Lue keskustelun säännöt.
Lasten vaatteet, hiukset ja sukupuolioletukset - yksi näkökulma
15.07.2023 |
Olen ajatellut tehdä tästä aiheesta ketjun jo jonkin aikaa, joten täältä pesee. Lyhyesti: olen huomannut, että vieraat aikuiset jatkuvasti olettavat lasteni sukupuolen vaatteiden värin ja hiusten pituuden perusteella, ja myös sanovat tämän oletuksensa ääneen.
Taustaa: minulla on tyttö 5 v. ja poika 3 v. Huomasin jo tytön vauva-aikoina, että vaatteiden värin perusteella häntä kutsuttiin yleisillä paikoilla joko prinsessaksi tai "pikkumieheksi". Siniset vaatteet tekivät pojan, punertavat ja röyhelöiset tytön. Tosiasiassa lapsen päälle osui tasan sitä, mikä sattui olemaan puhtaana juuri silloin ja käytimme enemmäkseen kirppiskamaa satunnaisissa väreissä. Emme siis erikseen pyrkineet viestimään vaatevalinnoilla sukupuolesta, mutta niin monet tuntuivat olettavan. Kuopuspoikamme käyttää paljon isosiskolta perittyjä vaatteita, joista osa on pinkkejä (muttei mitään prinsessamekkoja). Jos hänellä on pinkki hellehattu, häntä pidetään tyttönä - aivan sama minkä näköinen tai oloinen hän on muutoin.
Molemmilla lapsilla on toistaiseksi yli olkapäiden ulottuva tukka, jollaiseksi se on itsestään kasvanut. Emme ole nähneet tarvetta muunkaanlaiseen kampaukseen, eikä kumpikaan ole muuta toivonut. Tästäkin johtuen poikaamme luullaan usein tytöksi. Olen pannut merkille, että ainakin täällä Pohjanmaalla pitkä tukka on pikkupojilla harvinaisuus. Junan leikkivaunussakin joku pikkutyttö huomauttikin lapsilleni, että heillä on (tytöksi ja pojaksi) väärän väriset kengät. :D Kuitenkin tyttöäni tytötellään nykyään aina julkisilla paikoilla - onhan hänellä "tyttötukka".
Onko tällä sitten mitään merkitystä? Ei kai, paitsi: on hieman rasittavaa kuulla jatkuvasti poikaani kutsuttavan tytöksi. Pidän hiukan kiusallisena lähteä oikomaan ventovieraan tekemiä sukupuoliarvailuja, mutta on sekin kiusallista, jos jätän oletuksen korjaamatta ja hetken päästä kutsun lasta "Matiksi". Olen jopa miettinyt, pitäisikö poika viedä parturiin ihan vain tämän asian takia, mutta annan mieluummin herran itse päättää, kun oma ulkonäkö alkaa kiinnostaa.
Mikäs tässä nyt oli pointtina? Varmaan se, että ymmärrän hyvin, miksi ihmiset kokevat tarvetta pukea ja parturoidan lapsensa sukupuolioletusten mukaisesti. Jos niin ei tee (kuten me), saa takuuvarmasti kuulla vääriä olettamuksia, jotka on joko tietoisesti ohitettava tai sitten korjattava. Minulle on aikalailla sama, miten muut lapsensa pukevat. Sellainen toive minulla kuitenkin olisi, että automaattisen tytöttelyn ja pojittelun sijaan lapsiani voisi kutsua vaikka ilmaisuilla "lapsi" tai "hän", kunnes joko nimestä tai kysymällä saa sukupuolen selville. Silloin tältä av-mammalta säästyisi arjessa pikkuisen aikaa ja vaivaa.
Ei mulla muuta. Repikää kappaleiksi.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein kummallisinta on minusta se, kuinka kärsivällisesti ja ystävällisesti ap jaksaa vastailla kaiken maailman häröille ainakin näin verkossa.
Olisin taipuvainen ajattelemaan, että hän hoitaa tilanteet tahdikkaasti ja on hyvä kasvattaja myös tosielämässä.
Ja säästän vaivaanne, en ole hän.
Kiitos sinulle, palstalainen. Olin joskus Hannu Lauerman luennolla, jossa puhuttiin aggressiivisten ihmisten kohtaamisesta. Ohje oli tiivistetysti: älä provosoi, älä provosoidu. Sen ohjeen mukaan olen yleensä yrittänyt nettikeskusteluissa mennä. T. Ap
Hmm hyvä neuvo, joka ei valitettavasti aina toimi. Esim. toinen on jo tullut aggressiiviseksi ilman provosointia, ihan pelkästään siitä, että asian käsittely tai normaali ei provosoiva vastaus ei miellytä. Tuolla neuvolla ei saisi edes vastata tai sanoa omaa mielipidettä, jos vähäänkään epäilee, että toinen provosoituisi ja jos on helposti vihastuva henkilö, aika epäreiluksi menee keskustelut.
Keskusteluun kuuluu, että toinen osapuoli saa korjata toisen virheelliset väitteet, olkoon ne virheellisiä väittämiä tai mielipiteitä, ja sanoa myös omat mielipiteensä. Ei niin, että se torpataan heti ensimmäiseen lauseeseen, kun on itse pitänyt kolmen minuutin monologin.
Miehen kanssa keskustellessa, meillä pitäisi olla puheenvuoro ajastimet. Sen verran alakynteen puheajassa välillä tahtoo jäädä.
Sekään ei ole reilua, että sanoo mitä haluaa ja luikkii pois jollain päätöslauseella, jos jollain vielä sanottavaa ja tuo keskustelee normaalisti, eikä uhkaillen tai aggresdiivisesti, ei ole asiallista luikkia tiehensä keskustelusta.
Se että haluaa vastata ei ole provosoitumista. Neuvo lähde pois ei myöskään aina toimi aggressiivisen henkilön kanssa, vaikka olisikin joskus jörkevintä.
Tuo ei oikein toimi jos aggressiiviisesti käuttäytyvä vaatii vastausta. Mieti siinä sitten sitä vastausta kun tiedät, että se mitä haluat oikeasti vastata vihastuttaa vielä enemmön.
Lisäksi provosoinnista syyttäminen on hieman kyseenalaista, koska se oikeasti voi tarkoittaa sitä että ei sitten saisi tuoda niitä asioita esiin mitkä ovat epäedullisia toiselle. Jos vaikka tuo jonkun kiistan yhteydessä esiin jonkun vanhemman tapahtuman, missä se toinen on itse käyttäytynyt epäedulliisesti, joku saattaisi väittää että tuo on provosointia, pitäisi juuri keskittyä vaan asiaan, josta puhutaan juuri sillä hetkellä.
Ei se niin voi mennä. Voi olla nimittäin, että ei asiaa ole voitu edes kunnolla käsitellä silloin kun oli tilanne päällä ja aika luontaista on heittää muistutuksena toiselle myös niitä hänen omia mokia, vaikka eivöt olisi ihan sama asia, mistä juuri sillä hetkellä keskusteltiin. Provosointia olisi, jos ihan ilman mitään riitaa mistään tuo esille jotain vanhoja yhtäkkiä.
Esim. mies tuohtui jostain väittelystä, missä ei kyse tekemisistä, vaan ainoastaan mielipiteistä ja väitti taas keskustelun lopulla super kiihtyneenä vihaisena super negatiiviseksi ihmiseksi ja paasasi siitä pari minuuttia. Itse en ollut keskustellut kiihtyneenä tai vihaisena.
Oli pakko heittää hänelle esimerkki tapahtumasta, missä itse oli käyttäytynyt turhan negatiivisesti ja vihaisesti. Hän sai totaalisen raivarin. Tiedättekö miksi? Mä tiedän. Koska tajusi itsekin, että on juuri niin miten sanoin, eli itse käyttäytynyt negatiivisella asenteella.
Miehen puolella olevat tietenkin näkisivät uon keskustelun niin, että turhaan provosoin ja toin esimerkin hänen typerästä köyttäytymisestä. Turhaan suututin. Ei ollut välttämötöntä tuoda tuota esimerkkiä juuri tuossa keskustelussa.
Ei varmaan ollutkaan, mutta oliko se kuitenkaan sellainen provosointi, josta aihetta raivostua silmittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensivaikutelma ja steteotypiat ei niin jänniä kuitenkaan. Kiistän esim. että steteotypioita voidaan kumota, sillä että esitetään tai näyellään jotain ja joku etehtyy tuon takia ihmisen sosioekonomisesta asemasta tai muusta. Tarkoitan nyt lähinnä jotain tutkimusta, missä tahalleen esitetään omasta kategoriastaan poikkeavia yksilöitä ja sitten lällätellään läl läl lää, luulitko, että olin köyhä, rikas, koulutettu, työtön ja tättärää, olikin jotain muuta.
On niitä, jotka olisi voinut olka paljon enemmän ja sitten niitä, jotka ei olisi. Siinä mielessä myös ei aina steteotypiat pidä paikkansa.
Stereotypiat pitää monesti paikkansa, mutta ainahan on niitä, jotka ovat kuitenkin sen stereotypian vastaisia, jonkun tietyn ryhmän sisällä.
Jos näen jonkun tietyn tyyppisesti pukeutuneen henkilön, vaikka raksamiehen, totta kai todennäköisemmin ajattelen hänen olevan raksamies ja harrastuksena sali todennäköisimmin, kun ooppera.
Voi tietenkin olla vaikka mikä.
Hieman tyhmä oli esim. artikkeli jostain huonotuloisesta miehestä, joka haluaa näyttää rikkaalta. Suht koht siististi oli pukeutunut, mutta ei mitään övereitä. Itseasiassa hieman oudolta vaikutti tuo rikkaaksi pueutuminen. En kyllä lukenut koko artikkelia eli oliko sitten jotain ökymerkkikelloja tai muuta.
Jos tykkää pukeutua noin, pitäisikö siis pukeutua jotenkin eri tavalla kaupungillekin eli verkkareihin, virttyneeseen t-paitaan ja kuluneisiin kenkiin. Tuskin kotonaan parhaimmat pistää päälle.
Vierailija kirjoitti:
SMitä lisäarvoa vieraiden lasten pojittelu ja tytöttely teille tuo? Kysyn ihan vilpittömästä mielenkiinnosta. T. Ap
Helpompi keskustella. Jos näyttää pojalta, sanon poika enkä punapaitainen lapsesi tai sinikenkäinen lapsesi.
Juu, sukupuolioletuksia tehdään ihan pelkästään hiusten pituudenkin perusteella. Meillä on nyt 3v poika, jolla on ikänsä ollut pitkät taipuisat hiukset. Aina, kun päällä ei ole selkeästi poikamaisia vaatteita (sinistä, autokuvia tms pojille suunnattuja vaatteita) niin joku luulee häntä tytöksi. Varsinkin vanhemmat ihmiset. Ja ei siis ole edes mitään punaisia tai pinkkejä vaatteita vaan ihan perus valkoisia, harmaita, ruskeita, keltaisia, oransseja, vihreitä... yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tidennäköisyydet kirjoitti:
Ensivaikutelma ja steteotypiat ei niin jänniä kuitenkaan. Kiistän esim. että steteotypioita voidaan kumota, sillä että esitetään tai näyellään jotain ja joku etehtyy tuon takia ihmisen sosioekonomisesta asemasta tai muusta. Tarkoitan nyt lähinnä jotain tutkimusta, missä tahalleen esitetään omasta kategoriastaan poikkeavia yksilöitä ja sitten lällätellään läl läl lää, luulitko, että olin köyhä, rikas, koulutettu, työtön ja tättärää, olikin jotain muuta.
On niitä, jotka olisi voinut olka paljon enemmän ja sitten niitä, jotka ei olisi. Siinä mielessä myös ei aina steteotypiat pidä paikkansa.
Stereotypiat pitää monesti paikkansa, mutta ainahan on niitä, jotka ovat kuitenkin sen stereotypian vastaisia, jonkun tietyn ryhmän sisällä.
Jos näen jonkun tietyn tyyppisesti pukeutuneen henkilön, vaikka raksamiehen, totta kai todennäköisemmin ajattelen hänen olevan raksamies ja harrastuksena sali todennäköisimmin, kun ooppera.
Voi tietenkin olla vaikka mikä.
Ja onko se niin kamalaa, jos erehtyy ulkonäöstä. Jos ajatellaan ihan tarkempaa tutustumista, niin aika nopeasti saa selville sen sosioekonomisen aseman ja toivottavasti paljon muutakin. Tutustuminen vaatii keskusteluja.
Ei kai siinä mitään paheksuttavaa, jos edelleen ensisijaisesti ajatellaan tytön näköistä tytöksi ja pojan näköistä pojaksi. Yleensö esim. pitköt hiukset, tietyt piirteet viittaa tyttöön.
Jos epäilystä kumpi on, niin ei käy heti mölöyttelemään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse puhuin lapselle pienenä toisista lapsista leikkipuistossa nimityksellä kaveri, eikä ollut koskaan mitään ongelmaa.
Sosioekonomiaa ja psykologiaa lukevat luulevat olevansa vähän turhan fiksuja ja hei rikokset on kielletty kaikilta. Ei niitä voi tehdä läpällä tai tieteen nimissäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niin vaikeaa kirjoitti:
Ei kai siinä mitään paheksuttavaa, jos edelleen ensisijaisesti ajatellaan tytön näköistä tytöksi ja pojan näköistä pojaksi. Yleensö esim. pitköt hiukset, tietyt piirteet viittaa tyttöön.
Jos epäilystä kumpi on, niin ei käy heti mölöyttelemään mitään.
Haarat tarkistamalla se myös selviää. Yleensä, jos tuolla kovasti väliä, ollaan iinä vaiheessa, että sen voi jo tarkistaa.
Minä halusin itse pitää lyhyttä tukkaa lapsena yläkouluun saakka. Inhosin mm. hiusten harjausta. Muistan kyllä että oli epämiellyttävää kun vieraat aikuiset puhutteli pojaksi (vaikka olin siis tyttö). En halunnut aina korjata, kun se olisi kiinnittänyt minuun vielä enemmän huomiota. Yhden kerran muistan että kutsuttiin pojaksi, vaikka minulla oli vihreä hellemekko päällä.
Toivottavasti 20 vuotta olisi parantanut tilannetta!
Se ei ole lapselle yhtään kivaa että väärin tulkitaan sukupuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Kyllä sinäkin varmasti teet joka päivä oletuksia ihmisistä heidän ulkonäkönsä perusteella. Kaikilla meillä on päänsisällä elämän varrella opitut kriteerit, joilla arvioimme, että onko joku mies tai nainen, nuori tai vanha, rikas tai köyhä yms. Me lopulta tulkitsemme maailmaa aika pitkälle stereotypioiden mukaan.
Miksi sukupuolta pitäisi olettaa millään tavalla? Kaikki ovat ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
En toivo sukupuoletonta maailmaa, joten sitä olkiukkoa on turha rakennella. Ihmettelen edelleen, miksi vieraita lapsia on tarpeellista ääneen kutsua tytöiksi ja pojiksi. Kun se oletus nyt menee ainakin minun lasteni kohdalla toistuvasti pieleen, mitä hyötyä sen ilmaisemisesta on? Jos tytöttelet poikaani, pitäisikö minun sinun mielestäsi jättää asia siihen vai korjata arvauksesi? T. Ap
Mitä tarkoitusta sukupuolen tietäminen ja sen korostaminen palvelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En toivo sukupuoletonta maailmaa, joten sitä olkiukkoa on turha rakennella. Ihmettelen edelleen, miksi vieraita lapsia on tarpeellista ääneen kutsua tytöiksi ja pojiksi. Kun se oletus nyt menee ainakin minun lasteni kohdalla toistuvasti pieleen, mitä hyötyä sen ilmaisemisesta on? Jos tytöttelet poikaani, pitäisikö minun sinun mielestäsi jättää asia siihen vai korjata arvauksesi? T. Ap
Samalla tavalla kuin itsekin ehkä kutsut vieraita miehiä tai naisia sukupuolitetusti. "Tuolla menee mies/nainen, jonka auton avain putosi, juoksenpa perään".
Tuo henkilö pudotti avaimensa
Tuo edellä kävelevä ihminen pudotti avaimensa
Joku tuolla pudotti avaimensa
Kuka tuolla pudotti avaimensa
Hän pudotti avaimensa
Ei ollenkaan vaikeaa. Ja perään juostaan silti.
Ei niin vaikeaa kirjoitti:
Ei kai siinä mitään paheksuttavaa, jos edelleen ensisijaisesti ajatellaan tytön näköistä tytöksi ja pojan näköistä pojaksi. Yleensö esim. pitköt hiukset, tietyt piirteet viittaa tyttöön.
Jos epäilystä kumpi on, niin ei käy heti mölöyttelemään mitään.
Sepä se onkin asian pointti. Saahan sitä oletuksia tehdä ja se on ihan väistämätöntäkin, mutta ei luulisi olevan mahdotonta pitää niitä oletuksia omana tietonaan jos (/kun) täyttä varmuutta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SMitä lisäarvoa vieraiden lasten pojittelu ja tytöttely teille tuo? Kysyn ihan vilpittömästä mielenkiinnosta. T. Ap
Helpompi keskustella. Jos näyttää pojalta, sanon poika enkä punapaitainen lapsesi tai sinikenkäinen lapsesi.
Ehkä voitaisiin sitten porukalla todeta, että niille, joille normaali keskustelu on vaikeaa keskustelukumppanin sukupuoleen viittaamatta, annetaan erityislupa toimia noin. Elämä on varmasti muutenkin riittävän hankalaa heille.
Ne normaalilla kommunikaatiotaidolla varustetut, jotka ovat taas toimineet noin ainoastaan ajattelematta asiaa, voivat muuttaa tapojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En toivo sukupuoletonta maailmaa, joten sitä olkiukkoa on turha rakennella. Ihmettelen edelleen, miksi vieraita lapsia on tarpeellista ääneen kutsua tytöiksi ja pojiksi. Kun se oletus nyt menee ainakin minun lasteni kohdalla toistuvasti pieleen, mitä hyötyä sen ilmaisemisesta on? Jos tytöttelet poikaani, pitäisikö minun sinun mielestäsi jättää asia siihen vai korjata arvauksesi? T. Ap
Samalla tavalla kuin itsekin ehkä kutsut vieraita miehiä tai naisia sukupuolitetusti. "Tuolla menee mies/nainen, jonka auton avain putosi, juoksenpa perään".
Tuo henkilö pudotti avaimensa
Tuo edellä kävelevä ihminen pudotti avaimensa
Joku tuolla pudotti avaimensa
Kuka tuolla pudotti avaimensa
Hän pudotti avaimensaEi ollenkaan vaikeaa. Ja perään juostaan silti.
Tuo punapaitainen tuolla pudotti avaimensa jne. Ei se ole vaikeaa jos siitä ei erikseen tee vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan puhut lapsillesi, että anna tädin mennä ensin, anna sedälle paikka jne. Eli sukupuolitat itsekin vieraita ihmisiä ulkonäön perusteella.
En tädittele, vaan sanon, että "anna hänen mennä ensin". Tädittely ei ole mielestäni enää ihan tätä päivää. Kaikki eivät halua olla "tätejä", vaikka olisivatkin esim. keski-ikäisiä naisia. T. Ap
Siis et käytä koskaan aikuisista sukupuolittuneita ilmaisuja jos et ole heiltä kysynyt sukupuolta? Ja sen kysyminen olisi epäkohteliasta. Etkö tosiaan ikinä sano sukupuolittuneita ilmaisuja minkään ikäisistä, joiden sukupuolta et ole varmistanut esim. kysymällä?
Jos vastaan tulee vaikka raivoisasti kiroileva miesoletettu, sanotko jälkikäteen, että olipa pelottava "henkilö" vai lipsahtaako ikinä sana "mies"?
Olipa pelottava ihminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SMitä lisäarvoa vieraiden lasten pojittelu ja tytöttely teille tuo? Kysyn ihan vilpittömästä mielenkiinnosta. T. Ap
Helpompi keskustella. Jos näyttää pojalta, sanon poika enkä punapaitainen lapsesi tai sinikenkäinen lapsesi.
Ehkä voitaisiin sitten porukalla todeta, että niille, joille normaali keskustelu on vaikeaa keskustelukumppanin sukupuoleen viittaamatta, annetaan erityislupa toimia noin. Elämä on varmasti muutenkin riittävän hankalaa heille.
Ne normaalilla kommunikaatiotaidolla varustetut, jotka ovat taas toimineet noin ainoastaan ajattelematta asiaa, voivat muuttaa tapojaan.
Hiukan väheksyvästi kirjoitettu viesti.
Sosiaalinen kanssakäyminen heikentyy luultavasti paljon enemmän, jos puhuttelee tuntemattomia ihmisiä laajemminkin niillä ensi silmäyksellä arvioimillaan ominaisuuksilla.