessa, että ei hänestä kukaan ole koskaan kiinnostunut ja baarissa kukaan ei lähesty tms tms.
Minusta moinen on tosi luotaantyöntävää. Tuli sellainen, että jos kaikki naiset on hänet karttanut kaukaa, olenko itse sitten jokin erikoinen, kun minä sitten hänet kelpuutan. Ja että onko mies kanssani, kun muut eivät hänestä välitä.
Mun mielestä miehen ei tarvitsisi ollenkaan puhua tuollaisia, vaan pikemminkin arvostaa itseään ja puhua arvostavalla sävyllä. Vaikka onhan sydänsurut tietenkin surullisia ja näin.
Mitä mieltä? Onko sellainen itseään alentava käytös jotenkin luotaantyöntävää?
Kommentit (184)
Jotenkin surullista, että mies pilaa nykyisen suhteensa jumittamalla menneessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On turn off. Itsevarmuus on seksikästä. Toki aiemmista pettymyksistä saa puhua, mutta senkin voi tehdä monella tavalla. Tuosta miehesi tavasta tulee sellainen fiilis että sun täytyy nyt olla joku pelastaja hänelle, ja että hänen henkinen jaksaminen on nyt sun varassa, ettei raukka nyt vaan joutuisi kokemaan uutta pettymystä. Ei kuulosta tasavertaiselta suhteelta, kun toinen on pelastaja ja toinen pelastettava.
Tuolla salilla näkee 16-18-vuotiaita itsevarmoja miehen alkuja. Jokaisen sarjan jälkeen peilataan itseä eri kulmista ja katsotaan tuliko lisää lihasta. Kuljetaan selkä suorassa, ylpeän näköisenä saliäijänä. Näistä itsevarmoista tyypeistä naiset kilpailevat.
Vierailija kirjoitti:
Onhan sillä miehellä naisia ollut jos kerran hän kertoo että sydänsurua toisensa jälkeen tullut. Hän ei vaan ole löytänyt ketään pysyvää rinnalleen. Ja samahan se on ap:lla, muuten hän ei olisi tämän miehen kanssa vaan olisi pitkässä parisuhteessa jonkun muun kanssa.
.
Ymmärrän että vanhat pettymykset tuodaan esille, mutta ne pitäisi käsitellä aikalailla kerralla, eikä tuoda niitä toistuvasti pöydälle.
Eikös sen ole sanottu olevan deittailussa sääntö numero yksi, ettei puhuta existä?
Muistan lukeneeni joskus jonkun miehen blogista että häntä vituttaa kun naiset alkaa aina puhumaan existä. Kyllä se minuakin harmittaisi.Ap:lla on hyvä itsetunto kun ei näytä ottavan itseensä vaan on lähinnä huolestunut miehestään.
Mulla on sen verran huono itsetunto että olisin varmaan tuossa tilanteessa kokenut riittämättömyyden tunteita. Että enkö minä nyt riitä tai onko minuun vain tyydytty kun kukaan muu ei ole huolinut.
Hmm.. Onko se hyvää itsetuntoa vai huonoa itsetuntoa, että tuollainen käytös pistää hälyytyskelloja kilkattamaan? En osaa oikein itsekään päättää.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin surullista, että mies pilaa nykyisen suhteensa jumittamalla menneessä.
Tuo on itse asiassa aika yleinen virhe, molemmilla sukupuolilla.
Vierailija kirjoitti:
Eli ei kannata puhua totta. Pitää feikata tietynlaista roolia, josta naiset pitää.
"Ei, ei, kun ole ihan oma itsesi."
No enpäs ole. Kuten näette, se ei kelpaa.
Parasta on vain esittää jonkinlaista amerikkalaisen viihdeteollisuuden sankaria. Eivät naiset oikeasti osaa erottaa näyteltyä itsevarmuutta oikeasta itsevarmuudesta. Suurena haittapuolena on tietenkin se, että sinua ei ikinä hyväksytä omana itsenäsi. En nyt siis tarkoita sitä, että mies velloisi koko ajan syvissä vesissä ja itsesäälissä, vaan sitä että miehen on oltava hyvin tarkka siitä kertooko yhtään mitään omista epävarmuuksistaan naiselle.
Täydellinen itsevarmuus on syystä tai toisesta se kaikista viehättävin piirre miehessä, mutta valitettavasti tämänlainen dynamiikka on omiaan synnyttämään juurikin sitä toksista maskuliinisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ei kannata puhua totta. Pitää feikata tietynlaista roolia, josta naiset pitää.
"Ei, ei, kun ole ihan oma itsesi."
No enpäs ole. Kuten näette, se ei kelpaa.
Parasta on vain esittää jonkinlaista amerikkalaisen viihdeteollisuuden sankaria. Eivät naiset oikeasti osaa erottaa näyteltyä itsevarmuutta oikeasta itsevarmuudesta. Suurena haittapuolena on tietenkin se, että sinua ei ikinä hyväksytä omana itsenäsi. En nyt siis tarkoita sitä, että mies velloisi koko ajan syvissä vesissä ja itsesäälissä, vaan sitä että miehen on oltava hyvin tarkka siitä kertooko yhtään mitään omista epävarmuuksistaan naiselle.
Täydellinen itsevarmuus on syystä tai toisesta se kaikista viehättävin piirre miehessä, mutta valitettavasti tämänlainen dynamiikka on omiaan synnyttämään juurikin sitä toksista maskuliinisuutta.
No mikset esitä, vaan olet täällä mammojen kanssa?
Kyllä mies saa olla haavoittuva, mutta liika on liikaa. Tuollaisia naisiakin on, ja he päätyvät hyväksikäytetyiksi ja kaikkien hylkäämiksi.
Ne omat ongelmat pitää olla ratkaistu ENNEN suhdetta, sukupuolesta riippumatta. Tai käy huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On turn off. Itsevarmuus on seksikästä. Toki aiemmista pettymyksistä saa puhua, mutta senkin voi tehdä monella tavalla. Tuosta miehesi tavasta tulee sellainen fiilis että sun täytyy nyt olla joku pelastaja hänelle, ja että hänen henkinen jaksaminen on nyt sun varassa, ettei raukka nyt vaan joutuisi kokemaan uutta pettymystä. Ei kuulosta tasavertaiselta suhteelta, kun toinen on pelastaja ja toinen pelastettava.
Tuolla salilla näkee 16-18-vuotiaita itsevarmoja miehen alkuja. Jokaisen sarjan jälkeen peilataan itseä eri kulmista ja katsotaan tuliko lisää lihasta. Kuljetaan selkä suorassa, ylpeän näköisenä saliäijänä. Näistä itsevarmoista tyypeistä naiset kilpailevat.
Nyt täytyy kyllä naisena korjata. Naiset ei katsele 16-18-vuotiaita pojankloppeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo vinkki;
Jos haluat että parisuhteesi on valehtelua, kertomatta jättämistä, arvuuttelua ja olettelua, niin toimi sillä tavalla että saat sellaisen parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies puhuu tunteistaan ja kipeistä asioista ja sinä mietit itseäsi?
Pahin virhe mitä mies voi tehdä on puhua ääneen naiselle omista epävarmuuksistaan tai peloistaan. Tällöin se kuuluisa kemia katoaa kuin tuhka tuuleen ja tilalle jää vain ihnoa ja halveksuntaa.
Ei välttämättä ihan suhteen alussa ole järkevää puhua peloistaan ja epävarmuuksistaan, ihan jo itsesuojelullisista syistä. Ja kyllähän naisillakin on pelkoja, epävarmuuksia ja miehistä traumoja varmaan tuplasti enemmän jos ei ihan tynnyrissä ole kasvanut. Kyllä varmasti tässäkin tapauksessa tuolla naisellakin on jonkun verran kokemusta seurustelusta huonoin tuloksin, todennäköisesti paljon enemmän kuin tuolla miehellä.
Monilla naisilla on kokemusta väkivallasta, vainoamisesta, stalkkaamisesta, uhkailusta ja raiskaamisesta tai sen yrittämisestä. Mahdollisesti myös traumaattisesta abortista. Eikä niitäkään (ainakaan kannata) suhteen alkupuolella tuoda esille, moni ei varmaan tuo koskaan. Miksi huolestuttaa kumppanin mieli turhaan? Voi sanoa, että on ihan tosi huonoja kokemuksia, mutta ne on jääneet taakse ja osaapahan sitäkin paremmin arvostaa tätä kaikkea hyvää mitä MEILLÄ NYT on. Ei ihan kaikkea tarvitse suoltaa ulos.
Jos on tarve puhua jollekin traumoistaan, sitä varten on ammattilaiset. Parisuhde ei ole terapiasuhde, vaikka parisuhde onkin parhaimmillaan todella terapeuttista ja eheyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen ketju. Hyviä nämä kommentit, joissa korostetaan, kuinka parisuhteen tulee olla kahden itsenäisen ihmisen liitto, ei hoitosuhde. Pätee aivan jokaiseen aikuiseen ihmissuhteeseen. Vaikeaa ottaa suuremmin kantaa Ap:n tilanteeseen, mutta mikäli taustalla on traumoja tai muita kiintymyssuhdehaasteita, seuraa nämä väistämättäkin parisuhteisiin. Tällöin kaiken a ja o on se, että parisuhteessa reflektoidaan yhdessä, kuinka haasteet vaikuttaa suhteessa, ja kuinka yksilöt voi ottaa vastuuta omasta toipumisestaan ja itsetuntonsa kehittämisestä. Tätä vastuuta ei vieritetä sen terveemmän kumppanin harteille odottaen, että hän sanoillaan ja teoillaan on jatkuvasti kannattelemassa. Aikuisten ihmisten olisi niin tärkeä opetella tuntemaan itseään ja säätelemään tunteitaan. Opetella ennen kaikkea myös itsemyötätuntoa itsekriittisyyden sijaan. Jos itseään ei ala arvostamaan, on tällöin aivan pohjaton kaivo muiden kehuille. Ne ei koskaan riitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten te naiset ette ymmärrä sitä että tavalliselle miehelle on äärimmäisen vaikeaa päästä jörnimään edes kerran vuodessa ja parisuhde olisi kuin lottovoitto. Nykypäivänä kaikilla naisilla on valtava jono oven takana innokkaita kosijoita niin helppoa se on teillä sieltä ravintoketjun huipulta huudella
Niinkö? Minä olen sitten selkeästi mies, kun ei ole kosijajonoja koskaan näkynyt, ei rumista, ei tavallisista eikä komeista miehistä. Ikäkin alkaa jo nelosella, eli on tässä ollut miehillä mahdollisuuksia jonoutua oven taakse jo vaikka kuinka kauan. Yhtä hiljaista on nyt kuin 18-vuotiaanakin oven takana :D
Ei hemmetti! Taidankin tietämättäni olla inkkelimies!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ei kannata puhua totta. Pitää feikata tietynlaista roolia, josta naiset pitää.
"Ei, ei, kun ole ihan oma itsesi."
No enpäs ole. Kuten näette, se ei kelpaa.
Parasta on vain esittää jonkinlaista amerikkalaisen viihdeteollisuuden sankaria. Eivät naiset oikeasti osaa erottaa näyteltyä itsevarmuutta oikeasta itsevarmuudesta. Suurena haittapuolena on tietenkin se, että sinua ei ikinä hyväksytä omana itsenäsi. En nyt siis tarkoita sitä, että mies velloisi koko ajan syvissä vesissä ja itsesäälissä, vaan sitä että miehen on oltava hyvin tarkka siitä kertooko yhtään mitään omista epävarmuuksistaan naiselle.
Täydellinen itsevarmuus on syystä tai toisesta se kaikista viehättävin piirre miehessä, mutta valitettavasti tämänlainen dynamiikka on omiaan synnyttämään juurikin sitä toksista maskuliinisuutta.
Mitä jos ei ESITTÄISI itsevarmuutta vaan OLISI sitä oikeasti? Ei parisuhteeseen ole mitään järkeä edes yrittää päästä jos ei ole itsevarma. Siinä on todella iso riski tulla jätetyksi, lytätyksi, hyväksikäytetyksi tai muuten vaan saada kulissisuhde.
Epävarmuus parisuhteessa ei miellytä muita kuin alistajia ja hyväksikäyttäjiä. Kukaan muu ei hakemalla hae epärmaa ihmistä.
Parhaallakin tuurilla löytyy joku joka voi vain sietää sellaista ihmistä. Ja se on sitten todennäköisesti aika dominoiva ihminen. Mutta ehkä ap ei haaveile sellaisesta suhteesta, jossa hän on joku pirttihirmu?
Olin itse hirvittävän kiinnostunut eräästä miehestä. Pidin kovasti kyseisestä tyypistä, mutta tyyppi osoittautui heti samanlaiseksi huonolla itsetunnolla varustelluksi surkuttelijaksi.
Kaikki kehut ja muut tsempit käännettiin aina negatiiviseksi, tyyliin "Olet minusta komea!" -> "Joo, yhtä komee kuin ruttonen apina". "Minusta sanoit tosi kauniisti" -> "Joo, yhtä kauniisti kuin stand-up koomikko" "Minusta olet tosi mukava" -> "Joo, yhtä mukava kuin rutto tai syöpä".
No, eipä siinä kauan jaksa kuunnella "vastaanvänkäämistä". Tuli vaan olo, että minua väitetään rivien välistä valehtelijaksi, eikä minun panoksella ole mitään väliä, vaan kaikki on tuota "Joo, joo, niin varmaan".
Sai herra jäädä vänkäämään ihan keskenään ja varmaan kuvittelee edelleen, että syynä on se hänen hiiiirvittävän kamalan ruma naama tai muu vastaava, eikä luonnevika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin itse hirvittävän kiinnostunut eräästä miehestä. Pidin kovasti kyseisestä tyypistä, mutta tyyppi osoittautui heti samanlaiseksi huonolla itsetunnolla varustelluksi surkuttelijaksi.
Kaikki kehut ja muut tsempit käännettiin aina negatiiviseksi, tyyliin "Olet minusta komea!" -> "Joo, yhtä komee kuin ruttonen apina". "Minusta sanoit tosi kauniisti" -> "Joo, yhtä kauniisti kuin stand-up koomikko" "Minusta olet tosi mukava" -> "Joo, yhtä mukava kuin rutto tai syöpä".
No, eipä siinä kauan jaksa kuunnella "vastaanvänkäämistä". Tuli vaan olo, että minua väitetään rivien välistä valehtelijaksi, eikä minun panoksella ole mitään väliä, vaan kaikki on tuota "Joo, joo, niin varmaan".
Sai herra jäädä vänkäämään ihan keskenään ja varmaan kuvittelee edelleen, että syynä on se hänen hiiiirvittävän kamalan ruma naama tai muu vastaava, eikä luonnevika.
Mulle kävi noin erään muusikon kanssa. Menin hänen keikalleen, ja keikan jälkeen kehuin että hyvä keikka. Mies lyttäsi sanomiseni kokonaan, suurinpiirtein niin ettei ikinä ole missään ollut näin huonoa keikkaa. Että soitti ihan paskasti ja kaikki oli surkeasti.
Olen kuitenkin itsekin muusikko, ja tiedän kyllä jonkin verran asiasta, joten tapailu jäi siihen. Lytätköön jotain toista, minua ei tarvitse.
Huono itsetunto... Onhan se raskasta olla tuollaisen kanssa, itse en jaksaisi. Ja tuollaiset sitten ripustautuu epäterveellä tavalla kumppaniin ja sysää kumppanin vastuulle sen, että kumppani tekee tällaisen vässykän onnelliseksi.
Eikä kumppani voi koskaan täyttää sitä aukkoa, että jokaisen tulee rakastaa, hyväksyä ja arvostaa itseään,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ei kannata puhua totta. Pitää feikata tietynlaista roolia, josta naiset pitää.
"Ei, ei, kun ole ihan oma itsesi."
No enpäs ole. Kuten näette, se ei kelpaa.
Parasta on vain esittää jonkinlaista amerikkalaisen viihdeteollisuuden sankaria. Eivät naiset oikeasti osaa erottaa näyteltyä itsevarmuutta oikeasta itsevarmuudesta. Suurena haittapuolena on tietenkin se, että sinua ei ikinä hyväksytä omana itsenäsi. En nyt siis tarkoita sitä, että mies velloisi koko ajan syvissä vesissä ja itsesäälissä, vaan sitä että miehen on oltava hyvin tarkka siitä kertooko yhtään mitään omista epävarmuuksistaan naiselle.
Täydellinen itsevarmuus on syystä tai toisesta se kaikista viehättävin piirre miehessä, mutta valitettavasti tämänlainen dynamiikka on omiaan synnyttämään juurikin sitä toksista maskuliinisuutta.
Mitään täydellistä itsevarmuutta ei ole olemassakaan, sehän on täys mahdottomuus. Edes naiset eivät ole niin tyhmiä että ajattelisivat noin kuin luulet! Mutta itsetunto on kyllä parisuhteen edellytys. Ilman sitä parisuhdetta ei voi olla. Ihan kokemuksesta tiedän, entisenä huonoitsetuntoisena. Tuli loukattua ihmisiä..
Parisuhdetta ei voi "suorittaa" jollain näyttelijän lahjoilla, tai ei se ainakaan tule sillä kestämään. Ei kukaan jaksa omassa kodissaan vetää jotain roolia loputtomiin, kyllä siinä alkaa päitä putoilla.
Kyllä se herkkyys ja aitous sinne vaaditaan jos ihan aidosta rakkauteen perustuvasta suhteesta on kyse.
Mutta en osaa sanoa tuosta ap:n miehestä onko tuossa sitä aitoutta vai ei. Nää on aina niin vaikeita asioita kun kuulee vain sen toisen osapuolen näkemyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ei kannata puhua totta. Pitää feikata tietynlaista roolia, josta naiset pitää.
"Ei, ei, kun ole ihan oma itsesi."
No enpäs ole. Kuten näette, se ei kelpaa.
Parasta on vain esittää jonkinlaista amerikkalaisen viihdeteollisuuden sankaria. Eivät naiset oikeasti osaa erottaa näyteltyä itsevarmuutta oikeasta itsevarmuudesta. Suurena haittapuolena on tietenkin se, että sinua ei ikinä hyväksytä omana itsenäsi. En nyt siis tarkoita sitä, että mies velloisi koko ajan syvissä vesissä ja itsesäälissä, vaan sitä että miehen on oltava hyvin tarkka siitä kertooko yhtään mitään omista epävarmuuksistaan naiselle.
Täydellinen itsevarmuus on syystä tai toisesta se kaikista viehättävin piirre miehessä, mutta valitettavasti tämänlainen dynamiikka on omiaan synnyttämään juurikin sitä toksista maskuliinisuutta.
Toksista maskuliinisuutta on synnyttämässä se odotus, että naisen pitäisi kantaa vastuu miehen tunnemaailmasta. Mikäli mies syyllistää jatkossa naisia siitä, että nainen ei ole vastannut hänen tarpeisiin, on tämä toksista maskuliinisuutta. Eli huonoa itsetuntoa ja epävarmuutta. Tässäkin ratkaisuna itsemyötätunto ja oman itsetunnon parantaminen. Omaa tunnemaailmaa ei pidä sysätä muiden vastuulle. Silloinhan on koko elämänsä altis haavoittumaan. Näin itse myös kasvattaa omaa katkeruuttaan ja pysyy uhrina. Vaikeista aiheista voi ja pitääkin keskustella suhteessa, mutta tasavertaisina aikuisina. Ei siten, että suhdedynamiikasta tulee hoivasuhde, jossa "lapsi" odottaa "vanhemman" huolenpitoa.
Näkisin tulevaisuudessa häämöttävän miehen, joka on saanut ihan uutta itseluottamusta pariutumisen myötä ja "tajunnut" että saisi itse asiassa kenet tahansa. Oma puoliso on niin nähty, mitäpä kivaa löytyy viereisestä pöydästä? Mies on tarkoitettu levittämään siementä, älä yritä kahlita minua, hullu omistushaluinen noita!!!1
Vierailija kirjoitti:
Sanotte aina että haluatte itsevarman ja hyväitsetuntoisen miehen, MUTTA ILMEISESTI KOMEIDEN MIESTEN EI TARVITSE OLLA!. VOIN LYÖDÄ VETOA ETTÄ on YLI 180CM. Komea mies ei tarvitse irsevarmuutta, karismaa, luonnetta. Komeus riittää. Komeaa miestä nainen haluaa hoivata jos hänellä on paha olls, mutta taviksen hän jättää, jos ei ota itseään niskasta
No eikös tässä juuri komeaa miestä kritisoida?
Mulla on myös kokemus tuollaisesta miehestä. Ja hän oli mun ensimmäinen. En tosin sitä hänelle koskaan kertonut, eikä hän edes koskaan kysynyt kuinka paljon mulla on ollut miehiä. Paasasi vaan kuinka hänellä on ollut 6 naista ja kuinka kauheita he olivat ja kuinka kurja ja yksinäinen elämä hänellä on ollut.
Ja teille jotka kysytte miksen heti juossut karkuun niin se johtui ihan kokemattomuudestani. Katsokaas kun nainenkin voi olla kokematon! Ei me naiset synnytä minkään haaremin keskelle, jostain mekin aloitetaan.